Pietarsaaren paloittelusurma 2/2017

[Naapurin Eeva]

Mitalli tuolle pitäis myöntää.

[kakkosurpo]

Siis romani eli mustalainen. Eipä noita tappoja nyt kovin usein vankilassa
tapahdu. Vaikka täällä välillä uhotaan, ettei elä kauaa vankilassa. Koskakohan on
viimeksi tehty henkirikos vankilassa kostoksi jonkun tappamisesta?

Eipä niitä kovin usein ole sattunut. Tosin "wanhaan hyvään" aikaan kuulin huhuja että olisi joitakin tyyppejä autettu "itsemurhissa".
Silloin liskoille pääsy ei ollut kenellekkään itsestään selvyys.
En tiedä onko yksikään mustalainen kostoksi tappanut valkolaista vankilassa. Pari tapausta tiedän missä mustalainen on koettanut rassittaa toisen mustalaisen verikostona, tai jonakin muuna.

[Martti Kyttä]

Keskipohjanmaa -lehdessä tänään tiistaina 14.11.2017

Pietarsaaren paloittelusurma etenemässä hovioikeuteen

PIETARSAARI (STT)
Pietarsaaren paloittelusurmajuttua puidaan aikanaan myös hovioikeudessa. Pohjanmaan käräjäoikeudesta kerrotaan, että ainakin molemmat tuomituista jättivät valituksensa käräjätuomioon.

Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi syyskuussa miehen kymmenen vuoden vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Oikeuden mukaan nelikymppinen mies tappoi helmikuussa noin viisikymppisen miehen kerrostaloasunnossa ampumalla uhria takaraivoon lähietäisyydeltä. Sen jälkeen mies ja nainen paloittelivat ruumiin moottorisahalla ja veitsillä.

Nainen tuomittiin käräjillä puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen hautarauhan rikkomisesta.

[joona.linna]

Keskipohjanmaa+ | ke 18.4.2018 klo 19:56 [päivitetty ke 19:56]

Pietarsaaren paloittelusurma hovioikeudessa: Oliko kyse hätävarjelusta?
Surman kaksipäiväinen hovioikeuden pääkäsittely alkoi keskiviikkona

Viime vuonna vastaajia kuultiin käräjillä ensin oikeustalolla ennen kuin heidät siirrettiin turvallisuusuhan takia Vaasan vankilaan, jossa kuuleminen jatkui videoyhteyden välityksellä. Vaasan hovioikeuden istunnossa heitä kuultiin alusta asti pelkän videoyhteyden avulla. Viime vuonna vastaajia kuultiin käräjillä ensin oikeustalolla ennen kuin heidät siirrettiin turvallisuusuhan takia Vaasan vankilaan, jossa kuuleminen jatkui videoyhteyden välityksellä. Vaasan hovioikeuden istunnossa heitä kuultiin alusta asti pelkän videoyhteyden avulla. Jaakko EleniusJenni Mäkelä

– Pelkuri! huusi uhrin poika paloittelusurmaaja Rami Pakariselle, 44, kun tämä ilmoitti videoyhteyden välityksellä Vaasan vankilasta, ettei halua tulla kuulluksi.

Huudahdusta lukuun ottamatta Pietarsaaren paloittelusurman ensimmäinen käsittelypäivä Vaasan hovioikeudessa sujui rauhallisesti oikeustalolla pidetyssä istunnossa.

Turvallisuussyistä myös Pakarisen entinen vaimo osallistui oikeudenkäyntiin videoyhteyden välityksellä. Hän istui puolustuksensa takana yleisöltä piilossa eikä myöskään halunnut tulla kuulluksi.

Keskeisinä asioina hovioikeudessa pohdittiin hätävarjelun mahdollisuutta tapossa sekä sitä, oliko naisella jokin rooli vuonna 1965 syntyneen pietarsaarelaismiehen ruumiin paloittelussa ja hävittämisessä pois asunnosta.

Erityisesti todisteita naisen takin verijäljistä käytiin tarkasti läpi.

Syyttäjän mukaan verijäljet eivät sulje naista pois, kumpi hyvänsä on voinut kantaa ruumiinosia.

Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi pedersöreläisen Pakarisen syyskuussa 2017 taposta ja hautarauhan rikkomisesta kymmeneksi vuodeksi vankilaan. 47-vuotiaalle naiselle käräjäoikeus langetti puoli vuotta ehdollista vankeutta hautarauhan rikkomisesta.

Pakarinen on myöntänyt paloittelun, mutta pitää tekemäänsä tappoa hätävarjelun liioitteluna. Nainen on kiistänyt osallistuneensa uhrin paloitteluun tai ruumiinosien kuljettamiseen millään lailla.

