Espoon Rastaalan pommipaketti 1956

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Aizerbaidzan
Fitz ratkaisee
Viestit: 6337
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Espoon Rastaalan pommipaketti 1956

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan » Ke Kesä 18, 2008 5:18 pm

Suurin osa on varmaan kuullut Lauri Hinkkasen murhajutusta. Yrjö Laine lähetti tälle mustasukkaisuuden sokaisemana pommipaketin vuonna 1979 ja sai elinkautisen vankeustuomion.

Hannes Markkulan Suomalainen murha -kirja mainitsee lyhyesti Lauri Hinkkasen surmajutun yhteydessä toisesta suomalaisesta pommipakettimurhasta.

Espoolaiselle urakoitsijalle Nestori Kuhaselle lähetettiin pommipaketti vuonna 1956. Teon motiiveista ei kerrottu mitään, mutta mainittiin, että paketin lähettäjä sai Yrjö Laineen tavoin elinkautisen. Kyseinen pommimies on itsekin erittäin todennäköisesti kuollut.

Löytyykö keneltäkään lisätietoa tähän tapaukseen? Pengon tuon ajan lehtiä kunhan kerkeän.
Viimeksi muokannut Aizerbaidzan, Ma Kesä 23, 2008 6:54 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3385
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » Ke Kesä 18, 2008 6:40 pm

Hittolainen. Ihan kuin muistaisin lukeneeni tuosta jonkin aikaa sitten. Sain kaikenlisäksi vanhan kirjan suomalaisista kuuluisista rikostapauksista juuri noilta vuosilta. Josko olisi ollut siellä tai pikemminkin PPK:ssa? Postaan jos löytyy. Etenkin noiden PPK-kirjojen selailu ei ole ihan 5 minuutin juttu...

Aizerbaidzan
Fitz ratkaisee
Viestit: 6337
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan » Ke Kesä 18, 2008 6:46 pm

EuroJR kirjoitti:Sain kaikenlisäksi vanhan kirjan suomalaisista kuuluisista rikostapauksista juuri noilta vuosilta.

Mikähän tämä kirja on?
EuroJR kirjoitti:Josko olisi ollut siellä tai pikemminkin PPK:ssa?

Eipä tullut itselleni mieleen, että tämähän voisi olla PPK:ssa.

On suunnaton ihme, jos tätä ei PPK-kirjoista löydy. Kysymyksessä on kuitenkin käsittääkseni ensimmäinen suomalainen pommipakettisurma.

EuroJR
Sherlock Holmes
Viestit: 3385
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR » Ke Kesä 18, 2008 7:12 pm

No niin hain hyllystä tuon kirjan.

Rikos ei kannata - kuuluisia suomalaisia rikoksia

Toimittanut Mauri Sainio


Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 1966 KK:n kirjapaino


Sivulla 218 tapaus nimeltä

Vaarallisia suhteita
(1956)

18 sivun juttu. Voin tehdä tästä referaatin joku päivä. Nyt kesällä olen koneella harvemmin ja uima-altaalla ja meren rannalla useammin.

Tai sitten voit noilla tiedoilla tilata kirjan lähikirjastoosi. Nimet ovat kirjassa tosin vaihdettu. Puhutaan urakoitsija "Vuorisesta".

Aizerbaidzan
Fitz ratkaisee
Viestit: 6337
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan » Ma Kesä 23, 2008 5:50 pm

Ylläpito siirtänee tämän pois täältä testeistä ja kyselyistä.

Nyt tuli pitkä teksti. Lähteenä on siis käytetty toimittaja Mauri Sainion kirjaa Rikos ei kannata (1966). Kirjassa oli käytetty peitenimiä, mutta kaivoin vanhoista uutisista esiin tekijän oikean nimen. Sainion kirjassa tätä juttua oli peräti 18 sivua, joten lyhennystä on tapahtunut ja paljon. Mutta olkaa hyvät:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Tapahtui joulupäivänä 1956 Espoon Rastaalassa.

Kuusissakymmenissä ollut urakoitsija Nestori Kuhanen vietti joulua avovaimonsa ja poikansa kanssa. Nestori oli ollut naisen kanssa aiemmin aviossa, mutta eronneet vuonna 1939. Vuonna 1944 he olivat päättäneet ruveta jälleen elämään yhdessä, mutta uutta avioliittoa ei solmittu.

