Eveliina Lappalaisen surma. Imatra 14.11.2000

[HerloCCi Solmunen]

Minäkin kiitän postauksesta.
Mielenkiintoista lukea tuollaisia tekstejä tämän spekuviidakon lomasta

Ihmettelen myös tuota, miksi tämä ei olisi ollut murha. Monta kohtaa missä olisi voinut perääntyä ja keskeyttää toimensa, surmaaja siis.

Belker kirjoitti:5) Suunnitelmallinen henkirikos. Uhri on aiottu surmata jo ojaan siirtämisen aikaan. Teko ei ollut missään vaiheessa jäämäisillään keskeneräiseksi. Erinäisten tekojensa jälkeen tekijä on myöntänyt, että hän lähtiessään näki uhrin hengitysteiden olevan veden alla.

[dollarfrossa]

Ruotsista tuore vastaavanlainen tapaus ja lievä tuomio:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7562428.ab

Irakilaissyntyinen 16-vuotias Barzan Khoshnaw tappoi niinikään 16-vuotiaan tyttöystävänsä Beatrice Fredrixonin metsässä paljain käsin kun tyttö ei suostunut aborttiin.

Tuomio: 3 vuotta. Ei karkotusta.

[minttusuklaa]

Ruotsista tuore vastaavanlainen tapaus ja lievä tuomio:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7562428.ab

Irakilaissyntyinen 16-vuotias Barzan Khoshnaw tappoi niinikään 16-vuotiaan tyttöystävänsä Beatrice Fredrixonin metsässä paljain käsin kun tyttö ei suostunut aborttiin.

Tuomio: 3 vuotta. Ei karkotusta.

Beatrice ei ruumiinavauksen mukaan ollut raskaana.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article7242759.ab

[Piskooppi]

Ylipäätään voisi pohtia tuota suunnitelmallisuusjuttua ja tappo/murha -erottelua ja sen relevanssia. Sen voi ymmärtää, että hetken äkkipikaistuksissaan voi tehdä jotain harkitsematonta ja sellaista, jota ei ole tarkoittanut (surma tai kuolemantuottanmus), mutta mikäli esim. tässä tapauksessa tapahtumat ovat menneet suurin piirtein kuten on esitetty ja itse tappo-operaatio on vienyt melkoisesti aikaa ja vaivaa, niin kyllähän sen lopputulos (tai ainakin sen huomattava riski) on täytynyt olla tappajan tiedossa, ja näin ollen minusta on varsin yhdentekevää onko hän saanut tuon tappoajatuksen mieleensä sillä hetkellä, 10 min aiemmin tai vaikka viikkoja etukäteen. Sillä hetkellä kun voisi vielä keskeyttää tappamisen, mutta ei sitä tee, on minusta syyllistynyt täysimittaiseen ja tietoiseen murhaamiseen ja pitäisi myös siten tulla tuomituksi.

Allev Piskooppi. => Mutta näinhän se ei mene, kuten hyvin tiedät.

Korkein oikeus on linjannut perusteellisesti tapon ja murhan rajanvetoa esimerkiksi ratkaisussaan ns. Oulun taksisurma-jutussa http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040057

Murha vai tappo
24. --
25. --
26. --
27. Korkein oikeus toteaa, että murha on rikoslain törkein rikos. … murhan pitää säilyä rikoslakimme törkeimpänä rikoksena ja että tuo rikosnimike olisi varattava henkirikoksenakin todella poikkeuksellisen törkeitä tekoja varten.

- Teko (Eveliinan surma) ei ollut poikkeuksellisen törkeä (kuten ei KKO mukaan taksikuljettajan surmakaan). Teko ei kohdistunut esim. täysin puolustuskyvyttömään henkilöön (vrt. KKO29), vaan ikätoveriin.

28. Murhan tunnusmerkistön täyttymisen kannalta mainitussa hallituksen esityksessä (HE s. 93) on edelleen lausuttu, että säännöksen soveltaminen edellyttää aina kokonaisharkintaa. Tunnusmerkistössä on käytetty törkeiden rikossäännösten tavanmukaista kokonaisharkintalauseketta, vaikka henkirikokset ovat yleensä rikoksina aina törkeitä. Murhan tunnusmerkistössä törkeys viittaa nimenomaan tapon perustunnusmerkistöön eikä teon arvosteluun rikoksena sinänsä. Vasta surmaaminen, joka on tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan arvioida murhana. Korkein oikeus katsoo näiden näkökohtien vaikuttavan taustatekijöinä myös silloin, kun arvioidaan laissa säädetyn yksittäisen tunnusmerkistötekijän, kuten vakaan harkinnan, täyttymistä.

