Se on vain niin, että ketään ei voi väkisin auttaa ellei itse halua apua ja näe mitään hullua omassa toiminnassaan. Sitä ei voi toisen puolesta päättää. Traumasuhdeasioita. Jos ek uhri suostu itse koskaan purkamaan omaa päätään ja muistojaan miksi itse toimii toistuvasti näin, on jatkuvasti samassa tilanteessa. Moni kuitenkin näissä tämänkaltaisissa ihmissuhteissa pystyy toimimaan toisin lasten edun nimissä. Tämä uhri ei ole niin valinnut. Vaikka tuossa artikkelissa niin ja kuinka hoitanut itse ja ottanut siviilissä lapsista vastuun, niin silti ajanut lapsensa katsomaan tätä perhehelvettiä. Joskus vain sellainen herättää uhrin, kun lapset viedään pois. Kaikilla on se jokin raja, mihin on tultava, että pystyy alkaa toimlmaan toisin ja päättämään väkivaltaisen suhteen.meitzi kirjoitti: ↑La Helmi 04, 2023 4:57 pmTiedän, monen monta kertaa mukana auttamassa ihmistä pois tuollaisesta, ja aina palataan takaisin turpaansa ottamaan. Siihenkin sitten lopulta kyllästyi ja totesi että ei ole minun asiani.
Jotenkin niin valtavan naiivi ihmissuhde, ei elämänhistoriaakaan mitätöidä positiivissakaan asioissa. Siksi onkin ihan hullua, ettei kriminaalipolitiikan puolella mikään menneisyys merkitse mitään. Ek alla ja sitten yhtäkkiä naiivisti odotetaan, että mies osaa kävellä loppuelämänsä suoraan ja kun uusii rikostekoja, ei krimaalipolitikkka tunne tarpeeksi lainsäädännössä sitä, että ihminen on sairas, mutta ei niin sairas, että laitettaisiin niuvaan, vaan vankilaan, joka ei pysty sulkemaan loppuelämäksi tekijää. Se välimaastoon loppuelämän rangaistus puuttuu krinaaliilainsäädännöstä.