Toivo Aittokallion myöhemmät vaiheet on käsitelty Murha.Infossa niin tässä topicissa kuin etusivulla (
https://www.murha.info/?p=1368). Mutta entä kumppaninsa Rauno Silvennoinen, joka niin ikään sai elinkautisen? Miten hänen elämänsä eteni? Lienee ihan sopivaa pistää juttua tähän topiciin jatkoksi.
Alibi 11/1993 valaisee Silvennoisen myöhempiä vaiheita. Pekka Kunnarin kirjoittaman jutun otsikko kuuluu:
Valkeala - Poliisimurhaaja iski pankkiin. Artikkelin mukaan Silvennoinen sai armahduksen konstaapeli Pesun murhajutusta 1980-luvulla "Mauno Koiviston yleisen lempeysbuumin aikana".
Ihan kaidalla polulla Silvennoisen, jota artikkelissa tituleerataan eläkeläiseksi, elämä vapaudessa ei sujunut. Jutussa sanotaan, että joulukuussa 1992 Silvennoinen vapautui vankilasta oltuaan siellä sovittamassa vanhoja tuomioitaan (tarkempaa tietoa artikkelissa ei ole). Vankilassa hän tutustui kiinteistönhuoltajaksi tituleerattuun
Jouni S:ään, joka vapautui kiven sisältä keväällä 1993. Juhannuksena 1993 kaksikko totesi potevansa rahapulaa mutta he eivät keksineet sen ratkaisemiseksi "mitään järkevää" (käviköhän rehellisten töiden teko edes mielessä? Ai niin, toinenhan oli eläkeläinen). Jossain vaiheessa ratkaisuksi keksittiin pankkiryöstö.
Valmistelut alkoivat 27. kesäkuuta. 21-vuotias
Laura, joka oli Jouni S:lle jollain tavalla tuttu, antoi miehille isänsä omistaman Jaguarin avaimet Helsingin Huopalahdessa. Nyt miehillä oli siis keikkaa varten auto käytössä. Lauran isä oli tapahtuma-aikaan saaristossa eikä tiennyt mitään siitä, mihin hänen aikoinaan Saksasta hankkimaansa autoa oli lainattu. Keikka suuntautui Kouvola-Valkealan suunnalle, koska se oli Silvennoiselle jollain tasolla tuttua seutua. Ryöstökohteeksi valikoitui Säästöpankin konttori Vuohijärvellä, pienessä kylässä Valkealan pohjoisosassa lähellä Mäntyharjua.
28. kesäkuuta aamulla miesten oli tarkoitus iskeä pankkiin. Klo 9.30
Marita L. aukaisi pankin ovet ja ensimmäiset asiakkaat pääsivät asioimaan tiskille. Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja sisään yritti päästä tummat huput kasvojensa peitoksi vetäneet Silvennoinen ja Jouni S. Miesten matka tyssäsi kuitenkin tuulikaappiin: pankkikonttorissa oli nimittäin sähkölukko, jonka saa auki vain pankin sisäpuolella oleva ihminen. Toinen ryöstäjistä tarttui oven kahvaan ja yritti päästä sisään, mutta tuloksetta. Sitten ryöstäjä katsoi takanaan ollutta rikoskumppaniaan ja lopulta juostiin karkuun kirkkoa kohti. Marita L.:n mukaan tuulikaappi oli niin ahdas, että ryöstäjät joutuivat olemaan siellä peräkkäin.
Aluksi Silvennoinen kertoi kuulusteluissa, että oli löytänyt Jaguarin avaimet Haagasta kadulta ja sitten vaan summamutikassa kokeillut läheisiä autoja, kunnes sopiva lukkopesä oli löytynyt. Jouni S. kuitenkin kertoi jo ennen Lauran kuulustelemista, että heillä ja Lauralla oli sopimus auton käytöstä. Laura selitti aluksi kuulusteluissa avaimen pudonneen kadulle hänen laukussaan olleesta reiästä, mutta Jouni S:n kertomus sai hänet tunnustamaan. Jouni S. kertoi, että Lauralle oli luvattu 40 % keikan tuotosta. Laura itse ei halunnut kertoa poliiseille luvatun palkkion suuruutta. Hän kuitenkin kertoi poteneensa rahapulaa, kuten Silvennoinen ja Jouni S.
Miehille luettiin syytteet ryöstön yrityksestä, vaikka he eivät päässeet pankin tuulikaapista eteenpäin. Heinäkuussa 1993 Valkealan kihlakunnanoikeus tuomitsi 42-vuotiaan Silvennoisen vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen ja passitti tämän Mikkelin lääninvankilaan. 40-vuotias Jouni S. sai vuoden verran vankeutta. Laura sai 86 päiväsakkoa avunannosta törkeän varkauden yritykseen. Toimittaja Kunnarikin kummasteli nimikettä, sillä varsinaiset tekijät tuomittiin ryöstön, ei törkeän varkauden yrityksestä.
Silvennoinen on tätä nykyä lähes 70-vuotias, jos on vielä elossa.