- Teko (Eveliinan surma) oli henkirikoksena törkeä ja täytti tapon perustunnusmerkistön.

29. Vakaan harkinnan sisältyminen murhan tunnusmerkistöön perustuu siihen, että harkiten ja suunnitelmallisesti toteutettu rikos osoittaa tekijässään erityisen suurta syyllisyyttä. Vakaasta harkinnasta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun tappamista edeltää huolellinen etukäteissuunnittelu. ...

- Tekoa (Eveliinan surma) ei edeltänyt huolellinen etukäteissuunnittelu.

30. Korkeimman oikeuden käytännössä on surmaaminen katsottu tehdyksi vakaasta harkinnasta esimerkiksi silloin, kun tekijä oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman toisen surmaamisesta tiettynä päivänä ja hankkinut tekoa varten erinäisiä välineitä (KKO 1980 II 59), kun teko oli edellyttänyt suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta (KKO 1981 II 32)…Vakaan harkinnan on katsottu puuttuneen myös tilanteessa, jossa surmaamista ei ollut edeltänyt suunnitelmallisuus, vaan surmaaminen oli johtunut paljolti tilanteen odottamattomasta kehittymisestä (KKO 1984 II 142). Arvioitaessa tilanteen odottamatonta kehittymistä on toisaalta annettu merkitystä sille, että tekijällä oli ollut teon kestäessä usea tunti aikaa ajatella toimintaansa (KKO 1988:73). Korkeimman oikeuden käytännöstä voidaan päätellä yleisesti, että siinä on edellytetty varsin vahvojen perusteiden olemassaoloa, ennen kuin tappo on katsottu tehdyksi vakaasti harkiten.

- Tekoa (Eveliinan surma) ei edeltänyt yksityiskohtainen suunnittelu tai surmavälineiden hankinta.

Mitään sellaista erityistä perustetta, että teko olisi pitänyt tuomita murhana, ei löydy. Tekijä on suunnitellut pahoinpitelevänsä uhrin ja teko on muuttunut tapoksi teon kuluessa. Vahvoja perusteita epäillä tekoa vakaasti harkituksi ei ole. Kyseessä oli selkeä tappo. Oliko tuomio taposta oikeudenmukainen, siihen en ota kantaa.

Tätäkin oikeustapausta varjosti valtava julkisuuden paine. Vaaleahiuksinen 14-vuotias suomalaistyttö oli kuin vertauskuva elämän viattomuudelle ja puhtaudelle. Ihmisten viha surmaa kohtaan oli ja on edelleen oikeutettua. Erityisen haastavaa tällaisissa tapauksissa on tunteiden erottaminen oikeudenmukaisuudesta.

[Valdovas]

Allev Piskooppi. => Mutta näinhän se ei mene, kuten hyvin tiedät.

Korkein oikeus on linjannut perusteellisesti tapon ja murhan rajanvetoa esimerkiksi ratkaisussaan ns. Oulun taksisurma-jutussa http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040057

En viitannut siihen, mikä käytäntö tällä hetkellä vallitsee, vaan millainen se nähdäkseni pitäisi olla. Tuossa linkkaamassasi tapauksessa eri oikeusasteet ovat tehneet sinänsä ansiokasta pohdintaa vallitsevan lainsäädännön puitteissa, mutta vaikka muutamissa tulkinnoissa hiukan eri linjoilla erityisesti KKO:n tulkintoihin nähden olenkin, en syyttäisi niinkään sitä vaan itse lainsäädäntöä, jota tuolta osin olisi varmasti aiheellista tarkistaa.

27. Korkein oikeus toteaa, että murha on rikoslain törkein rikos. … murhan pitää säilyä rikoslakimme törkeimpänä rikoksena ja että tuo rikosnimike olisi varattava henkirikoksenakin todella poikkeuksellisen törkeitä tekoja varten.

