Inga Myllärin surma - joulukuu 1957

[slk]

Taas jälleen itseä kuohuttanut ja melkein unohduksiin jäänyt tapaus muistui mieleen, kun näin telkkarissa tän -ei vanhene koskaan- pläjäyksen. Tästähän voisi saada sen käsityksen, kuten joku aiemmin jo sanoi, että tälle viimeselle "kuljettajalle" on tosiaan annettu ohje jättää Inga jonnekkin minne vaan ja eipä siinä. Ihan varmaan on ite halunnu jäädä bussista, kun on selvinny. Varsinkin, jos kuljettaja yrittänyt seksuaalista aktia ehdottaa. Ei ole vaan tajunnu missä on ja missä vaatetuksessa. Todellakin sieltä ravintolasta asti mukana olleet ukot ovat tarkoituksella juottaneet häntä. Todella surullinen tapaus ja minusta yksi Suomen törkeimmistä seksuaalirikoksista ikinä.

Inga Mylläriä 30 vuotta juottaneet "ukot" olivat Esko David Klami 27 vuotta ja Esa Antero Ahola 31 vuotta. Miksi kutsusit Inga Mylläriä akaksiko?

[Atlanta]

Seksuaalirikoshan tämä oli, vaikka uhri menetti henkensä heittelle jätettynä.
Nuo miehet saivat ehkä pienet tuomiot, mutta kyllä heille tuli rangaistusta muuten aivan tarpeeksi.
Hehän menettivät työpaikkansa, useat vielä kaverinsakin. Avioliittokin muistaakseni hajosi joltakulta. Kyllä se ympäristön paine oli kova.
Mutta omahan oli vikansa.

Muistan tapauksen. Olin hieman alle 10-vuotias. Asuin noin 5 kilometrin päässä Ingan löytöpaikalta. Kyllä sitä latoa käytiin katsomassa usein sen jälkeen, kun paikalle sai mennä.

[paccasucco]

Kyllä Atlanta, tämä on ehdottomasti yksi järkyttävimmistä kotimaisista rikostapauksista.Ei ole montaakaan viikkoa kulunut siitä, kun Ailarin kanssa tästä puhuttin.

[Atlanta]

Koskaan ei muistaakseni ole kerrottu, miten tutkijat pääsivät noitten miesten jäljille ja miten he saivat melko tarkan käsityksen, mitä Kampin kentällä oli tapahtunut.
Toki tuo Ingan ystävätär kertoi noista autonkuljettajista, mutta siltikin.
Olisivathan miehet voineet kertoa, että Inga lähti omin voimin Kampista sillä välin, kun tuo toinen kuljettaja oli saattoreisulla. Milläs mitään muuta olisi voitu todistaa?
Kadonnut, mikä kadonnut.
Se, että löytyy lopulta Leppävaarasta, olisi ollut vain mysteeri. Kukaan ei tiennyt mitään.

Taisi tulla miehille virhe siinä, että veivät Ingan päällysvaatteet löytötavaratoimistoon. Siitä lähti varmaan kerä.

Mutta muuten se, että miehet kertoivat, mitä tapahtui. Olisivathan he silti voineet kieltää kaikki.
Vai kävikö niin, että sorruttiin pieneen kerskailuun. Puhutaan ja naureskellaan vähän näin miesten kesken. Onhan komisariokin mies; kyllä ymmärtää että näin voi käydä. Jos on lihaa tarjolla, niin miksi ei.

Ja Rustylle sanoisin, ettei 1950-luvulla yksinäisen, varsinkaan aviottoman äidin osa ollut helppo. Hänhän oli ilman muuta huora. Varmaankaan keskeytys ei ollut helppo ratkaisu, ei ollut helppo saada ja sitä paitsi maksoi maltaita. Uskon, ettei Ingalla oikein silloin ollut muuta vaihtoehtoa. Eikä sillä ole mitään tekemistä tämän Ingan raiskausjutun kanssa.

