Isä surmasi kaksi lastaan Pyhärannassa -05

[Tessiih]

Pyhärannan Ihoden kylässä 10. elokuuta 2005 perheen isän uupumus aiheutti murhenäytelmän.
Tero Tapani Holopainen, 35, surmasi kaksi lastansa, koska hän omasta mielestään paloi loppuun.

Perhettä oli kohdannut kahden vuoden aikana kaksi vakavaa sairautta. Nuoremmalla lapsella todettiin
syntyessään vaikea kallonmuodostuma. Lapsi leikattiin ensimmäisen kerran kolmen viikon ikäisenä.
Tästä seurasi pitkä toipumiskausi ja epävarmuus siitä, tuleeko lapsen kehitys jatkumaan normaalina.
Kesällä 2004 perhettä kohtasi uusi vaikea sairaus. Holopaisen vaimo sairastui vakavasti ja hän oli
ollut tauotta sairaalahoidossa (syöpä). Vaimon äkillinen sairastuminen jätti lastenhoitovastuun isälle,
jolla oli myös taloudellinen vastuu. Holopainen oli ollut juuri ammattiinsa valmistumassa ja hän oli töissä
oppisopimuksella. Perheen isä sai ensin työnantajaltaan sairasloman ja sen jälkeen hän piti kesäloman.
Edessä oli jakso, joka merkitsi epäselvyyttä siitä miten kaikki järjestetään. Holopaisella oli vaikeuksia
saada lastenhoitoapua Pyhärannan kunnalta. Holopainen oli tulevaisuudestaan täysin epätietoinen.
Vastoinkäymiset ajoivat Holopaisen lujille ja mies sairastui itsekin. Holopainen kärsi stressistä,
väsymyksestä ja uniuupumuksesta. Oli selvää että lapset kaipasivat tavattomasti äitiä, jonka
menettämisen pelko toi pinnalle myös isän menettämisen pelon. Lapset roikkuivat isässä kiinni
päivin ja öin. Hän ei saanut edes nukkua yöllä. Lapset pelkäsivät että isäkin katoaa jonnekkin.

Asunnossa oli tekohetkellä Holopainen ja hänen 2- ja 4-vuotiaat poikansa. Syyttäjän mukaan teko on
tapahtunut aamuyöllä kello kolmen ja viiden välisenä aikana. Kaikki olivat illalla menneet nukkumaan
samaan sänkyyn.
Holopaisen ilta oli kulunut tutuissa askareissa. Hän vietti aikaa lastensa parissa, joi jonkin verran
olutta ja huolehti että pojat sai ruokaa.
- Menin poikien kanssa nukkumaan. Nukahdimme. Sitten yhden aikaan nuorempi poika rupesi
käkisemään. Heräsin siihen. Kävin laittamassa hänelle velliä. Menin takaisin nukkumaan.
Poika ei nukkunut. Hän valitti ja pyöri. Lopulta kolmen aikaan aamuyöllä hän nukahti.
Kävin huuhtasemassa vellipullon ja menin takaisin sänkyyn, Holopainen kertoi oikeudenkäynnissä.
- Seuraava muistikuvani on kello 05.20 kun minulla on se vyö kädessä...
- Havahduin vasta siihen, kun olin sängyn päällä, vyö oli käsissä ja lapset makasivat minun
edessäni. Siinä vaiheessa arvasin, että jotain hirveää oli tapahtunut.
Lapset näyttivät Holopaisen mielestä elottomilta.
- Nousin siitä ja kävelin keittiöön.
Holopainen heitti vyön roskikseen.
- Ihmettelin, mitä nyt. Menin suihkuun ja puin päälle. Sitten lähdin viemään koiraa lenkille metsään.
Holopainen kertoi, että surmaamisen jälkeen itsetuhoiset ajatukset valtasivat hänen mielensä.
- Ainoa, joka asian ratkaisi, oli minun saksanpaimenkoirani. Ajattelin, että minne minä sen laittaisin.

Lasten kohtalo paljastui, kun heidän kummitätinsä meni käymään siellä. Holopainen väitti lasten
olevan nukkumassa, mutta ilmeisesti tavallisesta poikkeava käytös herätti kummitädin epäilykset.
Hän kävi pyytämässä autossa odottavan ystävänsä mukaan katsomaan olivatko pojat kunnossa.
He menivät makuuhuoneeseen ja näkivät pojat sängyllä nukkumassa. Kummitäti ei jättänyt asiaa
sikseen vaan soitti ensimmäiseksi lasten äidille. Lasten äiti halusi puhua Holopaisen kanssa, joka
puhelimessa väitti lasten nukkuvan ja että kaikki olisi hyvin. Kummitäti havaitsi, että nuorempi lapsi
makasi selällään sängyssä ja hänen huulensa olivat siniset. Lapsen suu oli auki. Kummitäti alkoi
pelätä Holopaista ja naiset poistuivat paikalta.