Tuo muotoilu "poikkeuksellisuudesta" antaa hiukan sellaisen vaikutelman, että olisi joku ennalta määrätty kiintiö "riittävän" törkeille tapauksille, mutta reilumpi tapa olisi tietysti lähteä itse tapausten tunnusmerkistöstä, ja vaikka ne täyttyisivät vaikka esim. 80 %:ssa henkirikoksista, niin olkoot rangaistuksetkin sitten todellisen tunnusmerkistön mukaisia, vaikkei niitä tuolloin enää kauhean "poikkeuksellisina" voitaisi pitääkään.

- Teko (Eveliinan surma) ei ollut poikkeuksellisen törkeä (kuten ei KKO mukaan taksikuljettajan surmakaan). Teko ei kohdistunut esim. täysin puolustuskyvyttömään henkilöön (vrt. KKO29), vaan ikätoveriin.

Ei tuo ikä tuossa erityisen oleellista ole eikä saakaan olla, vaan fyysiset ja muut reaaliolosuhteet, joissa esim. Eveliinan päällekävijällä oli huomattava fyysinen yliote, taksisurmassa taas ampuma-ase, ja molemmissa tapauksissa näyttää ilmeiseltä, että halutessaan päällekävijä olisi voinut lopettaa surmaprosessin useammassakin kohdassa ja näin ollen kummassakin tapauksessa lopullinen surmatyö on tehty käytännössä harkiten ja tietoisena lopputuloksesta (pään painaminen veteen ja ampuminen toisen takaraivoon).

- Teko (Eveliinan surma) oli henkirikoksena törkeä ja täytti tapon perustunnusmerkistön.

29. Vakaan harkinnan sisältyminen murhan tunnusmerkistöön perustuu siihen, että harkiten ja suunnitelmallisesti toteutettu rikos osoittaa tekijässään erityisen suurta syyllisyyttä. Vakaasta harkinnasta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun tappamista edeltää huolellinen etukäteissuunnittelu. ...

- Tekoa (Eveliinan surma) ei edeltänyt huolellinen etukäteissuunnittelu.

Ehkä ei, mutta surman aikana kyllä, ja juuri tähän suuntaan katsoisin että tuota rajankäyntiä rikosmuotojen välillä tulisikin viedä.

[Piskooppi]

Tappajien pääsyä vapauteen on jo tiukennettu viime vuosina

Suoraa lainausta rikoslaista RL 2 c

11 § (23.9.2005/780)
Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa

Tuomioistuin voi rangaistukseen tuomitessaan syyttäjän vaatimuksesta päättää, että tuomittu vapautuu vankilasta vasta hänen suoritettuaan tuomitun rangaistusajan kokonaan, jos:

1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä ryöstöstä, törkeästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen; (4.12.2009/990)

2) rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen taikka 1 kohdassa nimetty rikos on tehty kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta koko rangaistusaikaa vankilassa tai elinkautista vankeutta tai hänet on päästetty ehdonalaiseen vapauteen 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla; ja

3) rikoksentekijää on rikoksista ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:n 3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

Uusinta-tappajille annetaan mahdollisuus uusia rikoksensa vasta noin 9 vuoden kuluttua aiemman kolmen ja puolen vuoden sijaan. Kohta 2:n mukaan tässä on tosin vaatimus aiemmasta vankilatuomiosta.

Tuo muotoilu "poikkeuksellisuudesta" antaa hiukan sellaisen vaikutelman, että olisi joku ennalta määrätty kiintiö "riittävän" törkeille tapauksille..

Jos esimerkiksi "koulusurmaaminen" olisi yleistynyt ilmiönä, ei se tarkoita, etteikö yksittäinen teko edelleen olisi poikkeuksellisen törkeä. Kiintiöitä ei siis ole.

Ei tuo ikä tuossa erityisen oleellista ole eikä saakaan olla, vaan fyysiset ja muut reaaliolosuhteet, joissa esim. Eveliinan päällekävijällä oli huomattava fyysinen yliote

Miten määritellä huomattava fyysinen yliote? Varmasti on tapauksia joissa yliote on ollut vielä huomattavampi. Tämän voisi tulkita myös niin, että kansalaisilla on paitsi oikeus, myös velvollisuus puolustautua väkivaltarikostilanteessa. Ainakin aiemmin kyseenalaistettiin raiskauksen tapahtuminen, koska uhri ei ollut riittävästi vastustellut. Myöskään tappajalle ei kannata kääntää toista poskeaan. Tämä näkyy tuomioissa. Jos uhri on täysin puolustuskyvytön, pitää mielestäni aina tuomita murhana.