– Uhrin ampumavamma viittaa toisenlaiseen tilanteeseen kuin mitä Pakarinen on kertonut. Käräjäoikeuden tuomio vastaa käsitykseni mukaan tapahtumia, syyttäjä Kimmo Lampinen totesi.

Käräjäoikeuden mukaan tapossa käytetyn pistoolin omistajaa ei voida yksilöidä. Lampisen mukaan ase on uhrin. Tästä syystä hän nimesi uhrin lesken kuultavaksi asiasta.

– Olen nähnyt aseen miehelläni, tämä myönsi.

Lesken mukaan uhri otti 7,65 kaliiperin pistoolin aina mukaansa, kun lähti pois kaupungista.

Pakarinen ampui pietarsaarelaismiehen yhdellä pistoolinlaukauksella kuoliaaksi helmikuussa 2017. Tämän jälkeen hän paloitteli ruumiin kuuteen osaan kahta veistä, vasaraa ja moottorisahaa apunaan käyttäen. Ruumiinosat hän kertoo vieneensä roskasäkeissä roskalaatikoihin ja läheiseen ojaan.

Teko tapahtui Pakarisen entisen puolison asunnolla, jossa Pakarinen, nainen ja uhri istuivat iltaa kahdella olohuoneen sohvalla alkoholia ja muita päihteitä nauttien. Jossakin vaiheessa nainen sammui sohvalle.

Pakarisen mukaan hän heräsi yöllä vessahätään ja huomasi samalla uhrin vetävän tajuttoman naisen housuja alas. Kun hän yritti soittaa poliisille, uhri veti pistoolin esiin. Pistooli kuitenkin jumittui ja tilanne riistäytyi käsistä.

Pakarisen mukaan miehet heittelivät olohuoneen sohvapöytää vuoroin toistensa päälle, kunnes se hajosi ja Pakarinen sai kaapattua pistoolin käteensä. Samalla uhri sai kuitenkin sohvapöydällä olleen veitsen, jolla uhkasi sammunutta naista. Tuolloin Pakarinen kertoo ampuneensa miestä lähietäisyydeltä takaraivoon.

– Sallitut rajat ovat ylittyneet, kun on ammuttu päähän. Siksi päämieheni onkin myöntänyt hätävarjelun liioittelun. Sen olemassaolo on merkittävä seikka. Se on vaihtoehtoinen kulku syytteelle, Pakarisen puolustus totesi.

Pakarisen mukaan hän paloitteli ruumiin, koska ei olisi muuten jaksanut kantaa sitä pois asunnosta eikä halunnut jäädä kiinni.

Käräjäoikeus määräsi parin maksamaan uhrin vaimolle ja neljälle lapselle yhteensä 45 000 euroa aiheutetusta kärsimyksestä.

Perhe vaatii vastaajille rangaistusta murhasta tai toissijaisesti taposta. Perhe vaatii lisäksi, että hovioikeus korottaa korvaussumman 77 000 euroon, jota perhe alun perin käräjäoikeudessa vaati.

Asian käsittely jatkuu torstaina oikeustalolla, ja hovioikeus antaa tuomionsa noin 30 päivän päästä pääkäsittelystä.

"Lesken mukaan uhri otti 7,65 kaliiperin pistoolin aina mukaansa, kun lähti pois kaupungista."

Ase oli mustalaisen oma, se tuli toteen! Oliko pistooli luvallinen vai luvaton..?

[kakkosurpo]

Heh, mustalaisella luvallinen pistooli, heh heh.

Näkyy jo lehmätkin lentävän ja lipputangot kukkivan, sorsatkin lentelee perämoottorit perseessä.

Saa nähdä mihin lopputulemaan hovi päätyy.
Ainakin teoreettisella tasolla voisi mennä toi puolustuksen väite läpi, mutta taitaa jäädä teorian asteelle vain.
Ehkä kuitenkin Pakarisen olisi parempi toivoa että pitkät vuodet jäisi voimaan, koska olisi suuremmat mahdollisuudet mätisäkillä pysyä elävien kirjoissa pitempää.

[Mayflower]

Kumma, että ei naiselle vaadita kovempaa tuomiota. Kyllä täällä sellaisia huhuja liikkuu, että nainen oli kovastikin mukana koko touhussa. Ollut mukana ostamassakin sitä paloittelussa käytettyä moottorisahaa ja ruumiin hävittämisessä. Keskenään sopivat, että Rami ottaa kaiken syyn niskoilleen, kun naisella on lapsiakin. Tuo huhu ei ole muuttunut miksikään koko aikana, joten kyllä siinä varmasti on totuuden siemen. Työkaverini on tuon murhaan osallistuneen naisen ystävä ja itse oli nainen kertonut esim. tuosta moottorisahan ja jätesäkkien ostostakin.