Kummitäti soitti poliisille.
Ei kulunut aikaakaan kun poliisit soittivat takaisin ja tiedustelivat Holopaisen aseen mahdollista
olinpaikkaa. Holopaisella oli aseenkantolupa ja ase. Kummitäti ei tiennyt aseesta mitään. Poliisi ei
päässyt taloon sisälle ja tilanne alkoi vaikuttaa kireältä. Paikalle kutsuttiin lukuisia poliisipartioita,
myös niin sanottuja kilpimiehiä. Taloon päätettiin mennä sisälle. Poliisin kilpiryhmä ehti talon
kulmalle kun Holopainen seisoikin jo siinä. Häntä pyydettiin astumaan askel eteenpäin ja hän astui.
Joku poliisista kysyi lapsista.
Holopainen vastasi: "Lapset ovat kuollet. En jaksanut enään!"
Holopainen vietiin poliisiautoon ja kilpimies jatkoi asuntoon. Makuuhuoneen leveällä sängyllä makasi
kaksi pientä elotonta lasta. Huoneistosta löydetty haulikko tarkistettiin ja todettiin ettei sitä oltu käytetty.

Vakka-Suomen käräjäoikeudessa Holopaista syytettiin kahdesta murhasta. Välittämäksi kuolinsyyksi
katsottiin tukahduttaminen, jonka seurauksena pojat olivat kärsineet tukehtumiskuoleman.
Holopainen kiisti murhasyytteet, sillä puolustuksen mukaan kyse oli kahdesta surmasta.
Itse teosta Holopaisella ei ole minkäänlaista muistikuvaa.
- Teko ei ole ollut erityisen raaka tai julma. Päämieheni myös kiistää, että teot olisivat olleet vakaasti
harkittuja. Mikäli näin olisi, näitä tekoja ei olisi ikinä tapahtunut, Holopaisen asianajaja Marja Pappila
totesi. Holopaisen ainoa muistikuva on se, että hän on herännyt jonkinlaisesta horrostilasta. Tämän
jälkeen hän on todennut, että molemmat lapset ovat elottomina vuoteella ja hänen käsissään on
kylpytakin vyö.
- Holopainen on tehnyt tästä johtopäätöksen, että hänen on täytynyt kuristaa lapset. Muu tekomuoto
ei ole hänen mieleensä tullut, asianajaja Pappila kertoi.
Puolustuksen mukaan Holopaisen on täytynyt olla syyntakeettomassa tilassa.
- Tässä on kysymys äärimmäisestä uupumuksen tilasta, jonka yhteydessä hän on menettänyt
harkintansa ja kykynsä arvioida tekojensa seurauksia.
Oikeudessa monen todistajan mielestä Holopainen kohteli lapsiaan hyvin.
- Sen parempaa isää ei voi olla kuin hän oli. Hän on tehnyt lastensa eteen kaikkensa, todisti kummitäti.
Holopaisen äidin mukaan Tero kohteli lapsiaan kuin kukkaa kämmenellä.
- En ole nähnyt ketään isää niin paljon lastensa kanssa kuin Tero. Pojat olivat hänelle kaikki kaikessa.


6. maaliskuuta 2006 Vakka-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Tero Tapani Holopaiselle kahdesta taposta
yhdeksäksi vuotta ehdotonta vankeutta. Mielentilatutkimuksen mukaan Holopainen oli surmatyöt
tehdessään syyntakeellinen. Perheen vaikean tilanteen ja vaimon vakavan sairauden käräjäoikeus otti
huomioon tuomion kohtuullistamisperusteina.

Myöhemmin Turun hovioikeudessa syyttäjä vaati vankeusrangaistuksen korottamista vähintään
kolmentoista vuoden pituiseksi. Hovioikeus ei pitänyt Holopaisen luettelemia seikkoja niin lieventävinä
kuin käräjäoikeus, joten tuomio koveni kymmeneen vuoteen vankeutta.

Lähteet:
Alibi 11/2005 (vapaasti lyhennellen) & Vakka-Suomen Aluesanomat

otsikkoa muokattu
t:mode

[Tessiih]

Toivottavasti tätä nyt ei oo jo ollu täällä, itse en ainakaan löytänyt kuin pienen maininnan lapsisurmat-topicista.
Ensimmäinen pitempi juttu, lukekoon kuka jaksaa

Juttu herätti paljonkin ajatuksia ja kävi mielessä että johtikohan unenpuute Holopaisen psykoosiin?

[joey]

Kuulostaa itseasiassa vähän juuri siltä, aika jännä, olisi mielenkiintoista tietää, onko Holopainen todella oikeasti unohtanut, mitä on tapahtunut, vai eikö vain halua muistaa. Usein etenkin lapsensa/muun läheisensä surmaajilla on alkuun haluttomuutta muistaa tekoaan.

Kauhea juttu, tulee mieleen, voiko lapsia tehdä kenenkään kanssa jos parhaimmastakin isästä voi vaikeassa tilanteessa kuoriutua lapsentappaja.

[Tampereen Tyttö]

Jaa'a. Tuskin siinä ihan psykoosiin asti oli päädytty, koska pystyi jo kohta toimimaan järkevästi, esimerkiksi ulkoiluttamaan koiran.
Ei sentään raaskinnut koiraa tappaa, mutta lapset kyllä kuristi.

Jos kunnasta ei apua herunut, niin kyllä voi ihmetellä heitäkin. Päiväksi ainakin kodinhoitajaa olisi luullut saavan, tai sitten päivähoitopaikat.
Oliko mies jotenkin pärjäävän oloinen, kun edes sukulaiset osanneet tarjota apua?

[Manual]

Miettin tota tapahtumaa aikoinaan kun se oli lehtien palstoilla ja sitä että mikä saa ihmisen ryhtymään moiseen. Minusta toi tapaus on monen surullisen sattuman summa joka on saanut ukon pollan sekoamaan totaalisesti. Turvattomuutta, tulevaisuuden epävarmuus, menettämisen pelko etc...
Irlannissa saa lukea vähän väliä äideistä jotka ovat hypänneet kallionkielekkeltä alas lastensa kanssa ja muutama päivä sitten pohjois-irlannissa oli ilmeisesti isä polttanut koko perheensä (7 henkeä)
Kaikissa näissä tapauksissa on taustalla järjetön määrä epätoivoa ja jossain vaiheessa joku katkaisee kamelin selän. Tarkoitukseni ei ole yrittää puollustaa miehen tekoa millään lailla tai etsiä teolle jotain hyväksyttävää motiivia. Olisi hieno homma jos suomessa olisi joku toimiva järjestelmä missä totaalisen loppu olevat ihmiset saisivat jotain räätälöityjä "hoitopaketteja " että edes osa tämän kaltaisista tapahtumista jäisi tapahtumatta.

[Doctor Lecter]

Toivottavasti tätä nyt ei oo jo ollu täällä, itse en ainakaan löytänyt kuin pienen maininnan lapsisurmat-topicista.
Ensimmäinen pitempi juttu, lukekoon kuka jaksaa

Vain pieni maininta oli aiemin - kuten mainitsit, mutta onneksi joku - tällä kertaa sinä, teit jutusta oman artikkelin. Jokaisen henkirikoksen takaa löytyy aina jotain kirjoitettavaa. Ryyppyremmien kahinoissa ei joka kerta ehkä niinkään kiinnostavaa tahi mullistavaa, mutta näissä muissa kyllä.

Hyvä kun selvitit surman taustoja. Jaksoin lukea, jos innostaa, niin kirjoita lisää vaan. Se, että joku artikkeli ei herätä vastakaikua ts. viestejä tulee vähän ei tarkoita, että aihe tai siitä kerrottu artikkelin olisi välttämättä huono. Siihen ei vaan kellään ole mitään kommentoitavaa.

[Tampereen Tyttö]

^Yhdyn edelliseen.
Kun alustus on kirjoitettu noin huolella, ei vain löydy lisättävää.
Ja minäkin yritän hillitä ns "turhia kommenttejani" ja itseni toistamista, joten läheskään aina en muista kiittää näistä hyvistäkään jutuista.

[super-i]

Holopainen toimi ko. aikana vartijana..

[kakkosurpo]

Tero Holopainen sai lastensa taposta 10 vuotta kakkua, ja istui siitä ensikertalaisena 5 vuotta. Eli on vapautunut vuonna 2010. 5 vuotta ollut siviilissä, mitenköhän on sujunut?

[Kissimirri]

Puutarhuriksi valmistunut v. 2010, luultavasti Laukaan avovankilasta käsin: http://yle.fi/uutiset/jamsan_ammattiopisto/5572797

[gettiz]

Pääsi ns. vähemmällä kuin puolisonsa, jonka sairaus vei ennenaikaisesti. Ainut lohtu lienee, että hän pääsi kaipaamiensa poikien luo.

Holopainen taas on uuden perheen parissa, toivottavasti jaksaa näitä paremmin...

Nämä siis paikallisten suusta.

[aumari]

Kuulostaa itseasiassa vähän juuri siltä, aika jännä, olisi mielenkiintoista tietää, onko Holopainen todella oikeasti unohtanut, mitä on tapahtunut, vai eikö vain halua muistaa. Usein etenkin lapsensa/muun läheisensä surmaajilla on alkuun haluttomuutta muistaa tekoaan.

Kauhea juttu, tulee mieleen, voiko lapsia tehdä kenenkään kanssa jos parhaimmastakin isästä voi vaikeassa tilanteessa kuoriutua lapsentappaja.

Ymmärrän kyllä tapahtumien unohtamisen jos henkilö kokee jonkin traumaattisen tapahtuman. Mutta en usko henkirikoksen tehneiden kohdalla tämmöistä traumatisoitumista. Kummasti se unohduksen hetki ajoittuu teon hetkeen.

Tämänkin lapsensa tappaneen isän stressilääkkeenä on toiminut olut. Huonoin lääke ikinä.

[matamimimmi]

Tietaako joku missä tämä lastenmurhaaja asustelee nykyään ?
Onko tällä veljeä ?