Kolmikko oli päivällä käveleyllä. Poika kiiruhti kesken kävelyn etuajassa kotiin. Nestori ja avovaimo saapuivat kotiin kello 17.20. He menivät keittiöön.

- Kai siinä on kirja... tuossa paketissa, poika kuuli isänsä sanovan.

- Taitaa olla (pojan) serkulta, Nestori jatkoi.

- Kas vaan kun on postimerkkejäkin ihan 200 markan arvosta.

Paketti avattiin.

- Mikäs kumma tämä... Vaarallisia suhteita tämä on nimeltään... Mutta... Mutta katsos mikä tämä on... eikös tämä ole patteri.

Sitten räjähti. Nestorin poika juoksi savuavaan keittiöön. Hän näki isänsä retkottavan verissään tuolilla ja äidin hoippuvan valittaen kohti ulko-ovea. Poika juoksi kauhuissaan yläkerran vuokralaisen luo ja tuli tämän kanssa keittiöön. Yhdessä he siirsivät kuolleen Nestori Kuhasen lattialle makaamaan.

Haavoittunut avovaimo kuljetettiin Punaisen Ristin sairaalaan. Nestori Kuhanen vietiin Espoon sairaalaan, missä hänet voitiin vain todeta kuolleeksi.

Tutkimuksissa todettiin, että räjähdys oli hyvin voimakas. Keittiö oli täysin vaurioitunut, mm. ikkunat olivat palasina ja panoksen jätteitä löytyi seinistä, katosta ja lattialta. Räjähdyksen aiheuttaneen Choderlos de Laclosin kirjan ja käärepaperin siekaleita oli kaikkialla huoneessa.

Ilmeni, että Nestori Kuhanen oli joutunut vuodesta 1954 lähtien jonkun henkilön vainoamaksi. Kuhasesta oli yritetty tehdä rikoksista epäilty henkilö erilaisin keinoin. Muun muassa Espoon aseman tavaramakasiiniin oli tunkeuduttu väärällä avaimella toukokuun 7. tai 8. päivänä vuonna 1954. Mitään ei ollut viety, mutta paikalta löytyi mm. lompakko, jossa oli 118 markkaa rahaa, Helsingin rautatieaseman tavaransäilytyskuitti, valkoinen nenäliina, jossa oli kirjaimet N K sekä kahdeksan veikkauskuponkien kantaa, jotka oli tehty Nestori Kuhasen nimissä ja osoitteena oli Kilo, Trastmossa. Nestori Kuhasella oli kuitenkin rikoksentekoaikana vedenpitävä alibi.

Eräs espoolainen lääkäri teki 14.4.1956 poliisille ilmoituksen 13.4 päivätystä kiristyskirjeestä, jonka oli allekirjoittanut Nestori Kuhanen. Kuhanen myönsi allekirjoittaneensa kirjeen, mutta kiisti kirjoittaneensa kiristyskirjettä. Kuhasella ei ollut tietoa kirjeen kirjoittajasta ja lähettäjästä.

Kuhanen muisteli, että hän oli helmikuussa 1956 saanut postitse kirjeen Maria Ruhasen nimeä käyttäneeltä henkilöltä. Kirjeessä oli pyydetty Kuhasta tekemään kustannusarvio huvilan korjaustöistä. Kuhanen laati arvion lyijykynällä. Tuntui varmalta, että kiristyskirje oli sama, jonka hän oli lähettänyt Ruhaselle. Kirjeestä oli vain poistettu Nestorin kirjoitus allekirjoitusta lukuun ottamatta ja kirjoitettu koneella tilalle kiristyskirje.

Kuhanen oli käynyt avovaimonsa kanssa tavoittelemassa Maria Ruhasta Kammionkatu 9 B:stä, joka oli merkitty kirjeeseen osoitteeksi. Talossa ei kuitenkaan asunut ketään Maria Ruhasta.