[Mayflower]

Pietarsaaren paloittelusurmaajan tuomio piteni hovissa

Asianomistajat vaativat hovissa pedersöreläismiehelle tuomiota murhasta. Hovioikeus pitäytyi tapossa, mutta pidensi tuomiota.

Vaasan hovioikeus on tuominnut Pietarsaaren paloittelusurmaajan 11 vuoden vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Hovioikeus pidensi käräjäoikeuden tuomiota vuodella asianomistajien valituksen takia.

Tuomittu joutuu myös maksamaan uhrin omaisille suuremmat korvaukset kuin käräjäoikeus oli langettanut.

Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi syyskuussa nelikymppisen pedersöreläismiehen kymmeneksi vuodeksi vankeuteen noin 50-vuotiaan pietarsaarelaismiehen taposta.

Mies tappoi viime vuoden helmikuussa uhrinsa kerrostaloasunnossa ampumalla tätä. Sen jälkeen mies ja hänen mukanaan ollut nainen paloittelivat ruumiin.

Nainen tuomittiin käräjillä puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen hautarauhan rikkomisesta. Hovioikeus hylkäsi syytteen, koska sen mukaan naisen osallisuus jäi epäselväksi. Nainen vapautettiin rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Uhrin omaiset vaativat miehelle pidempää vankeustuomiota, rikoksesta tuomitut taas vaativat tuomioiden lieventämistä.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10221003

[Doctor Lecter]

Helsinkiläisen Ticon isä joutui paloittelusurman uhriksi – nuori mies kohtasi tappajan silmästä silmään ja kertoo nyt, miten selvisi järkytyksestä ja surusta

Helmikuussa 2017 Tico Svartin elämä pysähtyi. Tuolloin hän kuuli, että hänen isänsä on joutunut paloittelusurman uhriksi.

25-vuotias Tico Svart istuu hämärässä keittiössään Helsingissä valmiina kertomaan tarinansa väkivaltaisen rikoksen uhrin omaisena.

Hänen osaltaan tapahtumat saivat alkunsa alkuillasta helmikuussa 2017. Svart oli ollut suihkussa. Palatessaan hän huomasi, että joku oli yrittänyt soittaa useampaan kertaan.

Lisäksi puhelimeen oli tullut viesti, jossa käskettiin soittaa takaisin heti.
– Tiesin heti, että jotain on sattunut. Soitin äidille ja kysyin, että onko jotain sattunut ja hän vastasi, että on, Svart muistelee.
– Minä kysyin perään, että kuka on kuollut. Minulle selvisi, että isä on kuollut, hän jatkaa.

"Nyt on paloittelusurma kyseessä"
Svart otti yhteyttä serkkuunsa ja lähti hänen kanssaan vielä samana yönä ajamaan Helsingistä kohti Pietarsaarta. He saapuivat perille seuraavan aamun varhaisina tunteina.
– Minulle ei kukaan oikeastaan kertonut, mitä oli tarkalleen sattunut. Muistan uutisotsikot ja näin jossain mediassa, että nyt on ihminen löydetty roskiksesta. Ei tarvinnut olla kovin älykkö, kun tajusi, että aikuista miestä ei hyvin todennäköisesti kanneta kokonaisena roskikseen.
– Jo automatkan aikana olin valmistautunut siihen, että nyt on paloittelusurma kyseessä, Svart toteaa.

Svart kertoo olleensa hänen perheessään se, joka alkoi heti tapahtuneen jälkeen toimimaan ja selvittämään seuraavia askeleita.

Svart ei siinä hetkessä antanut tunteilleen valtaa, vaan pyrki lähinnä saamaan vastauksia päässään pyöriviin kysymyksiin.
– Silloin ei kaikkia osia oltu löydetty ja se oli päällimmäinen ajatus, että löytyykö ihminen kokonaisena, jääkö siitä osia jonnekin ja millaisissa paloissa isä on.
– Näin jälkikäteen ajateltuna tosi tyhmiäkin kysymyksiä oli, mihin silloin mielensä sisällä etsi vastauksia.

Viimeinen kohtaaminen isän kanssa jäi mieleen
Svart itki tapahtunutta ensimmäisen kerran hautajaisten jälkeen.

Svartin mieleen on jäänyt erityisesti viimeisin kohtaaminen isän kanssa, jolloin he kävivät läpi tarkasti vuosien takaisia asioita ja tapahtumia.

