URSA kirjoitti:Rynnäkkökiväärillä ei ole mitään järkevää käyttötarkoitusta, sillä ei pahemmin ammuskella hirviä. Mutta tämä on tietysti jälkiviisautta.
Rynnäkkökiväärillä voi ampua hirviä aivan mainiosti. Nykyaikaisilla kuparisolideilla metsästysluodeilla voi ladata perinteiseen verenvuodolla lamauttamiseen perustuvaan metsästystapaan hirvellä hyvin soveltuvia patruunoita käytännössä kaikkiin rynnäkkökivääreihin. Jos halutaan metsästää laillisesti eli ylittää Suomessa hirvelle vaadittu iskuenergiaraja ja luodin painoraja, täytyy rynnäkkökiväärin kaliiperin olla riittävän korkeapaineinen ja riittävän suurella hylsyllä varustettu (esim. .300 Whisper/AAC Blackout). Toinen vaihtoehto on käyttää ns. taistelukiväärin patruunaa, eli esim. 308 Win/7,62x51 mm. Tätä patruunaa käytetään muissakin hirvikivääreissä jonkin verran. On terminologisen hienosäädön kysymys voidaanko näitä aiemmin taistelukivääreiksi kutsuttuja aseita kutsua rynnäkkökivääreiksi. Useimmat nykyiset lähteet kutsuvat moderneja versioita kuten FN SCAR-H tai Ak 4B myös rynnäkkökivääreiksi.
Sitten on vielä sekin kysymys, miten tavanomainen rynnäkkökivääri soveltuu hirvenmetsästykseen ns. taistelupatruunoilla eli sotilaskäytössä olevalla jakoampumatarvikkeella. Se soveltuu erinomaisesti jos hirveä ammutaan aivoihin, kuten melkein mikä tahansa ampuma-ase alkaen n. 9-millisestä pistoolista. Tarkkuus siihen riittää paikallaan seisovaan hirveen aivan mainiosti tyypillisiltä metsästysetäisyyksiltä, jos ampuja on tavanomaista metsästäjää vähääkään paremmin harjaantunut.
Tämä lopettamista lähempänä oleva metsästystapa ei ole suositusten mukainen eikä ampumatarvikevalinnan osalta edes lainmukainen Suomessa, mutta täysin toimiva ja ympäri maailmaa harjoitettu paitsi poikkeusoloissa, myös joissain kehitysmaissa yleisempänä käytätönä.
Muita järkeviä käyttötarkoituksia on mm. itsepuolustus, maanpuolustus, urheiluammunta ja keräily. Näistä valitettavasti Suomessa luvan saa vain viimeksi mainittuun useita vuosia kestävän paperisodan ja karenssin jälkeen.
EU:ssa on juuri meneillään asedirektiivin muuttamiseen tähtäävä asekieltohanke, jolla väitetään tavoiteltavan laittomien sarjatuliaseiden rikoksiin (erityisesti terroritekoihin) käytön vähentämistä, mutta oikeasti tavoite on täsmälleen päinvastainen. Asekielloilla tavoitellaan pohjimmiltaan juuri sitä mihin ne tulevat johtamaan ja ovat kaikkialla muuallakin aina johtaneet. Ne tulevat lisäämään juuri laittomien sarjatuliaseiden määriä, koska kieltotavaran kaupassa sarjatuliaseilla ei ole eri luokittelua joka syrjisi niitä kuten laillisten aseiden kaupassa ja lisäksi eräs suurimmista laittomien aseiden lähteistä on armeijan asevarikot ja kansainvälisten asekieltojen eli aseidenvientikieltojen ja kauppasaartojen kohteina oleville konfliktialueille tai entisiltä konfliktialueilta uusille suuntautuvan salakuljetuksen suuntaaminen uudelleen muiden maiden rikollismarkkinoille.