Nurmijärvi - murha marraskuussa 2003

[zipdap]

Tulipa vastaan lyhyt juttu ko.murhasta tekijä Reino Ryti sai11,5v. vankeutta,liekkö tekijä presidentti Rytin pojan poika (kuka on kukin kirja-78)s.1951?Juttua murhainfosta en löytänyt.

[Alice]

Useilla välineillä tuttavansa hengiltä hakannut mies sai alentuneesti syyntakeisena tehdystä murhasta 11,5 vuotta vankeutta. 54-vuotias Reino Heikki Juhani Ryti murhasi tuttavansa Nurmijärvellä toissa vuoden marraskuussa.

Helsingin hovioikeus päätyi tapauksessa samaan lopputulokseen kuin Hyvinkään käräjäoikeus aiemmin. Oikeus katsoi, että teko oli erityisen raaka.

Ryti löi tuttavaansa lasipullolla, puukolla ja askarteluveitsellä. Miehillä oli ollut riitaa. Riita sai hovioikeuden mukaan alkunsa, kun tuttava vaati asunnottomana nurkissaan majaillutta Rytiä muuttamaan pois.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/107407 ... +vankeutta

On sen verran harvinainen sukunimi, että varmasti on sukua.

[vasikka]

Yllätyin, että Ryti oli niinkin harvinainen nimi kuin 17kpl. Itsekin olen kuitenkin joskus törmännyt kyseisen sukunimen edustajiin.

[Bjorn Thunder]

Mitähän ukolle nykyään kuuluu? Palasi jopa röyhkeästi entiselle kylälleen muutama vuosi sitten kun vapautui. Kehtasi hengailla samassa baarissa tappamansa miehen ex-puolison kanssa. Yritti saada muuttoapua Nurmijärven Perttulaan, mutta ei hajuakaan muuttiko lopulta sinne vai onko joutunut hoitoon ym.

[Inhorealisti]

Mitähän ukolle nykyään kuuluu? Palasi jopa röyhkeästi entiselle kylälleen muutama vuosi sitten kun vapautui. Kehtasi hengailla samassa baarissa tappamansa miehen ex-puolison kanssa. Yritti saada muuttoapua Nurmijärven Perttulaan, mutta ei hajuakaan muuttiko lopulta sinne vai onko joutunut hoitoon ym.

Tiedätkö sinä Salama tai joku muu, että onko äijä todellakin Risto Rytin pojanpoika kuten zipdap ehdotti?

Risto on kuitenkin erittäin korkealla omalla listallani ja tuntuisi kovin omituiselta, että tällainen asunnoton omantunnoton kutale olisi hänen verisukulaisensa.

[Bjorn Thunder]

Ryti on suojattu sukunimi joten pakostakin jotain sukua on. Sitä ei tosin tiedä onko pojanpoika. Voihan tietysti olla myös ottolapsi, mutta kuulostaa aika kaukaa haetulta.

[Inhorealisti]

Ryti on suojattu sukunimi joten pakostakin jotain sukua on. Sitä ei tosin tiedä onko pojanpoika. Voihan tietysti olla myös ottolapsi, mutta kuulostaa aika kaukaa haetulta.

Kiitti, Ukkonen! Pahoittelut muuten huonosta suomennoksesta, taisin olla hieman väsynyt...

Googlettamalla löytyi, että Risto Rytillä oli todellakin KAKSI Reino-nimistä pojanpoikaa, toinen -46 ja toinen -51. Kyllä tuo zipdapin veikkaus taitaa pitää kutinsa. Isänmaan pelastajasta kunniattomaksi kännisurmaajaksi yhden sukupolven loikalla...

[zipdap]

Mitähän ukolle nykyään kuuluu? Palasi jopa röyhkeästi entiselle kylälleen muutama vuosi sitten kun vapautui. Kehtasi hengailla samassa baarissa tappamansa miehen ex-puolison kanssa. Yritti saada muuttoapua Nurmijärven Perttulaan, mutta ei hajuakaan muuttiko lopulta sinne vai onko joutunut hoitoon ym.

