Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

Niin, onko Kytäjän kartanon kirous totta? Viimeksihän siellä murhaili Teemu Petteri Salmela, vähäistä keskustelua tästä on täällä. Tämä ymmärrystä vailla tuomittu Teemu on onneksi nykyään tosi makee ja joku on 100% varma, ettei hän enää surmaa.

Hesarin kuukausiliite on referoinut pitkän jutun Kai Vähäkallion edesottamuksista(alla), Kailla meni bänks entisen vaimon kaa henkirikosten vuoksi tulleen vankilatuomion aikana, mutta kartanonherralta ei rakkaus hevin loppunut, vaan hän poimi itselleen vankilan sairaanhoitajan kullanmurukseen.

Onko seksisuhde alkanut jo vankeuden aikana? Sitä alla oleva mielestäni tosi hyvä juttu muuten( näin netissä näkyväksi), ei kerro:
Sunnuntain murhasarja osa 3: Kytäjä
"Kuin paha uni"
Yö peittää Kytäjän kartanon. Muutaman kilometrin päässä nukkuu kolme poikaa teltassa. Seuraavana aamuna poikia ei enää ole.
Sunnuntai 12.8.2012

Keskiyön hetki oli jo taittunut.

Pitkä, parrakas mies lähestyi niemen kärkeä Kytäjärven rannassa Hyvinkäällä.

Yö oli lähes äänetön. Juuri taakse jäänyt helatorstai vuosimallia 1972 oli ollut Etelä-Suomessa kuuma.

Niemen kärkeen oli pystytetty teltta. Siinä nukkui kolme poikaa.

Leiriytyjät olivat iskeneet rannassa kasvavaan leppään puukon ja kirveen.

Teltan edessä savusi hiillos.

Telttaa lähestyvä pitkä mies kantoi kädessään jotain.

Hiljaisessa yössä liikkuva mies pysähtyi lepän luokse. Hän irrotti siihen lyödyt teräaseet ja käveli niiden kanssa muutaman askeleen kauemmaksi. Kuului pieni loiskaus, kun kirves rikkoi veden pinnan.

Mies käveli takaisin teltan luo.

Hän avasi teltan vetoketjun.

Sitten yötä repi viisi laukausta.

Kello oli noin kahdeksan perjantaiaamuna, kun Marja-Leena Uusimäki lähestyi niemen kärkeä, "Kaalimaannokkaa".

Kaalimaannokasta nousi hyvin kalaa, varsinkin ahvenia.

Uusimäki ei kuitenkaan ollut tullut kalaan. Hän oli luvannut tuoda eväitä niemen kärjessä telttailevalle poikaystävälleen Veijo Häkkiselle, 18, ja tämän kavereille Esa Hyväkälle, 17, ja Kai Hyväkälle, 14.

Marja-Leena oli lähtenyt Kaalimaannokasta edellisenä iltana noin kello 21. Silloin kaikki oli vielä hyvin.

Viikonloppuna oli tarkoitus mennä juhlimaan. Rajamäen Sääkshovissa olisi tanssit.

Mutta kun Uusimäki perjantaiaamuna saapui niemenkärkeen, pojat eivät vastanneet tytön tervehdykseen. Uusimäki avasi teltan vetoketjun.

Näky oli hirveä.

Pojat makasivat teltassa kuolleina. Jokaista oli ammuttu päähän.

Uusimäki ryntäsi läheiselle kyläkaupalle. Kyläkauppias hälytti ambulanssin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.

Kolme elämää oli sammunut.

Keskusrikospoliisi ei aikaillut.

Poikien päiden läpi menneet surmanluodit kaivettiin maasta ja lähetettiin analysoitavaksi.

Silminnäkijähavaintoja alettiin kerätä. Ketkä olivat nähneet pojat edellisenä päivänä? Oliko tapahtunut jotain erikoista? Missä he olivat liikkuneet?

Krp puhutteli kesäkuun alkuun mennessä lähes tuhatta ihmistä.

Eräällä poliisin jututtamalla varastomiehellä oli mielenkiintoista kerrottavaa.

Mies oli nähnyt poikien telttapaikan lähistöllä helatorstaina tukevan, noin 40-vuotiaan miehen, joka oli "tarkoituksellisesti varjellut kasvojaan".

Vihje oli aluksi mielenkiintoinen, mutta pian poliisi alkoi vakuuttua siitä, ettei kasvojaan peitelleellä miehellä ollut tapahtumiin osuutta.

Kolmoissurma oli mysteeri, varsinkin motiivi ihmetytti. Pojilla ei ollut hallussaan juuri mitään varastamisen arvoista. Heidät oli sitä paitsi tapettu kesken unien, joten riidastakaan ei kai ollut kyse.

Huhuttiin huumeista.

Kolmen surmatun tiedettiin kuuluneen "jengiin", jonka jäsenistä ainakin yksi poika oli tehnyt itsemurhan ja yksi tyttö kuollut huumausaineiden "liikakäyttöön". Jengillä oli huono maine pikkurikosten ja levottoman elämän takia. Oliko kyseessä kosto?

Poikien ruumiinavaustiedoista ei kuitenkaan löytynyt merkkejä huumeista. Kuulustelut eivät myöskään antaneet vahvistusta sille, että kyse olisi jonkinlaisesta kostosta.

Päivät kuluivat.

Kytäjärvelle suunniteltu partiolaisten taitokilpailu siirrettiin. Lasten turvallisuutta ei haluttu riskeerata.

Kytäjän kartanonherra Kai Kustaa Vähäkalliokin alkoi hermostua. Olihan surmatyö tehty hänen maillaan.

"Jos surma ei pian selviä, maine menee kuten koko Hyvinkään seudulla", Vähäkallio, 32, sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa.

Vähäkallion maine olikin jo kyseenalaistettu.

Päivien kuluessa yhä useampi syyttävä sormi alkoi nimittäin osoittaa häntä.

Kytäjän vauraassa kartanossa oli aina eletty vähän kuin järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella.

Aikanaan kartano oli ollut jopa Pohjoismaiden suurin. Kartanolla oli ollut oma meijeri, vesivoimalla toimiva sähkölaitos, saha, kalanviljelylaitos ja yksityinen, kapearaiteinen rautatie.

Nyt parhaat päivät olivat jo takana, mutta kartano oli edelleen vauras ja vaikutusvaltainen. Kai Kustaa Vähäkallio oli perinyt sen hallinnan vuonna 1965.

