Eveliina Lappalaisen surma. Imatra 14.11.2000

[joey]

Mutta jos tosiaankin on tämä oikea Martikainen, niin tuskin ainakaan kovin helposti hommia saa; siis vaikka miten hyvä ammatti olisi? Ihmisten muisti on pitkä ja ei sitä kovin helposti kukaan murhamiehiä palvelukseensa ota? Toteutuu tämä vanha sananlasku, "kerran murhamies, aina murhamies?"

Jos jaksaisin, voisin tuhannelta seuraavalta vastaantylijältä gallup-luontoisesti kysellä mielipiteitä muuan Martikaisesta ja voin jo nyt olla täysin varma, että tuhannesta ihmisestä alle viisi tietäisi, kenestä puhun. Rikosrekisteri Martikaiselle tietysti jää, mutta sitäkään ei kaikilla työpaikoilla tarkisteta. Ihan yhtä hyvin (...tai huonosti) tulee työllistymään kuin me muutkin. Tosin, Imatralla tilanne voi olla eri.

[Ranta-Suutari]

Ei tuosta Eveliinan murhasta enää ole julkisuudessa paljoa hehkutettu. Veikkaan, että 90 % kansasta ei yhdistä nimeä Otto Martikainen mihinkään murhaan, vaan pitää hemmoa normaalina työnhakijana sen tilanteen mahdollisesti ollessa edessä opiskelujen päätyttyä.

Näin varmaan, mutta riittää kun yksikin muistaa. Sen jälkeen tietävät kaikki.

[loneliness]

Olisiko kellään vanhaa Alibin kuvaa Otto Martikaisesta? Vertaisin vain yhteen kuvaan johon netissä törmäsin. En viitsi osoitetta tässä mainita, koska suurella todennäköisyydellä kyseinen henkilö ei ole Otto Martikainen. Google on ihmeellinen maailma.

Edit. Onko Otto vaihtanut nimensä, onko varmaa tietoa vai huhuja aiheesta netissä?

[TooToo]

Edit. Onko Otto vaihtanut nimensä, onko varmaa tietoa vai huhuja aiheesta netissä?

Hetihän se ressukka vaihtoi nimensä ja pakeni johonkin. Muistaakseni Manseen. Tieto on 101% varmaa.

[loneliness]

Edit. Onko Otto vaihtanut nimensä, onko varmaa tietoa vai huhuja aiheesta netissä?

Hetihän se ressukka vaihtoi nimensä ja pakeni johonkin. Muistaakseni Manseen. Tieto on 101% varmaa.

Ok, kiitti tiedosta, vesittää sitten mun googletteluni, täysin vääriä hemmoja kaikki.

[maija turjukka]

Minfon hautakynttilä sytytetty Eveliinan haudalle. Kaunis kivi, jossa Eveliinan kuva ja enkelivärssy, löytyy Karhumäen hautausmaan UJ-alueen ulkomuurin puoleiselta laidalta. Rivinsä viimeisenä valotolpan vieressä.

http://www.seurakunta.org/imatra/hautau ... ausmaa.jpg

[Aizerbaidzan]

Laitetaan tämä talteen.

http://www.journalistilehti.fi/tuotteet.html?id=33/111

Uhrin omainen taistelee yksin
Murhatun sukulaiset ovat medialle vain tietolähteitä, sanoo Ari Lappalainen

Pertti Kangas - Journalisti 26.10.2007

Kun ihminen menettää läheisensä henkirikoksen takia, hänen elämänsä muuttuu täysin. Tragedian lisäksi kestettävänä on yhtäkkinen mediahuomio, jota jatkuu yleensä oikeudenkäynnin loppuun asti.

Sitten henkirikoksen seuranta lehdissä päättyy. Eveliina Lappalaisen isän Ari Lappalaisen mielestä lehtien pitäisi kirjoittaa myös omaisten ja läheisten vaikeuksista.

”Suuri osa heistä tuhoutuu jollain tavoin. Ihmisten pitäisi kuitenkin saada palata elämään. Ketään ei saisi jättää yksin. Ammattiauttajan tukea pitäisi olla tarjolla heti.”

Omaiset eivät kuulu Kelan kuntoutuksen piiriin eikä heille korvata vapaaehtoisvoimin järjestettyyn kuntoutukseen osallistumista.

”Jos he pääsisivät kuntoutukseen, suuri osa olisi työkyvyttömyyseläkkeen sijasta töissä tänäkin päivänä.”

Avioeroja tulee, kun asiat menevät solmuun ja puolisot syytttät toisiaan. Moni joutuu pahoihin talousvaikeuksiin. Järkyttävimpiä ovat omaisten itsemurhat.

”Toipuminen on vuosien projekti, ja siihen tarvitaan yhteiskunnan tukea”, Lappalainen sanoo.

Kun Ari ja Eeva Lappalaisen 14-vuotias Eveliina surmattiin, perheenjäsenten ajantaju katosi kokonaan ja kaikki oli sumuista.

Lappalaisille kävi useimmille henkirikoksen uhrin omaisille. Toimittajat soittelivat niin päivällä kuin illallakin. ”Ei siinä tilanteessa tajunnut, että he olivat tekemässä haastattelua”, Lappalainen sanoo.

Lappalaisen mukaan toimittajille eivät riittäneet poliisin antamat tiedot. ”He haastattelivat myös sivullisia, naapureita ja puolituttuja, jotka eivät tienneet asioiden todellista perää. Lehtiä kuitenkin luetaan kuin raamattua, ja juttujen perusteella lähti liikkeelle runsaasti huhuja, oletuksia ja epäilyksiä.”

Siinä tilanteessa omaiset eivät jaksa lähetellä lehdille oikaisuja tai vastineita. ”Epäilen, että tämän varaan saatetaan joissakin toimituksissa laskeakin.”

Eveliinan surmaajaa ei alkuun tiedetty. Epävarmuuden jatkuessa toimittajat kävivät Lappalaisen mukaan ”entistä enemmän päälle”.

”Lehdistö yritti myös asettaa meidät poliisia vastaan, mutta siihen emme sortuneet. Me tuimme poliisin työtä.”

Jos Ari Lappalainen saisi päättää, henkirikoksilla ei reviteltäisi.

”Henkirikosta ei kannattaisi heti ensimmäisenä - eikä toisena eikä vielä kolmantenakaan - päivänä pistää lööppiin, koska lööppijulkisuus järkyttää ja loukkaa herkässä tilassa olevia omaisia.”

Toimittajat tiesivät
enemmän kuin omaiset

Lappalaiset pahoittivat mielensä siitä, että poliisi kertoi monia asioita ensin toimittajille. Nämä puolestaan eivät aina tajunneet kysyä, tiesivätkö omaiset jo.

”Eveliinan kuolinsyytä ei tutkinnallisista syistä kerrottu meille. Luimme lööpeistä ja lehdistä, että hän oli tukehtunut ojan pohjalla olevaan kuravelliin. Kaupassa käynti olikin lööppien ja lehtien takia yhtä helvettiä. Eveliinan kuva oli jatkuvasti esillä, ja jokaisesta pienestäkin asiasta tehtiin suuria juttuja. Homma meni yli äyräiden.”

Ari Lappalaisen mielestä iltapäivälehdet käyttivät Eveliinan surmaa härskisti markkinointikeinona.

”Soitimme tutkinnanjohtajalle ja kysyimme, mistä lehtien tiedot ovat peräisin. Selvyyttä asiaan ei tullut. Mutta eihän tietoja yleensä voi saada keneltäkään muulta kuin tutkinnanjohtajalta.”

Surmailtana ja -yönä oli myrsky, joka vaikeutti etsintöjä. Isä löysi tyttärensä seuraavana aamuna.

”Ammatti-ihmisten olisi pitänyt tajuta lähettää meidät yöllä kotiin. On kaikkein huonoin vaihtoehto, että itse löytää tyttärensä. Muisti meni sillä hetkellä.”

Jutun tutkinta sai yllättävän käänteen, kun liikkeelle lähti huhuja, joiden mukaan surmaaja olisi Ari Lappalainen. Eveliinan katoamisen aikaan isä oli Helsingissä. Kun hän tyttären katoamisesta kuultuaan palasi kiireesti Imatralle, poliisi ja rajavartiolaitos olivat aloittaneet etsinnän.

Kuolinajan ensimmäinen määrittely meni sään takia pahasti pieleen. Se alkoi ruokkia huhuja Ari Lappalaisen syyllisyydestä.

”Poliisit aloittivat tutkinnan. He kävivät läpi kaikki varastomme. Autoni tutkittiin. Valkohaalariset miehet ottivat kuitunäytteitä. Jouduin menemään poliisilaitokselle niissä vaatteissa, jotka minulla oli surmayönä päälläni. Kuvia otettiin monessa eri asennossa. En osannut ajatella siitä silloin sen kummempaa. Valtava huhumylly siitä kuitenkin lähti liikkeelle.”

Häiriintyneet ihmiset alkoivat kierrellä Lappalaisten taloa. Postia kolahti ahkeraan.

”Ennustajat ja selvännäkijät olivat helvetinmoinen ongelma. He saattoivat soittaa jopa kolmelta yöllä. Kaiken lisäksi alkoi liikkua huhuja minulle annetusta tappouhkauksesta.”

Lappalainen valvoi yöt, koska ei uskaltanut nukkua. Vaimo nukkui lääkkeiden voimin. Perhe pelkäsi, että tyttären surmaaja vainoaa muutakin perhettä.

”Mihinkään ei pystynyt tarttumaan. Siivousfirma kävi hoitamassa pyykin ja siivouksen. Ruokaa haimme pitserioista ja kebabravintoloista. Kaksi kuukautta Eveliinan kuoleman jälkeen oli pakko lähteä pois Imatralta.”

Lehdistöstä
oli apuakin

Tutkinnan alkuvaiheessa Lappalaiset antoivat poliisille Eveliinan kuvan. Kun juttu ei alkanut selvitä, poliisit antoivat Lappalaisilta mitään kysymättä kuvan lehdistölle. Sen jälkeen kuva oli lähes päivittäin iltapäivälehtien sivuilla.

Tänä vuonna Eveliinan kuva ilmestyi jälleen lööppiin - tällä kertaa kuvittamaan uutista Laitilan murhajutun tutkinnanjohtajan mahdollisesta vaihtamisesta. Miksi? Ari Lappalainen ei sitä ymmärrä.

Eveliinan tapauksen selvittämisessä lehdistöstä ei Arin mukaan ollut apua.

”Kirjoittelun ansiosta Eveliinan asia ei kuitenkaan unohtunut ihmisiltä.”

Eveliinan surman tutkinta kesti 14 kuukautta. Lappalaisen mukaan lehdistö painosti tutkinnanjohtajaa eikä antanut tälle työrauhaa.

Seuraavana kesänä iltapäivälehdet kertoivat, että Eveliinan surma jää ratkaisematta. Lööppien mukaan keskusrikospoliisi oli aikeissa poistua Imatralta. Sisäsivuilla oli näyttäviä juttuja selvittämättä jääneista murhista.

”Olin kauhuissani. Eihän henkirikosta voi jättää selvittämättä. Soitin tutkinnanjohtajalle, joka kertoi, että krp:n miehet ovat pikkuhiljaa jäämässä kesälomalle.”

Mediasta oli Ari Lappalaisen mukaan kaikesta huolimatta myös hyötyä. Kun epäilty saatiin kiinni ja käräjäoikeuteen, tiedotusvälineet raportoivat käsittelystä oikeudenmukaisesti. Lappalainen tulkitsee, että lehdet myös painostivat oikeuslaitosta oikeaan tuomioon: ”Kirjoittelu varmasti vaikutti myös hovioikeuden murhatuomioon.”

Yhdessä vaiheessa Ari Lappalainen otti riskin. Kuultuaan, että käräjäoikeus aikoo istua jutun suljetuin ovin, hän faksasi salaisiksi määrätyt kuulustelupöytäkirjat iltapäivälehdille.

”Siinä tilanteessa minun olisi varmaan todettu toimineen täyttä ymmärrystä vailla.”

Lappalainen arvelee, että toimittajat saattavat aiheuttaa uhrien omaisille tuskaa tietämättäänkin. Jutuissa uhreista voi tulla esiin tietoja, joista omaisilla ei ennen ollut aavistustakaan.

”Ihmiset luulivat, että me tienasimme haastatteluilla, vaikka emme niitä edes antaneet. Pari vuotta myöhemmin saimme Me Naiset -lehden haastattelusta pienen korvauksen, jonka lahjoitimme uhrien omaisten yhdistykselle.”

Irtonumeroina myytävien lehtien toimitukset eivät Lappalaisen mielestä osaa asettua uhrin ja omaisten asemaan. Bisnes on kovaa, ja empatiaa on turha odottaa.

Fakta: Henkirikoksen uhrien läheiset

HUOMA - Henkirikoksen uhrien läheiset on vuonna 2001 perustettu yhdistys.

Haluaa kiinnittää huomiota uhrien omaisten ja läheisten tilanteeseen ja heidän tukemiseensa. Pyrkii herättämään keskustelua median toiminnasta henkirikosten uutisoinnissa.

