Seija Mörön henkirikos v. 2008 Helsinki

[sari-helena]

Tuula Rantala on tuomionsa kärsinyt ja jatkaa mielensä kuntoutusta mielisairaalassa..
Alun perinkin Tuulan olisi pitänyt joutua sairaalahoitoon,mutta vasta tuomion loppuaikana sinne joutui.

[Kirjailija]

Kesällä 2008 Porvoon Tolkkisista löytyi naisen ruumis. Nainen oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Surma oli tehty Helsingissä yksityisasunnossa. Rikosylikonstaapeli Markku Tuominen piti raakaa henkirikosta Suomen oloissa epätavallisena, sillä tekijä ja uhri olivat naisia. Murhainfossakin paljon puhuttanut tapaus on Rikostarinoita Suomesta -sarjan jaksossa Viimeinen ateria. Se on katsottavissa tässä:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/09/1 ... nen-ateria

[Clarence]

Tuula Rantala on tuomionsa kärsinyt ja jatkaa mielensä kuntoutusta mielisairaalassa..
Alun perinkin Tuulan olisi pitänyt joutua sairaalahoitoon,mutta vasta tuomion loppuaikana sinne joutui.

Olen vaihtanut jossain pari sanaa murhasta tuomitun kanssa, ja tullut johtopäätökseen, että Niuanniemi olisi ollut oikea paikka. Sinne myös tuomittu olisi halunnut.

[Ryder]

On ehkä vähän epäoleellinen kysymys, mutta tietääkö kukaan minne Seija on haudattu? Itse näin hänet pari kertaa, kun kampaamossa kävin asiakkaana, mutta en siis henk.koht tuntenut. Jäänyt vaan tämä tapaus mieleen ja pohtinut myös olen, että mahtaako kukaan Seijan haudalla käydä... (vaikutti yksinäiseltä?)
Ajattelin, että jos sattuis Helsingin alueen hautausmaalle olevan haudattu, niin voisin vaikka ens kesänä käydä viemässä kynttilän tai kukkia haudalle.

Eikös se selviä,kun vaan kysyy seurakunnalta ja esittää asiansa,että haluaa käydä tutun kampaajan haudalla ja viedä sinne kukan tai kynttilän.
Birgitta Silanderhan vaikutti myös aika yksinäiseltä,työ vie mukanaan? Voisiko Seija Mörön kohtalo olla myös Birgitta Silanderin kohtalo? Että siellä kampaamolla olisi kohoteltu maljaa alkavan yhteistyön kunniaksi,mutta Birgittan drinkissä olisi ollutkin jotakin, jolla saatu Birgitalta tolkku pois,pakotetu ehkä allekirjoittamaan jotakin papereita ja sitten myöhemmin käyty viemässä Birgitta pois Helsingistä.Kännykkä ja Birgittan muut tavarat hävietty ja sitten oltu niin viatonta ja "muka" huolestuneita,kun työkaveria ei näy eikä kuulu,kun piti olla se palaverikin.

[Doctor Lecter]

Oliskos kellään heittää valokuvaa tuosta kampaamoliikkeestä? Julkisivusta siis.

Kuva vuodelta 2009. Googlemaps.

Hämeentie_34.jpg (43.01 KiB) Katsottu 9001 kertaa

Seija Mörön ainoa sukulainen lienee ollut hänen jo dementiakodissa ollut iäkäs äitinsä. Pesän selvittely lienee ollut pitkäaikaista puuhaa, sillä oliko jopa niin, että liikehuoneisto oli uhrin omistama ja oli "koskematta" vielä vuoden kuluttua Mörön kuolemasta.

[L'amourha]

On ehkä vähän epäoleellinen kysymys, mutta tietääkö kukaan minne Seija on haudattu? Itse näin hänet pari kertaa, kun kampaamossa kävin asiakkaana, mutta en siis henk.koht tuntenut. Jäänyt vaan tämä tapaus mieleen ja pohtinut myös olen, että mahtaako kukaan Seijan haudalla käydä... (vaikutti yksinäiseltä?)
Ajattelin, että jos sattuis Helsingin alueen hautausmaalle olevan haudattu, niin voisin vaikka ens kesänä käydä viemässä kynttilän tai kukkia haudalle.