Uuden omistajan tiedettiin olevan hyvin luontorakas ja mustasukkainen maistaan.

Hyvinkääläisillä oli tuohon aikaan tapana liikkua lähialueiden luonnossa vapaasti vaellellen ja kalastellen.

Se ärsytti Vähäkalliota.

Hän oli aiemmin hätyytellyt mailtaan telttailijoita kovin sanoin ja jopa ase kädessä.

Huhumyllyä kasvatti se, että kartanon omistajalla tiedettiin olevan suuri asekokoelma. Kartanon mailta kuului aikalaistodistajien mukaan jatkuvasti ammuskelua. Välillä harvennettiin eläinkantaa, välillä harjoiteltiin muuten vain.

Nyt Kytäjän kartanosta vakuutettiin kuitenkin poliisille, että kaikki aseet olivat tallessa.

"Olin täällä surmayönä, mutta mitään laukauksia en kuullut", Vähäkallio sanoi.

Kai Vähäkallio oli aloittanut opiskelun Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, mutta opinnot olivat jääneet kesken.

Hänellä oli vaimo ja 4–8-vuotiaat pojat.

Surmailtana Vähäkallio oli viettänyt aikaa kotonaan. Hänen pikkuserkkunsa, ylioppilas Anna-Maija Siikarla, oli tullut kartanoon noin kello 21.30 perheensä läheiseltä kesäasunnolta.

Siikarla oli tavannut Vähäkallion katselemassa televisiota. Tv:ssä näytettiin Akira Kurosawan elokuvaa, joka kertoi elämästä suurkaupungin slummeissa.

Siikarlakin jäi katsomaan elokuvaa. Kun elokuva loppui vähän ennen keskiyötä, Siikarla lähti.

Vähäkallio meni nukkumaan. Vai menikö?

Kun poikien kuolemasta oli kulunut jo lähes kuukausi, lehdet kertoivat, että poliisi oli ottanut kiinni surmista epäillyn miehen. Lehtimiehet soittivat Kytäjän kartanolle, mutta Kai Vähäkallion kerrottiin olevan matkoilla.

Missä? Sitä ei kerrottu.

Tuli kesäkuun 13. päivä. Krp ilmoitti pitävänsä tiedotustilaisuuden.

Kytäjän kartanonherra Kai Kustaa Vähäkallio oli tunnustanut ampuneensa kolme poikaa Kytäjärvellä helatorstain jälkeisenä yönä. Surmatyön Vähäkallio oli tehnyt omistamallaan Colt 357 Magnum -käsiaseella.

Miksi? Sitä Vähäkallio ei itsekään enää oikein ymmärtänyt.

Kartanonherra oli nähnyt ikkunastaan poikien nuotion. Luvaton telttailu kartanon mailla oli suututtanut.

Lopetettuaan elokuvan katselun hän oli hakenut pistoolinsa ja kävellyt vastarannalla sijaitsevaan Kaalimaannokkaan rantaviivaa seuraillen.

Siellä Vähäkallio kertoi raivostuneensa, koska niemennokassa oli kaadettu leppiä ja roskattu. Hän heitti poikien kirveen ja puukon järveen.

Sitten Vähäkallio avasi poikien teltan oven, valaisi nukkuvia poikia taskulampulla ja kohotti pistoolin.

Verityön jälkeen Vähäkallio oli palannut kartanolle, puhdistanut aseen ja mennyt nukkumaan.

Oikeudenkäynti alkoi heinäkuussa 1972. Tunnustuksesta oli kulunut vajaa kuukausi.

Vaaleansiniseen kesäpukuun ja BossaNova-paitaan pukeutunut Vähäkallio päätettiin lähettää ensin mielentilatutkimuksiin. Kävi ilmi, että Vähäkallio oli ollut tekojen aikaan "täyttä ymmärrystä vailla".

Tutkimuksissa hän oli muun muassa kertonut ampuneensa pojat, koska yhdellä oli viikset "kuten roistoilla". Vähäkallio oli tullut siihen lopputulokseen, että pojat eivät olleet "oikein ihmisiä vaan jonkinlaisia olioita".

Vähäkallio osoitti selvää katumusta tekojaan kohtaan.

"Kaikki tuntuu tällä hetkellä yhä ihmeellisemmältä, kuin paha uni ja vieläkin käsittämättömämmältä", mies sanoi.

Käräjäoikeus tuomitsi Vähäkallion kolmesta taposta 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Myöhemmin korkein oikeus alensi tuomiota kolmella vuodella.

Järkkynyt mieli ei ikinä parantunut.

Koska Vähäkallio oli ensikertalainen, hän kärsi tuomiostaan lopulta vain puolet.

Vapautumista seurasi välitön avioero. Uudeksi elämänkumppaniksi Vähäkallio otti vankilan sairaanhoitajan, johon kartanonherra oli ihastunut vankeusaikanaan.

Sekavat ajatukset eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan. Vähäkallio ei kestänyt enää vapautta.

Heinäkuun 20. päivänä vuonna 1979 Kai Kustaa Vähäkallio palasi viimeisen kerran asekokoelmalleen.

Lähteet: HS- ja IS-arkistot sekä Hannes Markkula: Kuusi suomalaista murhaa.


Sanomien aikakauslehti, joka käsittelee yhtä aihetta kerrallaan ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Touko Hujanen HS
Kuva
Tänä päivänä surmapaikka, "Kaalimaannokka", on kasvanut umpeen. Viereen rakennetaan omakotitaloaluetta.
Erkki Laitila HS
Kuva
Kartanonomistaja Kai Vähäkallio saapui ilmeettömänä oikeuteen helmikuussa 1973.
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17030
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Kai Kustaa Vähäkallio -Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

VPY kirjoitti:Tuohon väittämään, että 70-luvulla oli miedommat rangaistukset kuin "nykyään" oikeistopuolueiden hallitusvastuuaikana kaipaisin kyllä ihan oikeata faktatietoa, enkä kouluttamattoman valkoisen roskaväen mutu-tietoa :roll: :mrgreen:
Nimimerkkinä sianliha (ja monet muut nikkinsä) viime aikoina esiintynyt VPY ei kait koskaan uskonut siihen, että tuomiot henkirikoksista ovat koventuneet. Todisteita hän kaipasi. En tiedä saiko hän niitä, mutta Keskisuomalaisen verkkosivuilla oli pari päivää sitten tälläinen kirjoitus: (lyhenneltynä)

Yhä harvempi rikoksentekijä on alentuneesti syyntakeinen
Elinkautisvankien määrä on yli kuusinkertaistunut vuodesta 1990.