Ompa tainnut kuolla,ainakin firma on yhtiömuodoltaan nykyisin "kuolinpesä"

[Bjorn Thunder]

Lieköhän sama Reino. Mietin vaan että tmi Radiotekniikka Reino Ryti on ollut Sysmässä/Heinolassa, kun taas henkirikoksen tehnyt Reino Ryti asui Nurmijärvellä..

[kakkosurpo]

Kuten tuossa yläpuolella Inhorealisti kirjoittikin, niin Risto Rytillä oli kaksi Reino nimistä pojanpoikaa. Eli toinen voi olla tämä murhaaja ja toinen yrittäjänä Sysmässä ja Heinolassa.

[zipdap]

Ryti on suojattu sukunimi joten pakostakin jotain sukua on. Sitä ei tosin tiedä onko pojanpoika. Voihan tietysti olla myös ottolapsi, mutta kuulostaa aika kaukaa haetulta.

Googlettamalla löytyi, että Risto Rytillä oli todellakin KAKSI Reino-nimistä pojanpoikaa, toinen -46 ja toinen -51. Kyllä tuo zipdapin veikkaus taitaa pitää kutinsa. Isänmaan pelastajasta kunniattomaksi kännisurmaajaksi yhden sukupolven loikalla...

Onko tuo ensimmäinen Reino?R kirjaimella alkava mutta ei Reino..presidentin kaima?

[zipdap]

Mitähän ukolle nykyään kuuluu? Palasi jopa röyhkeästi entiselle kylälleen muutama vuosi sitten kun vapautui. Kehtasi hengailla samassa baarissa tappamansa miehen ex-puolison kanssa. Yritti saada muuttoapua Nurmijärven Perttulaan, mutta ei hajuakaan muuttiko lopulta sinne vai onko joutunut hoitoon ym.

On kuollut jussina 2015,hietaniemi uurnalehto on osoite nykyään.

[Aizerbaidzan]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007616757.html

18:55

Mikko, 35, koki kammottavan kohtalon

Isä ei koskaan unohda päivää, jolloin hän kuuli poikansa kohtalosta. Murhaajaksi paljastui mies, jolle Mikko oli tarjonnut majapaikan omasta kodistaan.

KESKEN arkisten puuhastelujen autotallin ovelle ilmestyi kaksi poliisia. Isä oli autotallissa korjaamassa anopin huonekaluja. Poliisit alkoivat puhua, mutta isä ei kuullut, mitä he sanoivat, sillä radio oli päällä.

Hän hämmentyi poliisien tulosta niin, ettei huomannut hiljentää radiota ennen kuin poliisit pyysivät.

– Poliisit ilmoittivat, että Mikko on kuollut, että hänet on murhattu. Minä ryntäsin vaimoni luo sisälle ja huusin: nyt ne ovat tappaneet Mikon, Mikon isä Matti Aaltio, 80, muistelee kotonaan Nurmijärvellä.

Se päivä pudotti polvilleen, vaikka isä oli aavistellut pahaa. Pojan elämä oli ollut alkoholin kuluttamaa jo vuosia. Tällaista elämän päätöstä isä ei esikoispojalleen osannut odottaa, että pojan elämä päättyisi pahimman kautta, murhan uhrina.

Mikko kuoli 16. joulukuuta 2003 Nurmijärvellä omassa asunnossaan. Siellä majaili myös mies, joka murhasi erittäin raa’alla tavalla Mikon. Mikko oli kuollessaan 35-vuotias.

Mies murhasi Mikon iskemällä tätä painavalla lasipullolla muutaman kerran päähän ja puukolla kuusi kertaa rintaan. Mies viilteli myös Mikkoa askarteluveitsellä. Väkivalta oli voimakasta eikä puolustuskyvytön Mikko pystynyt siltä suojautumaan.

Mikko oli vaatinut miestä muuttamaan pois Mikon omasta kodista, jonne mies oli majoittunut jouduttuaan asunnottomaksi. Raivon vallassa mies murhasi Mikon.

Mies tuomittiin 11,5 vuoden vankeusrangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta. Helsingin hovioikeus vahvisti Hyvinkään käräjäoikeuden langettaman tuomion.