Kriminaalilaboratorion mukaan pommiin oli kuulunut yksi litteä taskulampun paristo, joka oli hajonnut siruiksi. Johtimet oli asetettu sähkönallin ja pariston johtimien väliin niin, että paketin sisällä ollutta kirjaa tietyllä tavalla avattaessa seurasi räjähdys. Pommipaketin kääreenä oli käytetty ruskeata voimapaperia, johon oli lyijykynällä tekstattu: HERRA NESTORI KUHANEN KILO DRASTMOSS?

6.2.1957 pysähtyi poliisiauto Kammionkatu 9:n eteen. Poliisi pidätti työpaikaltaan 61-vuotiaan sekatyömiehen Adan Kousan (synt. 1895). Kousa kertoi avoimesti poliisille menneisyydestään, vaikka ihmettelikin pidätystään suunnattomasti.

Adan Kousalla oli rikostaustaa. Vuonna 1927 hänet oli vangittu syytettynä väärennyksistä. Kärsittyään rangaistuksensa hän vapautui Konnunsuolta vuonna 1932. Hetken aikaa Kousa viihtyi maanviljelystöissä Heinjoella, mutta siirtyi sitten murtovarkaaksi Helsinkiin. Näistä rötöksistä hän sai 6 vuotta 9 kuukautta kuritushuonetta. Hän vapautui Köyliöstä vuonna 1940. Sen jälkeen Kousa matkusti Mäntyharjulle, missä hänellä ei ollut vakituista työtä. Erään kumppaninsa kanssa hän ryhtyi valmistamaan ja myymään liikemainoksia ympäri maata. Mikkelissä Kousa suoritti ostokorttianastuksen ja hänet pidätettiin Tampereella. Tuomioksi tuli 8 vuotta kuritushuonetta. Vapauduttuaan vuonna 1947 Kousa meni Vihtiin pariksi vuodeksi TVH:n palvelukseen. Saman työnantajan töissä hän oli sitten Espoossa, Helsingissä ja Helsingin maalaiskunnassa.

Keväällä 1956 Kousa tutustui kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella erääseen Helsingin Kalliossa asuneeseen leskirouvaan ja muutti tämän luokse.

Kousa kielsi kuulusteluissa jyrkästi, että hänelle olisi osoitettu postia Kammionkatu 9:ään. Kousa kertoi käyneensä Nestori Kuhasen kanssa kansakoulua. Kuhasen kotitalo sijaitsi Pertunmaalla ja hän ja Kuhanen olivat olleet hyviä ystäviä.

Kuhasen hän tapasi sattumalta vuonna 1920 Helsingissä Kalevankadulla, missä sijaitsi Kuhasen omistama lihakauppa. Myöhemmin Kousa tapasi Kuhasen silloin tällöin ohimennen kaupungilla.

Vuonna 1924 Adan Kousa sai selville, että Kuhanen harjoitti viinanmyyntiä, aikana jolloin kieltolaki oli kukkeimmillaan. Kuhasen viinan trokaus ei kuitenkaan ilmeisesti sujunut toivotulla tavalla, sillä Kousan mukaan Kuhanen oli ainaisessa rahapulassa. Kousan mukaan hänen ja Kuhasen välillä ei kuitenkaan ollut mitään liiketoimia.

Kun Nestori Kuhasella oli lihakauppa Simonkadulla, pelattiin sen takahuoneessa Kousan väittämän mukaan korttia varsin suurin panoksi. Väliin hiukan tapeltiinkin.

Kousa teki omaan laskuunsa konjakkikauppoja ja spriireseptien väärennyksiä. Vankilasta hän oli lähettänyt rahapyynnön Kuhaselle, joka ei kuitenkaan koskaan toimittanut rahaa. Vapauduttuaan vankilasta hän tapasi Kuhasen sekatavarakaupassa Uudenmaankadulla. Kuhanen kohteli häntä ystävällisesti ja antoi 200 markkaa.

Kousa joutui jälleen vankilaan väärennyksistä, joista Kuhastakin epäiltiin. Vapauduttuaan vuonna 1940 hän ei tavannut Kuhasta. Vuonna 1941 Kousa joutui kiven sisään murtovarkauksista ja vapautui 1947. Heinäkuussa 1948 hän tapasi Kuhasen Helsingin linja-autoasemalla sattumalta. Kuhanen kertoi omistavansa huvilan Laaksolahdessa ja pyysi Kousaa vierailemaan siellä. Kousa kertoi käyneensä huvilalla vasta vuonna 1952, jolloin siellä ei kuitenkaan ollut ketään.