Elinkautisvankien määrä oli pitkään kasvussa ja Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan luku on tällä hetkellä yli kuusinkertainen verrattuna 1990-luvun alkuun. Kun vuoden 1990 alussa elinkautisvankeja oli maassa 30, tämän vuoden alussa heitä oli 202. Kasvua selittää eniten se, että yhä harvempi rikoksentekijä todetaan alentuneesti syyntakeiseksi.
– Kun ennen vain yksi neljäsosa murhasta tuomituista sai elinkautisen, nyt saavat lähes kaikki. Samaan aikaan alentuneesti syyntakeiseksi tuomitaan enää pieni osa siitä, mitä ennen tuomittiin, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja Tapio Lappi-Seppälä.

Alentuneesti syyntakeiseksi toteaminen johti ennen usein siihen, että elinkautisen sijaan saatiinkin lyhyempiä vuosituomioita.
– Ennen kun oli vaikkapa päihtyneenä tehnyt jotakin ja oli persoonallisuushäiriö, saatettiin pitää alentuneesti syyntakeisena. Nyt tällainen yhdistelmä ei enää täytä määritelmän edellytyksiä, kertoo Vanhan Vaasan psykiatrisen sairaalan johtava lääkäri Markku Eronen.

Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan alentuneesti syyntakeisiksi todettujen osuus kaikista mielentilatutkimusten ratkaisuista onkin vähentynyt 1990-luvun alun noin 60 prosentista vähän yli kymmeneen prosenttiin.

Elinkautisvankien määrän kasvu tasaantui vuoden 2015 alusta. Lappi-Seppälän mukaan tämä johtuu siitä, että elinkautiseen tuomitut alkavat nyt vapautua ja tilanne tasaantuu.

Alentuneesti syyntakeisen kategoriaa kartetaan

Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma kertoo, että alentuneesti syyntakeiseksi toteamista alettiin karttaa parikymmentä vuotta sitten.
– Syynä tähän on se, että alentunut syyntakeisuus on ongelmallinen kategoria, koska se on saattanut johtaa siihen, että tulee lyhyempi vuosituomio elinkautisen sijasta, Lauerma sanoo.

Lauerman mukaan on paradoksaalista, että henkirikoksen tehneet henkilöt, jotka voivat olla erityisen vaarallisia jonkin poikkeavuuden takia, saisivat lyhyempiä tuomioita ilman, että siihen liittyy mitään hoitovelvoitetta.
– Sen takia tämän kategorian käyttöä on vähennetty, ja monet oikeuspsykiatrit ovat sitä mieltä, että sitä ei tarvitsisi edes olla.

...
ksml.fi

"jotka voivat olla erityisen vaarallisia jonkin poikkeavuuden takia, saisivat lyhyempiä tuomioita ilman, että siihen liittyy mitään hoitovelvoitetta".

Tästä kirjoitin aikoinaan useille oikeusministereille, mutta yksikään, siis ei yksikään, vastannut. Kait he kokivat, että on humaania antaa varttihullulle pienempi tuomio ja päästää tämä ilman hoitovelvotetta ihmisten ilmoille. Kokivat kirjoittelun varmaankin ahdisteluna. Maallikko marisee eikä mistään mitään tiedä.

No, ei tämäkään riitä VPY:lle (sianliha), sillä tämän kaiken takana oli porvarien, yli 15000 euroa vuodessa tienaavien sekä lionsklubilaisten salaliitto, jolla saatiin Kai Vähäkallion tuomio pienemmäksi kuin mitä olisi pitänyt olla. Sama meininki on jatkunut tähän päivään saakka. Kokoomuslainen nuorisopoliitikko sai ek:n, mutta oikeasti hänen henkilöllisyys on vaihdettu ja mies on jossain vapaana, koska salaliitto.

Henkirikotuomioiden koventumisesta ei saa yksikään poliitikko ottaa pisteitä, sillä puolueista riippumatta kaikki ovat samanlaisia jahkaavia vätyksiä, joita kiinnostaa lähinnä se, kuinka afgaanien, somalien ja irakilaisten olisi Suomessa mahdollisimman hyvä olla.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Kai Kustaa Vähäkallio -Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

Hienoimpia kuvauksia itsemurhasta muuten tuossa kk-liitteen jutussa, mitä muistan kuulleeni. Enkä edes välitä siitä, että oli kartanonherra, eikä joku tavallinen.

Millähän tuo Herra Kai päätti päivänsä - liekkö ollu joku Mannerheimin lonkka-ase tai peräti hänen upseerimiekka? Onko tämä asekokoelma muuten nykyään Nallella, vai kenellä "kartanonherralla" lie? Voisikohan sillä olla samankaltaista käyttöä tänäkin päivänä, vai onko tämä turha toivo, että omatuntoa olisi?

Tätä itsemurhaan johdattelua olisi pitänyt toki lyhentää, kuten minä tein, sanaakaan en muuten muuttanut:
"Järkkynyt mieli ei ikinä parantunut.
...
Sekavat ajatukset eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan. Vähäkallio ei kestänyt enää vapautta.

Heinäkuun 20. päivänä vuonna 1979 Kai Kustaa Vähäkallio palasi viimeisen kerran asekokoelmalleen."
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Heinohilarius
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Heinä 01, 2016 2:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kai Kustaa Vähäkallio

Viesti Kirjoittaja Heinohilarius »

Mat-Lock kirjoitti:
Ailar kirjoitti:
Henkilötaustaa Vähäkalliosta

Vähäkallio on haudattu paikkaan, mistä monella ei ole tietoa. Haudalla ei ole kiveä, mutta kylläkin jatkuvasti kukkia.
Äitä lienee vielä elossa, muuten tätä ei voi selittää. :roll:
Kai Vähäkallio on haudattu Kytäjän hautausmaalle. Kuva on vuodelta 2014.
Hyvinkää Kytäjä Vähäkallio 1.JPG

Heinohilarius
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 14
Liittynyt: Pe Heinä 01, 2016 2:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kai Kustaa Vähäkallio -Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Heinohilarius »

Hauta Kytäjän hautausmaalla
Hauta Kytäjän hautausmaalla
Vähäkallio.jpg (168.22 KiB) Katsottu 12924 kertaa
Vaihdoin kuvan.

