Korvenrannan sorakuoppamurha: Mies surmasi tuttunsa Imatralla 4.5.2015

[Rappa]

Teko oli murha, mutta toinen tekijä sai tuomion avunannosta tappoon. Onhan näitä ollut ennenkin, melko kummallista silti.

[luutnantti]

Onko tämä syyllinen pellinen mitää sukua poliisi pelliselle joka on jäänyt jo kai eläkkeelle imatran rikospoliisin toimesta ? On meinaa hieman samaa näköä. karski-katse

[samoilija]

Mies kuristi toisen miehen hengiltä kuparilangan avulla syrjäisellä soramontulla - oli rakentanut murhavälineen ennalta

Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi Etelä-Karjalassa asuvan Sami Pellisen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen torstaina 6. päivä lokakuuta.

Rautjärvellä Etelä-Karjalassa asuvan Sami Vesa Kristian Pellisen, 44, puhelin soi toukokuussa 2015.

Kaveri kertoi Pelliselle, että toinen mies oli virtsannut hänen asuntonsa lattialle ja kourinut hänen avovaimonsa rintoja. Miehet olivat yhdessä juoneet kirkasta viinaa, kunnes toinen oli sammumispisteessä.

- Yhden ihmisen touhu on mennyt liian pitkälle, kaveri sanoi Pelliselle ja pyysi tätä asunnolleen, jotta mies saataisiin kotiinsa.

Hallitsemattoman tunnekuohun vallassa Pellinen lähti heti puuvarastoon tekemään kuparilangasta ja puukapuloista välineen. Hän ajatteli, että "nyt tämä loppuu".

Reilun tunnin kuluttua Pellinen oli ajanut pakettiautollaan Imatralle kaverinsa asunnolle. Voimakkaasti päihtynyt mies oli lattialla, ja Pellinen sanoi tälle, että voisi viedä miehen kotiin. Myös Pelliselle soittanut humalassa oleva kaveri lähti mukaan pakettiautoon.

Pellinen ajoi kaksi miestä kyydissään Imatralla sijaitsevalle syrjäiselle soramontulle. Siellä Pellinen kuristi uhrinsa takaapäin. Hän kiersi kuparilangan ristiin uhrin kaulan ympärille niin, että tämä ei saanut tiukasti kierteelle solmittua lankaa kaulastaan.

Voimakkaassa humalassa ollut uhri kuoli välittömästi. Murhan aikana kyydissä ollut kaveri oli keskittynyt viinapulloonsa.

Pellinen ja hänen kaverinsa lähtivät ajamaan toiseen paikkaan haudatakseen auton peräpäässä olevan murhatun miehen ruumiin. Matkalla kaveri kävi ostamassa 12 pulloa olutta. Sitten Pellinen haki metsästysmajan laavulta lapion ja kuokan.

Miehet raahasivat pakettiautossa olleen ruumiin metsään ja hautasivat sen.

Uhkaa ilmassa

Aiemmin maaliskuussa 2015 Pellinen oli pahoinpidellyt murhaamaansa miestä. Tuolloin hän löi tätä ensin nyrkillä kasvoihin, sitten puisella nuijalla eri puolille kehoa. Pellinen halusi kostaa miehelle, koska oli saanut tietää tämän pahoinpidelleen naisystäväänsä edellisenä yönä.

Tuolloin Pellinen uhkasi tappaa miehen, jos tämä ei lähtisi pois Imatralta. Todistajien mukaan Pellinen oli uhannut miehen henkeä jo vuodesta 2012 lähtien. Hän oli esittänyt uhkauksia suullisesti ja tekstiviestein.

Pellisen ja hänen kaverinsa kertomukset tapahtumien kulusta ovat osittain ristiriidassa keskenään. Ristiriitaista on, auttoiko kaveri neuvomalla ja omalla toiminnallaan Pellistä tappamaan uhrin. Epäselväksi jää myös, tiesikö kaveri Pellisen aikomuksesta murhata mies syrjäisellä soramontulla.