Malmille tiesi vie, siellä osaavat opastaa lähemmin.

Seija Mörö kivi.jpg (64.47 KiB) Katsottu 7671 kertaa

[Rousku]

Kiitos kampaamon kuvasta. On aikoinaan (ennen tätä tapausta) tullut Hämeentietä dallailtua kerta jos toinenkin, mutta kampaamoon en muista kiinnittäneeni huomiota. Viereinen budoliike kyllä muistui mieleen kun nyt itsekin Google Mapsista paikkoja tarkastelin.

Seija Mörön ainoa sukulainen lienee ollut hänen jo dementiakodissa ollut iäkäs äitinsä. Pesän selvittely lienee ollut pitkäaikaista puuhaa, sillä oliko jopa niin, että liikehuoneisto oli uhrin omistama ja oli "koskematta" vielä vuoden kuluttua Mörön kuolemasta.

Ketjun sivulle 17 on kopioitu Hesarin juttu oikeudenkäynnistä, ja siinä mainitaan, että uhrin sisar vaatii rangaistuksen lisäksi 7 000 euron korvauksia. - Mistä tuo tieto äidistä dementiakodissa? Ja lieneekö äiti tuo hautakiven alin henkilö, vaikka sukunimi onkin toinen?

Mutta joo, tekijän kaikissa teoissa sama tausta: Haluaa että olisi suhde johonkin mieheen tai kuvittelee että sellainen olisi, vaikka mies itse on autuaan tietämätön asiasta... ja sitten mustasukkaisuus, että joku toinen nainen sen miehen nappaa. Aika surullista, ja psykiatrinen hoito olisi paikallaan - muukin kuin mieliala- ja unilääke. Rikostarinoita Suomesta -jakson mukaan mustasukkaisuuden olisi herättänyt tällä kertaa se, että kun tekijä puhui miesystävästään, Mörö oli tullut ehdottaneeksi, että mieshän voisi tulla mukaan heidän lomamatkalleen. On muuten saattanut olla tuolle miehelle itselleen aika karua saada tietää, mikä on ollut teon motiivi. Ja en ihmettele, jos tervejärkinen mies haluaakin ottaa tekijään etäisyyttä, kuten tämäkin mies teki. (Ja sitten tekijä pienessä päässään miettimään, ettei syys voi olla kuin toinen nainen )

Ja siis Mörö oli ollut tekemässä kauppoja siirtolapuutarhamökistä, mutta ei ilmestynyt sovittuna aikana pankkiin tekemään kauppakirjaa, mitä pankissakin ihmeteltiin kun hän muuten oli hoitanut asiansa säntillisesti. Yhdistämällä tämä ja poliisin julkistamat tuntomerkit päästiin henkilöllisyyden jäljille.

[Kalle-Ville]

Tuula Rantala on tuomionsa kärsinyt ja jatkaa mielensä kuntoutusta mielisairaalassa..
Alun perinkin Tuulan olisi pitänyt joutua sairaalahoitoon,mutta vasta tuomion loppuaikana sinne joutui.

IS:n mustasukkaisuussurmien sarjassa tällä viikolla tämä, mutta tekijän eli Tuula Irmeli Rantalan nimeä ei mainita sen enempää kuin lainauksesta ilmeneviä hänen myöhempiä vaiheitakaan.

Helsinkiläinen kampaaja otti pahaa aavistamatta ystävänsä tarjoamaa mustikkarahkaa – loppu oli karmiva



Siivoojanainen murhasi kampaajaystävänsä heinäkuussa 2008. Kuva: Peter Jansson, Harri Vaskimo

Julkaistu: 7:40

Kun kampaaja meni käymään ystävänsä luona, pöydässä oli kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja mustikkarahkaa. Kampaaja ei arvannut, mitä suuhunsa laittoi.



Ilta-Sanomat käsittelee juttusarjassa suomalaisten mustasukkaisuussurmien synkkää historiaa. Tämä on sarjan kahdeksas osa.