Adan Kousa kertoi tavanneensa Nestori Kuhasen viimeksi keväällä 1956 aivan sattumalta Kaisaniemenkadulla.

Kousa kielsi jyrkästi tunkeutuneensa Espoon aseman tavaramakasiiniin, kirjoittaneensa kiristyskirjeen ja surmanneensa Nestori Kuhasen.

Adan Kousan avovaimo kertoi kuulusteluissa, että hän oli kurkistaessaan kaappiin nähnyt Kousan liinavaatteiden päällä ruskean kirjekuoren, johon oli tekstattu HERRA NESTORI KUHANEN KILO TRASTMOSSA. Nyt kuulusteluissa hän ei muistanut varmuudella oliko ensimmäinen kirjain viimeisessä sanassa D vai T. Kirjahyllyn alla oli noin 60 senttiä pitkä messinkiputki, joka muistutti verhotangon pätkää. Toinen pää oli litistetty ja taivutettu. Putki oli katkaistu rautasahalla.

Sitten Adan tuli kotiin. Hän jäi hetkeksi hämmästyneenä ja sanattomana seisomaan oven suuhun. Sitten hän kumarsi naiselle ja nuolaistuaan huuliaan sanoin:

- Hyvää päivää. Oletkos sinä ollut jo kauankin kotona?
- Tunnin verran.

Rouva tiesi Kousan hyvin ärtyisäksi, jos hänen asioihinsa puututtiin, ja niinpä hän ei kertonutkaan tälle mitään kummallisista huomioistaan.

Seuraavina päivinä Kousa oli hyvin ärtynyt. Rouva tiuskaisi:

- Mitä sinä minulle kiroat ja ärhentelet, vai tulinko liian aikaisin kotia häiritsemään sinun suunnitelmiasi?

Kousa vastasi:

- Mitä hittoa sinä puhut suunnitelmista ja tiedätkö sinä jotain?

Rouva vastasi:

- En minä mitään tiedä, mutta kysyn vaan, tulinko liian aikaisin?

- Kun et mitään tiedä, niin mitä sinä puhut suunnitelmista, Kousa sanoi.

Sitten räjähtikin Rastaalassa.

Rouva kertoi kuulleensa tapahtuneesta radiosta tai lukeneensa sanomalehdestä. Hän sanoi Adanille:

- Kyllä on hirveitä taas tehty. Kuka kumma on voinut tehdä näin ja lähettää joululahjaksi tuollaisen paketin (Nyt rouva sanoi kuulustelijoille, että hän oli varma siitä, että paketti oli heiltä lähtöisin).

- Onhan niitä kaikenlaisia tekijöitä, Adan vastasi.

Hetken päästä Kousa mietti:

- Mistä sen tietää, kuinka suuren rikoksen tuokin äijä oli tehnyt paketin lähettäjälle aikaisemmin.

Rouva epäili vahvasti Adania.

Lehdistö uutisoi paljon Nestori Kuhasen murhasta. Rouva otti tämän vuoksi asian usein puheeksi.

- Etkös sinä tuntenut sen Nestori Kuhasen, rouva kysyi.

- Minä olen tavannut sen miehen viimeksi 30 vuotta sitten. Enkä minä tiedä, onko tämä edes sama henkilö, Adan vastasi välinpitämättömästi.

Adan Kousa oli hyvin hermostunut joulun jälkeisen ajan.