Johnny_B
Nikke Knakkertton
Viestit: 168
Liittynyt: Pe Tammi 23, 2009 12:05 pm
Paikkakunta: Varsinais-Suomi

Re: Kai Kustaa Vähäkallio -Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Johnny_B »

Tapahtumaan tämä ei liity, mutta videossa lie KKV puhumassa Kytäjän kartanon mailla kulkeneesta rautatiestä 60-luvulla: http://areena.yle.fi/1-3702277

Kohdasta 15:40 eteenpäin.

Rocket
Harjunpää
Viestit: 319
Liittynyt: To Syys 23, 2010 3:15 pm

Re: Kai Kustaa Vähäkallio -Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Rocket »

Tuolla kuvaa, videota ja tarinaa Kytäjän kartanosta: http://urbanex.ninja/kohde/kytajan-kartanon-kirous/

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Paljon kiitoksia teille nimimerkki "Rocket".Koska huomenna on itselläni vapaapäivä, niin jotain ehdin minfoon raapustella.

Apu- lehti 29/1972 kertoi Kytäjän telttasurmista peräti 6.sivun verran.Lehden mukaan aineisto perustui kuulustelupöytäkirjoihin:

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Minulla ei ole alkuperäistä lehtiuutista Kytäjän kolmoissurmien paljastumisen ajalta; sen sijaan seuraava lehtileike löytyi:

Kuva

Hyvinkää oli kotimaisen rikoshistorian polttopisteessä juuri noihin aikoihin.En niin tarkkaan noita vuosilukuja jaksa muistaa,mutta ainakin Häkä- Enska ja Väinö Svahn tulivat spontaanisti mieleen.

Apropoo- kuten yllä tulikin jo selvitetyksi, niin huumekuvioitakin tutkittiin.Tästä kertoi lehdistölle komisario Paavo Mömmö.( ja tämä oli siis vitsi tai sanoisinko kevennys muuten niin synkkään aiheeseen).
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17030
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Aamuposti 21.6.72.
Aamuposti 21.6.72.
Kytäjä.jpg (115.59 KiB) Katsottu 10063 kertaa
Aamuposti 21.6.72.
Aamuposti 21.6.72.
Kytäjä1.jpg (183.07 KiB) Katsottu 10063 kertaa
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
Dortmunder
Hetty Wainthropp
Viestit: 456
Liittynyt: Ma Tammi 25, 2016 12:15 pm
Paikkakunta: New York

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Dortmunder »

Asiaan ehkä uuttakin valoa tuova artikkeli tänään Iltasanomissa. Ohessa linkki ja kopsattu tekstiosuus pötkössä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006009621.html

Yön kammottavat tapahtumat Kytäjärven rannalla eivät unohdu: kartanonherra avasi teltan vetoketjun ja ampui kolme nuorta revolverilla

Kartanonherra Kai Vähäkallio surmasi toukokuussa 1972 kolme maillaan yöpynyttä telttailijaa. Mielentilatutkimuksen papereista käy nyt ensimmäistä kertaa ilmi, mitä hän kertoi ajatelleensa yön pimeinä hetkinä.

16-VUOTIAS Marja-Leena lähti kotoaan varhain, sillä hänellä oli kiire Kaalimaannokalle.

Se oli pieni niemen kärki Kytäjärven etelärannalla Hyvinkäällä, Kytäjän kartanon mailla.

Siellä hänen tuore poikaystävänsä, 18-vuotias Veijo Häkkinen oli telttailemassa Hyväkän veljesten, Esan, 17, ja Kain, 14, kanssa.

Marja-Leena kulki kävellen, sillä hänen kotoaan ei ollut paikalle matkaa kuin viisi kilometriä. Aamukahdeksalta oli vielä koleaa, vaikka aurinko lämmitti jo.

Keltainen Sopu-teltta oli samalla paikalla, mihin pojat olivat sen toissa iltana pystyttäneet. Marja-Leena oli viettänyt edellispäivän poikien kanssa, ja kun hän oli lähtenyt illalla kotiinsa, Veijo oli onkinut, Esa pilkkonut puita ja Kai kävellyt pitkin rantaa.

Marja-Leena oli luvannut tuoda pojille aamuksi ruokaa.

Kun hän pääsi telttapaikalle, hän ihmetteli, miksi Hyväkän veljesten molemmat mopot nojasivat yhä kiveä vasten. Esan olisi kuitenkin pitänyt mennä aamuksi töihin postiautolle.

Hän arveli Esan nukkuneen pommiin, sillä keltaisen teltan edustalla lojui kolme saapasparia.

– Esa, etkö sä mennytkään duuniin? Marja-Leena hihkaisi kävellessään telttaa kohti.

Kukaan ei vastannut. Teltan oviaukon vetoketju oli auki, mutta Marja-Leenan piti raottaa kangasta nähdäkseen sisään.

Pojat makasivat teltassa päät ovelle päin, mutta he eivät olleet nukkumassa. He olivat samassa asennossa kuin nukkuessa, mutta he eivät näyttäneet nukkuvilta vaan kuolleilta.

Vasemmalla makasi Veijo punakukallisen täkin alla. Hänen kasvojensa päältä kulki leveä veriraita, aivan kuin punainen naamio. Keskellä Esa puolestaan oli niin syvällä makuupussissaan, että hänestä näkyi vain töyhtö vaaleaa tukkaa.

Aivan oikealla makasi Kai. Vihreä huopa oli jotenkin omituisesti hänen ympärillään ja peitti osan kasvoista.

Marja-Leena kurotti kätensä ja kosketti sormellaan Kain poskea. Se oli kylmä. Ei niin kylmä kuin esineet ovat aamuisin, mutta viileä. Hän otti Kain käden omaan käteensä ja kokeili ranteesta pulssia. Ei mitään.

Marja-Leena nousi kumarasta ja jäi teltan eteen seisomaan. Itku kurkussa hän mietti, mitä tekisi.

Sitten hän lähti juoksemaan. Oli 12. päivä toukokuuta vuonna 1972, perjantai.

PARISSA TUNNISSA rikospaikka kuhisi väkeä. Marja-Leena oli juossut kilometrin päähän Ahjon kyläkauppaan hakkaamaan ovea, mistä oli soitettu sairasauto ja poliisi.

Paikallispoliisi oli puolestaan hälyttänyt avuksi tutkintaan keskusrikospoliisin, ja nyt Kaalimaannokkaa mittailtiin, kuvattiin ja tongittiin eri puolilta rikoksen selvittämiseksi.

