Kakkahattutäti kirjoitti: ↑Ti Maalis 26, 2024 8:09 pm Olen itse mielenterveyspuolen ammattilainen ja nimenomaan lasten parissa aiemmin tehnyt pitkän työuran. Ihmettelen, miten ei ollut huostaanoton peruste se, että lapselta oli evätty kaikki terveydenhuolto. Näin keskosena syntynyt lapsi olisi automaattisesti ollut Lastenklinikan seurannassa täällä Helsingissä. Ihmettelen, miten Joensuussa näin pieni keskonen, joka pienen koonsa perusteella ja jolla päivähoidon kuvauksen mukaan selvästi oli kehityksessä pulmaa, ei ollut erityissairaanhoidon seurannassa?
Lapsi on kansalainen ja hänellä on oikeus terveydenhuoltoon. Jos 4-vuotias lapsi on ollut viimeksi neuvolassa 1,5 -vuotiaana, niin tässä on jo joku hirveä moka tapahtunut terveydenhuollon puolesta. Neuvolassa olisi pitänyt asiaan reagoida.
Milo saattoi olla kuvauksesta päätellen lievästi kehitysvammainen. Hänellä olisi pitänyt olla jo kaikki kuntoutukset juoksemassa. Erityisryhmä päiväkodissa, toimintaterapia, puheterapia, neuvolan psykologi ja ehkä jopa neurologian polilla seuranta. Hänellä ei ollut mitään näistä.
Olen seurannut tätä keissiä ihan sillä silmällä, mitä me terveydenhoidon ammattilaiset voidaan tästä oppia. Toivon, että tätä keissiä käytetään neuvolan henkilökunnan ja sosiaalipuolen koulutuksissa oppimateriaalina. Meidän täytyy oppia tunnistamaan nämä perheet.
Tuosta Muusasta minulle tulee sellainen viba, että onko hän jotenkin heikkolahjainen? Mielentilatutkimus olisi tärkeä tehdä, koska siitä käy ilmi myös kognitiivinen kapasiteetti.
Sebastianilla on mielestäni kasvoissa FAS-piirteet. Silti hän vaikuttaa näistä kahdesta järkevämmältä!
Kun katsoo lapsen syntymäaikaa ja ikää, en ole kovin hämmästynyt siitä ettei perhe tarttunut aikaisemmin viranomaisten haaviin, eikä lapsi saanut tarvitsemaansa tukea. 2020-luvun lapsille se ei valitettavasti ole mikään poikkeuksellinen tilanne, ja tämä aika tulee näkymään piikkinä monenlaisissa tilastoissa vielä pitkään.
Lapsihan syntyi toukokuussa 2019, ja tammikuussa 2020 Suomessa todettiin ensimmäiset koronatapaukset. Siitä seuraavat pari vuotta elettiin poikkeuksellisen rajoitettua elämää, eikä sosiaali- ja terveydenhuolto ollut missään vaiheessa pandemian vaikutusten ulkopuolella. Sote-henkilöstöä siirreltiin paikasta toiseen, kiireetön hoito ajettiin alas, ja neuvolankin toiminta ruuhkautui monin paikoin niin ettei ikätarkastuksia saada vieläkään tehtyä ajallaan.
Pandemian seurauksia on ehditty tutkia lastensuojelun näkökulmasta jo aika paljonkin, ja kyllähän se saatu tieto on ihan linjassa tämän tapauksen kanssa. Perheiden pahoinvointi on lisääntynyt, palveluiden tarve kasvanut, eikä tilanteeseen pystytä vastaamaan riittävällä tavalla. Tulevasta kriisistä on huudettu (vasta)tuuleen jo vuosia, ja tältähän se sitten pahimmillaan näyttää.