Poliisisurmat Suomessa

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

mikko1979
Neuvoja-Jack
Viestit: 282
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Ti Heinä 16, 2019 2:27 am

paccasucco kirjoitti:Onko siulla mikko1979 valokuvia hautapaikalta? Jos on, niin laita ne tänne minfoon.

Jos en ihan väärin muista, niin "Rikospoliisin mukana"- lehdessä oli tästä juttu 1950-luvulla. Lehteä en tähän hätään onnistunut löytämään.
Ei ole kuvia hautapaikalta, mutta voinhan tuon kuvan hautakivestä ottaa jossain vaiheessa.

finnbar87
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 56
Liittynyt: Su Huhti 27, 2014 9:29 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja finnbar87 » Ti Elo 20, 2019 11:00 pm

paccasucco kirjoitti:Asiallinen kirjoittaja nimimerkki Mikko1979 ilmeisesti viittasi juuri tähän tapaukseen jossain vanhassa viestissä.

Nykyposti- lehti kirjoitti syyskuussa 1987 kittiläläisestä Kimmo Kumpulasta, joka oli ajanut poliisimiehen yli.Jutussa ei ollut mainittu surmansa saaneen poliisimiehen nimeä.

Kuva
Tämä Peuraniemen tapaus on kiinnostanut koko pienen ikäni, osin siksi että tapahtui syntymävuonnani ja osin siksi että olen autoilua harrastanut sekä vapaa-ajallani että ammatissani koko pienen ikäni. Välillä myöskin nopeilla autoilla ja myöskin ylinopeussakkoja saaden ja ne maksaen (ei kuitenkaan korttiani ikinä menettäen). Onkohan mahtanut Kumpula säilyä tuomionsa jälkeen kaidalla tiellä?

Avatar
paccasucco
Helen Mirren
Viestit: 1454
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Ke Elo 21, 2019 9:49 pm

^Olettaa sopii, että joku minua paljon viisaampi ja enemmän autourheilusta perillä oleva taho osaa vastata kysymykseesi. Olen itse urheiluihmisiä- yleisurheilu ja talviurheilulajit ovat etusijalla.

Mikko 78:lle: Löysin "Rikospoliisin mukana"- lehden vuodelta 1958. Kauko Kauton surmaaja poistui oikeuspaikalta "ylimielinen hymy huulillaan".

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Avatar
Kuolemannaakka
Agentti Scully
Viestit: 8409
Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm

Re: PoliisiSurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Kuolemannaakka » Ke Elo 21, 2019 11:38 pm

Sikkis kirjoitti:Antti Murtomäen -93. Tekijälle 4v ja 6kk. Tuolloin 22v.
MISSÄ TEKIJÄ ON NYT? Ikää 49v jos hengissä?

Itseäni kiinnostaa suuresti MITÄ JA MISSÄ nämä vähemmälle huomiolle jääneet tekijät ovat nyt. En tarkoita poliisisurmaajia vaan yleensäkkin tappoihin/murhiin syyllistyneet. Ennenkaikkea vanhemmat tapaukset kun tuomiot on istuttu niin miten elämä on jatkunut sen jälkeen.
Hautausmaalla? Linnassa? Huumeiden käyttäjiä? Rikoksen uusijoita? Työkavereita? Naapureita? Siwan kassalla?
Tälle voisi perustaa oman topicin, jos joku sana valmiimpi sais aikaseks.
Tietääkseni on kuollut ja elämä oli huumekeskeistä. Oliko peräti itsemurha. "Tutuntutuntutuntuttu", joten en 100% varma ole oliko kyseessä hän vai veljensä vai molemmat.
Lataa ilmainen 310-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta! 8 vuoden tutkimuksen tulos, runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia!
https://drive.google.com/file/d/1L55vVw ... FGYkb/view


Älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon

Avatar
paccasucco
Helen Mirren
Viestit: 1454
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » La Syys 21, 2019 7:51 pm

Pentuna kävin naapuritalon ullakolla lukemassa vanhoja "Rikospoliisin mukana"- lehtiä. Lehti tuli heille kotiin. Mieleeni jäi elävästi erään lehden etusivu: Poliisi leipäveitsimurhaajan jäljillä( tai jotain sinne päin). Myöhemmin tulin vakuuttuneeksi siitä, että sillä tarkoitettiin Yrjö Hartikaisen tekemää poliisisurmaa.

Apu- lehti kirjoitti 1958 kattavasti Kauko Kauton ja Ilkka Tuomisen surmista. Osa kuvista on lavastettu.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Avatar
paccasucco
Helen Mirren
Viestit: 1454
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Su Syys 22, 2019 6:16 pm

Lähikuvassa konstaapeli Ilkka Tuomisen 1958 surmannut kammottava leipäveitsitappaja Yrjö Elias Hartikainen.
Kuva

Koruttomin menoin nosti kaksi Hyvinkään poliisilaitoksen konstaapelia keskiviikkona Suomen lipun puolitankoon. Samaan aikaan oli nimismies Oskar Parkkonen keskustelemassa kolmiviikkoisen vauvan äidin Sirkka Liisa Tuomisen kanssa tämän kotona. Edellisenä iltana oli vaimo sanonut virantoimitukselle lähtevälle miehelleen: "Ole varovainen".

Kuva

mikko1979
Neuvoja-Jack
Viestit: 282
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Ke Marras 20, 2019 5:49 pm

”Etsivä Antell ampui minua”, poliisi Uuno Lähde sai kirjoitettua tupakkilaatikon kanteen – Kymmenet poliisit ovat saaneet surmansa Helsingin kaduilla

Helsingissä on kuollut itsenäisyyden aikana yli 20 poliisia. Ensimmäinen uhri oli konstaapeli Heiskanen, joka puukotettiin Kalliossa.

Alkusyksyllä Porvoossa tapahtuneet poliisien ampumiset ovat vielä hyvässä muistissa. Poliisikaksikko jäi henkiin ja tekijät saatiin kiinni. Tapauksen yhteydessä ääneen päästettiin tutkija Henri Rikander, joka julkaisi tänä vuonna poliisien työhön liittyvän väitöskirjan. Sen mukaan poliiseihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt tällä vuosituhannella.

Jos tutkailee poliisien työtä koko Suomen historian aikana, poliisien työ saattaa olla turvallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Helsingissä ei ole surmattu yhtään poliisia yli kahteenkymmeneen vuoteen. Edelliset uhrit olivat ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo, jotka tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui Tehtaankadulla vuonna 1997.

1990-luvulla Helsingissä sattui toinenkin tapaus, jossa virkavallan edustaja kuoli. Vuonna 1993 nuori mies oli juuri päästetty vapaaksi, kun tämä varasti auton ja ajoi tiesulussa partioineen konstaapeli Antti Murtomäen yli Lauttasaaressa Gyldenintiellä.

Helsingissä on itsenäisyyden aikana 22 poliisia saanut surmansa virkatehtävissä. Poliisimuseon tutkijan Maritta Jokiniemen mukaan nykypäivän poliiseilla on paljon paremmat valmiudet selviytyä hengissä kuin itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.

”Varusteet ovat kehittyneet. Aikaisemmin poliiseilla oli patukka, ase ja käsiraudat. Nyt on muun muassa suojaliivit. Poliisien koulutus on parantunut ja vastaan tulevia tehtäviä harjoitellaan enemmän.”

Ensimmäinen Helsingissä surmattu poliisi oli nuorempi konstaapeli Lauri Heiskanen, joka tapettiin helmikuussa 1920. Hän oli Viidennen linjan ja Porthaninkadun kulmassa pidättämässä satamatyöntekijä Karl Sylvanderia. Kaksi miestä riensi Sylvanderin avuksi ja 26-vuotiasta konstaapeli Heiskasta puukotettiin kuolettavasti rintaan ja selkään.

Ei liene sattumaa, että surma tapahtui Kalliossa, joka oli työväenaluetta.

”Yhteiskunta oli poliittisesti jakautunut sisällissodan jälkeen ja poliisit rekrytoitiin voittajien puolelta. Usein poliisit olivat suojeluskuntalaisia. Monet kyseenalaistivat poliisien luotettavuuden ja puolueettomuuden. Lisäksi suuri osa poliisien työtehtävistä tapahtui työväen alueilla, joissa juotiin paljon”, Jokiniemi sanoo.

Vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki oli hyvin väkivaltaista aikaa. Pelkästään Helsingissä kuusi poliisia sai surmansa kieltolakivuosina. Poliisit jahtasivat salakuljettajia ja tulitaistelut olivat tavanomaisia.

”Poliiseilla oli resurssipula. Eivätkä kaikki poliisit uskoneet kieltolakiin ja monet sulkivat silmänsä rikollisuudelta. Uskon, että osa poliiseista teki yhteistyötä salakuljettajien kanssa”, Jokiniemi arvelee.

Kieltolakietsivä Gabriel Jäntti ei kuulunut niihin, jotka tekivät yhteistyötä. Marraskuisena yönä 1926 hän oli Taivallahden rannassa odottamassa salakuljettajien venettä. Neljän aikoihin yöllä rantaan kurvasi kaksi autoa ja samaan aikaan pimeältä ulapalta lähestyi moottorivene rantaan.

Salakuljettajat ryhtyivät lastaamaan pirtua veneestä autoihin ja silloin Jäntti juoksi laiturille tarkoituksenaan pidättää miehet. Salakuljettajat, joiden joukossa oli tunnettu pirtukuningas ja salakuljettaja Algoth Niska, avasivat tulen ja yksi luoti osui Jäntin vatsaan. Rikolliset poistuivat paikalta jättäen viinalastin rantaan. Jäntti menehtyi aamuyöllä sairaalassa.

