Liftarityttöjen painajainen
Kesällä 1971 Uudellamaalla löytyi ensin yksi nuoren naisen ruumis – ja kohta kaksi lisää.
Matalassa kuopassa lojui muovipressu, jota oli peitetty sammalein ja risuin. Sen viereen oli aseteltu siististi koon 36 kiiltonahkakengät ja paksusankaiset silmälasit.
Pressun alta pilkottivat naisen pää ja jalat.
Kolmihenkisen helsinkiläisperheen sieniretki Degerbyssä 18. elokuuta 1971 päättyi karmeasti, kun isä löysi sieniapajan sijaan pressun alle kätketyn ruumiin. Hajun perusteella se oli lojunut niillä sijoillaan jo viikkoja.
Löytöhetkellä kukaan ei aavistanut, että asialla oli Suomen rikoshistoriassa äärimmäisen harvinainen tapaus: sarjamurhaaja.
Oliko työleiri tekijälle tuttu?
Oikeuslääkärin tutkimuksessa selvisi, ettei kuolema ollut luonnollinen.
Myös vainajan henkilöllisyys saatiin selville. Hän oli runsas kuukausi aiemmin liftausmatkalla kadonnut 23-vuotias opiskelija Salme.
Poliisi tutki laajalti löytöpaikan lähimaaston. Uhrin revitty muistikirja löytyi kaivosta noin kilometrin päästä ruumiin löytöpaikasta. Kaivo sijaitsi entisen työleirin alueelta. Uhrille kuuluneita ja kadonneiksi tiedettyjä kameraa, vyötä ja kolmea sormusta metsästä ei löytynyt.
Heräsi kysymys, oliko syrjäinen paikka tekijälle entuudestaan tuttu. Löytöpaikalta oli lähimpään asumukseen noin neljän kilometrin matka. Poliisi ryhtyi selvittämään läheisellä työleirillä aikoinaan olleita henkilöitä ja selvittämään heidän tekemisiään.
Katosi matkalla Turkuun
Oma mysteerinsä oli, kuinka Salme oli päätynyt Degerbyhyn.
Tiedettiin, että hän oli ollut käymässä kotiseudullaan äitinsä syntymäpäivillä. Katoamispäivänään 11. heinäkuuta hän oli lähtenyt iltapäivällä Anjalan Ummeljoelta Kouvolaan menevällä linja-autolla. Salmen oli tarkoitus matkata Helsingin kautta Turkuun.
Hän oli jäänyt linja-autosta pois Korialla aikeenaan ilmeisesti jatkaa matkaansa liftaamalla. Nuori nainen oli kokenut matkaaja, ja liftaaminen oli tuolloin monen nuoren tapa liikkua.
Vanhemmat tekivät tyttärestään katoamisilmoituksen.
Löytö hiekkakuopalla
Vain kaksi päivää Salmen ruumiin löytymisen jälkeen poliisi sai yhteydenoton. Sivullinen oli löytänyt Vantaan Seutulasta niin kutsutun Vanhan lentokenttätien varrelta jotain outoa.
Tienvarren ojassa oli nuorelle naiselle kuuluvaa tavaraa. Paikalta löytyi muun muuassa äänilevykassi, kela-kortti ja valokuvankappaleita. Tavaroiden todettiin kuuluvan 17-vuotiaille ystävyksille Ritvalle ja Pirjolle.
Ystävysten tiedettiin lähteneen lauantaina illansuussa 14. elokuuta Helsingin Pitäjänmäestä liftaamalla kohti Hyvinkäätä toisen heistä kummitädin luo. Tytöistä oli tehty katoamisilmoitus 16. elokuuta.
Tavaralöydön jälkeisenä päivänä 21. elokuuta joukko nuoria miehiä oli ammuskelemassa Juholan sorakuopalla Hyvinkään Ridasjärvellä. Maalitauluja paikoilleen asettamaan menneet kaksi poikaa löysivät kaksi ruumista muovilla ja pikkutakilla peiteltyinä.
Ruumiiden viereen oli aseteltu siististi kaksi naisten kenkäparia. Ritva ja Pirjo olivat löytyneet.
Molempien tyttöjen kasvot olivat veriset. Ruumiinavauksessa kummankin kuolinsyyksi todettiin hiilimonoksidi eli häkämyrkytys. Molempien verestä löytyi alkoholia ja toiselle tytöistä oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Kuolinajan arvioitiin ajoittuneen ajalle 14.–15. elokuuta.
