- Nimetön.jpg (41.16 KiB) Katsottu 5337 kertaa
Riku Rujo kirjoitti esikoisromaaninsa istuessaan vankilassa taposta. Taiteellisesti monilahjakkaan miehen elämän tuhosi vuosikausiksi viina ja huumeet.
Mitäs taiteilija,
Riku Rujo saattaa kuulla kadulla kävellessään, kun hän kohtaa vankilassa tutuiksi tulleita kasvoja.
Rujo vapautui vankilasta 5. kesäkuuta kahden kuukauden koevapauden jälkeen. Tuomion hän sai henkirikoksesta. Vankila-aika kesti 5,5 vuotta.
– Piirsin vangeille muotokuvia, erityisesti heidän lapsistaan ja tyttöystävistään, Rujo kertoo syyksi, miksi vankilatutut kutsuvat häntä taiteilijaksi.
Vankilavuosinaan Rujo löysi uudelleen palon kuvataiteeseen ja musiikkiin. Sitä hän ei osannut aavistaa, että kirjoittaisi romaanin vankilassa.
Lacrimosa (Minerva) on nyt kansien välissä. Kirja on tarina henkirikoksen tehneestä Taiteilijasta, joka ottaa hatkat avovankilasta. Romaani perustuu osittain Rujon omiin kokemuksiin.
– Otin itse Vilppulan avovankilasta ”omaa lomaa”, lähdin mökille. Sen jälkeen jouduin takaisin Riihimäen vankilaan, Rujo kertoo.
Rujo muistuttaa varsin paljon kirjan levotonta Taiteilijaa. Nuorena hän ehti touhuta teatterin, musiikin ja kuvataiteen saralla. Monilahjakkuus, hänestä sanottiin.
MONILAHJAKKAASTA tuli henkirikoksen tekijä. Eikä syynä ole ankea lapsuus.
– Lapsuuteni oli mukava ja suojattu Rajamäellä, Alkon tehtaan varjossa. Edelleen olen väleissä vanhempieni kanssa.
Vanhemmat ovat tosin kokeneet kovia pettymyksiä 1968 joululapsena syntyneen poikansa takia.
– Taistelin parikymmentä vuotta alkoholin kanssa. Kun lopetin juomisen, tulin nistiksi, amfetamiinin käyttäjäksi. Yksi piikki, eikä viinaa tehnyt enää mieli.
– Niissä piireissä voi joutua tahtomattaan tilanteeseen, johon ei olisi koskaan voinut uskoa joutuvansa. Eivät sitä uskoneet tututkaan, olin ollut se sovitteleva tyyppi, Rujo kertaa muistojaan siitä marraskuisesta hetkestä 2010, jolloin hän teki henkirikoksen.
Rujo ei halua puhua tarkemmin henkilöstä, joka ei ole enää itse kertomassa elämäntarinaansa. He olivat jopa kavereita.
– Olin tilanteessa, jossa olisin voinut itse kuolla. Kun on päihteistä kyse, kauheuksia tapahtuu. Siitä haluan kirjassanikin kertoa.
Rujo vangittiin pari päivää myöhemmin. Vasta silloin hän sai tietää riistäneensä kaverinsa hengen.
– Se tuntui... järkyttävältä. En ajatellut, mitä itselleni tapahtuu, vaan ainoastaan toisen kuolemaa.
Marraskuussa 2010 Rujon elämä oli ollut menossa parempaan suuntaan. Hän oli saamassa uuden kodin asunnottoman vaiheen jälkeen.
– Olin varmaan ainoa asunnoton hörhö, joka pelasi golfia, Rujo arvaa.
KOTI VAIHTUI vankilaan. Pasilan poliisivankilan jälkeen Rujo oli Vantaalla tutkintavankeudessa, Riihimäen vankilassa, Vilppulan avovankilassa, uudelleen Riihimäellä, Keravan vankilassa ja lopuksi Suomenlinnan avovankilassa.
Henkirikostaan Rujo ei laita oman päihteiden käyttönsä piikkiin.
– Mutta ne vaikuttavat niin, että joudut piireihin, joissa voi tapahtua kauheuksia. Kirjassani Taiteilija yrittää saada niihin piireihin inhimillisyyttä.
Romaanissaan Rujo halusi kuvata, että narkomaanikin voi toimia empaattisesti ja ajatella ihan tavallisia asioita.
– Eivät kaikki narkomaanit mieti, mitä varastetaan seuraavaksi. Itse olen varastanut vain kerran lapsena karkkia.
Päihteitä Rujo ei enää käytä, mutta hän on tappiin asti narkomaani – ja myös alkoholisti.
– Olen analysoinut, miksi niin on tapahtunut, mutta sitä en halua julkisesti availla, Rujo hymähtää.
Rujo meni hoitoon alkoholisminsa takia jo 23-vuotiaana. Hän tiedosti ongelmansa, mutta korkki ei silti sulkeutunut.