Kaksikon välillä oli ollut kitkaa, ja heidän suhteensa oli parantunut vain vähän ennen isän kuolemaa.
– Hän pyysi osaltaan anteeksi ja minä omalta osaltani ja sovittiin, että nähdään uudestaan ja aletaan rakentamaan terveempää suhdetta keskenämme. Sitten kävikin niin, että seuraavan kerran, kun minä hänet tapasin, hän oli ruumishuoneella.

Svart kohtasi isänsä surmaajan käräjäoikeudessa
Lopulta koitti oikeudenkäynti, jossa Svartin tuli kohdata isänsä tappaja silmästä silmään. Svart kertoo, että tuosta päivästä hänellä on ainoastaan hämäriä muistikuvia.
– Minä muistan sen, että olen meinannut istua hänen [syytetyn] taakse. Yksinkertaisesti tuli sellainen blackout. En tiedä, kuinka olen siihen istunut.
– Muistan hänen vaatetuksensa. Minusta se hänen paitansa oli halveeraava. En tiedä, mikä teksti siinä tarkalleen oli, mutta siinä luki ongelmatapaus tai jotain vastaavaa.

Svart muistaa myös inhon, vihan ja häpeän tunteet, jotka olivat vahvasti läsnä. Hänen mielestään oli häpeällistä kuunnella vastapuolen väitteitä tapahtuneesta.
– He esittivät näkemyksiä, mitkä eivät vastanneet minun näkemyksiäni omaisena. Kun todistusaineistoa käytiin läpi, siellä oli erikoisia selityksiä, jotka sitten muuttuivat oikeudenkäynnin aikana.
– Vihan tunne tuli siitä, että jos on selkärankaa tehdä, toimia ja toteuttaa, niin sitten ei ole selkärankaa ikään kuin seisoa omien tekojensa takana, Svart pohtii.

"Niitä rahoja emme tulisi koskaan näkemään"
Surmasta syytetty mies tuomittiin käräjäoikeudessa 10 vuoden vankeusrangaistukseen taposta ja hautarauhan rikkomisesta.

Tapaukseen liittynyt nainen sai puolestaan puolen vuoden ehdollisen tuomion hautarauhan rikkomisesta. Hovioikeudessa naisen syytteet kuitenkin kumottiin kokonaan.

Miehen rangaistusta puolestaan korotettiin hovioikeudessa 11 vuoteen.
– Jos minä ihan rehellisesti sanon, niin minun usko oikeusjärjestelmään kaatui silloin, Svart kommentoi lopputulemaa.

Oikeudessa Svartin perheelle myönnettiin myös kärsimyskorvauksia.
– Tiesin, että tekijät ovat enemmän tai vähemmän olleet aikuisikänsä työttömiä tai muuten erilaisten etuuksien varassa, eli niitä rahoja emme tulisi koskaan näkemään, Svart sanoo.

Uhrien omaiset eivät usein saa kärsimyskorvauksia itselleen
Henkirikosten uhrien läheiset ry:n (Huoma) toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska kertoo, että henkirikoksen uhrien omaiset kohtaavat useita juridisia haasteita läheisen kuoleman jälkeen. Haasteet ovat usein lisätraumatisoivia tekijöitä.
– Ensimmäinen on se, että tutkinnallisista syistä omainen saa tosi vähän tietoa.
– Toinen on se, että oikeudenkäynti on raaka paikka, koska usein pitää todistaa läheisyytensä kuolleeseen omaiseen.

Ongelmakohtia löytyy myös Svartin mainitsemista kärsimyskorvauksista, sillä käytännössä uhrien omaisten on joskus mahdotonta saada rahoja.
– Valtionkonttori ei korvaa kärsimyskorvauksia. Näin omaisen täytyy hakea kärsimyskorvausta ulosoton kautta, mutta koskaan hän ei tule korvausta saamaan, jos tekijä on varaton, toteaa Kalajanniska.
– Siitä tulee pahimmillaan omaisille pelkästään kuluja, kun pitää aloittaa ja pitää yllä ulosottoa, hän jatkaa.

Vuosittain tuhat omaista jää kaipaamaan henkirikoksen uhria
Tapahtuneen jälkeen Svart palasi nopeasti takaisin töihin.

Hän kertoo käyneensä pari kertaa psykologin luona ja saaneensa tukea ystäviltään. Näiden lisäksi hän kävi Huoman vertaistukiryhmissä puhumassa asiasta vastaavanlaisten kokemusten kokeneiden kanssa.
– Se on ollut sellainen turvallinen paikka, missä on pystynyt viljelemään myös mustaa huumoria asian tiimoilta, Svart sanoo.

Kalajanniska kertoo, että Suomessa tehdään vuosittain keskimäärin 70–100 henkirikosta.