Ratkaiseva johtolanka
Yleisövihjeitä tehokkaammin tutkintaa edisti sormenjälkitutkimus. Yhdestä Seutulan ojasta revittynä löytyneiden valokuvien palasesta saatiin täydellinen sormenjälki. Se kuului vuonna 1930 syntyneelle, Helsingin Kontulassa asuvalle Ensio Koivuselle. Hänet oli tuomittu muun muassa omaisuusrikoksista. Viimeksi hän oli päässyt vapaaksi vuonna 1968.
Tästä omaisuusrikoksista saamastaan tuomiosta hän oli kärsinyt viimeiset kolme kuukautta Degerbyn työleirillä.
Tekijällä oli valkoinen vuosimallin 1967 Dodge Dart. Ilmeni, että kyseisestä henkilöautosta oli yleisöhavaintoja.
Muuttuvat kertomukset
KRP:n tutkijat löysivät 41-vuotiaan Koivusen 26. syyskuuta Hangon edustalla olevasta Russarön saaresta.
Pidätyksen yhteydessä takavarikoitiin hänen omistamansa Dodge-merkkinen henkilöauto tutkimuksia varten. Kotietsinnässä Koivusen kotoa löytyivät Salmen vyö ja kamera sekä kaksi laitonta pistoolia.
Koivusella ja hänen vaimollaan oli koira, samojedinpystykorva Bella. Kaikkien uhrien vaatteista oli löytynyt sen karvoja.
Salmen löytöpaikalta löytynyt hius puolestaan osoittautui Koivusen hiukseksi.
Muuttuvat tarinat
Kuulusteluissa Koivusen kertomukset muuttuivat tämän tästä.
Alkuun hän kiisti syyllistyneensä mihinkään. Hän kiisti edes tavanneensa surmattuja. Muutamia liftareita hän kyllä myönsi kesän kyydinneensä tutustuakseen uusiin ihmisiin.
Kuulustelujen edetessä hän yllättäen myönsi tavanneensa Salmen Myllyjärven rannalla. Hän väitti itkuisen tytön avautuneen itselleen hyvin intiimeistä asioista ja kuolleen täysin luonnollisesti. Hän kertoi ajelleensa ympäriinsä ja piilottaneensa ruumiin.
Lopulta mies myönsi kyydinneensä myös Ritvaa ja Pirjoa. Hän väitti olleensa aiemmin jonkinlaisessa suhteessa toisen ystävyksistä kanssa ja tehneensä tyttöjen kanssa treffit heidän katoamisiltanaan. Hänen väittämänsä mukaan kuvioon liittyi tuntemattomaksi jäänyt mies, joka oli ollut mukana hiekkakuopalla. Muistissakin oli aukkoja. Ruumista hän kertoi joutuneensa hankkiutumaan eroon, koska hänen autossaan oli jo aiemmin yksi tyttö kuollut.
Poliisin kysyessä, mihin Ritva ja Pirjo olivat kuolleet, Koivunen vastasi jonkun ottaneen tavarasäiliöstä putken ja johtaneen sen avulla pakokaasun sisään autoon, jossa tytöt olivat.
Vaimo kertoi auton siivouksesta
Poliisi kuuli myös Koivusen vaimoa. Vaimolleen mies oli 15. elokuuta kotiin pikkutunneilla saavuttuaan kertonut kyydinneensä illalla liftareita ja esitelleensä heille kaupunkia. Nainen kertoi auttaneensa 15. elokuuta aviomiestään pesemään ja siivoamaan auton. Autossa oli ollut kuivunutta oksennusta.
Vaimon mukaan mies oli viime aikoina muuttunut hermostuneen oloiseksi ja tupakoinut ketjussa jopa 2–3 askia päivässä.
Selvisi myös, että Koivunen oli vaihtanut autonsa renkaat sen jälkeen, kun julkisuudessa oli kerrottu, että hiekkakuopalla oli löydetty autonrenkaiden jälkiä.
Farssimainen oikeudenkäynti
Mielentilatutkimuksessa Koivunen todettiin notoriseksi valehtelijaksi, joka puhui paljon ja mitä sattui. Hän oli kuitenkin syyntakeinen.
Oikeudenkäynti oli yhtä värikäs kuin Koivusen kuulustelut. Se sai jopa farssimaisia piirteitä, ja syytetty muun muassa vaihtoi kesken kaiken avustajaansa.
Oikeus katsoi, että Koivunen oli surmannut ensimmäisen uhrinsa pahoinpitelemällä ja kaksi seuraavaa kaasuttanut hengiltä autonsa pakokaasulla. Yhden uhreistaan hän oli myös raiskannut.
Ensio Koivunen tuomittiin kuritushuoneeseen. Presidentti Mauno Koivisto armahti hänet 1980-luvun alussa.
Koivunen kuoli toukokuussa 2003.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ecdd ... 9448846419
Linkki lisätty. Artikkelia lyhennetty pykälä 21 perusteella
-NILS-