MURHA.INFO

Tästä tapauksesta en löytänyt vielä topiccia. Omat muistikuvat tästä tapauksesta ovat aika hatarat, mutta ehkäpä joku enemmän tietävä tietojani paikkailee. Pohjaan tietoni Markkulan "Suomalainen murha" -kirjaan sekä "Pohjolan poliisi kertoo 1974" -kirjaan.

Kaivinkoneenkuljettaja Ensio Koivunen surmasi kesällä 1971 kolme nuorta tyttöä. Kaikki tytöt olivat liftareita, jotka Koivunen poimi kyytiinsä. En muista surmatapaa tarkkaan, mutta taisi jollain häkäkaasulla myrkyttää.

Koivunen oli jo aiemmin tuomittu lukuisista omaisuusrikoksista ja oli ollut kahdeksan kertaa vankimielisairaalassa.

Oikeudenkäynti kesti kauan ja sai jopa farssimaisia piirteitä. Tapausta käsiteltiin aina korkeimmassa oikeudessa asti ja Ension lopulliseksi rangaistukseksi tuli 25 vuotta kuritushuonetta. Ension katsottiin jokaisen tytön kohdalla syyllistyneen vapaudenriistoon, törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. Yhden tytön kohdalla Ensio syyllistyi myös väkisinmakaamiseen. Rangaistukseen lukeutui myös muita rikoksia, mm. omaisuusrötöksiä.

Onko tämä Ensio Koivunen nykyisin jo itsekin pilvenreunalla? Surmat tapahtuivat vuonna 1971 ja Ensio oli jo silloin 41-vuotias.

Häkä-Enskan murhista muistan kuulleeni jo lapsuudessa, kun ajoimme Hyvinkääntietä pitkin. Vanhemmat puhuivat jostain tyttöjen viimeisestä liftauspaikasta tms. Klak-palstallakin nimi ja miehen tekoset tulivat joskus esille. Markkulan uudessa kirjassa on kertomus siitä kuinka Markkula valokuvaajan kanssa oli ensimmäisen ruumiin löytöpaikalla ennen poliisia.

Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, niin Häkä-Enska vapautui jo joskus 1981 syksyllä. Olen jostain muistavinani, että Koivisto armahti hänet tuuratessaan Kekkosta. Myöhemmistä rikoksista ei ole tietoa, joku aktivisti oli osoitetta selvittäessään saanut vastaansa osoitepalvelukiellon.

Jossain tapauksesta kertovassa lehtijutussa kävi aika karmaisevalla tavalla ilmi millaisesta tyhmästä ja hullusta tekijästä oli kyse. Oli seksuaalisesti kieroon kasvanut paskanpuhuja ja niin tyhmä, että jäi heti kättelyssä kiinni. Ihmismieltä miettiessä tulee ajatelleeksi, että miksi vasta 41-vuotiaana menee ns. rajan yli, ja toisaalta, että mitä vapautumisen jälkeen.

Niin tääkö oli se, joka hautas/kätki/dumppas ruumiit hiekkakuopalle Hyvinkään Ridasjärvelle? Mistähän mahto saaliinsa "poimia"?

Aikoinaan oli puhetta myös Häkän mahdollisesta osuudesta Bodomiin. Joidenkin väittämien mukaan Häkä teki tuolloin kaivinkonetöitä Espoon kaupungille. Tuota ei ole käittääkseni vahvistettu.

Kokonaan toinen juttu oli Alibin tarina, joskus 1990. Siinähän muistaakseni eräs naishenkilö tapasi Ensio K nimisen miehen jossakin Mikkelin lähellä 1959 ja varmistui mielestään, että tämä oli Tulilahden tekijä. Alibi ei suostunut sanomaan, oliko Ensio K yhtä kuin Häkä-Enska.

Häkä oli kuulemma itsensä mielestä täysin syytön kaikkeen. Ei koskaan tunnustanut yhtään mitään, vaikka todisteet olivat täysin selvät. Hänet kotiutettiin psykiatriselta jo 60-luvulla, kuulemma parantumattomana.

Astrokemisti kirjoitti:Niin tääkö oli se, joka hautas/kätki/dumppas ruumiit hiekkakuopalle Hyvinkään Ridasjärvelle? Mistähän mahto saaliinsa "poimia"?

Kyllä. Sama mies

Urho kirjoitti:Myöhemmistä rikoksista ei ole tietoa, joku aktivisti oli osoitetta selvittäessään saanut vastaansa osoitepalvelukiellon.

Mitä ihmettä?