[paccasucco]

Oikeastaan Atlanta vastasi ihan oikealla tavalla omaan kysymykseensä.Kyllä tekijöiden jäljille päästiin nimenomaan Ingan ystävättären ja työtoverin Anja Koskenlinnan lausuntojen perusteella.

Noihin muihin Atlantan esittämiin aiheellisiin kysymyksiin en ehdi paneutua, enkä välttämättä osaisi niihin muutenkaan vastata.

Inga Annikki Mylläri oli syntynyt Karjalassa Muolaan pitäjässä 1928.Inga kohtasi omassa elämässään useita tragedioita.Sikäli kuin tiedän,niin hän menetti ensirakkautensa toiselle naiselle ja myöhemmin tuli raskaaksi toisen miehen kautta joutuen turvautumaan lailliseen aborttiin.Tästä seurasi pitkä masennuskausi.

Kuvassa on ladon viereen ristillä merkitty paikka,mistä Inga Myllärin ruumis löytyi.

[paccasucco]

Suomen Kuvalehti 18.1.1958 julkaisi lyhyen jutun Inga Mylläristä.Se alkoi näin: Viime vuosina on maassamme tapahtunut useampiakin koko kansaa askarruttaneita hämäräperäisiä katoamisia, joiden sitten selvittyä kerta toisensa jälkeen onkin paljastunut joko järkyttävä murhenäytelmä tahi kammottava rikos.Tuoreessa muistissa yhä vielä on Isojoen Saarten tyttären hirmuinen mieliä kuohuttanut murha- johon syyllistynyttä ihmispetoa ei vieläkään ole tavattu. Ja tämän jälkeen ovat melko lyhyin väliajoin seuranneet kangasniemeläisen pikkutyttösen myöhemmin hukkumiseksi todettu mysteeri, Kemin katoamistapaus sekä muun muassa erään munkkiniemeläisen toimitusjohtajan ja sipoolaisen opettajan kauan salassa pysyneet traagilliset itsemurhat.
Viimeisimmästä tällaisesta arvoituksesta saimme lukea heti vuoden alkajaisiksi: erään helsinkiläisen anniskeluravintolan 30- vuotias tarjoilijaneiti Inga Annikki Mylläri oli uudenvuoden aaton varhaisena aamuhetkenä pahoin päihtyneessä tilassa joutunut erääseen linja-autoon...
Loppu onkin suomalaisen rikoshistorian "jäätävintä"menneisyyttä, eikä sitä ole tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä kerrata.

Seuraava traaginen kuva julkaistiin samassa Suomen Kuvalehden numerossa:


Löytäjät kammottavan näyn edessä: Inga Mylläri makaa jäätyneenä maassa selällään, eikä hänellä ole yllään kuin pieni alushame, päällyskengät ja niiden päälle valahtaneet tai vedetyt sukat.

Tällaisia kuvia nykyajan lehdet tuskin kovinkaan herkästi julkaisisivat!

[L'amourha]

Tänä päivänä on tuo mediakenttä sellainen että kuvat leviävät helposti lastenkin katsottavaksi.
Siinä olisi tietty pohtimisen paikka, olisiko se jossain mielessä jopa hyvä asia.

Tuo kuva joka tapauksessa syventää tätä järkyttävää tapausta.

[humma]

Kiitos paccasukko artikkelista. Kuva on kyllä hyytävä, kirjaimellisesti.

Anteeksi OT: Mikähän tuo jutussa mainittu Kemin katoamistapaus on?

[Doctor Lecter]

Mielenkiintoinen tuo Suomen "Kuivalehden" uutinen ja kuva. Hatunnosto paccasukolle vaivannäöstä.

Taitaa vanhimmat kuskit olla jo manalan mailla, ehkä nuorin tai nuorimmat voivat vielä elää.

Inga Mylläriä 30 vuotta juottaneet "ukot" olivat Esko David Klami 27 vuotta ja Esa Antero Ahola 31 vuotta.

Jälkimmäisin näistä kuoli Haminassa muutama vuosi sitten.