"Vastaa teloitusta"

Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi Pellisen murhasta elinkautiseen vankeuteen tällä viikolla. Hovioikeus ei muuttanut Etelä-Karjalan käräjäoikeuden tuomiota, jossa Pellisen syyksi luettiin pahoinpitely, murha ja hautarauhan rikkominen.

Pellisen takavarikossa oleva pakettiauto tuomittiin käräjäoikeudessa valtiolle menetetyksi. Hän menetti myös sotilasarvonsa.

Pellinen vaati hovioikeudessa, että hänen katsottaisiin syyllistyneen murhan sijasta tappoon ja että hänet tuomittaisiin vankeuteen määräajaksi.

Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, vaan katsoi Pellisen syyllistyneen murhaan. Hänen katsottiin tehneen tekonsa "vakaasti harkiten". Hovioikeus nojaa käräjäoikeuden johtopäätöksiin, joissa todetaan, että "armottomuudessaan tekotapa vastaa teloitusta".

Oikeus katsoi, että uhrin surmaamiseen ei liity mitään seikkoja, joita voitaisiin pitää lieventävinä tai teon moitittavuutta vähentävinä. Rikos on oikeuden mukaan kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tuomio lieveni

Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi kaverin neljän vuoden vankeuteen törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, avunannosta tappoon ja hautarauhan rikkomisesta. Hänet määrättiin ajokieltoon.

Itä-Suomen hovioikeudessa miehen tuomio kuitenkin lieveni viiden kuukauden vankeudeksi. Hovioikeus hylkäsi miehen syytteen avunannosta tappoon.

Oikeus perusteli päätöstään sillä, että esitetty näyttö ei riittänyt osoittamaan miehen tienneen Pellisen aikomuksesta murhata ja että hän olisi avustanut siinä rikoslain tarkoittamalla tavalla.

Hovioikeuden mukaan miehen syyllisyydestä jäi "varteenotettava epäilys". Rikoslain mukaan avunantajan tulee olla "tietoinen tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä".

Hovioikeus katsoi miehen syylliseksi törkeään rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja hautarauhan rikkomiseen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100 ... 8_uu.shtml

[Doctor Lecter]

Mikkelin vankilassa istuva Sam Pellinen, 46, kuristi riitapukarinsa hengiltä soramontulla kolme vuotta sitten — Elinkautista murhatuomiota suorittaessa on aikaa miettiä, miksi viina vei elämältä pohjan: ”Kaikki menetti merkityksensä”

Anteeksiantoa Pellinen ei hae, mutta toivoisi olevansa aidosti vapaa kärsittyään rangaistuksensa.

Pellinen.jpg (45.07 KiB) Katsottu 6553 kertaa

Länsi-Savo
22.9.2018 06:30

Loput artikkelista maksumuurin takana

[L'amourha]

Mikkelin vankilassa istuva Sam Pellinen, 46, kuristi riitapukarinsa hengiltä soramontulla kolme vuotta sitten — Elinkautista murhatuomiota suorittaessa on aikaa miettiä, miksi viina vei elämältä pohjan: ”Kaikki menetti merkityksensä”

Anteeksiantoa Pellinen ei hae, mutta toivoisi olevansa aidosti vapaa kärsittyään rangaistuksensa.