Kytäjä uhrit.jpg
Kytäjä uhrit.jpg (58.05 KiB) Katsottu 5494 kertaa
Kytäjän kolmoissurman uhrit Vas: Esa Tapani Hyväkkä, Kai Tapio Hyväkkä ja Veijo Ilmari Häkkinen. (KUVA: Lehtikuva)

Raaka kolmoissurma oli tapahtunut Kytäjän kartanon mailla, joten viisikymppinen eräpoliisi Karl Wickström katsoi parhaimmaksi mennä kertomaan asiasta kartanon isännälle, 32-vuotiaalle Kai Vähäkalliolle.

Eihän Wickström siinä vaiheessa tiennyt, että menisi kertomaan poliisitutkimuksista itselleen surmaajalle.

Hänen ratkaisunsa oli kuitenkin ymmärrettävä, sillä vaikka hän oli virallisesti Liikkuvan poliisin mies, hän oli valvonut Kytäjän kartanon maita ja mantuja yli 20 vuotta. Kun hän oli aloittanut alun perin metsästysseura Kytäjän Kytät ry:n palveluksessa metsästyksenvalvojana vuonna 1950, tilusten herrana oli ollut vielä Kain isoisä, kuuluisa arkkitehti ja suurmies Väinö Vähäkallio.

Tuskinpa se vaihtoehto, että kartanonherra oli kolmoissurmaaja, kävi edes Wickströmin mielessä. Toisaalta hänen tietonsa tapahtumista eivät olleet tärkeitä, eivät edes oikeita.

Rynnätessään Vähäkallion toimistoon Wickström oli kiihdyksissä ja höpötti, kuinka uhreja oli ammuttu, päät murskattu ja sitten kannettu Kaalimaannokkaan teltan sisään piiloon.

– Siellä on kolme kroppaa!

Vähäkallio pomppasi pystyyn työpöytänsä takaa. Joko hän näytteli hämmästynyttä tai sitten oli aidosti ihmeissään Wickströmin ruumiinsiirtelypuheista – eihän hän ollut kantanut ruumiita mihinkään.

Olipa niin tai näin, lopulta hän sai sanotuksi:

– Ihanko oikeita ihmisruumiita?

KAI Kustaa Vähäkallio oli älykäs mutta synkkä, ristiriitojen ja epäluulojen repimä mies. Hän syntyi kymmenen päivää yliaikaisena maaliskuun 10. päivänä vuonna 1940. Tismalleen samana päivänä, jolloin hänen isänsä vänrikki Kai Väinö Vähäkallio (s. 1916) sai surmansa talvisotarintamalla tykistökeskityksessä.

Kain isoisä Väinö olisi halunnut ottaa pojan huollettavakseen ja suunnitteli tästä alun alkaen tilustensa perijää, mutta leskeksi jäänyt Kain äiti Katri ei halunnut luopua esikoisestaan.

Poliisi kaivoi poikien päiden läpi menneet luodit Kaalimaannokan maasta ja lähetti ne tutkittaviksi.

Kun Kai oli kolmevuotias, hänen äitinsä avioitui Kytäjän kartanon metsänhoitajan Simon kanssa. Isoisä-Väinö ei katsonut liittoa hyvällä – poikansa leski, metsänhoitajan kanssa – vaan opetti sinnikkäästi Kaille, ettei Simoa saa sanoa isäksi tai isäpuoleksi vaan Simo-sedäksi.

Kai tunsi olevansa kiistakapula isovanhempiensa ja vanhempiensa välissä, ja ulkopuolisuuden tunne korostui entisestään sen jälkeen, kun Katri ja Simo saivat kuusi yhteistä lasta. Kai tunsi jäävänsä syrjään ja ripustautui äitiinsä yhä tiukemmin.

Kun Väinö Vähäkallio kuoli 1959, Simosta tuli Kytäjän kartanon tosiasiallinen isäntä, sillä Kai ei ollut vielä valmis ottamaan moista vastuuta harteilleen. Hän oli vasta 19-vuotias, ja äiti valitsi yhä hänen vaatteensa.

KYTÄJÄN kolmoissurman aikaan Kain äiti Katri oli 55-vuotias.

Tapahtunut kantautui nopeasti hänen korviinsa. Uutisissa julkaistiin myös kuvat surmansa saaneista pellavapäisistä pojista. Uutisissa kerrottiin, että heidät oli ammuttu.

Jos äiti epäilikin, että Kailla oli jotain tekemistä poikien kuolemien kanssa, hän ei sitä ääneen sanonut.

Yhtenä yönä hän kuitenkin näki unen, jossa jutteli pojalleen ja kysyi kuin ihmetellen:

– Nukkuivatko he, kun sinä ammuit?

Kytäjä_rekonstruktio.jpg
Kytäjä_rekonstruktio.jpg (104.33 KiB) Katsottu 5494 kertaa
Jokaista uhria ammuttiin lähietäisyydeltä niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt edes kohottautua istualleen. Kuvat ovat poliisin jälkikäteen lavastamasta tilanteesta, jolla selvitettiin tapahtumien kulkua. (KUVA: Poliisi)

Jos Kain äiti olisi päässyt kysymään samaa poliisilta, poliisi olisi vastannut: kyllä, he nukkuivat. Se oli selvää alusta alkaen. Ampuja oli tullut helatorstain ja perjantain välisenä yönä teltalle ja ampunut jokaista uhriaan lähietäisyydeltä niin nopeasti, ettei kukaan heistä ollut edes ehtinyt kohottautua istualleen.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa kaikille pojille merkittiin sama välitön kuolinsyy: vulnus sclopetarium cranii et cerebri perforans eli kallon ja aivot lävistänyt ampumahaava. Oikeassa laidassa telttaa nukkunutta 14-vuotiasta Kaita oli ammuttu lisäksi keskivartaloon.

Poliisi kaivoi poikien päiden läpi menneet luodit Kaalimaannokan maasta ja lähetti ne tutkittaviksi.

Vastaus tuli kolmessa päivässä eli 15. toukokuuta. Tutkimusapulainen kertoi, että kyseessä olivat Winchesterin Western Super X -patruunat ja ne oli ammuttu joko Colt .357:lla tai Colt .38:lla.

Tämän perusteella poliisi päätti lähteä takavarikoimaan kaikki vastaavanmerkkiset aseet, mitä Hyvinkäältä vain löytyisi.