– Minä olin Hyvinkään käräjäoikeudessa, kun poikani murhaa käsiteltiin. En halunnut katsoa murhaajaa ollenkaan, isä sanoo.

Hän kirjoitti kirjan Mikko – nuorena surmattu poikansa muistoksi. Kirjan on toimittanut Sakari Sarkimaa.

Kirjassa isä käy läpi poikansa elämää, vaikeaa synnytystä ja oppimisvaikeuksia koulussa. Isä pohtii, olisiko pojan kohtalo mitenkään voitu estää.

– Pojan elämän alkukin oli hankala, sillä synnytys oli vaikea. Se kesti 16 tuntia. Pienessä sairaalassa ei ollut valmiuksia tehdä silloin keisarinleikkausta.

Poika oli isän mukaan koulussa syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Läksyjen teossa oli ongelmia. Poika jäi luokalle kuudennella, ja se turhautti isän mukaan poikaa. Poika menetti tutut kaverinsa ja itsetunto sai kolhun.

– Mikon keskittymiskyky oli nolla, isä kertoo.

Yläasteella poika joutui isän mukaan kiusatuksi. Isä löysi poikansa autotallista itkemästä. Isä otti yhteyttä kouluun, ja tilanne parani jonkin verran.

Poika pystyi suorittamaan yläasteen ja pääsi ammattikouluun asentaja-koneistaja-linjalle.

– Silloin kaikki näytti hyvältä. Oli toivoa.

Mikko pääsi nopeasti töihin valmistumisen jälkeen. Hän seurusteli ja kävi tyttöystävänsä kanssa ulkomailla.

Jonkin aikaa Mikko soitteli kitaraakin. Yksi harrastus oli ylitse muiden, rakkaus autoihin. Mikko osti itselleen Ford Fairlanen.

”Se oli upea ilmestys. Välkehtivällä lakalla päällystetty kaksivärinen kaunotar, jonka yläosa oli valkoinen ja alaosa turkoosinen. Mikko eli nyt lyhyeksi jääneen elämänsä ehkä parasta aikaa. Hänellä oli työpaikka, ystäviä, kavereita ja myös upea auto, unelmien täyttymys. Auton ostosta huolimatta Mikolla oli varaa suunnitella myös lomamatkoja.”

Myöhemmin Mikon kaveri toi Amerikasta Dodge Challengerin.

– Mikko halusi kunnostaa sen viimeisen päälle ja purki auton osiin. Auton kori hiekkapuhallettiin, mutta sitten Mikon kiinnostus lopahti. Lopulta auto myytiin osina pois, isä muistelee.

ALKOHOLI aiheutti poissaoloja työpaikalta, ja poika menetti työnsä.

– Työpaikassa oli myös kaveri, joka kiusasi Mikkoa. Mikko ei osannut puolustaa itseään. Hän oli luonteeltaan herkkä, isä sanoo.

Alkoholi alkoi saada pojasta yhä tiukempaa otetta. Mikko saattoi kadota reissuilleen ja soitella sitten huonossa kunnossa isälle, joka haki pojan kotiin. Kunnes Mikko hetken hengähdettyään lähti taas.

– Poika yritti kyllä. Hän oli kerrossiivoojana, ikkunanpesijänä ja perusti minun avullani kiinteistönhoitofirman. Työvoimatoimistosta hänet ohjattiin tietokoneohjattujen työstökoneiden kurssille, mutta sinne olisi pitänyt olla paljon paremmat pohja­opinnot kuin mitä Mikolla oli. Mikko jätti kurssin kesken, isä kertoo.

Juomiskaudet pitenivät. Alkoholin rinnalle tulivat masennuslääkkeet. Välillä Mikko joi jopa Lasolia.

Lopulta edessä oli eläke.

– Rahapuoli oli eläkkeen myötä turvattu. Minä jouduin kuitenkin säännöstelemään Mikon rahankäyttöä, muuten raha ei olisi riittänyt koko kuukaudeksi, isä kertoo.

Isä yritti auttaa, ja Mikko kävi tutustumassa päihdehoitolaitokseen. Paluumatkalla Mikko ilmoitti, ettei hän sinne mene.