Kivelän sairaalassa kuulusteltiin Adan Kousan entistä murtokaveria. Tämä mainitsi lukeneensa pommipaketista lehdistä ja hänen mieleensä oli juolahtanut, että Kousa olisi tämän takana, koska Kousa oli usein puhunut Nestori Kuhasesta ja luvannut kostaa tälle vanhoista asioista. Elokuussa 1932 hän oli mennyt Kousan kanssa Kuhasen osto- ja myyntiliikkeeseen, missä Kousa oli selvitellyt Kuhasen kanssa velka-asioitaan. Myöhemmin hän sai kuulla Kousalta, että tämä oli jättänyt Nestori Kuhasen haltuun noin 200 000-300 000 markkaa niitä rahoja, joita hän oli saanut vekseliväärennyksistä, ja nyt Kuhanen ei ollut antanut rahoja hänelle. Syyskesällä 1932 Kousa oli sanonut Töölönlahden rannassa:

- Kyllä minä vielä lyön sen Kuhasen pökerryksiin ja puhkasen naskalilla molemmat silmät. Silloinpa on Kuhasella ikuinen yö.

Murtokumppani vetosi Kousan omaantuntoon. Kousa tuhahti:

- Vitut, ei sellaista olekaan.

Murtokumppani kertoi Adan Kousan olevan henkilö, joka ei tunnusta omia rikoksiaan, vaikka olisi täydet todisteet. Kousa oli hänen mukaansa salakavala, mutta rikoksien suunnittelussa nerokas.

Rikostutkimuksissa todettiin, että Kousa kirjoitti usein kirjeissä tai muissa lapuissa t:n paikalle d:n. Esimerkiksi tomaatista tuli domaatti. Kun Kousalta pyydettiin tekstausnäytettä, hän väitti ettei osaa tekstata. Tämä huomattiin paikkaansapitämättömäksi, koska Kousan tekstaustaito näytti olevan melkoinen. Paketin tekstin tyyli oli erilainen kuin Kousan antamissa tekstausnäytteissä. Tyylieroista huolimatta voitiin nähdä samankaltaisia kirjainrakenteita näytteiden ja paketin tekstin välillä. Varsinkin isot alkukirjaimet A H K M R T olivat yhtäläisiä. Tutkijat huomasivat Kousan tahalliset hidastelut tekstatessaan ja käsialan muuttumisyritykset. Myös tarkat asiantuntijat kiinnittivät heti huomiota I-kirjainten poikkeukselliseen mataluuteen. Näin oli myös paketin sanassa KILO. Myös iso U-kirjain muistutti tyylistä poiketen pientä u-kirjainta. Sanelusta huolimatta Kousa kirjoitti Drastmossa vaikka olisi pitänyt olla Trastmossa. Niinpä pidettiin todennäköisenä, että Adan Kousa oli kirjoittanut paketin osoitekirjoituksen.

Espoon kihlakunnanoikeus käsitteli juttua kaksi kertaa, huhtikuun 9. päivänä ja toukokuun 6. päivänä vuonna 1957. Syyttäjänä toiminut varatuomari vaati Adan Kousalle rangaistusta Nestori Kuhasen yksin teoin tehdystä murhasta ja murhapoltosta sekä yksin teoin tehdyistä rajähdysainetta käyttämällä suoritetusta tahallisesta rikoksesta, jossa oli vaara toisen hengelle ja terveydelle ja törkeätä lievemmästä pahoinpitelystä Nestori Kuhasen avovaimon osalta. Syytekirjelmässä oli myös syyte herjauksesta lääkäriä kohtaan. Espoon aseman tavaramakasiinissa tapahtunut oli lavastettu teko eikä murto, koska Kousalla ei ollut anastamisen tarkoitusta. Sitä paitsi asia oli jo vanhentunut.

Adan Kousa kiisti oikeusavustajansa johdolla kaikki häneen kohdistetut syytökset. Käsialanäytteen hän koetti mitätöidä sanomalla, ettei kyseessä ollut totuuden etsiminen. Kousa väitti, että kirjekuorta, jonka hänen avovaimonsa kertoi nähneensä, ei ollut olemassakaan. Oikeusavustaja esitti seuraavanlaisen kirjelmän:

"Nyt on syytettyjen penkille asetettu väärä henkilö, jolla ei ole mitään tekemistä Nestori Kuhasen kuoleman kanssa."

Myös mainittiin, että Kousalta on evätty mahdollisuus tutustua kuulustelupöytäkirjoihin. Oikeusavustaja sanoi edelleen, että murhajutussa ei voida antaa tuomiota pelkästään aihetodistusten varassa. Suoranaista näyttöä ei hänen mielestään ollut esitetty.