Urho kirjoitti:Oli seksuaalisesti kieroon kasvanut paskanpuhuja ja niin tyhmä, että jäi heti kättelyssä kiinni.

Paskanpuhuja ainakin. Kyseinen ukko muutti kertomustaan jokaisessa oikeusistunnossa. Mielentilatutkimuksessakin todettiin, että Ensiolla on taipumusta valehdella jatkuvasti.

Ratkaiseva "todistaja" taisi olla Enskan koira, jonka karvoja löytyi uhrin vaatteista.

Miehen jäljille päästiin sormenjäljen perusteella.

Vapaa ja tiivis lyhennelmä Poliisi kertoo kirjasta 1974.

Täällä jo olikin aloitettu osio tästä kolmoismurhaajasta, mutta naputtelin tässä joutessani tapauksesta hiukan lisää. Onneksi tekijän oikea nimi oli Aizerbaidzanilla tiedossa. Parempi näin.

Helena (nimi muutettu) oli 23-vuotias opiskelija. Hiljainen ja hieman sulkeutunut tyttö. Silloin tällöin hän kävi opiskelu- ja työkaupungistaan tapaamassa vanhempiaan Ummeljoella Kymenlaaksossa. Helenan äidin syntymäpäivää vietettiin heinäkuussa -71. Helena oli tullut kotiin juhlan kunniaksi. Paluumatkalle Turkuun hän lähti 11.7. Tarkoituksena oli matkustaa bussilla Korialle ja jatkaa sieltä tavan mukaan liftaamalla Turkuun, minne hän ei kuitenkaan koskaan saapunut.

Palomies Saari lähti vaimonsa ja pienen poikansa kanssa sienestämään 18.8. He ajoivat Helsinki-Inkoo tietä Degerbyn kohdalle, missä maasto näytti sienestämiseen sangen otolliselta. Metsässä olevan sorakuopan reunalla katsellessaan Saari huomasi pääkallon. Tarkemmin katsottuaan siellä oli ruumis. He ilmoittivat löydöstä poliisille. Sienestyshalut jäivät ymmärrettävästi tältä päivältä tähän.

Jo seuraavana päivänä kävi ilmi, että vainaja on Helena. Ruumiin löytöpaikan lähistöltä löytyi Helenalle kuuluvaa omaisuutta – tosin osa oli edelleen kateissa.

Elokuun 14. päivä lähtivät, 17-vuotiaat Anneli ja ystävättärensä Marjatta, liftaamalla Hgin Pitäjänmäeltä kotiseudulleen Hyvinkäälle. Viimeinen havainto tytöistä oli lähellä Keimolan huoltoasemaa noin klo 18:00. Heidän katoamisestaan tehtiin ilmoitus 16.8.

21.8. lähtivät neljä poikaa harjoittamaan tarkkuusammuntaa Ridasjärven vanhan kaatopaikan tienoille, Juholan soramontulle. Kaksi pojista lähti asettamaan maalitauluja paikoilleen. Pojat näkivät jalan ja jotakin muovia. He päättelivät, että siellä on kuollut ihminen ja muistivat samalla ne kadonneet liftarit. Pojat hakeutuivat lähimpään puhelimeen ilmoittaakseen asiasta poliisille.

Voitiin vain todeta Annelin ja Marjatan maallisen vaelluksen päättyneen. Kummankin tytön kasvot olivat veriset, mutta kummassakaan vainajassa ei ollut merkkejä kuristamisesta tai mekaanisesta tukehduttamisesta. Ruumiinavauksissa todettiin kummankin tytön kohdalla kuolinsyyksi hiilimonoksidimyrkytys. Tutkimusten perusteella tyttöjen kuolinajaksi saatiin 14.–15.8.

Annelin ja Marjatan omaisuutta löytyi Seutulan lentokentän vanha tien varresta. Seassa oli myös revittyjä valokuvia, joista saatiin hyvät sormenjäljet. Lisää omaisuutta löytyi myöhemmin Tuusulantien pientareelta Jäniksenlinnan risteyksestä.

Kummassakin, sekä Helenan että Hyvinkään tyttöjen, todettiin niin paljon yhtäläisyyksiä, että teoilla katsottiin olevan saman tekijän. Samalla tietysti heräsi pelko uusista katoamisista. Lähellä Helenan löytöpaikka oli toiminut Degerbyn työleiri. Ehkä tekijällä oli paikallistuntemusta. Työleiriin osallistuneista laadittiin luettelo ja siinä olevien henkilöiden edesottamuksia ryhdyttiin selvittämään. Toisaalla samaan aikaan suoritettiin sormenjälkitutkimusta ja se vaiva kantoi hedelmää; työleiriläisten luettelosta löytyi sellaisen henkilön nimi, jonka sormenjäljet sopivat valokuvien palasista tavattuihin jälkiin.