Ohessa uutisia Inga Myllärin löytymisestä: HS 10.1.1958

IngaMylläri10158.jpg (180.51 KiB) Katsottu 12558 kertaa

ruumiin_äärellä.jpg (176.47 KiB) Katsottu 12558 kertaa

IngaMylläri1.jpg (195.87 KiB) Katsottu 12558 kertaa

[jayroot]

Iltasanomat on muistellut tänään Ingan tapausta.

Tasan 60 vuotta sitten Helsingissä katosi Inga, jonka julma kohtalo viiden ”ihmispedon” käsissä järkytti Suomea



Tällä bussilla Inga Mylläri kyydittiin Espoon Leppävaaraan. Hänet löydettiin lähistöltä reilua viikkoa myöhemmin kuoliaaksi paleltuneena. (KUVA: Lehtikuva / R. Koskinen)

”Tervaa ja höyheniä!” huusi yleisö, kun viisi joukkoraiskauksesta epäiltyä bussinkuljettajaa asteli oikeussaliin. Inga Myllärin tapaus oli 1950-luvun kohutuimpia rikosjuttuja.

1957 30-vuotias tarjoilija Inga Mylläri katosi maanantain vastaisena yönä 30. joulukuuta vuonna 1957 Helsingistä. Yli viikon kestäneiden etsintöjen jälkeen hänet löydettiin Espoon Leppävaarasta Turkuun johtavan tien varrelta paksun lumikerroksen alta. Vain nailonsukan verhoama polvi pilkotti hangen alta.

Ruumis oli alusvaatteisillaan ja niin läpeensä jäässä, että oikeuslääkärin oli sulatettava sitä kaksi päivää ennen kuin pystyi tekemään ruumiinavauksen. Ruumista ei löydetty väkivallan merkkejä, mutta sitä vastoin oikeuslääkäri pystyi toteamaan vakavan alkoholimyrkytyksen.

Inga Mylläri oli siis jätetty tienposkeen keskellä kylmintä talvea, puolipukeisena ja niin humalassa, että hän oli hädin tuskin pysynyt pystyssä.

Näistä olosuhteista alkoi yksi 1950-luvun kohutuimmista rikostutkinnoista ja oikeudenkäynneistä. Se, mitä Myllärin viimeisenä elinpäivänä tapahtui, ei selvinnyt koskaan täydellisesti, mutta pääpiirteissään kuitenkin.

Kohtalokas ravintolailta
Viimeisenä päivänään Mylläri vietti vapaapäivää. Hän päätti lähteä ystävättärensä – tarjoilija hänkin – tanssimaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan ravintola Polarikseen. Illan aikana he tutustuivat kahteen kaverukseen, linja-autonkuljettajiin Esko Klamiin, 27, ja Esa Aholaan, 31.

Puolenyön jälkeen nelikko tilasi taksin ravintola Polariksen eteen ja taksilla ajettiin Vallilan kautta Kamppiin. Vallilasta seurue oli käynyt ostamassa puoli litraa 94-prosenttista spriitä, ja se oli tarkoitus juoda Kampintorilla pysäköidyssä linja-autossa.

Tuohon aikaan se ei ollut mitenkään ihmeellistä. Vieraspaikkakuntalaisilla linja-autonkuljettajilla ei ollut yöpymistiloja Helsingissä, joten moni notkui ja nukkui yöt autossaan. Huoltopoliisi joutui puuttumaan varsin taajaan pysäköidyissä linja-autoissa järjestettyihin jatkoihin.

Seurue joi siis linja-autossa sokerivedellä laimennettua spriitä. Aamuyöllä kahdelta Myllärin seuralainen päätti lähteä kotiin ja Ahola lähti toiveikkaana saatille. Mylläri jäi linja-autoon Klamin kanssa kahdestaan.

Kello kolmen maissa Ahola palasi takaisin linja-autolle myrtyneenä. Myllärin ystävätär oli vetänyt oven kiinni hänen nenänsä edestä. Kampintorilla hän sai kuitenkin kuulla, että Mylläri makasi hänen autossaan sammuneena. Klami oli jo raiskannut tiedottoman naisen.

Nähtyään Myllärin puolialastomana hän päätti tehdä saman. Mylläri tuli yhdynnän aikana tajuihinsa vain sen verran, että oksensi linja-auton lattialle. Ahola puhui myöhemmin poliisille vähättelevästi asiasta ”hetken huumana”.

Sana sammuneesta punapäästä kiersi ja yön mittaan Mylläriä siirreltiin autosta toiseen. Aamuyöstä Kampintorille tulleet 37-vuotias Leevi Dufva ja 29-vuotias Teuvo Kinnunen käyttivät myös Mylläriä seksuaalisesti hyväkseen.

Yön viides mies oli 24-vuotias Bror Åke Forsström. Hän tuli linja-autolleen kello neljältä, mutta koska hänen oli ehdittävä viideksi Lohjalle, hän otti sammuneen Myllärin autoonsa ja lähti ajamaan. Miksi, siitä käytäisiin kiivas väittely oikeudessa.

Hautajaisissa tuhatpäinen saattojoukko
Hypätään ajassa eteenpäin Myllärin hautajaisiin ja viiden bussinkuljettajan oikeudenkäyntiin. Hautajaiset järjestettiin vuoden 1958 tammikuun 22. päivänä ja Ingaa oli saattamassa viimeiseen päämääräänsä tuhatpäinen joukko.

Vain murto-osa heistä mahtui Krematorion kappeliin Helsingin Hietaniemessä. Ingan isä, talvisodassa jalkansa menettänyt veteraani, ei päässyt parantolasta hautajaisiin, mutta hän kirjoitti myöhemmin kiitoksensa saattoväelle Helsingin Sanomiin. Hän kirjoitti myös:

”Kuka meistä osaa aivan oikein elää ja askeleensa ohjata. Hän, tyttäreni, luuli joutuvansa ihmisten pariin, mutta he olivatkin ihmispetoja.”

Myllärin tapauksen ympärille kehkeytyi pienimuotoinen kansanliike, joka näkyi paitsi hautajaisissa, myös oikeussalissa. Kun viisi raiskauksesta ja heitteille jättämisestä syytettyä bussikuskia marssitettiin oikeuteen, salin edustalla heitä odotti runsaslukuinen joukko. Mukana oli muun muassa Myllärin tarjoilijakollegoita, ja he vaativat bussinkuljettajien päitä vadille.

– Tervaa ja höyheniä! huusi joku joukosta, toinen puolestaan vaati ”Amerikan lakia” ja hirsipuuta.

Oli miten oli, oikeudessa käsiteltiin erityisesti 24-vuotiaan Forsströmin osuutta Myllärin kuolemaan. Hän oli kuitenkin se, jonka autosta Mylläri jäi Espoon Leppävaaraan ja kuolemaan.


(KUVA: IS:n arkisto)

Syyttäjän versio oli karkeasti tämä: Forsström otti Myllärin kyytiinsä ajatuksenaan raiskata hänet syrjäisellä tiellä. Raiskaus epäonnistui syystä tai toisesta – kenties Mylläri heräsi silloin, kun Forsström riisui häntä – ja sen seurauksena Forsström jätti liki tiedottoman naisen harhailemaan asumattomalle seudulle.

Myllärin leninki ja rintaliivit olivat kuitenkin löytyneet eri paikasta kuin ruumis. Mylläriä oli siis mahdollisesti riisuttu ennen kuin hänet hylättiin tienposkeen.

Forsströmin versio oli toisenlainen: Mylläri oli kannettu hänen autoonsa aamuyöstä, ja koska hänellä oli kiire Lohjalle, hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä ajamaan nainen kyydissään.

Kilon kartanon kohdalla Mylläri heräsi auton tärinään ja pyysi päästä pois kyydistä. Koska hän, ”yksinkertainen ja kokematon maalaispoika”, ei tiennyt yön tapahtumista, hän ajatteli Myllärin pitävän huolen itsestään. Lähin asutus oli kuitenkin vain parin sadan metrin päässä.