Piipun rassaaminen ei ollut auttanut, ja kartanonherran suunnitelma oli menossa kovaa vauhtia päin helvettiä.

KAI Vähäkallio oli isoisänsä tavoin aseintoilija, vaikka inhosikin metsästystä.

Se oli tavallaan ironista, sillä Kytäjän maita pidettiin metsästäjän Mekkana. Oli hirviä, valkohäntäpeuroja, kuusipeuroja, kettuja, ilveksiä, jäniksiä, metsoja, teeriä, pyitä, sorsia. Syksyiset hirvijahdit olivat olleet isoisän aikaan väkevä perinne, ja vuonna 1934 jahtiin oli osallistunut muun muassa tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud.

Kaista viattomien luontokappaleiden tappamisessa oli jotain vastenmielistä.

Kai kuitenkin tunsi aseet, sillä hän harrasti kilpa-ammuntaa. Hän tiesi, että poliisi saattaisi tehdä hänelle parafiinitestin, joten hän kävi varmuuden vuoksi Hyvinkään ampumaradalla näyttäytymässä ja ampumassa pistoolilla, jotta voisi selittää mahdolliset ampumisesta jääneet jäljet käsissään.

Poliisi tulisi tutkimaan ennen pitkää myös hänen mittavaa asekokoelmaansa, johon kuului useita luvattomia konepistooleita ja automaatti- ja metsästyskivääreitä.

Päähuolenaihe oli kuitenkin kolmoissurmassa käytetty Colt .357 Magnum ja se, että se oli luvallinen. Poliisi tietäisi luvan perusteella, että hänellä oli kyseinen ase, joten hän ei voinut heittää sitä Kytäjärveen kuten oli tehnyt hylsyille.

Revolveri oli tehtävä vertailukelvottomaksi. Niinpä hän otti palan teräsvillaa, survoi sen ruuvimeisselillä aseen piipun sisään ja alkoi hinkata.

KARTANONHERRA Vähäkallio oli yksi epäillyistä jo alussa, mutta muitakin tutkintalinjoja oli. Yksi linja olivat huumeet ja huumevelat.

Poliisi oli niiden suhteen ylivalppaana, sillä Suomen ensimmäinen huumausainelaki oli ollut voimassa vasta muutaman vuoden ja huumeongelman pelättiin pahenevan nopeasti.

Moni hyvinkääläinen oli varma siitä, että surmien takana oli jonkinlainen huumeliiga. Huhuja ei hälventänyt se, että yksi uhreista, Veijo, tunnettiin paikallisena kovanaamana, joka oli rehennellyt muutamaa päivää ennen kuolemaansa sillä, että oli hakannut ja ryöstänyt vanhemman miehen.

He suunnittelivat jättävänsä Suomen ja purjehtivansa Atlantin yli aina Karibianmerelle.

Poliisi puhutti uusia ihmisiä joka päivä. Luotitutkimuksesta käynnistyneet asetakavarikot olivat ohi toukokuun 18. päivä ja niiden lopputuloksena kaikkiaan 13 revolveria – myös Vähäkallion Colt –lähetettiin kriminaalilaboratorioon tutkittavaksi.

KYTÄJÄN kartanon liepeillä parveili poliisien lisäksi uteliaita ja lehdistöä. Kai Vähäkallio ei puhua pukahtanut muille, mutta Ilta-Sanomien rikostoimittaja Hannes Markkula pääsi kartanonherran puheille ja sai tiristettyä miehestä lyhyen haastattelun.

– Olin täällä surmayönä, mutta mitään laukauksia en kuullut, kertoi Vähäkallio Markkulalle.

– Jos ei surmajuttu pian selviä, niin Kytäjän kartano kaivetaan aina esiin ikäviä asioita selvitettäessä. Maine on mennyttä.

Kriminaalilaboratorion lausunto aseista tuli tutkijoiden käyttöön 1. kesäkuuta 1972. Siinä luki:

”Surmapaikalta tavatuissa kahdessa luodissa olevien rihlapalkkijälkien mikrorakenteissa oli lukuisten eroavaisuuksien lisäksi siinä määrin yhtäläisyyksiä, että ko. kahta surmapaikalta tavattua luotia on todennäköisesti pidettävä K. Vähäkallion Colt .357-merkkisellä revolverilla n:o 28275 cal. .357 ammuttuna.”

Toisin sanoen: piipun rassaaminen ei ollut auttanut, ja kartanonherran suunnitelma oli menossa kovaa vauhtia päin helvettiä.

Niin toisaalta oli koko hänen elämänsäkin, oli ollut menossa jo tovin.

Hän oli eroamassa vaimostaan kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Avioliitossa oli ollut ulkopuolisia suhteita, ja vaimo asui jo enimmäkseen Helsingissä, missä pariskunnan vanhempi lapsi kävi koulua.

Vaikka Kailla oli omia suhteitaan, hän oli synkän mustasukkainen vaimostaan.

Kerran kun he olivat olleet ajamassa autolla, vaimo oli kysynyt murjottavalta Kailta, mikä tätä oikein pänni.

Yhtäkkiä Kai oli painanut lisää kaasua ja ohjannut auton vastaantulevien kaistalle. Vastaantullut auto oli joutunut väistämään tienpenkalle, ja Kai oli sanonut, että nyt he kuolisivat molemmat.

Muutaman minuutin kaahauksen jälkeen Kai oli kuitenkin rauhoittunut, höllännyt kaasua ja ohjannut auton takaisin oikealle kaistalle.

Hän oli raivostunut vaimon käyttämästä sanasta ”pänniä”. Vaimo oli ehkä oppinut sen joltakulta rakastajistaan.

KUN poliisit ottivat Kain kiinni ja veivät kuulusteluihin, hän ei enää kiistänyt.

Hän kertoi, kuinka vietti helatorstai-iltaa 11. toukokuuta 4-vuotiaan poikansa ja pikkuserkkunsa kanssa. Vaimo oli Helsingissä.

He katselivat televisiosta Akira Kurosawan ensimmäistä värielokuvaa Köyhän pikajuna (Dodes'ka-den), jossa kaatopaikan keskellä asuva Roku-chan kuvittelee olevansa junankuljettaja.

Roku-chan kiitää puolijuoksua roskavuorten keskellä ja imitoi ääntä, joka kuuluu kun rautapyörät lyövät kiskoja uudestaan ja uudestaan. Dodes. Ka. Den. Dodeska. Den. Dodeskaden, dodeskaden, dodeskaden, dodeskaden, dodedodedode-dodeskaden. Lapset haukkuvat miestä hulluksi ja heittelevät kivillä.