Näiden ilmitulleiden seikkojen perusteella KRP:n tutkijat pidättivät 26.9. Hangon edustalla olevasta Russarön saaresta 41-vuotiaan Ensio Koivunen – nimisen miehen. Pidätyksen yhteydessä takavarikoitiin hänen omistamansa Dodge-merkkinen henkilöauto tutkimuksia varten. Myös Ension kotona toimitettiin etsintä ja sieltä löytyi Helenalle kuuluvaa omaisuutta.

Ension kuulustelut olivat sangen ongelmalliset; milloin hän oli saanut hallussaan olevat tavarat tuntemattomilta pojilta Hgin rautatieaseman lähellä ja milloin oli poikettu Lohjan Myllylammella tansseissa. Täällä pojat olivat sumuttaneet Ension autoon jotain aerosolia, jolloin Ensio oli nukahtanut. Viimein Ensio myönsi tavanneensa Helenan. Heidän välilleen oli kehkeytynyt hyvin tiivis keskustelu, jonka aikana Helena oli kertonut Ensiolle sukupuoliasioistaan. Jonkin ajan kuluttua Helena oli tuntenut kipua rinnassaan ja kuollut.

Annelin ja Marjatan Ensio myönsi tunteneensa, sillä hän oli aiemmin vaimonsa kanssa pitänyt baaria Hyvinkäällä ja tunsi paljon sikäläisiä. Kuten arvata saattaa, Ension puheet tyttöjen tapaamisesta olivat samankaltaisia kuin Helenankin tapauksessa; taas oli keskusteltu sukupuoliasioista. Ension mielikuvituksessa ei ainakaan ollut vikaa, jossain vaiheessa hän kertoi, että hänellä ja Annelilla oli intiimisuhde vuoden -69 syyskuusta kesään -71. Mutta sama jauhaminen jatkui: nyt tytöt olivatkin hänen kyydissään mutta mukana oli myös joku nuorukainen, jonka Ensio ajatteli sekoittaneen limsapulloon jotain ainetta. Limsaa juotuaan tytöt olivat kuolleet. Seuraavassa jutussa nuorukaista ei enää ollut vaan heidän istuessaan autossa kolmisin oli sinne tullut jostain häkää ja tytöt olivat kuolleet siihen. Ension mukaan joku laittanut auton pakoputkesta letkun auton tavaratilaan ja tällöin tämä joku oli aiheuttanut tyttöjen kuoleman.

Mikä mies tämä Ensio Koivunen oikein oli: Syntynyt Karjalassa 1930. Hän oli ollut töissä rakennuksilla ja tehtaissa. Vuosien 1953 -1968 välillä ollut vapaana vain lyhyitä aikoja. Viimeksi hän oli päässyt vapaaksi -68, kärsittyään erilaisista omaisuusrikoksista 13 vuoden tuomion. Tästä tuomiosta hän oli kärsinyt viimeiset kolme kuukautta Degerbyn työleirillä. Ensio oli mennyt naimisiin runsas vuosi sitten. Vaimo oli miestään vanhempi, hiljainen ja kiltti ihminen, jolla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä miehestään. He olivat pitäneet yhdessä Hyvinkäällä baaria mutta lopettaneet sen kannattamattomana ja muuttaneet Helsinkiin. Lapsia ei perheessä ollut. Kavereilleen Ensio kehuskeli olevansa oikea naistenmies. Kerran hän oli mm. kuljettanut autossaan kolmea naista, jotka kaikki olivat palkaksi ”luvanneet”. Ensio oli myös kertonut, että vaimo oli mustasukkainen ja tarkkaili häntä. Hän puolestaan oli kehottanut vaimoaankin menemään vieraisiin.

Eräs tyttö otti yhteyttä poliisiin ja kertoi liftanneensa Helsingistä Hyvinkäälle. Kuljettaja, noin nelikymppinen mies oli käyttäytynyt oudosti ja ajellut muualle kuin mitä tyttö halusi. Tyttö kuitenkin oli päässyt autosta ulos ja poliisin näyttäessä hänelle Ension kuvaa, tyttö tunnisti miehen. Läheltä piti…

Kuulustelujen aikana oli kertynyt kuitenkin jo niin paljon teknistä ym. näyttöä, että Kaleva vangittiin 13.10.-71 odottamaan asian oikeuskäsittelyä. Helenan kuolinsyytä ei pystytty enää varmuudella toteamaan. Annelin alusvaatteista löytyi spermatahroja.