Myllärin tapausta puitiin kaikissa kolmessa oikeusasteessa. Siinä missä kihlakunnanoikeus langetti vielä kolmenkin vuoden kuritushuonetuomioita tunnottoman naisen makaamisesta ja heitteillepanosta, Korkeimmassa oikeudessa bussinkuljettajien tuomiot olivat enää puolesta vuodesta vuoteen.

Kukaan viidestä kuljettajasta ei ole enää elossa. Viimeinen heistä kuoli 2014.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto, Ylen Ei vanhene koskaan -Ohjelma

Miika Viljakainen

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005507045.html

[paccasucco]

Sellainen törkykirjoittelu,jota rikosjournalismi Suomessakin vielä 1950-luvun lopulla pitkälti edusti, on toivoakseni mahdollisimman taakse jäänyttä elämää.Jos nainen joutui henkirikoksen uhriksi, syy oli ennen kaikkea hänen provosoivassa käyttäytymisessään,ei siis tekijässä itsessään, joka yleensä aina oli mies.

Inga Mylläristä kertoi eräs kuukausittain ilmestynyt lehti: "Evakkotaipaleen aikana hänestä kehittyi kukkea, nuori ja verevä nainen, jonka naisen vaistot olivat voimakkaat ja elämänjanoiset---Nuori ja verevä Inga-neito aiheutti sydämentykytyksiä monelle nuorelle pojalle; häntä katsottiin ja tuijotettin.Hänen lapsellisen avoin elämänasenteensa käsitettiin helposti lupaukseksi jostakin aistillisesta.."

[L'amourha]

Inga Myllärin tapaus herätti myös paljon keskustelua yleisöpalstoilla. Jopa tekijöitä puolustelevia puheenvuoroja, koska nämä olivat miehiä ja käyttäytyivät viettiensä mukaisesti.
Ja tietysti seuraavanlaisia:

21.01.1958 Inga Mylläri.jpg (49.4 KiB) Katsottu 11212 kertaa

[dazu]

^Tämä muinainen nimimerkki M.L. palanee jossain helvetin perseessä. Kammottava tyyppi. Tällaisena modernina uskovaisena ja konservatiivina minulta ei tuollaiselle apinalle ymmärrystä löydy ollenkaan.

Noin sekaisin olevia ihmisiä ei tänä päivänä ole edes mielisairaalassa ja vielä puhutaan "mielenterveysongelmien jatkuvasta kasvusta".

[Rusty]

^Tämä muinainen nimimerkki M.L. palanee jossain helvetin perseessä. Kammottava tyyppi. Tällaisena modernina uskovaisena ja konservatiivina minulta ei tuollaiselle apinalle ymmärrystä löydy ollenkaan.

Noin sekaisin olevia ihmisiä ei tänä päivänä ole edes mielisairaalassa ja vielä puhutaan "mielenterveysongelmien jatkuvasta kasvusta".

Ennenkuin olisit kirjoittanut tämän sekavan kirjoituksesi, niin olisiko kannattanut tutustua hieman naisiin kohdistuviin yhteiskunta-asenteisiin -50 luvulla. Yleinen asenne -50 luvulla nyt vain yksinkertaisesti oli, että yksin ravintolassa käynyt nainen oli huorahtava saati, että hän lähti vielä miespartnerin mukaan. Ei kirjoittaja M.L kirjoittanut tekstiään sinua provosoidakseen, vaan hän ainoastaan kuvaa sen ajan ilmapiiriä. Vielä -70 luvullakin pidettiin hieman erikoisena yksinäistä naista tanssiravintolassa, tosin kyseisellä vuosikymmenellä myös alkoi muutos suvaitsemampaan suuntaan.

Muuten, vuonna -60 tehtiin elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä. Uskovaisena konservatiivina varmaan ajattelet, että tämän elokuvan tehneet rasistit ovat niin sekaisin ettei hullujenhuoneeltakaan vastaavia löydy, eikö vain?

[paccasucco]

Inga Mylläri oli syntynyt Karjalassa Muolaan pitäjässä 1928.Wikipedian mukaan 1927.
Harvoin nähty kuva Inga Mylläristä: