Kun Jeesus ei auttanutkaan - Simo Mäkiaho 1981

[L'amourha]

Simo Mäkiaho, 44-vuotias metsuri Keuruun Pihlajaveden Mäkikylästä, tunnettiin naapurien ja tuttujen keskuudessa asiallisena, ahkerana ja rauhallisena miehenä. Vanhempiensa luona asunut Simo oli aina hoitanut työnsä, mikä on, kuten kaikki tietävät, kunnollisen miehen merkki.

Simolla oli ollut omat ongelmansa, joita oli usein hoidettu Törnävän sairaalassa Seinäjoella. Simon ongelmat olivat laadultaan mielenterveydellisiä, joita kukaan ei sen kummemmin lukenut miehen viaksi, koska mies oli kannuksensa yhteisössä ansainnut metsätöissä ahkeroimalla. Parisenkymmentä vuotta oli pölliä kaatunut ja mottia syntynyt.

Lokakuun kymmenes, vuonna 1981, Simo kytki Saab 96:n koukkuun tyhjän peräkärryn ja lähti liikkeelle tutuiksi tulleissa metsurinkamppeissaan.

Autonkuljettaja Asko Uutela sompaili Töysän Linjan pikkubussia kohti Iittalaa. Matkaan oli lähdetty Petäjävedeltä, ja kyydissä oli 27 perhepäivähoitajaa Pettuveeltä. Hoitajilla oli luvassa kiva päiväretki tuohon hämäläiseen lasipitäjään.
Kahdeksan aikoihin aamulla matka oli edennyt Juupajoen Korkeakoskelle, kantatie 58:aa körötellen, kun Uutela havaitsi omituisen näytelmän. Korkeakosken tienhaarassa oli mies ja nainen, mies näytti tönivän kepillä naista metsään päin. Kun Uuutela pääsi lähemmäs, hän havaitsi naisen makaavan ojanpenkalla. Mies ei kiinnittänyt bussiin pienintäkään huomiota, nainen sen sijaan alkoi huitoa ja selvästikin huutaa bussin havaittuaan. Seuraavaksi Uutela havaitsi miehen pitelevän kivääriä, eikä mitään keppiä kuten Uutela oli kauempaa luullut.
Uutela aikeet puuttua tapahtumaan saivat uuden käänteen hänen havaittuaan aseen miehellä, pelkkä rengasrauta apunaan oli turha lähteä taistoon kiväärillä varustautunutta miestä vastaan. Hänellä oli myös bussin täydeltä naisia kyydissään joiden turvallisuutta piti myös ajatella. Niinpä Uutela painoi kaasun pohjaan ja pysähtyi vasta lähistöllä olleelle talolle. Hän käski kyytiläisiään soittamaan apua paikalle.
Hetken päästä Uutelan tulosuunnasta ajoi nainen Volvolla, jonka Uutela pysäytti. Volvon kuljettaja oli havainnut ojanpenkalla makaavan naisen, mutta ei ketään muuta.
Paikalle hälytettyinä tuli Oriveden poliisi ja ambulanssi. Uhrin hyväksi ei ollut mitään tehtävissä, hänestä löytyi kaksi ampumahaavaa, lisäksi ojasta löytyi kaksi pienoiskiväärin hylsyä ja patruunoita.
59-vuotiasta leskirouva Asta Mäkelää ei enää koskaan nähtäisi aamukävelyllään.

Eläkeläinen Tuomas Tahvola, 68, tallusteli kohti sukulaistaloa Alavuden Pollarin kylässä. Polkupyörä pitäisi hakea, joten takaisin pääsisikin poljeskellen. Matkaa oli vielä jokunen kilometri, vaan mikäs oli kävellessä syksyisen kauniina aamupäivässä.
Tahvola löydettiin makaamasta pölyisellä maantiellä kyläkoulun lähistöltä, pää murskaantuneena.
Löytäjä oletti eläkeläismiehen joutuneen yliajon uhriksi, ja hälytti lähitalosta paikalle ambulanssin ja poliisin. Alavuden poliisi sai tapahtuneesta hälytyksen klo 10.15.
Lääkäri totesi tapahtuneen olevan henkirikos, Tahvolaa oli ammuttu päähän haulikolla. Ampumapaikalta löydettyjen autonjälkien perusteella epäiltiin että Tahvola oli todennäköisesti ammuttu rinnalle pysähtyneestä autosta.

