Totuus ei pala tulessakaan
Pertin elämä romahti, kun oma isä joutui kylmäverisen polttosurman uhriksi. Tekijä sai tuomionsa vasta, kun omaiset päättivät hankkia todisteet itse.
Vanha puutalo paloi jo soihtuna, kun mies rämpi ulos liekkimerestä. Tuskissaan ja pahoin palaneena hän lysähti puun juurelle haukkomaan henkeään.
Liekit paahtoivat pihamaan mustaksi. Vain uhrin alle jäänyt miehen muotoinen nurmiläntti pysyi vehreänä.
Kun naapuri pääsi paikan päälle, alaston mies makasi niillä sijoillaan. Hänen toinen jalkansa oli yhä tulessa, ja naapuri painoi sen sammuksiin eristevillalla.
– Sattuu aivan perkeleesti, mies karjui kivun keskeltä.
Talon kulmalle oli pysäköity valkoinen auto, jonka ratissa istui nainen. Hän oli Ritva.
Ikääntynyt mies oli asunut punaisessa puutalossa pitkään. Hän piti sekä talosta että itsestään kehnosti huolta. Aika kului pontikkaa keitellen ja tissutellen.
Liikkuminen oli ja vaikeaa ja kilojakin kertynyt. Jalkoja painoivat arvet, joiden alkuperän karmeus selvisi vasta paljon myöhemmin.
Kirjailija J.K. Tamminen kertoo miehen kohtalosta kirjassaan Polttomurhaajan jäljillä (WSOY), joka julkaistaan 11. tammikuuta. Kirjassa ikääntynyttä miestä kutsutaan Jussiksi.
Kirja perustuu elokuussa 2020 Salon kunnassa Lautelan kylässä tapahtuneeseen tulipaloon, jota seurasi Suomen mittapuulla poikkeuksellinen rikostutkinta.
Jussi oli tuntenut Ritvan jo vuodesta 2006. Jussin pojat olivat vielä kouluikäisiä, kun kaksi pullon puoleen taipuvaista aikuista löysivät toisensa. Poikien äiti oli jättänyt Jussin juuri juopottelun takia.
Se, mikä alkoi romanssina, muuttui ajan myötä myrkylliseksi. Arkea hallitsivat viina ja väkivalta, jossa kumpikin antoi ja sai samalla mitalla takaisin.
Poikien mukaan Jussin ja Ritvan ihmissuhdetta ei voinut ainakaan enää viimeisinä vuosina kuvailla rakkaussuhteeksi. Se oli pikemminkin kahden yksinäisen ihmisen välistä ystävyyttä.
Pertti, Jussin pojista vanhempi, ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi. Hänen isäänsä kohdistunut rikos ja sen tutkinta olivat molemmille pojille raskas paikka.
Kun naapurit olivat saaneet liekkien polttaman miehen raahattua kauemmas talosta, ensimmäiset pelastajat saapuivat paikalle.
Koko tontti hohkasi kuumuutta, ja talo oli jo romahduspisteessä. Veden ja tulen välinen taistelu teki ilmasta trooppisen.
Ritva poukkoili pihalla aggressiivisen oloisena.
Todistajien mielestä Ritvan käytös ei ollut tilanteeseen nähden normaalia. Jostain syystä hän vaikutti olevan vihainen elinkumppanilleen, vaikka mies makasi henkihieverissä.
– Se ei tarvitse muuta kuin napin otsaansa, naapuri kuuli naisen sanovan.
Ensihoitajat sivuuttivat Ritvan sadattelut ja keskittyivät mieheen, joka oli elossa enää hädin tuskin.
Sillä välin, kun palokunta taltutti tulta, poliisi aloitti oman tutkintansa. Paikallinen ylikonstaapeli halusi vimmatusti selvittää, mitä syrjäisellä tontilla oli todella tapahtunut.
Kaikkien huulilla oli sama kysymys: miten palo oli päässyt tähän pisteeseen?
Ritva ei virallisesti asunut Jussin luona, mutta oleili siellä pitkiäkin aikoja. Tulipalon syttyessä tontilla ei ollut muita.
Ritva kertoi poliisille olleensa ulkohuussissa, kun hän huomasi talon palavan.
Tarina kuitenkin muuttui. Kohta hän väitti olleensakin lämmittämässä saunaa.
Naisen puheet olivat niin epäjohdonmukaisia, että ne kiinnittivät nopeasti kokeneen konstaapelin huomion.
Myös Jussilta yritettiin nyhtää tietoa tulipalosta hänen ollessaan vielä tajuissaan, mutta tuloksetta.
– Hän ei halunnut puhua kenenkään kanssa, vaan toivoi vain kipujen loppuvan, ensihoitaja kertoi.
Jussi oli soittanut Pertille vain vähän ennen hälytystä tulipalosta. Hätänumeroon soitti ensin Ritva, sitten naapuri.
Pertti ei pystynyt vastaamaan isänsä puheluun, ja kun poika soitti isälleen takaisin, langan päästä kuului vain karheaa örinää.
– Ajattelin ensin, että isä on vain vähän maistissa, Pertti kertoo.
”Meidät veljen kanssa hän aina laittoi etusijalle tai ainakin yritti, sillä se juominen oli siinä rinnalla koko ajan. Enemmän minä hänen muistan olleen humalassa kuin selvin päin.”
Pian Pertti sai tiedon tulipalosta ja lähti paikan päälle tarkastamaan tilannetta. Kun hän pääsi isänsä kotitalolle, lääkäri oli juuri tainnuttanut kivuissaan kituneen Jussin uneen.
Oli minuuteista kiinni, että Pertti ehti hyvästellä oman isänsä.
Sen jälkeen Jussi kiidätettiin helikopterilla sairaalaan.
Pelastajien yhä taistellessa tulta vastaan paikallispoliisi istutti Ritvan alas. Naisella oli kädessään puhelin ja kaksi tupakansytytintä.
– Mitä sinä teet noilla sytkäreillä? poliisi tenttasi tuohtuneelta naiselta.
– Tämä toinen on tupakkasytkäri. Ja tällä toisella sytytän sitten kaikkea muuta.
Sitten Ritva raapaisi toisen sytkärin tuleen, toi sen poliisin eteen ja sanoi kylmäävällä äänellä:
– Ja nyt mä sytytän sut.
Poliisi otti hänet kiinni tapon yrityksestä.
Seuraavana päivänä omaiset saivat uutisia sairaalasta. Jussi oli kuollut. Pahasti palaneen miehen pelastaminen oli osoittautunut mahdottomaksi.
Ritva Leppäseen kohdistuva rikosepäily vaihtui vielä samana päivänä tapon yrityksestä murhaksi.
Jatkuu Iltasanomissa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010100847.html