Virtaa Rujolla riitti nuorempana taiteellekin. Hän teki 6:57-lyhytelokuvan, jonka videokuvaajien liitto palkitsi vuoden hauskimmaksi elokuvaksi. Hyvinkään teatterissa hän esiintyi mm. West Side Storyssa.
– Pyrin teatterikouluun ja pääsin viimeiseen vaiheeseen. Syytän putoamisestani Sielun Veljiä, Rujo naurahtaa.
Sielun Veljien keikka oli illalla ennen toisen päivän koetilaisuutta. Rujo retkahti siellä juomaan. Seuraavana päivänä hän ei muistanut repliikkejään.
Pyritkö uudelleen?
– Pyrin, mutta oltiin tehty kavereiden kanssa turkkamaista fyysistä teatteria, se ei vedonnut enää seuraavana vuonna.
NÄYTTELIJÄHAAVEET Rujo hylkäsi hoksatessaan, että näyttelijäporukat saattavat lähteä esitysten jälkeen kaljalle.
– Minähän olisin ollut pilkkuun asti, mikä olisi tarkoittanut, ettei seuraavan päivän harjoitukset olisi onnistuneet.
Rujo perusti myös nimeään kantavan bändin. Kahden viikon päästä hänellä oli levytyssopimus, kun hän oli käynyt räppäämässä levy-yhtiön pomolle.
– Ehdin tehdä 7 biisiä sinkkuina. Sitten tuli lama, levy-yhtiö lopetti levyjen tekemisen. Lähdin piruuttani silti levynjulkistamisrundille, jossa minibaarit tuli juotua tyhjiksi.
Keikat jäivät, mutta juominen kiihtyi. Rujon elämässä oli silti hyviäkin asioita: tyttöystäviä ja perhe-elämääkin. Nyt Rujo asuu yksin Kriminaalihuoltosäätiön tukiasunnossa.
Iso käänne Rujolle tapahtui Keravan vankilassa, jossa oli yksi tietokone, johon sai varata ajan. Hän ajatteli jatkaa tutkintavankeudessa aloittamaansa runojen kirjoittamista.
– Lähtikin tulemaan romaani.
Koska Rujo ei voinut omia tietokonetta, hän kirjoitti romaaninsa ensin lyijykynällä paperille.
– Heräsin aamuisin viideltä kirjoittamaan. Vankila on kirjailijan taivas: ei mitään häiriöitä. Oikein odotin aina iltaa, kun suljettiin koppiin omiin oloihin.
– Kirjoitin ilman tarkkaa suunnitelmaa. Tiesin kirjoittaessani vain alun ja lopun. En lähtenyt tekemään viihdettä, enkä myöskään kosiskelemaan ketään.
Parikin kustantamoa innostui romaanista – ja vieläpä nopeasti.
– Päätin, että leikkaan partani kun kirja on kaupassa, Rujo kertoo.
RUJON PARTA lähtee siis lähipäivinä. Seuraavaa romaaniaan hän on kirjoittanut jo 40 sivua.
– Kirjoitan vielä monta kirjaa – ja saan Finlandia-palkinnonkin, Rujo heittää.
Lähiaikoina hän saanee viralliseksi nimekseen Rujon, jota hän on käyttänyt epävirallisesti jo vuosikymmeniä.
Lacrimosa on tarina myös rakkaudesta ja vapaudenkaipuusta. Päähenkilöllä on Jade, jota kohtaan hän tuntee aitoa ja puhdasta rakkautta.
– Ehkä löydän vielä oman Jadeni, Rujo miettii.
Vankilavuosien jälkeen Rujosta tuntuu tosin hyvältä pelkästään kadulla käveleminen. Viiden vuoden aikana maailma on ehtinyt myös muuttua.
– Sporat ovat alkaneet kulkea outoja reittejä. Ja ilmapiiri on muuttunut kylmemmäksi, välittäminen on vähentynyt. Mutta monet asiat tuntuvat itsestäni juhlalta – tämä kahvikin, Rujo toteaa.
Eeva-Kaarina Kolsi
Julkaistu: 25.8.2016 13:27
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000001247403.html
Taidan itse osata ulkoa nuo biisit. On siis tuttu kaveri, nuoruuden ihastus jonka kans paljon reissattiin. On kyllä ollu jo nuorena ammatti Lokki, aina käsi toisen lompakolla jos vaan antoi siihen mahdollisuuden. Itse selvisin onneksi pienin taloudellisin vahingoin ku en ollu kusetettavissa. Mut moni nainen on tätä kyllä elättäänny ja Riku vannonnu rahasta ja kaljasta rakkautta. Ja kun kaljahanat sulkeutu (joko naisen rahat juotuaan tai naisen viimein tajuttua tulleensa hyväksikäytetyksi, eikä roomeolla ollut aikomustakaan maksaa "lainojaan" takaisin). Oli Rikulla jo uusi elättäjä kierroksessa.