KESKIVIIKKOILTANA 23. heinäkuuta 2008 Sörnäisten Rantatiellä Helsingissä tassutteli yksinään mustavalkoinen pikkukoira. Vanha eläin veti perässään talutushihnaa. Lopulta ohikulkenut nuoripari poimi karkurin mukaansa ja vei löytöeläintaloon Viikkiin.

Kolmea päivää myöhemmin lauantaina harrastajakalastaja meni virvelöimään Tolkkistentien varrelle telakkarantaan Porvoossa.

Syrjäisessä rannassa nökötti käytöstä poistettuja laivoja, parhaat päivänsä nähneitä troolareita ja proomuja. Yhden vanhan paatin vieressä jotain epätavallisen isoa. Se oli vatsallaan kelluva naisen ruumis.

Myöhemmin selviäisi, että vainaja oli 50 kilometrin päästä löytyneen pikkukoiran omistaja, 59-vuotias helsinkiläiskampaaja.




Tästä paikasta 59-vuotiaan naisen ruumis löytyi kellumasta lauantaina 26. heinäkuuta 2008. Kuva: Harri Vaskimo

VAINAJAN löytymisestä tuli iso uutinen seuraavina päivinä. Tapausta tutkivalle keskusrikospoliisille oli alusta asti päivänselvää, että kysymyksessä oli henkirikos eikä tapaturmainen hukkuminen. Nainen oli kellunut rantavedessä täysissä pukeissa ja kaula auki viillettynä.

Surman tekotapaa ei kuitenkaan alkuvaiheessa kerrottu lehdistölle, sillä tiedon päätyminen julkisuuteen olisi voinut vaarantaa esitutkinnan.

Vainaja tunnistettiin 31. heinäkuuta, ja siinä vaiheessa tutkinta alkoi edetä vauhdilla. Surmaaja löytyy usein uhrin lähipiiristä, niin kävi nytkin.

Uhrin henkilöllisyyden selviämisen jälkeen poliisi otti kiinni tämän pitkäaikaisen ystävän, 53-vuotiaan siivoojanaisen. Samalla siivoojan asuntoon tehtiin kotietsintä ja hänen autonsa takavarikoitiin tarkempiin tutkimuksiin.

SIIVOOJAN tuttavat hämmästyivät poliisin sinivalkoisten eristysnauhojen ilmestymisestä naisen kotioveen. Naapurit tunsivat naisen hartaana uskovaisena, ja hän kävi säännöllisesti helluntailaisen Saalem-seurakunnan kokouksissa.

Naapurit kuvailivat naista hyvin puheliaaksi, jonka ”hössötys” saattoi säikäyttää sellaiset ihmiset, jotka eivät häntä entuudestaan tunteneet.

Tuttavat eivät kuitenkaan tienneet, että naisella oli väkivaltainen menneisyys. Hän oli noin kolmekymmentävuotiaana pahoinpidellyt törkeästi työtoverinsa ja lyönyt avomiestään kirveellä päähän.

Ensimmäinen rikoksista oli tapahtunut 1983. Työtoveri oli istunut lastauslaiturilla, kun nainen oli yllättänyt hänet takaapäin ja lyönyt päähän pihvinuijalla.

Syynä oli mustasukkaisuus, sillä nainen oli rakastunut edellisenä kesänä erääseen mieheen ja kuvitteli myös työtoverin havittelevan tätä.

Toinen rikoksista oli vuodelta 1988. Nainen oli asunut jonkin aikaa miehen luona, kunnes mies oli alkanut patistaa naista muuttamaan omaan asuntoon. Eräänä iltana miehen käytyä jo nukkumaan, nainen käveli sängyn viereen ja löi unten mailla olevaa avomiestään retkikirveellä päähän.




Naisen mustasukkaisuus ja omistushalu oli johtanut väkivallan käyttöön aiemminkin. Vuonna 1988 hän oli lyönyt nukkuvaa avomiestään retkikirveellä päähän. Kuva: Poliisin esitutkintamateriaali



Aiemmassa tapon yrityksessä nainen käytti retkikirvestä. Kuva: Poliisin esitutkintamateriaali

Mies selvisi hengissä, ja nainen sai syytteen tapon yrityksestä. Nainen kirjoitti katuvaisena kirjeitä oikeudelle, kertoi olevansa sellikammoinen ja pyysi lievää tuomiota.