Sam Pellinen valitti käräjäoikeuden määräämästä elinkautistuomiostaan hovioikeuteen, mutta tuomio pysyi voimassa. Mielentilatutkimuksessa Pellinen todettiin syyntakeiseksi, mutta persoonallisuudeltaan impulsiiviseksi ja epävakaaksi.
Aina syksyn tullen Sam Pellisen mieli piristyy. Vankeudessa aika menettää merkitystään — jopa vuodenajat näyttäytyvät erilaisina kuin vapaana ollessa.
— Kesät tuntuvat vaikeilta. Kun haistaa kesäilman, tulee ajatuksiin, miten kiva olisi istua kalalla tai pihakeinussa. Vankilassa se iskee vasten kasvoja, Pellinen kuvailee.
Osa vangeista vältteleekin ulkoilua kesäisin. Syksy ja talvi menevät helpommin.
Sam Pellinen, 46, on yksi Suomen noin kahdestasadasta elinkautisvangista. Hänet on tuomittu murhasta vuonna 2016. Keväällä 2015 hän kuristi hengiltä miehen, jonka kanssa oli riitautunut kolme vuotta aikaisemmin.
Pellinen haluaa kertoa elämästään muistuttaakseen, etteivät kaikki henkirikosten tekijät ole psykopaatteja tai ammattirikollisia. Pellisen mielestä median luoma kuva tuomituista ja uhreista on kovin yksipuolinen. Omia tuomioitaan istuessaan hän on nähnyt vankien kirjon.
— Monella on takanaan hyvin tavallista perhe-elämää, joka on kääntynyt väkivallan teon seurauksena mullin mallin.
Näin kävi Pelliselle itselleenkin. Lisäksi hänellä on taustallaan vuosia kestänyt päihdeongelma. Hän sanoo, että teot eivät ole millään tavalla hyväksyttyjä, ja niistä pitää määrätä rangaistus. Hän ei hae anteeksiantoa.
— Mutta jos ihminen on rangaistuksensa kärsinyt, hänen pitäisi olla vapaa. Vapautumisen jälkeen avun saaminen on todella tärkeää. Jo ensimmäiset tunnit voivat ratkaista, millaista polkua alkaa kulkea. Jokin tukiverkosto, oli se sitten seurakunta tai joku läheinen, olisi tärkeää olla.

Alkoholi tuli salakavalasti elämääni ja alkoi hallita jokaista vapaapäivääni. En osannut edes saunaa lämmittää ilman sitä. — Sam Pellinen

Päihdeongelmat usein henkirikosten taustalla

Tilastotieto tukee Pellisen kertomaa. Henkirikollisuus on Suomessa heikosti koulutettujen, työelämän ulkopuolella olevien, pitkälle alkoholisoituneiden työikäisten miesten ja naisten keskinäistä rikollisuutta. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.
Suurella osalla henkirikosten tekijöistä on taustallaan pitkään jatkunutta päihteidenkäyttöä.
— Nykyisin varsinkin nuorilla se on yhä useammin sekakäyttöä, johon liittyy huumausaineita, sanoo yliopistotutkija Martti Lehti Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
90 prosenttia tuomituista on miehiä. Päihdeongelmien lisäksi taustalla on monesti rikkonainen perhe, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä yhteiskunnasta.
Rikospaikka on usein uhrin tai tekijän asunto, ryyppykämppä, jossa alkoholinhuuruinen konflikti kärjistyy väkivallaksi. Tuomitun rikoshistoria on yleensä pitkä ja sisältää muun muassa rattijuopumuksia ja pahoinpitelyjä.
Niillä alkaa myös Sam Pellisen rikosrekisteri, jonka ensimmäinen merkintä on vuodelta 2001.