..surman aikana kyllä, ja juuri tähän suuntaan katsoisin että tuota rajankäyntiä rikosmuotojen välillä tulisikin viedä.

Juu, tämä on hankala kohta. Hovioikeus vetosikin teon pitkäkestoisuuteen. Esimerkiksi juuri pahoinpitely voi olla hyvin pitkäkestoista, ja se voi päätyä kuolemaan myös ilman tarkoitusta. Pitkäkestoisuudesta ei ainakaan saa tehdä ehdotonta vaatimusta. On todella hankalaa määrittää sopiva "harkinta-aika" murhaamiselle. Myös ihmisten henkinen tila vaihtelee, eikä järkevään päätöksentekoon ole yleensä edellytyksiä.

[Valdovas]

Tappajien pääsyä vapauteen on jo tiukennettu viime vuosina

Suoraa lainausta rikoslaista RL 2 c

11 § (23.9.2005/780)
Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa

Tuomioistuin voi rangaistukseen tuomitessaan syyttäjän vaatimuksesta päättää, että tuomittu vapautuu vankilasta vasta hänen suoritettuaan tuomitun rangaistusajan kokonaan, jos:

1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä ryöstöstä, törkeästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen; (4.12.2009/990)

2) rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen taikka 1 kohdassa nimetty rikos on tehty kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta koko rangaistusaikaa vankilassa tai elinkautista vankeutta tai hänet on päästetty ehdonalaiseen vapauteen 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla; ja

3) rikoksentekijää on rikoksista ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:n 3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

Uusinta-tappajille annetaan mahdollisuus uusia rikoksensa vasta noin 9 vuoden kuluttua aiemman kolmen ja puolen vuoden sijaan. Kohta 2:n mukaan tässä on tosin vaatimus aiemmasta vankilatuomiosta.

Tuo on ihan oikea suunta, mutta siinä on syytä jatkaa eteenpäin. Tuomioiden pitäisi ylipäätään olla aina lähtökohtaisesti täysimääräisiä ja lyhennystä voisi saada vain aivan poikkeuksellisesta hyvästä käytöksestä ja silloinkin loppuaika pitää tietysti olla ehdonalaista.

Jos esimerkiksi "koulusurmaaminen" olisi yleistynyt ilmiönä, ei se tarkoita, etteikö yksittäinen teko edelleen olisi poikkeuksellisen törkeä. Kiintiöitä ei siis ole.

Eikä tietenkään saakaan olla, mutta kiinnitin huomiota tuohon muotoiluun. Yleensäkin eri rikoksissa on hyvä pitää vähintään kolmiportainen rangaistusasteikko (lievä, normaalitapaus, törkeä), mutta saattaisi olla hyväksi tihentää tätä vielä esim. viisiportaiseksi (lievä, lievähkö, normaalitapaus, törkeä, erityisen törkeä).

Miten määritellä huomattava fyysinen yliote? Varmasti on tapauksia joissa yliote on ollut vielä huomattavampi. Tämän voisi tulkita myös niin, että kansalaisilla on paitsi oikeus, myös velvollisuus puolustautua väkivaltarikostilanteessa. Ainakin aiemmin kyseenalaistettiin raiskauksen tapahtuminen, koska uhri ei ollut riittävästi vastustellut. Myöskään tappajalle ei kannata kääntää toista poskeaan. Tämä näkyy tuomioissa. Jos uhri on täysin puolustuskyvytön, pitää mielestäni aina tuomita murhana.

Tuo uhrin "puolustautumisvelvollisuus" on erittäin ongelmallinen ajatus ja rikkoo sitä peruslähtökohtaa vastaan, että ihmisellä on lähtökohtainen oikeus olla tulematta rikoksen uhriksi ja varsinkin surmatuksi. Erityisesti raiskaustapauksissahan tuosta on saatu hyvinkin negatiivisia kokemuksia, ja siksi siitä on pitkälti luovuttukin. Koska surma on aina peruuttamattomampi ja siten törkeämpi teko kuin raiskaus, niin siihen tuo pätee tietysti vieläkin enemmän.