Jokainen henkirikos koskettaa keskimäärin 6–10 omaista, joten vuosittain arviolta tuhat ihmistä jää kaipaamaan omaistaan.

Rikoksen tekijät vahvasti esillä mediassa
Media nostaa vakavien rikosten tekijöitä esille aika ajoin. Joskus rikoksentekijät kertovat julkisuudessa omaa tarinaansa.

Se inhottaa Svartia. Hänen mielestään rikoksen uhrin omaisia mietitään vain harvoin.
– Jos minä omaisen näkökulmasta ajattelen, niin kyllä se pahalta tuntuu. Se pakottaa käsittelemään niitä asioita uudestaan.
– Olen tietyllä tapaa pettynyt siihen, että se ihminen, joka on kärsinyt vankeusrangaistuksen, kantaa sitä mukanaan ja tuo sen uudestaan otsikoihin. En siis pidä ajatuksesta, että tekojen varjolla noustaan uudestaan julkisuuteen ja tehdään podcasteja ja muuta.

Myös Svartin isän tapausta käsiteltiin aikoinaan mediassa laajasti.

Svart kuvailee, kuinka media tuli hänen mielestään tosi lähelle häntä ja hänen perhettään. Haastattelupyyntöjä perhe sai heti seuraavana päivänä tapahtuneesta. Lisäksi mediassa esitetyt valokuvat tapahtumapaikalta puistattivat miestä.
– Jos ollaan siellä piha-alueella missä sijaitsi tämä roskis ja sitä oltiin kuvattu, niin huomasi, että pelkästään valokuvien näkeminen herätti tunteita, eikä ne mitään positiivisia tunteita ollut.

"Toivon, että kukaan ei joudu samanlaiseen yksinäisyyteen"
Traagisista helmikuun tapahtumista tulee pian kuluneeksi kolme vuotta.

Tänä päivänä Svart pyrkii jatkamaan elämässään eteenpäin miettimättä tapahtumia päivittäin. Hän kertoo myös oppineensa tapahtuneesta.
– Hyvin vahva kokemus tässä oli yksin jääminen ja toivoisin, että kukaan ei joudu samanlaiseen yksinäisyyteen asian kanssa.
– Jos jotenkin pystyy joskus kulkemaan toisen ihmisen rinnalla, joka tämmöisiä asioita käy läpi, silloin se, mitä minä olen itse kokenut, on maksanut itsensä takaisin.

mtvuutiset.fi
19.01.2020 06:04

[Mayflower]

Tico ei ollut vuosiin yhteydessä muihin perheenjäseniin, kuin äitiinsä. Koska hän on homoseksuaali perhe ei hyväksynyt häntä (en tiedä onko romaneilla muutenkin kielteinen asenne homoihin). Sen takia Tico joutui muuttamaan Hesaan ja muutti nimensäkin Tinosta Ticoksi väkivallan pelossa. Aika huvittavaa minusta, että väkivallan pelossa vaihtoi nimensä muuttaessaan pois ja sitten isänsä kuoleman jälkeen tulee julkisesti esiin uudella nimellä, koska pelkäsi myös muita romaneja, vain lähimmät kaverit tiesivät uuden nimen. Turpiin oli tullut muutaman kerran ennen muuttoa. Tämä ei ole mitään huhua, vaan lähimmäiseltä kuultua. Minusta vähän tekopyhää touhua. Mutta ainahan se menee niin, että kuolleista ei saa puhua pahaa ja aika kultaa muistot.

[Minfottava]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0eff ... ce332f2569

Kaikki on nyt nähty, homoseksuaali mustalainen. Vähemmistö vähemmistössä oman itsensä mukaan. Ei tiedä itkeä vai nauraisiko, onko tuo eheytymistä vai mitä, mutta nykymittapuun mukaan tuo manne on kotoutunut ja hyvin

Onko varttimanne, äiti valkolainen?
Edit.lisätty kysymys

[jukuripää]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0eff ... ce332f2569

Kaikki on nyt nähty, homoseksuaali mustalainen. Vähemmistö vähemmistössä oman itsensä mukaan. Ei tiedä itkeä vai nauraisiko, onko tuo eheytymistä vai mitä, mutta nykymittapuun mukaan tuo manne on kotoutunut ja hyvin

Onko varttimanne, äiti valkolainen?
Edit.lisätty kysymys

Mustalaismiehissä on paljon homoseksuaaleja. Ihan kuten muissakin miehissä.