Emäntä Eeva Harju, 53, oli perunannostopuuhissa Vimpelin Lakaniemen kylässä. Kesken ahkeran kuokkimisen, Harju havaitsi takanaan miehen, noin kolmen metrin päässä. Seurasi huumaava haulikon jyrähdys, shokkiin joutunut Harju säntäsi kohti läheistä maantietä perunakuokkaa päänsä päällä huitoen ja miehensä nimeä huutaen. Tappolaukauksen epäonnistuminen ja uhrin yllättävä käyttäytyminen ilmeisesti saivat ampujan pakenemaan paikalta sen sijaan että olisi viimeistellyt tekonsa. Ehkä ampuja myös luuli että uhrin huutama mieshenkilö olisi lähistöllä,vaikka Harjun huuto olikin pelkkää ajattelematonta reagointia, myöhemmin Harju kertoi luulleensa ampumista vahingonlaukaukseksi. Harju sai maantiellä pysäytettyä auton, jonka kuljettaja kyyditsi hänet keskussairaalaan Seinäjoelle. Sairaalassa todettiin Harjua ammutun haulikolla, haulit olivat tunkeutuneet korvan juuresta sisään ja tulleet ylähuulesta ulos.

Asta Mäkelän surmapaikan lähistöllä oli havaittu metsurinvaatteissa olleen miehen laittavan kivääriä kyytiin ja lähteneen ajoon peräkärryllisellä peräpuikolla, Vimpelin tapahtumista johtuen alettiin ymmärtää ampumisten liittyvän yhteen.
Beigenvärisestä Saabista peräkärryineen tehtiin poliisille ilmoitus Perhosta, jossa auto oli havaittu huoltoasemalla tankkaamassa, tuntomerkit oli saatu radiotiedotteesta.

Klo 16.15 Keuruun poliisit havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan ajoneuvoyhdistelmän partioidessaan Ähtärin Väätäiskylässä, autoa ajettiin erittäin kovalla vauhdilla Karstulan suunnasta. Partio lähti takaa-ajoon, jota kesti parisenkymmentä kilometriä. Ähtärin Myllykylässä Saabista loppuivat ominaisuudet, taikka kuskilta kädet, takaa-ajettu suistui tieltä.
Poliisin saavuttua ulosajopaikalle, kuljettaja, Simo Mäkiaho todettiin menehtyneeksi.
Kolmen läänin alueella yhden työpäivän aikana verta vuodattanut Mäkiaho oli löytänyt matkansa pään.
Ampuma-aseiden lisäksi autosta löydettiin hengellistä kirjallisuutta.

Rikoksissa käytettyjen autojen kilpibongaajille, Mäkiahon Saabin rekisteritunnus oli XCX-566.
Lähteinä hesarit 11-13.10.1981.

[paccasucco]

Mielenkiintoinen rikostapaus tämäkin. En kyllä yhtään nyt muista. Täytyy tutkia tarkemmin, jos vanhoista rikoslehdistä jotain löytyisi.

Aika paljonhan on mielenkiintoisia alustuksia murha.infoon tekemättä, ja vielä enemmän niitä on tehty.

Karjalaistaustan omanneen, myöhemmin savolaistuneen torikauppiaan murha Kuopiossa kevättalvella 1965 kuuluu niiden klassisten suomalaisten henkirikosten joukkoon, josta joku ahkera kirjoittaja voisi alustuksenkin tehdä, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy.