dupondt kirjoitti:Erikoista, että näissä tapauksessa netin naiset (?) yrittävät ymmärtää naistekijää. Vääränlaista yhteishenkeä, jota ei luultavasti löydy muualta. Eli esimerkiksi, että oli joko tosi väsynyt tai psykoosissa. Äidin lapsesta huolta pitäminen on muualla perhekeskeisimmissä maissa naisten kesken käytännössä pyhä asia, ei jotain, josta voisi lipsua tai tehdä viiltäviä (se oli väsynyt) analyyseja naisena. Myytit eivät ole aina pahasta.
Kenenkään mieleen ei esimerkiksi tule, että nainen saattoi olla vinoutuneen maailmankuvan uhri aivan kuten esimerkiksi Auvinen tai Seitsemän-leffan murhaaja, joka murhasi, koska yhteiskunta oli moraaliton, ei siksi, että "pimahti". Jos useimmissa rikoksissa on motiivi ja selkeä logiikka uskomuksineen ja arvomaailmoineen, yhteiskunnan arvot ja tekijän tulkinta niistä, tekijän oma historia sekä olosuhteet tekijän ympärillä ovat keskeisiä. Ei niinkään tekijän "satunnaisesti" sekoava mieli tai olosuhteiden uhriksi luhistuminen. Tekijä ei siis ole yleensä "outo kummajainen" harhoissaan kuten USA:n viihteessä, vaan yhteiskunnassa toimiva ja sen käsitysten puitteissa elämää elävä, käsityksiään muodostava ja toimintaansa rationaalisesti suunnitteleva jäsen.
Eli kyllä minä katsoisin myös arvomaailmaa: kuinka keskeisessä osassa ja vaalittu on äidinrakkaus ja yleensä lempeä, ehdoitta lasta rakastava naisidentiteetti Suomessa. Vaikuttaa, että jotkut suomalaiset naiset ovat itsenäistyttyään myös menettäneet hoivaamistaan, altruismiaan ja empatiaansa, kaikki hyvin naiseen liitettyjä ja äidille tärkeitä arvoja maailmalla ja historiassa.
Väkivallan merkitys ja funktio eivät ole pysyviä. Siksi ei voida taputtaa toisia selkään, kun väkivallan absoluuttinen määrä on laskenut. Minua etenkin huolettaa, että motiivi väkivaltaan lapsia kohtaan naisten taholta tuntuu alkavan muistuttaa perinteisiä miesten toimintatapoja (itsemurha, laajennettu itsemurha, koulusurma...). Ts. naiset käyttävät ennen lähinnä modernin yhteiskunnan miehiltä tuttuja tapoja toimia väärin ja moraalittomasti (esim. syyttömien tappaminen/"mukana vieminen" omaan henkiseen pahaan oloon).
On kenties yhteiskunnalle liian raskas hinta, jos esim. naisen velvollisuudesta olla hyvä äiti ja tähän liittyvistä ideaaleista aletaan tinkiä naisen vapauden nimissä. Naisen moraalius (miksei myös miehen) on ehkä Suomessa ajankohtaisempi kysymys nyt kuin koskaan.
Se, että ymmärtää 6vk:a vanhan lapsen äidin voineen mahdollisesti napsahtaa lapsivuodepsykoosiin ei ole mitään vääränlaista ymmärtämästä vaan täysin mahdollista, ei tarvitse kuin tilastoja vilkaista. Rautavaaran tapauksessa 1v lapsen äidin napsahtaminen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja psyoosiin on myös mahdollista, mutta paljon epätodennäköisempää, kuin 6vk lapsen äidin kohdalla.
Naisilla ilmenee lapsivuodepsykooseja kautta maailman, äidit tappavat lapsiaan kautta maailman. Ei Suomi ole mikään hoivavietittömien itsenäisten tappajaäitien luvattu maa.
Ihmeellistä on se, että syytätä netin naisia ymmärtämisestä, et lienee ole lukenut esim. Rautavaarketjua. Myös väittämäsi siitä, että kenellekään muulle ei ole tullut naisen voivan olla vinoutuneen maailmankuvan uhri on vailla pohjaa, näitä asioita on kyllä pureskeltu ketjuissa, joissa käsitellään lapsiin kohdistuvia henkirikoksia niin miesten, kuin naistenkin puolelta.