[Minfottava]

Paljon? Niiden muidenkin miesten elämässä on jokin vinossa? Jotenkin tuntui kummalliselta kun nyt näitä romaniuutisointeja ollut kuinka ne on ollut työntelemässä väkivalloin uhrejensa rectumiin erinäköistä tavaraa. Anteeksi offtopic ja linkittömyys mutta varmasti romanien rikoksia seuranneet on tietoisia asiasta.

Niin onko tämän tinoticon äiti valkolainen?

[Mayflower]

Paljon? Niiden muidenkin miesten elämässä on jokin vinossa? Jotenkin tuntui kummalliselta kun nyt näitä romaniuutisointeja ollut kuinka ne on ollut työntelemässä väkivalloin uhrejensa rectumiin erinäköistä tavaraa. Anteeksi offtopic ja linkittömyys mutta varmasti romanien rikoksia seuranneet on tietoisia asiasta.

Niin onko tämän tinoticon äiti valkolainen?

Ei ole äiti valkolainen.

[Mayflower]

Tässä jutussa nyt on unohdettu se, että Ticon isä meni viemään huumeita tälle pariskunnalle ja maksusta oli tullut riitaa ja vanhoja huumevelkojakin oli alla.
Tässä tuo Iltalehden juttu:

Ensimmäisenä löytyi käsi
Helmikuussa 2017 otsikoihin nousi Pietarsaaren paloittelusurma. Surmattu mies oli Tico Svartin isä.

Kun äiti vastasi puhelimeen, oli Tico Svartilla vain kaksi kysymystä: Onko jotain sattunut? Kuka on kuollut?

On.

Isä.

Puhelusta on kulunut hieman yli kolme vuotta. Svart tiesi jo soittaessaan, että jokin oli vinossa. Hänen äitinsä ja serkkunsa olivat yrittäneet soittaa hänelle useita kertoja.

Helmikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2017 poliisi sai hälytyksen Pietarsaaren Permossa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Paljastui henkirikos, josta mediassa alettiin puhua Pietarsaaren paloittelusurmana.

– Ensimmäinen asia, joka on löytynyt, oli käsittääkseni käsi. Sen löysivät poliisit, kertoo Svart.

Puhelua seuraavana aamupäivänä Pietarsaaren poliisi järjesti medioille tiedotustilaisuuden, jossa henkirikos ja tapahtumien kulkua avattiin julkisuuteen. Svart ajoi serkkunsa kanssa yötä vasten Helsingistä Pietarsaareen yli 470 kilometrin matkan ja ehti poliisiasemalle noin tuntia ennen tiedotustilaisuutta.

Ajomatkan aikana Svart tiesi vain, että hänen isänsä oli kuollut henkirikoksen uhrina. Loput tiedot hän sai matkan aikana lukemistaan uutisista.

– Luin lehdistä, että roskiksesta on löytynyt ihminen. Ja silloin tiesin kyllä, että nyt osui paloittelusurma kohdalle. Ajatus siitä, että joku kantaa aikuisen, ison miehen roskiin... Se tuntui mahdottomalta ja silloin tiesin.

Svart on teräväkatseinen 25-vuotias mies, josta välittyy rauhallisuus ja lämpö. Siinä hän istuu ja puhuu isänsä kuolemasta, joka on tapahtunut mitä hirvittävimmällä tavalla. Kuolemasta, joka nousi valtakunnalliseksi uutisilmiöksi.

Katsekontakti ei herpaannu. Svart on tottunut puhumaan aiheesta. Svart kertoo isänsä kuolemasta ja kaikesta siihen liittyvästä rauhallisin äänenpainoin. Kuin kertoisi lukemastaan kirjasta tai elokuvasta, jonka on hiljattain nähnyt.

– Ei tästä pääse muuten kuin puhumalla, Svart sanoo.

Sen hän on oppinut Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n vertaistukiryhmässä. Mutta ei hänkään puhu kaikesta, koska kaikkea hän ei muista. Shokki on sumentanut kuvat.

Sata uhria
Suomessa kuolee vuosittain noin sata ihmistä henkirikoksen uhreina. Suurelle massalle henkirikokset ja niiden uhrit ovat kiehtova kuriositeetti. Ne tuntuvat fiktiiviseltä jopa ollessaan totta. Tarina on kuin elokuvan jännittävä mysteeri, jota voi tirkistellä.

True crime -genrestä on tullut kovaa valuuttaa niin podcasteissa kuin tv-ohjelmissakin. Rikollisten mielenliikkeistä tehdään jatkuvasti uutta sisältöä, ja tapahtuneita rikoksia kaivetaan arkistoista ihmisten ihmeteltäviksi.

Usein unohtuu, että henkirikoksen uhri oli ihminen.

Ihminen, jonka kuolema jättää toisia ihmisiä ymmälleen valtavan surun äärelle.