Jossain vaiheessa Kai katsahti ulos. Kartanon ikkunoista näkyi Kytäjärvi ja miltei vastarannalla Kaalimaannokka.

Joku oli pystyttänyt niemeen teltan ja sytyttänyt nuotion.

Ennen pitkää pikkuserkku lähti kotiinsa, ja Kai jäi jättikartanoon kaksin pienen poikansa kanssa. Kun poika nukahti, Kai päätti lähteä tarkistamaan, millä asialla telttailijat olivat. Hän otti varmuuden vuoksi mukaansa Coltin, koska siihen oli asekotelo ja Western Super X -patruunoita.

Niillä ampuisi tarvittaessa vaikka auton pellistä läpi.

Kello oli yli puolenyön, kun hän pääsi teltan luokse. Nuotio oli enää pelkkä hiillos. Rannassa oli kaadettu leppiä ja leiriytyjät olivat iskeneet yhteen puista kiinni puukkonsa ja kirveen.

Kain veri kiehui. Hän riuhtasi teräaseet puusta irti, käveli rantaan ja sinkosi ne niin kauas kuin jaksoi. Puukko ja kirves molskahtivat vuoron perään Kytäjärveen.

Kytäjä teltta saappaat.jpg
Kytäjä teltta saappaat.jpg (135.29 KiB) Katsottu 5494 kertaa
Kai Kustaa Vähäkallio ampui kolme nuorta keltaiseen Sopu-telttaan. Keskusrikospoliisin valokuvassa teltta on vielä pystyssä. Nuorten saappaat lojuvat teltan edustalla. (KUVA: Poliisi)

Sitten Kai käveli raivon vallassa takaisin teltalle, toisessa kädessään taskulamppu ja toisessa ase.

Hän avasi oviaukon vetoketjun, osoitti taskulampulla nukkujia ja ampui.

KOSKA Kai ei pystynyt selittämään, miksi oli reagoinut puiden turmelemiseen niin raivokkaasti ja järjettömästi, hänet lähetettiin kesken oikeudenkäynnin HYKSin psykiatrian klinikalle mielentilatutkimukseen.

Mielentilatutkimuksessa kävi kahden ja puolen kuukauden aikana ilmi, että tavallaan surmissa oli kysymys hallinnasta.

Jokainen haluaa tuntea olevansa tilanteen tasalla, hallita sitä ja itseään ja lopulta kohtaloaan.

Ja Kytäjän kartano tiluksineen oli Kai Vähäkallion kohtalo. Hänen isoisänsä Väinö Vähäkallio oli opettanut häntä liikkumaan metsällä ja teroittanut, että luonnossa pitää liikkua luontoa turmelematta. Isoisä oli ollut suvereeni Kytäjän herra, mutta kun se valta siirtyi Kaille, ongelmia alkoi esiintyä.

Kai riiteli jatkuvasti isäpuolensa Simon kanssa Kytäjän asioiden hoidosta. Olihan Simo ollut pitkään sijaisisäntänä, ja Kai pelkäsi, ettei isäpuoli noudattaisi hänen määräyksiään vaan keplottelisi yhä oman tahtonsa läpi.

Myös ilkivalta kartanon mailla lisääntyi. Retkeilijät ajelivat pelloilla mopoillaan, ja kerran jotkut olivat ajaneet ruispellossa autolla, vaikka rukiin kasvu oli yltänyt korkeammalle kuin auton katto.

Kaikenmaailman nulikat norkoilivat hänen maidensa metsälammilla ja soittivat suutaan hänelle, kartanon isännälle. Vaimo oli jättämässä.

Hallinta piti palauttaa.

KAI vakuutti moneen kertaan, ettei ampuessaan tajunnut telttailijoiden olevan nuoria poikia.

Kun hän oli avannut teltan oven, hän oli näkevinään, että teltassa yöpyi parrakkaita miehiä.

– Saakura, ihan roiston näköisiä, Kai kertoi ajatelleensa.

Samalla hän kertoi kokeneensa, etteivät telttailijat olleet ihmisiä lainkaan vaan jonkinlaisia ”olioita”. Vasta siinä vaiheessa kun hän oli juossut niemestä takaisin kartanoa kohti, hän oli seisahtunut pellon laitaan ja alkanut voida pahoin siitä, mitä oli tehnyt.

Apulaisylilääkäri Matti Viukari totesi Kai Vähäkallion olevan epäluuloinen, mustasukkainen, alakuloinen, omistushaluinen, sulkeutunut ja erittäin häiriintynyt mies.

Viukarin mukaan tekojen taustalla vaikutti eritoten vainoharhainen psykoosi, joka johtaisi hoitamattomana tapausten toistumiseen, mielisairauden puhkeamiseen tai itsemurhaan.

Viukari täten katsoi Vähäkallion olleen surmien aikaan täyttä ymmärrystä vailla, nykytermein alentuneesti syyntakeinen.

HELMIKUUSSA 1973 kihlakunnanoikeus tuomitsi Kain 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Tuomio säilyi hovioikeudessa ennallaan, mutta korkein oikeus alensi sen 12 vuoteen.

Koska Kai oli ensikertalainen, se tarkoitti käytännössä sitä, että hän vapautuisi suoritettuaan puolet rangaistuksesta.

Päinvastoin kuin Kai oli ajatellut, hänen isäpuolensa Simo oli haluton ottamaan kartanoa takaisin komentoonsa. Simo kirjoitti keväällä 1977 kirjeen presidentti Urho Kekkoselle ja anoi armahdusta poikapuolelleen.

”Tiedän, että hän syvästi katuu hänelle itselleenkin käsittämätöntä tekoaan ja että hän pitkän rangaistusaikansa kuluessa on saavuttanut sellaisen mielen tasapainon, ettei ole aihetta edellyttää hänen ikinä enää syyllistyvän rikokseen.”

Kekkonen hylkäsi anomuksen. Ensikertalaisena ja hyväkäytöksisenä vankina Kai kuitenkin vapautui jo toukokuussa 1978. Hän palasi Kytäjän kartanoon ja alkoi seurustella vankilomalla tapaamansa sairaanhoitajan kanssa.

He suunnittelivat jättävänsä Suomen ja purjehtivansa Atlantin yli aina Karibianmerelle, minne he perustaisivat karkulaisten tukikohtansa. Sitä varten Kai oli käynyt vankilassa rannikkolaivurin kurssinkin.