Isä käyttäytyi humalassa väkivaltaisesti

Sam Pellinen syntyi vuonna 1972 Imatralla perheensä ainoaksi lapseksi. Hänen vanhempansa työskentelivät paikallisessa paperitehtaassa.
Pellinen kertoo, että hänen isänsä käytti vapaa-ajallaan runsaasti alkoholia ja käyttäytyi kotona väkivaltaisesti.
— Myöhemmin isä muuttui. Hän vähensi alkoholinkäyttöä huomattavasti ja rauhoittui. Juttelin asiasta hänen kanssaan, mutta syytä käytökselleen hän ei osannut sanoa.
Pellinen oli vilkas ja urheilullinen lapsi. Hän harrasti jääkiekkoa ja lentopalloa, jossa pelasi sarjatasolla aina vuoteen 2000 asti.
Alakoulussa hän oli koviksen maineessa.
— Olin muita isompi ja ehkä siksi herätin pelkoa.
Yläkoulussa urheilun lisäksi kiinnostivat mopot, mutta opiskelu ei maistunut. Peruskoulun päästötodistuksessa keskiarvo oli 6,4.
15-vuotiaana Pellinen rakastui ja tuli isäksi jo 18-vuotiaana. Nuorelleparille syntyi kaksi lasta, vuosina 1990 ja 1991.
Pellinen on aina ollut kiinnostunut terveydenhoitoalasta. Hän työskenteli Imatralla terveysaseman vahtimestarina ja hoitoapulaisena vanhusten vuodeosastolla Tiuruniemen sairaalassa. Armeijassa hän oli lääkintämies. Pellinen haki opiskelemaan sairaanhoitajaksikin, muttei tullut valituksi vaatimattoman päästötodistuksensa takia.
Lopulta hän päätyi isänsä suhteilla kesä- ja pätkätöihin Kaukopään paperitehtaalle ja sai sieltä vakituisen työpaikan vuonna 1994.

"Hain lohtua alkoholista"

Pellinen painoi töitä kolmessa vuorossa, ja vapaa-aika kului urheillessa. Kotona hän ehti viettää aikaa vähän, ja liitto nuoruudenrakkaan kanssa päättyi vuonna 1998.
2000-luvun alussa Pellinen otti ison asuntolainan, osti talon ja hankki auton ja moottoripyörän. Vuorotyöstä seurasi pitkiä vapaita, joita hän kulutti usein lähibaarissa istuskellen. Alkoholia kului aina vain enemmän.
— Hain lohtua. Alkoholi tuli salakavalasti elämääni ja alkoi hallita jokaista vapaapäivääni. En osannut edes saunaa lämmittää ilman sitä.
Ryyppääminen teki Pellisestä väkivaltaisen. Persoona muuttui, eikä hän itse aluksi tajunnut sitä ja tilanteen vakavuutta. Rikosrekisteri alkoi täyttyä merkinnöistä: ampuma-aserikos, pahoinpitely, törkeä rattijuopumus.
— Yhtäkkiä huomasin, että minulla onkin kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Että elämä olikin mennyt tähän pisteeseen.
Heinäkuussa 2003 Pellinen astui Konnunsuon vankilaan. Urheilevan, työssäkäyvän kahden lapsen isän elämä oli suistunut raiteiltaan parissa vuodessa.
— Olen miettinyt paljon, miksi näin kävi. Isä sanoi kerran, että taisit poika haukata liian ison palan. Minulle tuli varmaan jonkinlainen stressi lainanmaksusta, vaikka tulojen puolesta siitä oli täysi mahdollisuus selvitä.

Urheilevasta isästä kodittomaksi juopoksi

Vuoden istuttuaan Pellinen palasi siviiliin muovikassi kädessään. Talo, auto ja moottoripyörä oli myyty, ja työpaikka mennyt.
— Tuli ajatus, että millään ei ole mitään väliä. Kaikki menetti merkityksensä.
Kaveripiiri vaihtui. Pellinen vaelteli ympäri Imatraa ja nukkui toisten nurkissa, toisinaan rappukäytävässäkin. Seuraavan neljän vuoden aikana hän sai neljä vankeusrangaistusta, suurin osa törkeistä rattijuopumuksista ja varkauksista.
Vuonna 2008 Pellinen oli pohjalla. Fysiikka oli loppu. Pää saattoi olla täynnä, mutta ajatukset löivät tyhjää. Hän makasi kaverinsa sohvalla kolme päivää ja virtsasi ämpäriin, kun ei jaksanut mennä edes vessaan. Yhtäkkiä hänet valtasi kuolemanpelko.
— Rukoilin, etten halua kuolla, vaan nousta tästä. En tiedä, mitä tapahtui, mutta juominen jäi siihen päivään.
Hiljalleen Pellinen sai koottua itsensä. Hän muutti maaseudulle Simpeleelle ja aloitti hevosharrastuksen. Hän oli kokeillut aikaisemmin alkoholiongelmaansa monenlaisia hoitoja ja keinoja, mutta turhaan. Nyt korkki pysyi kiinni, ja oma minä tuntui palanneen.
Työmarkkinatuki ja nivelrikon takia myönnetty osa-aikaeläke pitivät leivässä. Myös isä auttoi taloudellisesti.