Ari ja Eeva Lappalaisen tytär Eveliina surmattiin syksyllä 2000 Imatralla. Lappalaiset toimivat nyt aktiivisesti HUOMA-yhdistyksessä.”Se on tarpeellinen yhdistys, mutta emme toivo sille lisää jäseniä”, Ari Lappalainen sanoo.

[kahvitar]

Eveliinan äiti oli tänään Aamusydämellä-ohjelmassa kertomassa tyttären surmasta ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Ohjelmassa oli myös toinen väkivaltaisesti tyttärensä menettänyt äiti.

Ohjelma näkyy myös YLE Areenassa.
http://areena.yle.fi/toista?id=2077971

Loputon suru


"Suomessa kuolee vuosittain väkivaltaisesti noin 150 ihmistä, ja heitä suremaan jää moninkertainen läheisten joukko. Henkirikoksen uhrien läheisille menetys on kuin elinkautinen. Sen ovat kokeneet tyttäriensä surmia surevat Tuula Backman ja Eeva Lappalainen.



Tuula Backmanin tyttären, Hannen, surmasta on kulunut 10 vuotta. Tuula ajattelee päivittäin 19-vuotiaana kuollutta tytärtään – rinnassa on vieläkin iso möykky, jota pitää työstää viikoittaisissa terapiaistunnoissa. Tuula vertaa elämäänsä palapeliin, joka meni kerran täysin rikki ja on edelleen hyvin hatara. Palaset irtoavat herkästi toisistaan sairauksia tai uusia menetyksiä kohdatessa. Toisaalta voimia ja iloa Tuulan elämään tuovat pojan tyttäret, jotka muistuttavat elämän jatkumisesta.

Tuula meni melko nopeasti takaisin töihin Hannen surman jälkeen, ja jotain jäi käsittelemättä, koska kolme vuotta sitten katosivat yöunet. Lopulta Tuula joutui sairaslomalle uupumuksesta ja masennuksesta. Hän on mielestään tyypillinen esimerkki siitä, että henkirikoksen uhrien läheiset tarvitsevat toipumiseensa pitkäaikaista terapiaa.

Eeva Lappalainen ikävöi 14-vuotiaana tapettua tytärtään Eveliinaa päivittäin. Suru tulee kahdeksan vuoden takaisista tapahtumista aaltoina: välillä on vaikeita päiviä, välillä elämä tuntuu jo elämisen arvoiselta. Muutto Imatralta mökille, keskelle luontoa, helpotti Eevan elämää. Nyt hän osaa jo iloita tyttärensä Mian lapsista, aurinkoisista päivistä ja koiran kanssa samoilusta.

Eeva oli jäänyt selkäkipujen vuoksi sairaseläkkeelle työstään jo ennen Eveliinan menetystä. Suremiselle jäi silloin enemmän aikaa kuin Eveliinan isälle Arille, joka upotti surunsa työntekoon. "Nyt Arilla on vaikea vaihe elämässään, koska hänellä ei ole ollut aikaa surra", huokaa Eeva silmäkulmiaan pyyhkien.

Oikeudenkäynti oli sekä Tuulalle että Eevalle ahdistava, turhauttava ja jopa pelottava kokemus. Tekijä piti kohdata oikeussalissa silmästä silmään, ja uhrista puhuttiin välillä halventavaan tyyliin. Väkivaltarikoksen tekijää suojeltiin medialta kaikin keinoin, mutta uhrin läheiset olivat vapaata riistaa. Myös tuomiot tuntuivat kovin alhaisilta siihen nähden, että heidän rakkailtaan oli riistetty henki. Ja kaiken lisäksi heidän piti vielä itse maksaa oikeudenkäyntikulunsa, jotka esimerkiksi Lappalaisen perheen tapauksessa nousivat 50 000 euroon.

Henkirikoksen uhrien läheiset kokevat usein, että heti tapahtuman jälkeen hyvät ystävät ovat harvassa, ja jotkut ihmiset saattavat jopa pelätä kohtaamista. Tuula ja Eeva rohkaisevat kohtaamaan menetyksen kokeneita ihmisiä empaattisesti koskettaen tai halaten ja arkisissa asioissa auttaen.

Läheisensä väkivaltaisesti menettäneille ihmisille pitäisi tarjota aktiivisemmin ammatillista apua. Eeva sai kriisiapua vasta, kun vaati sitä. Kaikilla ei ole kuitenkaan voimia pyytää tai etsiä tukea, ja heidän kohdallaan on suuri syrjäytymisen, masennuksen ja itsemurhankin vaara.