Kain ”Suureksi purjehdukseksi” nimittämää retkeä ei koskaan tullut. Hän ampui itsensä 20. heinäkuuta 1979.
Kirjalliset lähteet: Poliisin esitutkinta-aineisto; Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien lehti-arkisto; Aake Pesonen: Kytäjä, kohtalon kartano (Kirjayhtymä 1983)Lisää Kytäjän kartanon tragedioista voit kuunnella jutun pääkuvana olevasta podcastista.

Lisätty artikkelissa olleista kuvista kolme.
-NILS-
'JOHN DORTMUNDER, a free man, not even on parole, walked into the O.J. Bar & Grill on Amsterdam Avenue that Friday night.'

Genau
Armas Tammelin
Viestit: 87
Liittynyt: Su Touko 24, 2020 2:02 pm

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Genau »

Mopoterroristi kirjoitti:
Su Syys 26, 2010 9:14 pm
Jaa onpas mielenkiintoista verrata tätä Vähäkallion 6 vuoden istumista Åkerlundin saamaan tuomioon, näkee onko sillä rahalla ja yhteiskunnalisella asemalla tekemistä tuomiohin samankaltaisissa rikoksissa? Nämä teothan ovat yhtä mielettömiä ja molemmissa surmattiin kolme täysin viatonta uhria. Toki 70-luvulla rangaistukset olivat kovempia kuin nykyisessä "humaanissa" rangaistuskäytännössä.
Vähäkallio oli ensikertalainen, eikä rikoshistoriaa ollut. Åkerlund oli jo murhastakin elinkautisen saanut, josta Halonen armahti tunnetuin seurauksin. Lisäksi Åkerlund oli jo tapostakin syytettynä ollut nuorena miehenä. Näyttö ei tuomioon riittänyt. Lisäksi pitkä lista muita väkivalta ja omaisuusrikoksia.

kakkosurpo
Sherlock John Holmes
Viestit: 8171
Liittynyt: Pe Joulu 24, 2010 11:53 pm
Paikkakunta: Jupiter

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja kakkosurpo »

On tainnu kartano jo maatua pois, vaikka oli kuinka kulttuurihistoriallisesti arvokas ja suojelukohdekkin.
Piilohomot on in.

Pumpuli
Lauri Hanhivaara
Viestit: 146
Liittynyt: To Joulu 02, 2010 1:17 pm

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja Pumpuli »

”Kirottu” historiallinen kartano saatetaan purkaa Hyvinkäällä, sillä veriteoista tunnettu miljöö vajosi karseaan kuntoon
Päätähuimaavan historian omaava Kytäjän kartano saatetaan purkaa Hyvinkäällä. Sen historialliset arvot ovat tuhoutuneet ja tilalle saattaa tulla matkailutoimintaa.

Hyvinkäällä on kartano, jonka historia tihkuu jännitystä ja veritekoja. Nyt omintakeisen maineen omaavan Kytäjän kartanon alue saattaa kokea ison muutoksen.

Valmisteilla oleva kaava toteutuessaan mahdollistaa kartanon päärakennuksen purkamisen ja alueen lisärakentamisen.

Kytäjän kartanon alueen asemakaavassa kyseessä on noin 7,8 hehtaarin laajuinen suunnittelualue. Asemakaava lähtee kartanokeskuksen ympäristön kehittämisestä ensisijaisesti matkailukäyttöön kulttuurihistorialliset arvot huomioiden.

Kaava toteutuessaan mahdollistaa Kytäjän kartanon päärakennuksen korjaamisen tai sen korvaamisen uudisrakennuksella. Päärakennus on valmistunut 1870-luvulla.

”Rakennushistoriasta vastaavien viranomaisten puheenvuoroissa päärakennuksen arvot on useiden muutosten jälkeen todettu pääosin tuhotuiksi. Rakennuksella ei ole enää sellaisia maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamia arvoja, joita tulisi vaalia. Olisi siksi haasteellista laittaa suojelumerkintä päärakennukselle”, Hyvinkään kaavoituspäällikkö Anitta Ojanen toteaa.

Markus ja Mika Nikkilä väittivät HS:n haastattelussa vuonna 2019, että he olisivat kohdanneet kummituksen Kytäjän kartanossa vuonna 2014.

Veljekset olivat tuolloin perustamansa Paranormal Investigations Groupin kautta etsimässä merkkejä yliluonnollisista ilmiöistä kartanossa. He ovat vierailleet lähes 400 eri paikassa etsimässä merkkejä henkimaailmasta ja yliluonnollisista ilmiöistä.

Kytäjän kartanon alueella on myös tapahtunut useita veritekoja ja on puhuttu kartanon kirouksesta. Vuonna 1972 kartanon alueella tapahtui surullisenkuuluisa kolmoissurma, kun kartanon silloinen omistaja Kai Kustaa Vähäkallio surmasi kolme hänen mailleen leiriytynyttä teinipoikaa heidän nukkuessaan teltassaan.


Kytäjän kartanon alueella tapahtui myös murha vuonna 2003. Tuolloin mies ampui kartanon sikalanjohtajana toimineen entisen kumppaninsa kartanon henkilökunnan asuntolassa.

Hyvinkään valtuusto käsittelee Kytäjän alueen kaavaa kokouksessaan maanantaina 19. lokakuuta.
Dulce et decorum est pro patria mori.

Ei ole epätoivoisia tilanteita, on vain epätoivoisia ihmisiä.

kakkosurpo
Sherlock John Holmes
Viestit: 8171
Liittynyt: Pe Joulu 24, 2010 11:53 pm
Paikkakunta: Jupiter

Re: Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

Viesti Kirjoittaja kakkosurpo »

On se vaan vittumaisen sitkee kartano, kun vieläkin on pystyssä. Ovet ja ikkunat auki, tai rikottu, ei lämmityksiä ole ollut vuosiin.
Kyllä sillä olisi ollut ihan suojelun arvoinen historia ja myös aikansa rakennustekninen järkäle.
Mutta kun "kirous" kohdistui myös nykyisiin omistajiin, niin se sinetöi kartanon fyysisen kohtalon.
Ja pitää muistaa se kulumaton fakta, money talk.
Siinä ei Hyvinkään viranhaltioilla ole silloin pahemmin sananvaltaa kun Laakkosten suku kertoo asiat niin kuin ne on.
Piilohomot on in.

Vastaa Viestiin