Rousku kirjoitti:Sairauksia ei paranneta ymmärtämättä niitä. Ei se mitään auta, että lätkäistään nimilappu "sairas murhaaja". Korkeintaan itsellesi tuottaa jonkinlaista tyydytystä.
Kuka on vain lätkäissyt nimilapun? Te ymmärtäjät olette kovin herkästi lätkineet melkeinpä syyntakeettoman vahingontekijän nimilappujanne vailla mitään muuta perustetta kuin vääristynyt ja harhautunut moraali, joka ilmeisesti jostakin murhaajan ikään, sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvästä syystä päätyy voivottelemaan sairaan teon tehnyttä ihmistä sen sijaan, että selkeästi tuomitsisi sairaan teon ja sen tekijän.
Teon selittäminen tekijän persoonan kautta ei ole vain nimilapun lätkimistä, vaan se on tilastotieteellisesti hyvin perusteltua, kuten olen argumentoinut ainakin 15:sta viestissä saamatta mitään vastausta harhautuneelta tunnepohjalta tekijä-myös-uhria sääliviltä ja voivottelevilta ja hänen teolleen verukkeita ja ulkoisia syitä etsiviltä.
Ole huoleti, vankilassa jos missä nuorilla on mahdollisuus selvitellä päätään ja tunteitaan ammattiauttajan kanssa.
Jos on itse halukas. Minusta tuo tekijä kuuluisi pysyvästi telkien taakse, ellei pystytä paikallistamaan ja hoitamaan hänen persoonansa vääristymää. Sairaiden tekojen tekijät aivan liian usein päätyvät uusimaan tekojaan, ja tämän tytön kohdalla on aiheellinen pelko samasta, jos hänen asenteensa on välinpitämättömän rauhallinen ja asiallinen ja murhan jälkeisinä päivinä koulukirjoja pyytävä. Jos hän ei tajua todella, mitä on tehnyt väärin ja miksi se on väärin, ja mikä hänessä sai tekemään niin, niin riski, että hän tekee samoin jossakin uudessa tilanteessa on hyvin konkreettinen. Yhteiskunnan ei pitäisi olla hänelle yhtään mitään velkaa ja hänen itsensä pitäisi pystyä todistamaan yhteiskuntakelpoiseksi rehabilisoitumisensa, tai muuten häntä ei vapauteta. Näin systeemin toivoisi toimivan.
Psykoterapian kaltaiset prosessit vain ovat hitaita ja vievät aikaa, ei niitä "siviilissäkään" hoideta kertarysäyksellä. Aivot tarvitsevat aikaa asioiden kypsyttelyyn. Välillä pitää tehdä muutakin.
"Välillä" pitää tehdä muutakin? Muistetaanpa nyt näiden koulukirjojen asiayhteys. Välillä tarkoittaen, että tekemäänsä murhaa seuraavina päivinä voi vaikka rauhassa lueskella koulukirjoja? Eikä "vain" keskittyä siihen, miksi murhasi toisen? Tällaiset huolettoman "ymmärtävät" kuvaukset, jotka oikeasti ovat aika sairaita, jos todella miettii, mitä niissä sanotaan, saavat huolestumaan ihmisten moraalintajun katoamisesta. On tapahtunut sairas henkirikos, ja sinä etsit oikeutusta sille, että tekijä tekoa seuraavina päivinä keskittyisi opiskeluun, koska "välillä" (tarkoittaen murhaa seuraten?) pitää "tehdä muutakin". Pyrit lähtökohtaisesti puolustelemaan ja parhainpäin ymmärtämään tekijää ja keksimällä keksimään häntä puolustelevia "argumentteja", vaikka joutuisit mitä järjetöntä hänen puolestaan toteamaan. Et vain puolusta häntä, murhaajaa, koska se olisi jotenkin järkevää tai perusteltua, vaan lähtökohtaisesti haluat puolustaa häntä.
Tavallisiin askareisiin, vaikka sitten koulutehtäviin, pakeneminen järkyttävässä tilanteessa on sekin ihmisilla aika normaali reaktio psyykkiseen stressiin. Siinäkin itselleen henkisesti aikaa tajuta tapahtunut.
Ei ole. Pakeneminen automaation lailla suoritettaviin tehtäviin. Kuten pyykinlaajittelu. Ei tehtäviin, jotka vaativat energistä keskittymistä, paneutumista, uuden oppimista ja ajatustyötä. Jos sellaiseen pystyy tekemäänsä henkirikosta seuraavina päivinä, niin on äärimmäisen sairas persoona.
Kirjoitustesi perusteella sinä olet kyllä viimeinen ihminen minkäänlaista empatiaa opettamaan tai siitä edes puhumaan.
Koska pidän kaltaistesi loputtomiin murhaajalle osoittamaa "ymmärrystä" sairaana, niin ei esimerkiksi murhaajalla, vaan minulla viimeisenä kaikista on varaa puhua empatiasta?
Minun näkökulmani lähtee siitä kuvasta, että 15-vuotias elämänalku tuntee äkisti valtavan kivun kehossaan, yllättäen, sen jälkeen hirvittävän hädän, kauhun ja epätoivon, kuolemanpelon, minkä jälkeen hänen ainut tietoisuutensa rupeaa sammumaan ja sammuu, valtava tuska ja kauhu viimeisinä kokemuksinaan. Tuo teko on niin valtavan väärin, ja tuon uhrin kohtalo niin mahdoton hyväksyä minkään oikeudentajun näkökulmasta, että tekijän voivottelu, tuon tuskan, kauhun ja elämänloppumisen aiheuttajan ei todellakaan pitäisi olla kenenkään ihmisen ajatuksissa ensimmäisenä tai edes kymmenentenä. Mutta tähän ketjuun on kirjoittanut lukemattomia henkilöitä, jotka ovat uudelleen ja uudelleen pyrkineet ymmärtämään tekijä-myös-uhria kaikin mahdollisin tavoin, verukkein, ja keksimällä keksien lieventäviä asianhaaroja, usein täysin järjettömiä ja mielettömiä. Uhrille heiltä ei ole yhtä sanaa liiennyt.
Ei se ole empatiaa, "olen niin empaattinen kun ymmärrän tekijää", vaan jonkinlainen moraalinen vääristymä.
Vaikka epäilty olisi tekijä (mihin kyllä uskon), niin ihminen hän silti on, jostakin syista sellaiseksi muodostunut kuin on. Enkä tällä tarkoita että pitäisi vain silitellä päätä ja päästää vapaaksi ja sanoa että kyllä se siitä. Koska nimenomaan ei se siitä, vaan pitää ymmärtää, miksi tapahtui kuten tapahtui, ja miten saman toistumisen voi jatkossa estää.
Jos persoona on sairas, niin ainoa varma tapa estää vastaavat teot tulevaisuudessa on pitää tuo sairas persoona pysyvästi poissa yhteiskunnasta. Tämän vaihtoehdon pitäisi oikeasti löytyä sivistyneen yhteiskunnan keinovalikoimasta.
, uhrin omaisille syvät osanotot, vaikkei ne taida täällä lueskella.