HUOMA eli Henkirikoksen uhrien läheiset ry on toiminut vuodesta 2000 lähtien. Eeva sai Eveliinan hautajaisten jälkeen yhdistykseltä suruadressin, joka oli hänen mielestään kuin hukkuvalle ojennettu pelastusrengas. Sekä Tuulan että Eevan mielestä näitä pelastusrenkaita pitäisi traumaattisen menetyksen kokeneille läheisille tarjota heti alkuun esimerkiksi poliisin toimesta, jotta ihmiset eivät jäisi yksin surunsa kanssa."

http://aamusydamella.yle.fi/node/121

[litmanen]

Teko oli käsittämätön, mutta tekijä on rangaistuksensa kärsinyt. Annetaan mahdollisuus normaaliin elämään.

Tämä lause ei ikinä pidä paikkaansa, ellei rikoksen tekijä ole itse kuollut samantien tekonsa jälkeen.

[Damien]

Teko oli käsittämätön, mutta tekijä on rangaistuksensa kärsinyt. Annetaan mahdollisuus normaaliin elämään.

Tämä lause ei ikinä pidä paikkaansa, ellei rikoksen tekijä ole itse kuollut samantien tekonsa jälkeen.

Toivottavast osaat elää elämäsi ilman pienintäkään tuomiota. '
Jeesusteluhan nimettömänä netissä on aina helppoa.

[Annie W]

Suomi24:lle joku oli linkittänyt tällaisen levynkannen:

http://rateyourmusic.com/release/ep/grunt/dead_beauty/

Toivottavasti ovat kysyneet luvan kuvan käyttämiseen...

[Damien]

Suomi24:lle joku oli linkittänyt tällaisen levynkannen:

http://rateyourmusic.com/release/ep/grunt/dead_beauty/

Toivottavasti ovat kysyneet luvan kuvan käyttämiseen...

Tokkopa tuon roskabändin tuotoksia kovin paljoa kaupaksi menee edes.
Epäilen että ainakaan Eveliinan vanhemmilta on lupaa herunut tuohon.
http://www.cfprod.com/fa/grunt.htm
Tuolta saa pienen käsityksen "bändistä".

[joey]

Kuka kumma tuo toinen tyttö levyn kannessa on?

[Fiona]

Kuka kumma tuo toinen tyttö levyn kannessa on?

Hän on se "teiniprostituoitu" Pamela tjsp, joka on ollut myös Dollseissa joskus.

[aga]

Mitä tarkoitat ettei käytös naisia kohtaan ole asiallista? Mutta olen miettinyt että saattais tositilanteessa tulla näillä lynkkausuhoojilla vellit pöksyyn jos kohtais tämän Martikaisen. Vankila kuitenki rikollisten "korkeakoulu". Ei oo ollu muutako aikaa nostella punttia yms.

jaa, mistäs niin päättelet...kyllä aika moni vankilahemmo on kohdannut väkivaltaa kaltereiden ulkopuolellakin....muutenkin tuollaiset naistenhakkaajat on yhtä syvältä kuin lasten raiskaajat...moni mies lähtee kyllä lynkkausreissulle melko helposti kun kohteena on jommankumman ryhmän edustaja...

Ai? Ajattelisin itse naisten olevan aikuisia eli omaavan aikuisen arvostelukyvyn ja osaavan siis paremmin valita seuransa, toisin kuin lapset? Vai ovatko naiset tunteellisia hölmöjä mielestäsi, joita johdattelee hassut tunteet ennemmin ja järjen ja älyn olevan aika kaukana mielen toiminnasta eli ovat kuin lapsia? Loppuuko feminismi ja tasa-arvo siihen, kun miesmäinen, "tasa-arvoinen" käytös johtaa ikäviin seurauksiin?

Ai niin, ja multa ei ainakaan heru paljon paskaakaan sääliä naisihmisille, jotka ihastuvat väkivaltaiseen ja viinaan menevään mieheen ja sitten jälkeen päin itkevät, että se olikin väkivaltainen ja viinaan menevä mies.. huvittava ja surullinen ilmiö sekin. Mutta, kuten sanotaan, sitä niittää mitä kylvää...

Eikä tuo Eveliina erityisen kauniilta näyttänyt, ellei sitten korkeat poskipäät, blondi tukka ja hymy tee ihmisestä tai naisesta kaunista. Maailma ei ole mielestäni paljoakaan rumempi ilman yhtä "eveliinaa".