Oikeudenkäynnissä Ensio muutti kertomustaan ja väitti, että häntä oli painostettu kuulusteluissa. Samoin vaimoa oli pakotettu ja painostettu kertomaan asiat niin kuin oli kertonut Ension poissaoloista kotoa.

Mielentilatutkimuksessa Ensio todettiin notorisena valehtelijana, joka puhui paljon ja mitä sattui. Hän oli kuitenkin syyntakeinen. Kihlakunnanoikeuden päätös alistettiin hovioikeuden tarkastettavaksi ja 13.8.-73 Helsingin hovioikeus katsoi Ensio syyllistyneen 25 vuodeksi kuritushuoneeseen. Tuomiosta vähennettiin pidätysaika vuosi ja kymmenen kuukautta. Lisäksi Ensio tuomittiin erilaisiin korvauksiin.

Omia ajatelmia:

Miksi hänet piti armahtaa jo vuonna -81? Katsoiko armahtaja, että tyttöjen elämä voidaan ns. kuitata runsaalla kolmella vuodella per tyttö? Käsittämätöntä!

Jos Ensio vielä elää, hän on nyt 77-vuotias. Kuka muistaa Ension & Vaimon baarin Hyvinkäältä?

Helena, Anneli ja Marjatta olisivat nyt yli viisikymppisiä äitejä ja ehkä jopa mummoja jos olisivat elää saaneet.

Keski-Uudellamaalla on todellakin ollut sarjamurhaaja, kuten täällä on ollut puhetta http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=749

Kuka sitten lieneekään se tämä 90-luvulla vastaavaa harrastanut? Ensio se tuskin oli…

Selailin kirjaston mikrofilmejä asian tiimoilta. Tunnettu seikkahan on se, että Ensio syytti jokaisessa oikeusistunnossa jotain ulkopuolista tekijää. Salme Metsänikulan Koivunen väitti menehtyneen sairaskohtaukseen ja Ritva Raijaksen ja Pirjo Laihon taas kaasutti kuoliaaksi joku tuntematon henkilö.

Koivunen väitti kuulusteluissa ja oikeudessa olleensa vuosia vainojen kohteena. Tässä katkelma uutisesta:

Helsingin Sanomat 13.11.1971, s.13:

Ensio Koivunen valittaa kärsineensä muistamattomuuskohtauksista, jotka ovat seurausta hänen aikaisempina vankeusvuosinaan kokemista vankitovereiden ja vartijoiden sekä sairaalan hoitajien häneen kohdistamasta vainosta. Kuulusteluissa hän on kertonut uhkailujen ja vainon jatkuneen hänen vankilasta pääsynsä jälkeenkin työpaikoilla ja vapaa-aikoina ja että hän tästä syystä joutui mm. luopumaan Hyvinkäällä pitämästää Silta-baarista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hän on ollut kaksi kertaa vankimielisairaalassa, josta hänet on poistettu vuonna 1964 parantumattomana. Sairaalassa Koivunen sanoo joutuneensa aseellisen tappouhkauksen kohteeksi. Uhkauksen esittäjiä oli sekä vankeja että sairaalan henkilökuntaa.

Kihlakunnanoikeus antoi sitten tuomionsa tammikuussa 1973. Tässä päätöksen keskeisimmät kohdat:

Helsingin Sanomat 4.1.1973, s.16:

Päätöksen mukaan Koivunen otti vuoden 1971 elokuussa autoonsa Lohjan Myllylammelta anjalaisen Salme Metsänikulan, surmasi tämän ja kätki ruumiin Inkoon Degerbyhyn. Koivunen otti haltuunsa eräitä Salmen tavaroita ja hävitti niistä osan.

Koivunen tuomittiin rikoksenuusijana yksin teoin tehdystä vapaudenriistosta ja taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä varkaudesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.

Ritva Raijaksen ja Pirjo Laihon Koivunen otti autoonsa Nurmilanjärventieltä. Hän piti tytöt väkisin autossa ja johti Ridasjärvellä autoon pakokaasua. Tunnottomaan tilaan menneelle Raijakselle hän teki väkivaltaa. Sen jälkeen hän surmasi tytöt ja otti haltuunsa heidän omaisuuttaan.