Uhrin omaisten unohtamisesta kritisoitiin viime vuonna rankasti tapahtumajärjestäjää, joka tarjosi true crime -faneille tilaisuutta tavata kaksoismurhasta tuomiotaan tuolloin istunutta Janne Ranista. Tapahtumassa Ranisen oli määrä kertoa murhista. Tarjolla oli myös meet and greet -hetki, jollaisia on totuttu näkemään suurten ulkomaisten artistien vieraillessa Suomessa. Ihmisten oli tarkoitus päästä tapaamaan ihailemaansa henkilöä, kaksoismurhaajaa.

Tico Svartin koko olemus muuttuu, kun nuo kaksi sanaa, true ja crime, mainitaan. Lämmin ja hyväntuulinen olemus terävöityy, kulmat kurtistuvat ja ääneen kiipeää kylmyys.

– On raukkamaista, että sen teon varjolla, josta on jo tuomionsa istunut, nousee uudelleen julkisuuteen. Omaisenhan pitäisi olla se, joka on asian unohtanut ja sitä korostetaan, että tekijä on tuomionsa kärsinyt vankeustuomion suoritettuaan.

Svart korostaa, että toki tekijällä on sananvapaus yhtä lailla kuin kenellä tahansa muullakin. Mutta omaisten kunnioittaminen ei saisi unohtua, tuotantoyhtiöiltä varsinkaan.

– Olisi enemmän kuin ok, että tavalla tai toisella kysyttäisiin lähiomaisilta, onko hyväksyttävää avata tämä asia uudelleen. Ajatellaanko näissä asioissa omaisia lainkaan?

Vaikka Svart on tottunut puhumaan isänsä kohtalosta ja kertoo kyenneensä käsittelemään tapahtumaan liittyviä tunteitaan hyvin, voi suonsilmäke olla lähempänä kuin luuleekaan.

– Olen puhunut hyvälle ystävälleni siitä, että välillä mietin, mikä on omalla kohdallani se viimeinen pisara, joka hajottaa palapelini kokonaan. Jos muutamien vuosien päästä se ukko alkaisi omia totuuksiaan latelemaan, se rikkoisi minut aivan uudella tavalla.

Pää
Svart kertoo heti Pietarsaareen saavuttuaan alkaneensa järjestellä asioita. Isän asunto oli irtisanottava ja siivottava, perunkirjoitus järjestettävä, ja poliisilta odotettiin hautauslupaa. Oli huolehdittava sisaruksista ja äidistä, olihan heillä kaikki hyvin? Hoitoalalla työskentelevä Svart yritti saada perheelleen apua surun myllerryksessä.

Poliisi etsi Svartin isän ruumiin kappaleita Pietarsaaresta tappajan kertomista paikoista. Kun kaikki oli löydetty, hautauslupa saatiin. Hautajaisia vietettiin helmikuun lopussa.

Hautajaisten jälkeen seuraa surun käsittelyvaihe, sanotaan. Svartin perheessä hautajaiset toivat hetkellisen lohdun. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Ensimmäinen käräjäoikeuden istunto, jossa Svartin isän kuolemaa käsiteltiin, oli vasta syyskuussa 2017.

Omaiset saivat odottaa yli puoli vuotta.

Oikeudenkäyntiin syytetty saapui pukeutuneena mustaan T-paitaan, jossa luki ”ongelmatapaus”. Humoristiseen paitaan pukeutunut mies oli kuukausia aiemmin ampunut Svartin isää lähietäisyydeltä takaraivoon. Tämän jälkeen ruumis oli sysätty parvekkeelle ja paloiteltu kuuteen osaan seuraavana päivänä.

Svart kertoo kokeneensa paidan äärimmäisen halventavana. Kuin olisi kyse jonkinlaisesta vitsistä, vaikka hänen isänsä oli kuollut – tapettu.

Svart istui koko lähisukunsa kera kuuntelemassa, kuinka lähiomaisen viimeiseksi jäänyt yö oli edennyt. Kuulustelun aikana syytetyn kertomukset illan kulusta muuttuivat, kuten tekotapa ja motiivikin.

Todistusaineistoa esitellessä illan kaari alkoi oieta. Syytetty myönsi ampuneensa Svartin isää päähän. Todisteet paljastivat myös ruumiin paloittelun.

– Todistusaineiston läpikäynti oli... Muistan pään. Muistan kyllä, että jotenkin varoitettiin, että nyt esitellään rajua materiaalia. Sitä ei sanoitettu mitenkään, että nyt tulee ruumiinkappaleita.

Istuntosalin seinälle oli heijastettu kuvaa Svartin isän päästä.