Kriminaalilaboratorion taholta mainittiin, että kyseisen panoksen laatiminen ei vaadi valmistajaltaan mitään erityistä teknistä koulutusta ja pätevyyttä. Tarvittiin vain jonkin verran kätevyyttä ja tietoa siitä, että 4,5 voltin sähköparistolla voidaan räjäyttää 7 numeron sähkönalli. Tämmöiset tiedot mies saa ammattikoulussa.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi Adan Kousan herjauksesta sekä yksin teoin tehdystä murhasta ja vaikeata vähäisemmän ruuminvamman tuottamuksesta elinkaudeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi Kousa menetti kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Lisäksi maksettavaksi tuli erilaisia korvauksia ja todistajien palkkiot. Kousan oikeusavustaja ilmoitti:

- Ne jäävät valtion rasitteeksi.

Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion 25.7.1957. Korkein oikeus hylkäsi 2.10.1957 Adan Kousan valituslupa-anomuksen.

Olavi Susikoski
Alibin satunnaislukija
Viestit: 100
Liittynyt: To Elo 16, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Olavi Susikoski » Ke Kesä 25, 2008 12:12 am

Aizerbaidzan kirjoitti:sa Kuhasen osto- ja myyntiliikkeeseen, missä Kousa oli selvitellyt Kuhasen kanssa velka-asioitaan. Myöhemmin hän sai kuulla Kousalta, että tämä oli jättänyt Nestori Kuhasen haltuun noin 200 000-300 000 markkaa niitä rahoja, joita hän oli saanut vekseliväärennyksistä, ja nyt Kuhanen ei ollut antanut rahoja hänelle. Syyskesällä 1932 Kousa oli sanonut Töölönlahden rannassa:

- Kyllä minä vielä lyön sen Kuhasen pökerryksiin ja puhkasen naskalilla molemmat silmät. Silloinpa on Kuhasella ikuinen yö.


Mielenkiintoinen referaatti menneiltä vuosikymmeniltä.
Hyvin on silloinen KRP selvittänyt tapauksen. Aika pitkävihainen mies tuo Adan Kousa, kun 24 vuotta Kuhasen tekemän oharin jälkeen päätti kostaa.

Kuhanen oli muuten aika varmasti tietoinen häntä vainonneesta henkilöstä, mutta poliisille sitä ei voinut selvittää, koskapa omatkaan jauhot eivät olleet puhtaat. Tuo Kuhasen Kousalta kavaltama summa oli huomattava, nykyrahassa noin. 66000 - 100 000 euroa !

Tässä vielä linkkin asian tiimoilta:
http://populaari.blogspot.com/2007/04/kuhanen.html

KayserSoze
Parranpäristäjä
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 03, 2016 5:36 pm

Re: Espoon Rastaalan pommipaketti 1956

Viesti Kirjoittaja KayserSoze » Su Kesä 02, 2019 8:09 pm

Tämän tapauksen mukaan on nimetty viime vuonna ilmestynyt kirja LAURI SILVANDER JA MIIKA VILJAKAINEN: HELVETINKONE JA 49 MUUTA SUOMALAISTA RIKOSTA.

Avatar
paccasucco
Magnum
Viestit: 1408
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Espoon Rastaalan pommipaketti 1956

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Ke Kesä 05, 2019 8:11 pm

^Kiitän vilpittömästi.

Espoon Rastaalan pommipakettisurma saattoi tosiaan olla Suomen ensimmäinen yksityisen ihmisen kuolemaan johtanut pommisurma. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, koska en ole rikosharrastaja sanan syvimmässä merkityksessä.(vrt. Doctor Lecter, Aizer, Ailar, Lamourha, Tampereen tyttö jne..)

Alussa oli jo viitattukin Mauri Sainion kirjaan. Alibi- lehdessä 2/1979 oli Espoon postipakettisurmasta laaja yhteenveto. Ei ole tällä hetkellä aikaa eikä mahdollisuutta skannata juttua minfoon. Katsotaan myöhemmin, ellen taas satu olemaan bannissa.

Samassa Alibi- lehden numerossa oli juttu Parikkalan pommisurmasta. Siitä tulee heinäkuussa kuluneeksi 40.vuotta.

Vastaa Viestiin