Raijaksen tapauksessa Koivunen tuomittiin yksin teoin tehdystä vapaudenriistosta, murhasta ja väkisinmakaamisesta elinkaudeksi kuritushuoneeseen.

Laihon surmassa oli kyse yksin teoin tehdystä vapaudenriistosta ja murhasta.

Hovioikeus oli kihlakunnanoikeuden kanssa eri mieltä. Tässä keskeisin kohta:

Helsingin Sanomat 15.8.1973, s.15:

Helsingin hovioikeus totesi päätöksessään mm., että Koivunen on aiheuttanut Metsänikulan, Raijaksen ja Laihon kuoleman ja anastanut sitten heille kuuluvaa omaisuutta.

Hovioikeus katsoi, että pahoinpitelyjä ja kuolemantuottamuksia on, ottaen huomioon rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeinä.

Sen sijaan hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Koivunen olisi tahallaan surmannut Metsänikulan, Raijaksen tai Laihon tai pahoinpidellyt heitä omaisuuden anastamistarkoituksessa.

Sen tarkemmin uutisessa ei kerrottu, että millä ihmeen perusteella hovioikeus katsoi, että kaikki kolme kuolemantapausta olisi aiheutettu törkeällä huolimattomuudella (kuten törkeä kuolemantuottamus nimike kuuluu)?! Ension toiminta vaikutti, ainakin minusta, määrätietoiselta. Todennäköisesti olisi jatkanut ellei olisi jäänyt kiinni.

Palstalla on muutama nimimerkki (minä mukaanlukien) tiedustellut, että missä Ensio Koivunen nykyisin vaikuttaa. Minulla on tähän vastaus:

Väestörekisterikeskuksen mukaan Ensio Koivunen on kuollut 27.5.2003. Hän oli tuolloin 72-vuotias.

PS: Ei, vaikka Ensio Koivunen olisikin ollut elossa niin en olisi pistänyt hänen olinpaikkaansa tänne julkisesti näkyville.

Doctor Lecter kirjoitti:Kuka muistaa Ension & Vaimon baarin Hyvinkäältä?

Mikähän baari mahtoi olla kyseessä?

Oli hyvinkäällä Siltakadun kulmassa ja nimeltään Siltabaari.

mysteeri kirjoitti:Oli hyvinkäällä Siltakadun kulmassa ja nimeltään Siltabaari.

OK! Eli nähtävästi tunnettu myöhemmin Velhona...

Aizerbaidzan kirjoitti: Helsingin Sanomat 13.11.1971, s.13:

Hän on ollut kaksi kertaa vankimielisairaalassa, josta hänet on poistettu vuonna 1964 parantumattomana. Sairaalassa Koivunen sanoo joutuneensa aseellisen tappouhkauksen kohteeksi. Uhkauksen esittäjiä oli sekä vankeja että sairaalan henkilökuntaa.

Poistettu mielisairaalasta parantumattomana... Kuulostaa ihan 2000-luvun touhulta.

Kumpi se nyt sitten Koivusen armahti? Kekkonen vai Koivisto? Veikkaan että jälkimmäinen tuuratessaan sairaslomalla ollutta Kekkosta. Tunsikohan tämä kaikkien aikojen surkein presidenttimme mielihyvää armahtaessaan kolmoissurmaajan? Se teki sitten about kolme ja puoli vuotta per uhri

Ai niin, Koivisto onkin demari ja vain he tekevät ihmisläheisiä ja humaaneja ratkaisuja sekä valintoja...

EDIT: typo, sanajärjestystä muutettu

Doctor Lecter kirjoitti: Kekkonen vai Koivisto? Veikkaan että jälkimmäinen tuuratessaan sairaslomalla ollutta Kekkosta. ..

Menee hieman aiheen ohi, mutta tavallansa mielenkiintoinen olisi lista Kekkosen aivan viimeisinä virkavuosina armahtamista. Piiruntarkkaan en ole Kekkoshistoriaan tutustunut, mutta toimintakykynsähän oli ajoittain hyvinkin hataraa noin vuodesta 1977 alkaen (mikä oli muuten virallisena syynä siihen ettei osallistunut tv-paneeleihin 1978 vaalien yhteydessä?). Tosin nuori broileri Matti Vanhanen rustasi vielä vuonna 1980 mielipidekirjoituksen, jossa alleviivasi Kekkosen korvaamattomuutta alkaneella vuosikymmenelläkin...

HUOMIO!!

Liftarisurmat on esillä TV2:sen Rikostarinoita historiasta -ohjelmassa 11.12.2008.

Muistakaa katsoa.