– Suutuin kun minun piti muuttaa pois. Olisin halunnut asua miehen kanssa, olla hänen kanssaan onnellinen, kirjoitti hän eräässä tekstissään.

Nainen tuomittiin tapon yrityksestä vankilaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Hänen katsottiin olleen täyttä ymmärrystä vailla eli nykytermein alentuneesti syyntakeinen.

SIIVOOJA oli elänyt nuhteettomasti kaksikymmentä vuotta, kunnes harhainen mustasukkaisuus sai hänestä jälleen vallan.

Hän oli tutustunut Saalem-seurakunnassa itseään vanhempaan mieheen ja rakastunut tähän palavasti. Ilmeisesti nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa jonkinlaisessa seurustelusuhteessa, vaikka oikeasti rakkaus olikin yksipuolista. Mies oli alkanut vältellä Saalemin tilaisuuksia naisen tungettelevan käytöksen vuoksi.

Ennen pitkää nainen alkoi pelätä, että rakkaus, joka kuului hänelle, otettaisiin häneltä pois. Hän otti syytöstensä kohteeksi kampaajaystävänsä, johon oli tutustunut joitakin vuosia aiemmin kampaamokäynnin yhteydessä.

Vaikka kampaajayrittäjä ei tuntenut eikä ollut edes tavannut miestä, siivooja oli vakuuttunut, että tilaisuuden tullen kampaaja veisi miehen häneltä.

Siivooja puhui ajatuksistaan rukousavustajalleen, joka kuvaili naista myöhemmin oikeudessa muihin ihmisiin takertuvaksi ja paljon henkistä tukea tarvitsevaksi persoonaksi.

– Yhden kerran hän sanoi, että tekisi mieli tappaa. Muistutin häntä viidennestä käskystä, rukousavustaja todisti.

ITSE surma oli yhdistelmä suunnitelmallisuutta ja kaaosta. Siivooja kutsui kampaajan kerrostaloasuntoonsa Itä-Helsinkiin sillä verukkeella, että he pohtisivat yhteistä lomamatkaa.

Siivooja oli laittanut heille ruoaksi kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja jälkiruoaksi mustikkarahkaa.

Kaikki sujui hyvin jälkiruokaan saakka. Kun kampaaja alkoi syödä rahkaa, hänelle tuli omituisen väsynyt olo. Hän ehti ihmetellä, oliko siihen laitettu alkoholia, ja nousi hetkeksi seisomaan ennen kuin rojahti hervottomana olohuoneen lattialle.

”
Yhden kerran hän sanoi, että tekisi mieli tappaa. Muistutin häntä viidennestä käskystä.
Siivooja oli terästänyt uhrinsa rahkan suurella määrällä unilääkkeitä. Kun kampaaja makasi tajuttomana, nainen päätti hankkiutua eroon uhrinsa koirasta.

Kampaaja oli ottanut 11-vuotiaan perhoskoiransa mukaan vierailulle. Se oli hänelle rakas kuin oma lapsi, ja tuttu näky myös hänen työpaikallaan, Hämeentiellä sijaitsevassa kampaamossa. Jos joku asiakas ei pitänyt koirasta, ei asiakkaalla ollut enää mitään asiaa liikkeeseen.

Siivooja otti koiran mukaansa, kuljetti sen autolla kampaajan kotikulmille Hakaniemeen ja päästi irti kadulle. Sen jälkeen nainen palasi takaisin asunnolleen.

Edestakaisessa matkassa oli vierähtänyt puolisen tuntia. Kampaaja makasi yhä lattialla tiedottomana, mutta elossa. Siivoja viimeisteli surmatyön viiltämällä ystävänsä kaulan keittiöveitsellä. Kuolema seurasi muutamassa kymmenessä sekunnissa.

Sen jälkeen nainen raahasi ruumiin olohuoneesta kylpyhuoneeseen, pesi pois veren ja odotti pimeän tuloa.

PUOLEN yön maissa siivooja siirsi ruumiin rappukäytävään ja hissiin, jolla hän kuljetti vainajan viidennestä kerroksesta alaovelle.

