Tullanko nyt ihan tosielämään. Seitsemän on elokuva, fiktiota.dupondt kirjoitti:Ymmärrän tuon näkökulman ja se onkin helppo ja turvallinen. Surmia tekevät lähinnä äkisti kajahtavat hullut. Mutta kannattaa katsoa ajatuksella leffa Seitsemän. Siinä on aika hyvin selitetty, miksi asia ei ole niin yksinkertainen, että rikollinen eläisi omana houreisena saarekkeenaan irti yhteiskunnasta.Charlotta kirjoitti:Minusta on normaalia, että ihmiset haluavat uskoa surman johtuneen psyykeen häiriöstä. Ettei kukaan kykenisi tekemään tällaista tekoa suunnitellusti, sillä näin kammottavan teon ajattelukin tuntuu jo pahalta. Ihminen haluaa ajatella ettei yksikään äiti kykenisi vastaavaan.
Tokihan erilaisiin mielenterveyshäiriöihin on voinut näkyä viitteitä jo aiemmin, kenties sen takia apua onkin haettu? Eihän ole poissuljettu että perhe olisi esim. jonottanut tukiperhettä/saanut sen? Äiti saattoi saada psyk. hoitoa tai jonottaa hoitoon?
Onhan äiti voinut olla itkuinen ja uupunut jo sosiaalityöntekijän vierailulla aiemmin viikolla, esittää huolensa jaksamisestaan ja avun tehostamisestakin on voinut olla puhe. Kiireellisen huostaanoton kriteerit eivät ehkä tuolloin kuitenkaan ole täyttyneet, se on kuitenkin äärimmäinen toimenpide johon ei ruveta kovin helposti. Äiti on voinut itsekin olla sitä mieltä, että kyllä tässä pärjätään.
Kunnes sitten jotain yllättävää on voinnissa tapahtunut.
Huonommin ymmärrän sitä, että naiset eivät halua pitää yllä ja puolustaa hyvän äitiyden arvoja ("myyttejä") eli siis käytännössä tuomita tällaiset teot. Esim. Madelinen katoamisessa portugalilaiset äidit olivat suorastaan raivoissaan brittiäidin huolimattomuudesta ja syy on se että perhe on siellä tosi iso juttu. Jos nainen ei usko hyvään äitiyteen, kuka sitten uskoo?
Onko sinulla jotain tilastotietoa, missä todetaan esim. Portugalissa ilmenevän vähemmän lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai henkirikoksia, kuin esim. Suomessa tai Briteissä vai mennäänkö ihan mutulla?