Juu, tämä on hankala kohta. Hovioikeus vetosikin teon pitkäkestoisuuteen. Esimerkiksi juuri pahoinpitely voi olla hyvin pitkäkestoista, ja se voi päätyä kuolemaan myös ilman tarkoitusta. Pitkäkestoisuudesta ei ainakaan saa tehdä ehdotonta vaatimusta. On todella hankalaa määrittää sopiva "harkinta-aika" murhaamiselle. Myös ihmisten henkinen tila vaihtelee, eikä järkevään päätöksentekoon ole yleensä edellytyksiä.

Siksipä katsonkin, että tuo oma määritelmäni on huomattavasti parempi. Jos missä tahansa tappamisen vaiheessa tappaja olisi voinut lopettaa tekonsa mutta ei sitä tee on vähintään tuosta hetkestä eteenpäin syyllinen tietoiseen ja harkittuun surmaamiseen ja pitää tulla siten myös tuomituksi ja rangaistuksi käytettiinpä siitä sitten mitä nimikettä tahansa.

[Maybrick]

Eveliina Lappalaisen surmasta tulee tänään kuluneeksi tasan 10 vuotta. En tiedä tekijän tämänhetkisestä tilanteesta, mutta uhrin omaiset eivät ole toipuneet tyttärensä raa'asta ja järjettömästä surmasta. Minkähänlaisissa tunnelmissa uhrin perheessä isänpäivä sujuu...

[wanderer]

Ihme, että tällaiset sällit kuin martikainen, eivät käytännön koskaan saa sitä minkä ansaitsisivat vankilatuomion jälkeen. Surullista. Ehkä joskus asiat on paremmin.

[jukkasahti]

Asuuko tämä Otto nykyään treella? Kävi käsittääkseni ammattikorkeakoulunkin siellä muutamia vuosia sitten? Tietääkö kukaan?

[jukkasahti]

Eveliina Lappalaisen surmaWikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee henkirikosta. Hakusana "Otto Martikainen" ohjaa tänne. Otto Martikainen eli Otto Kallioinen on myös suomalainen rap-artisti.
Kaisa Eveliina Lappalainen[1] oli 14-vuotias koulutyttö, jonka Otto Aleksi Martikainen surmasi Imatralla 14. marraskuuta 2000

[Rappa]

Mitenköhän toi paska elää, käyköhän koskaan mielessä mitä tuli tehtyä. Niin älytön murha että toivottavasti olis elämä pilalla

[Tuomion Pasuuna]

Miksi mielestäsi on toivottavampaa, että tekijä on ajautunut rikos- ja päihdekierteeseen kuin että hän olisi tuomion jälkeen palannut yhteiskunnan tuottavaksi ja hyödylliseksi jäseneksi?

[häirikkö]

Miksi mielestäsi on toivottavampaa, että tekijä on ajautunut rikos- ja päihdekierteeseen kuin että hän olisi tuomion jälkeen palannut yhteiskunnan tuottavaksi ja hyödylliseksi jäseneksi?

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kyllähän enemmistö ihmisistä asettuu tässä pienen ihmisen, eli uhrin ja läheisten puolelle, ja tietysti itsekin ajattelee ettei tuollaisen teon tehnyt ihminen ansaitse enää ainakaan "kunnon elämää", ei siinä ajatella veroeuroja eikä yhteiskunnan tuottavuutta.Paras vaihtoehto olisikin että olisi ottanut itseltään hengen...

[Indrid Cold]

kyllähän enemmistö ihmisistä asettuu tässä pienen ihmisen, eli uhrin ja läheisten puolelle, ja tietysti itsekin ajattelee ettei tuollaisen teon tehnyt ihminen ansaitse enää ainakaan "kunnon elämää", ei siinä ajatella veroeuroja eikä yhteiskunnan tuottavuutta.Paras vaihtoehto olisikin että olisi ottanut itseltään hengen...

Eikö uhrin, läheisten ja koko yhteiskunnan etu olisi, että tekijä olisi vankilan jälkeen saanut elämänsä kuntoon, ja toimisi nykyään vaikkapa lähihoitajana vanhusten tai vammaisten parissa?