Hän ei ollut edes käärinyt ruumista mihinkään vaan toimi joko hätäpäissään tai luotti siihen, ettei ketään tulisi enää niin myöhään rappukäytävässä vastaan. Hän oli suunnitellut vainajan siirtämistä kuitenkin sen verran, että oli parkkeerannut autonsa alaoven eteen.

hissi mörön surma.jpg (54.74 KiB) Katsottu 5745 kertaa

Uhri ei painanut kuin 50 kiloa, joten siivooja pystyi siirtelemään vainajaa ilman apua. Hän kuljetti ruumiin pimeän turvin hissillä alas ja nosti sen sitten autonsa takapenkille. Kuva: Tatu Lertola

Kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-

Hän nosti ruumiin auton takapenkille ja ajoi vajaan 50 kilometrin päähän Porvooseen ja upotti ruumiin rantaveteen. Seutu oli siivoojalle ennestään tuttu, sillä hän oli aiemmin käynyt keräämässä lähistöltä mustikoita.

OIKEUDESSA 53-vuotias siivooja oli itkuinen. Hän myönsi olleensa mustasukkainen miehestä, mutta kiisti, että olisi sen vuoksi suunnitellut murhaa. Hänen mukaansa ajatus ystävän tappamisesta tuli vasta tapahtumapäivänä.

– En tiedä mitenkään, mikä oikosulku tuli. En tiedä, mikä minuun meni, kun otin veitsen.




53-vuotias siivoojanainen vangitsemisoikeudenkäynnissä elokuussa 2008. Kuva: Peter Jansson

Käsittämätöntä vyyhtiä – rakastumista, kuviteltua seurustelusuhdetta, perätöntä mustasukkaisuutta – selittävät osaltaan naisen mielentilatutkimuksessa ilmitulleet seikat.

Siivoojalla ei todettu mielisairautta, mutta hänellä oli sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Hänellä oli alttius tuntea itsensä ivatuksi ja syrjityksi, olipa kyse kuvitelluista tai todellisista tilanteista. Etenkin seurustelu, mustasukkaisuus ja erotilanteet aiheuttivat hänessä erityisen voimakkaita tunnereaktioita.

Siivooja tuomittiin oikeudessa murhasta, mutta persoonallisuushäiriön takia hänen katsottiin olleen alentuneesti syyntakeinen. Se tarkoitti 11 vuoden vankeutta elinkautisen sijaan.

Lähteinä: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto, oikeuden pöytäkirjat

Miika Viljakainen

[Kirjuri]

Eikö tämä ole erotomaniaa noin psykologisesti?

[sivustakatsojanrooli]

Tätä Seijan tapausta käsitellään Rikoksen Anatomian uusissa jaksoissa yhtenä osana, ja tämän keissin osalta jakso tulee Dplayn mukaan esitykseen marraskuun puolella.

[MEG]

Ruumiin löytyminen oli sattuma. Ilman sitäkin olisi ehkä katoamistutkinta johtanut kampaaja tuttavan vahvaan epäilyyn. Mutta olisiko huoneen verijäljet yhdessä uni ja psyykelääke ostosten kanssa riittänyt murhatuomioon. Olisiko tappaja päässyt yhtä vähällä tuomiolla kuin Milla Arosen surmaaja ja kätkijä.

[sivustakatsojanrooli]

Ruumiin löytyminen oli sattuma. Ilman sitäkin olisi ehkä katoamistutkinta johtanut kampaaja tuttavan vahvaan epäilyyn. Mutta olisiko huoneen verijäljet yhdessä uni ja psyykelääke ostosten kanssa riittänyt murhatuomioon. Olisiko tappaja päässyt yhtä vähällä tuomiolla kuin Milla Arosen surmaaja ja kätkijä.

Ruumiskoirathan tutki silloin myös tuon siivoojan asunnon lisäksi hänen käytössään olleen auton, ja sieltä myös löytyi verijälkiä..

[MEG]

Varmaan Seijan surmasta löytyi useitakin jälkiä. Mutta lääke ostot viittasivat selvästi ,suunniteltuun murhaan.

[oobe]

Onkos tän jutun esitutkintapöytäkirjoja kellään tallessa?

[Haudankaivaja]

Missä lie tämä psykopaatti tänään?