– Paljon olen miettinyt, olisinko voinut tehdä enemmän. Mikko oli kuitenkin aikuinen mies, eikä häntä pakolla saanut hoitoon. Minä niin toivoin, että hän olisi muuttanut elämäntapansa. Mutta se elämä oli sellaista, että viinaa piti aina vaan saada, isä suree.

Isä muistelee lämmöllä kahta matkaa, jotka teki poikansa kanssa.

– Minä ajattelin niitä matkoja Mikon ennakkoperintönä. Minulla oli paha aavistus, ettei hän tulisi koskaan perintöä saamaan. Siksi halusin antaa matkat hänelle.

ENSIMMÄINEN matka suuntautui eteläiseen Eurooppaan, Saksaan, Ranskaan ja Itävaltaan, Italiaan ja Sveitsiinkin. Matkustaminen oli isälle työn takia tuttua ja hän halusi avartaa myös poikansa maailmaa. Matkalla oli mukana myös isän toinen lapsi.

Insinööri-isä toimi ennen eläkkeelle jäämistään muun muassa VTT:n metallilaboratoriossa tutkijana. Hän osallistui myös aktiivisesti kuntapolitiikkaan keskustan riveissä.

Toisen matkan isä teki pelkästään Mikon kanssa noin vuotta ennen Mikon kuolemaa. He kiersivät yhdessä Saksaa ja Itävaltaa.

Erityisen iloissaan isä on siitä, ettei Mikko matkalla käyttänyt alkoholia yhtä olutpulloa enempää.

Kun isä sitten ensimmäisenä aamuna matkan jälkeen kysyi pojaltaan, mitä tämä aikoo seuraavaksi tehdä, oli vastaus tyly.

– Lähden kavereita katsomaan, Mikko vastasi isälleen.

Isä tiesi, mitä se merkitsi. Vaikka matka oli tehty selvin päin, paluu vanhaan oli edessä.

– Ennen murhaa tapahtui erikoinen juttu. Mikko pyysi, että lähtisimme käymään kaupassa. Menimme sinne, mutta sitä ostamista ei oikein tuntunut olevankaan. Olen miettinyt, että Mikko olisi varmaan halunnut silloin kertoa, että hänen luonaan majailee tällainen kaveri. Minä olisin tehnyt siitä ison numeron.

– Jälkeenpäin olen miettinyt, että vaikka olisin lähtenyt poliisien kanssa häätämään miestä pois, Mikko olisi saattanut sanoa siinä tilanteessa, että kyllä mies saa jäädä sinne asumaan. Hän ei olisi ehkä uskaltanut sanoa muuta. Ehkä sekään ei olisi auttanut mitään. Tällaisia asioita sitä kuitenkin joutuu miettimään, kun ei tällaista loppua omalle lapselleen olisi halunnut, isä sanoo.

ISÄ meni asuntoon Mikon murhan jälkeen. Asunto oli siivottu verestä ja desinfioitu. Asunnosta isä löysi Mikon säästämät matkamuistot yhteisiltä reissuilta.

Mikko on pakannut laatikkoon huolellisesti kartat ja matkamuistot. Ne löytäessään isä itki.

– Ne matkat olivat pojalle tärkeitä, isä sanoo ääni murtuen.

Kun Mikon kuolemasta oli kulunut noin kuusi vuotta, isän puhelin soi.

– Murhaaja soitti minulle. Minä katkaisin puhelun. Hän oli päässyt vapaaksi ja ajatteli kai, että oli sovittanut tekonsa. Minä otin yhteyttä komisarioon ja kerroin soitosta. Komisario lupasi hoitaa asian niin, ettei mies enää soittele. Sen jälkeen murhaaja ei ole soitellut, isä kertoo.

Isä miettii rangaistuksen pituutta.

– Kyllä murhaajan istuma kuusi vuotta on kovin pieni aika poikani elämästä.

Lainaukset: Matti Aaltio: Mikko – nuorena surmattu. Toimittanut Sakari Sarkimaa. Kirja on omakustanne. Muiden kuin Mikon nimet on muutettu kirjassa yksityisyyden suojan takia.