Yksi tunti muutti elämän

Vuonna 2010 Pellinen alkoi viettää aikaa naisen kanssa, joka harrasti myös hevosia. Nainen teki eroa miehestään, joka istui vankilassa muun muassa väkivaltarikoksista. Kun mies pääsi vapauteen kaksi vuotta myöhemmin, Pellinen riitautui tämän kanssa. Miehet alkoivat uhkailla toisiaan. Pellisen ja naisen tiet erkanivat.
Eräänä yönä kuukausia myöhemmin Pellinen heräsi puhelinsoittoihin. Nainen pyysi Pelliseltä apua, sillä mies oli pahoinpidellyt hänet. Pellinen haki naisen luokseen turvaan. Seuraavana päivänä Pellinen päätti antaa miehelle varoituksen ja pahoinpiteli tämän.
Kului kolme viikkoa, eikä miehestä kuulunut mitään. Pellinen ja nainen arvelivat, että hän oli lähtenyt matkoihinsa. Sitten mies otti taas yhteyttä Pelliseen, uhkailu jatkui ja miesten välit kiristyivät äärimmilleen.
Toukokuussa 2015 Pellinen hoiti hevosia kotonaan, kun sai kiihtyneen soiton kaveriltaan. Tämä kertoi, että mies oli hänen luonaan humalassa, virtsannut lattialle ja käynyt käsiksi hänen naisystävänsä rintoihin. Pellinen ajatteli, että nyt riittää. Hän oli turhautunut ja epätoivoinen vuosia jatkuneesta tilanteesta ja päätti surmata miehen.
Pellinen ajoi kaverinsa luokse ja houkutteli miehen kyytiinsä. Kaveri lähti mukaan. Pellinen ajoi läheiselle soramontulle ja kuristi siellä miehen hengiltä. Kaikki tapahtui yhdessä tunnissa.
Pellinen hautasi kaverinsa kanssa miehen maastoon kauas surmapaikasta. Tämän jälkeen he palasivat koteihinsa.
— Voi kuulostaa hullulta, mutta minulle tuli jollain tavalla vapautunut olo. Ajattelin, että ei se mies ainakaan enää häiritse ja tee mitään pahaa. Tottakai minua myös pelotti, että jään kiinni.
Viikkoa myöhemmin Pellinen kertoi naiselle, että oli surmannut tämän ex-miehen. Nainen soitti asiasta hätäkeskukseen, ja pian Pellinen tunnusti tekonsa myös poliisille.
— Heti alusta asti oli jollain tavalla mielessä, että jään teosta kiinni.
Pellinen arvelee, että pienikin muuttuja olisi voinut kääntää tapahtumien kulun, vaikka ulkopuolisen soitto sen ratkaisevan tunnin aikana.
— Mutta en tiedä, mitä sitten myöhemmin olisi tapahtunut. Viha ja katkeruus olisivat jääneet sisälleni. Sitäkin olen pohtinut, olisinko itse voinut olla uhri. Jälkeenpäin on helppo miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Raittiuslupaus on pitänyt