Anelu ja todistelu
Svartin isän surmannut mies sai käräjäoikeudessa 10 vuoden tuomion taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Omaiset valittivat tuomiosta, ja toukokuussa 2018 miehen tuomio koveni 11 vuoteen hovioikeudessa.

Oikeudenkäynnissä tappaja määrättiin myös maksamaan korvauksia. Leskelle 10 000 euroa, kotona asuville lapsille 13 000 euroa ja kotoa ja pois muuttaneille 6 500 euroa. Svart naurahtaa, kun toimittaja nostaa korvaukset puheeksi. Senttiäkään noista korvauksista ei ole kilahtanut mihinkään.

– Hän (tappaja) on elänyt tukien varassa ja korvaushakemus olisi mennyt vain ulosottoon ja perintään jonon jatkeeksi. Kukaan meistä ei lähtenyt siihen, ei se olisi maksanut vaivaa, Svart sanoo.

Henkirikoksen uhriksi joutuneen omaisen on haettava oikeuden määräämiä korvauksia surmaajalta. Jos rikoksen tehneellä ei ole varallisuutta, rahojen periminen jää omaisen tehtäväksi. Henkirikoksen uhrien läheiset ry Huoma on käynnistänyt kampanjan, jonka tarkoitus on parantaa omaisten oikeuksia myös tältä osin.

– Käytäntö, joka jättää velkomisen omaiselle ja ylläpitää suhdetta surmaajaan on paitsi epäinhimillinen, myös oikeustajun vastainen, Huoma painottaa.

Svart kertoo harkinneensa korvaushakemuksen laittamista vain tehdäkseen kiusaa tekijälle.

– Ajattelin, että laitan sen ulosottoasian vireille ja se näkyisi siellä, että josko pystyisin sillä kiusaamaan tekijää jotenkin. Samalla ajattelin kuitenkin, että pidänkö itseäni kiinni tapahtuneessa ulosoton voimin.

Svart päätti olla hakematta.

Ennen kuin oikeudenkäynnissä päätettiin korvauksista, oli käytävä läpi erikoinen näytelmä.

– Ennen kuin korvauspäätös annettiin, joutui perustelemaan tärkeyttään ja sitä, miten tärkeä ja rakas tämä ihminen oli. Kaikesta joutui vänkäämään, että miksi hakee korvauksia, kun on kuitenkin aikuinen, eikä asu kotona.

– Tuntui älyttömältä perustella ja arvottaa, että nyt sattuu näin ja näin paljon.

Viimeinen keskustelu
Vuosien ajan Svart ja hänen isänsä eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa. Svart kertoo olevansa äärettömän kiitollinen siitä, että he saivat sovittua eripuransa ennen isän kuolemaa.

– Loppua kohden välimme lähenivät ja pystyimme sanoittamaan niitä asioita, jotka olivat välimme rikkoneet. Sovittiin, että nähdään.

Svart kohentaa asentoaan, nojaa taaksepäin ja ristii käsivartensa rinnalleen.

– Mutta ei me sitten ikinä nähty.

Hän luonnehtii isäänsä perhekeskeiseksi mieheksi, perheen pääksi. Ystävilleen ja perheelleen isä oli mies paikallaan, hauska jutunkertoja. Huumorimiehellä oli sydämessään synkkyyttäkin.

– Hänellä oli omia ongelmia ja kun hän alkoholiin sortui, paljastui hänestä aivan toisenlainen puoli. Osasi olla inhottava ja ikäväkin ihminen.

Svart naurahtaa ja siteeraa vanhaa viisautta: ”Älä mene vihaisena nukkumaan”.

– Paljon siitä puhutaan, mutta kyllä se jumalauta pitää paikkansa. Kultaisin asia kaikessa tässä on se, että saimme sovittua isän kanssa välirikkomme. Viimeisessä keskustelussa saimme sovittua ne välirikkoon johtaneet syyt. Ne hyvät muistot kantavat.

Kuluneen vuoden helmikuu kylmäsi Svartia isän kuolinpäivänä syvemmältä kuin aiemmat surun vuosipäivät. Ehkä siksi, että nyt on ollut aikaa surutyöllekin, Svart arvelee.

– Nyt on ehkä ollut aikaa käsitellä sitä suruakin. Tähän saakka on ollut enemmän sellaisia perheensisäisiä asioita tähän liittyen.

Isänsä muistolle kynttilän sytyttäessään Svart muisteli heidän viimeistä keskusteluaan.

Lupausta siitä, että nähdään.

[Mayflower]

Pääsee Tico taas lehdille kertomaan tarinaansa, kun nyt on velikin ammuttu.