1920-ja 1930-luvun poliisisurmissa on tyypillistä, että humalainen mies ampuu tai puukottaa poliisin, joka on virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä.

”Sisällissodan jälkeen yhteiskunnassa oli voimissaan väkivallan kulttuuri ja asioita ratkottiin tappelemalla. Oli laillista ottaa puukko vyötäisille, kun lähdettiin tansseihin ja taskussa oli laiton viinapullo. Poliiseilla oli tapana mennä tilanteisiin voimalla ja silloin sattui puukotuksia ja ampumisia”, Jokiniemi kertoo.

Tuohon aikaan poliisien koulutus oli vain muutaman kuukauden pituinen ja poliisit partioivat kaduilla yksin. Työturvallisuudesta ei puhuttu.

”Silloin kiinnitettiin huomiota poliisien kokoon. Poliisin piti olla raavas ja kookas mies.”

Jari Aarnio ei suinkaan ole ensimmäinen poliisi, joka Helsingissä on livennyt kaidalta polulta. Syksyllä 1934 kaupunkilaisia kohahdutti etsivä Uuno Lähteen tapaus. Hänet löydettiin verissään Yrjönkatu 7:n pihalta. Miestä oli ammuttu poskeen ja luoti oli lävistänyt suun. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta hän kirjoitti tupakkilaatikon kanteen: Etsivä Antell ampui minua.

Lähde oli lähetetty Esplanadille selvittämään huutokauppakamarissa tapahtunutta varkautta. Siellä entistä poliisia Harry Antellia syytettiin polkupyörävarkaudesta. Antell myönsi varkauden ja sanoi tapaavansa rikoskumppaninsa Yrjönkadulla. Siellä Lähde ja Antell tapasivat Harald Lönnströmin, joka niin ikään oli aikaisemmin työskennellyt poliisina.

Kaksikko vei entisen työtoverinsa kellariin, jossa etsivä Lähteen päähän laitettiin säkki ja häntä ammuttiin. Tekijät saatiin kiinni ja Lähde näytti toipuvan, mutta puolisen vuotta myöhemmin hän menehtyi vammoihinsa.

Kieltolain lisäksi sotavuosina oli piikki poliisisurmissa. Vuosina 1939–1945 Helsingissä surmattiin seitsemän poliisia.

”Järjestyshäiriöt lisääntyivät sota-aikana. Kun miehet tulivat rintamalta lomalle, he lepuuttivat hermojaan juomalla. Jo junissa oli tappeluita. Lisäksi poliiseilla oli paljon erityistehtäviä sodan aikana. Oli väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä ja ulkonaliikkumiskiellon valvomista. Desantit ja rintamakarkurit työllistivät. Lisäksi oli mustan pörssin kauppaa ja väärennettiin ruokakuponkeja”, Jokiniemi luettelee.

Kahdessa sota-aikaisessa poliisisurmassa tekijänä oli mielisairaalasta karannut mies. Joulukuussa 1944 Pitkäniemen mielisairaalasta karannut Sakari Meriö murtautui ystävänsä kanssa Tehtaankadulla sijainneeseen lihakauppaan ja varasti muun muassa meetvurstia ja voita. Konstaapeli Sulo Riistama sattui paikalle ja syntyi takaa-ajo, jonka yhteydessä poliisia ammuttiin kuolettavasti.

Muutama vuosi aikaisemmin parikymppinen Rolf Lagerstam oli karannut Nikkilän sairaalasta ja tappanut naisen hotelli Hansassa. Seuraavana päivänä karkuri puukotti häntä pidättämään tullutta konstaapeli Eino Kukkulaa lähes 30 kertaa. Konstaapeli menehtyi välikohtauksessa, joka tapahtui Köydenpunojankadulla sijaitsevassa asunnossa.

Sodan jälkeen poliisikuolemat vähenivät. Vuodesta 1966 alkoi 27 vuoden ajanjakso, jolloin Helsingissä ei kuollut yhtään poliisia virkatehtävissä ennen 1990-luvun kolmea kuolemaa. Se tarkoittaa, että viimeisen 57 vuoden aikana pääkaupungissa on kuollut vain kolme poliisia.

”Jos vertaa rakennustöihin tai maatalouteen, niin poliiseilla tapahtuu huomattavasti vähemmän työtapaturmia”, Jokiniemi kiteyttää.

https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006314937.html

Avatar
PiikkiSika
Sledge Hammer
Viestit: 1620
Liittynyt: To Tammi 14, 2016 11:52 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja PiikkiSika » Ke Marras 20, 2019 10:35 pm

Ihme ettei oo suomessa tapahtunut vielä sellaista kunnon ”2000-luvun” poliisijoukkosurmaa? Aineksista ei ainakaan ole kyse - mistä lienee johtuvan?? Ei ymmärrä???
It is better to live ten years as a lion than one day as a lamb

Vastaa Viestiin