Surmatyötä tehdessään Pellinen oli selvin päin. Raittiuslupaus on pitänyt myös vankilassa, jossa päivät toistavat itseään. Sellien ovet avataan aamuseitsemältä ja suljetaan puoli viideltä. Pellinen toimii niin sanottuna putsarina. Hän pitää osastonsa siistinä ja jakaa miehille ruuan. Muut toiminnot ovat vähissä.
Lastensa kanssa Pellinen soittelee viikoittain. Heihin välit ovat säilyneet koko ajan. Myös nuoruuden paras ystävä on pysynyt matkassa, mutta monet ihmissuhteet ovat katkenneet.
Siviilissä Pellinen huomaa herättävänsä pelkoa. Esimerkiksi sairaalan odotustiloissa kahden vartijan kanssa kulkevaa tatuoitua miestä kartetaan, vaikka käsirautoja ei olekaan. Pellinen käy sairaalassa kolmen kuukauden välein selkärankareuman takia.
— Silloin tuntuu, että voi kun ihmiset uskaltaisivat kysyä ja voisi puhua heidän kanssaan.
Pellisen vanhemmat ovat kuolleet. Äiti menehtyi sydäninfarktiin vuonna 2009, isä vuosi sitten niin ikään äkilliseen sairauskohtaukseen. Isänsä kanssa Pellinen ei ehtinyt puhua tekemästään surmatyöstä. Se on jäänyt vaivaamaan.
— En pystynyt. Tunsin häpeää siitä, mitä olin hänelle aiheuttanut. Sen neuvon voin antaa, että jos jokin asia painaa mieltä, se on hyvä sanoa hyvissä ajoin.

Diakoniopinnot mietinnässä

Tulevaisuutensa suhteen Pellinen on toiveikas. Tällä hetkellä tärkeintä on vaalia terveyttä. Vankilan hengellinen toiminta antaa voimaa ja sisäistä rauhaa.
— Hartauden jälkeen tulee rauhallinen, vapautunut ja lämmin olo.
Yhtenä Pellisen haaveena on astua ihmisten eteen kertomaan elämäntarinaansa ja auttaa muita. Hän on harkinnut myös diakonin opintoja.
Seuraava suuri tavoite on kuitenkin vuosi 2021, jolloin olisi mahdollista päästä yksin lomalle.

Sam Kristian Pellinen

Syntynyt vuonna 1972 Imatralla.
Paperityömies.
Istuu elinkautista vankeusrangaistusta murhasta Mikkelin vankilassa.
Sinkku. Kaksi aikuista lasta.
Rakastaa elämää tilanteestaan huolimatta. Myös Jeesusta.
Inhoaa epärehellisyyttä ja valehtelua.
Ihmettelee, mihin maailma on menossa. Esimerkiksi vankiaines on entistä nuorempaa.

[Micorde76]

Tää oli komee mies nuorena.

[Doctor Lecter]

Kyllähän se tuomion lieveneminen avustajan osalta jo ketjussa mainittiin, mutta rehabilitoidaan hänet otsikon kera:

Hovioikeus hylkäsi avunantosyytteen Imatran sorakuoppamurhasta, kuristajan elinkautinen säilyi

Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi avunantosyytteen Korvenkannan sorakuopalla toukokuussa 2015 tapahtuneesta murhasta. Arkistokuva.

Imatra_soramonttu.jpg (111.25 KiB) Katsottu 3787 kertaa

Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi Imatralla tapahtuneeseen henkirikokseen osallistuneen miehen syytteen avunannosta tappoon. Alun perin Otto Veli Santeri Leikas tuomittiin neljän vuoden vankeuteen käräjäoikeudessa lokakuussa 2015.

Leikas oli mukana toukokuussa 2015, kun Sami Vesa Kristian Pellinen kuristi 55-vuotiaan imatralaismiehen hengiltä. Pellinen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta. Hovioikeus ei muuttanut Pellisen tuomiota.

Murha tapahtui autossa Korvenrannan sorakuopan lähistöllä. Murha-aseena käytettiin metallilangasta ja puukapuloista valmistettua kuristusvälinettä.

Vaikka Leikas oli Pellisen ja uhrin kanssa samassa autossa, hovioikeuden mukaan jäi varteenotettava epäilys siitä, että Leikas olisi ollut tietoinen tappoaikeista. Hovioikeuden mukaan murha on voinut tulla hänelle yllätyksenä.

Lisäksi hovioikeus ei löytänyt näyttöä siitä, että Leikas olisi ojentanut Pelliselle kuristamiseen käytetyn välineen. Oikeuden mukaan Leikaksen osallisuus perustui pitkälti Pellisen kertomuksiin, jotka olivat osittain ristiriidassa keskenään.

Hovioikeus ei myöskään löytänyt näyttöä siitä, että Leikas olisi halunnut vahingoittaa murhattua imatralaismiestä.

Kun avunantosyyte hylättiin, hovioikeus lyhensi Leikakselle tuomitun vankeusrangaistuksen viiteen kuukauteen. Se katsottiin suoritetuksi käräjätuomion jälkeisenä aikana. Leikas vapautettiin myös osasta hänelle määrätyistä korvauksista.

Leikaksen tuomiot törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja hautarauhan rikkomisesta jäivät voimaan. Uhrin ruumis haudattiin metsään Ruokolahdella.

Murha paljastui noin viikko teon jälkeen, kun tekijä kertoi henkirikoksesta uhrin entiselle puolisolle. Nainen ilmoitti kuulemastaan hätänumeroon.

Tuomio ei ole lainvoimainen, ja osapuolet voivat hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

esaimaa.fi
6.10.2016 14:55
-----------------------------------------
Alibissa 3/16 oli tästä parin aukeaman artikkeli, josta kävi ilmi mm. se, että...
...Uhri oli tuomittu kahdesta taposta
...sekä kahdesta tapon yrityksestä
...Pellinen väittää, että hänellä ei ole väkivaltarikostaustaa, mutta kuten Länsi-Savon uutinen yllä kertoo, niin hänet on tuomittu pahoinpitelystä
...Maaliskuussa 2015 Pellinen oli hakannut tämän myöhemmin surmaamansa henkilön puunuijalla
...Murhan jälkeisenä päivänä Pellinen ajoi haudalle ja valeli sen polttoöljyllä, ettei karhut ala kaivella hautaa
...Illat sellissä kuluvat televisioita katsellessa, lukeminen ei maistu ja päivät menevät putsarin töissä
...Pellinen pitää sijoitusvankilaansa asiallisena talona.
...Hän ei kadu tekoaan
...Nainen, josta riideltiin ei ole käynyt katsomassa Pellistä kertaakaan

Kuva on vuodelta 2016 ja verrattuna kuvaan vuodelta 2018 huomaa, että uhmakas ilme on vaihtunut sovinnaisemmaksi. Siperia opettaa? Kuva Alibi 3/16.

Pellinen_Sami.jpg (81.34 KiB) Katsottu 3787 kertaa

Kuvat poliisi/etpk ja edelleen Alibi 3/16.

Pellinen_väline_ja_hautapaikka.jpg (170.05 KiB) Katsottu 3787 kertaa

Tästä murhasta on pian viisi vuotta ja Pellinen päässee lomalle ensi vuonna. Vapaus koittanee vuonna 2028, jolloin hän on 56-vuotias.

Uhri pitäisi mainituilla spekseillä tunnistaman...

[Tiukkameno]

Tuskin pääsee lomille kuuden vuoden jälkeen ek-ukko. Vuosituomiotakin joutuu järsimään 2/3 ennenku pääsee edes hakemaan lomia. Ja elinkautisella se vielä menee risen johtajan kautta että sitä ei vankilan apukallet päätä.

[Toimintaterapia]

Sorakuopat on nykyajan nakkikioskeja.