MURHA.INFO

Laitettiin Chopperin kanssa yhtä aikaa viestit.

Ailar kirjoitti:Ajattelin, että kun Vähäkallio sai hoviltakin vielä 15 v kuritushuonetta ja uutisoitiin, että korkein oikeus laski tämän 12 vuoteen, niin oletin ilman muuta että 12 vuoteen kuritushuonetta! Näinkö ei sitten ollutkaan?

Jos olisi ollut kuten oletin, että 12 v kuritushuonetta olisi tullut, niin lyhennettiinkö kuritushuonetuomiota hyvän käytöksen vuoksi ensikertalaisille puoleen?
Eikös joskus ole ollut ns. "vedellä ja leivällä" -tuomio? Eli että on päässyt vähemmällä istumisella, kun on tyytynyt vähempään? (ilman muuta ottaisin sen!)

Luulen että tuo vedellä ja leivällä lusittava tuomio ei enää ollut tuolloin 1970-luvulla käytössä, mikäli olen väärässä niin joku viisaampi kertokoon

Juu juu, unohdin laittaa, että tämä on OT:tä. Minua kiinnostaa ohi tämän jutun, että eikö tuollainen vesi-leipä-tuomio joskus ollutkin? Ei se tähän Vähäkallioon juttuun liittynyt lainkaan. Ailar muni! sooooorrriiiii!

Ailar kirjoitti:Juu juu, unohdin laittaa, että tämä on OT:tä. Minua kiinnostaa ohi tämän jutun, että eikö tuollainen vesi-leipä-tuomio joskus ollutkin? Ei se tähän Vähäkallioon juttuun liittynyt lainkaan. Ailar muni! sooooorrriiiii!

Varmasti me kaikki keskustelijat on täällä enemmän tai vähemmän munittu että mitä tuostavälittämään
Ja kuuluuhan asiua tavallaan aiheeseen, viettikö muut Vähäkallion linnakaverit tuomionsa ihan vedellä ja leivällä ja vain Vähäkalliolla oli vara hankkia mukavuuksia..

Lukihan "kirjoissa", että Vähäkallio vankilassa ollessaan mm. tilasi kaikki ateriansa jostain ravintolasta (ei vedellä ja leivällä, ei edes lähdevedellä eikä ranskalaisella maalaisleivällä). Olikohan just Poliisi kertoo vai Kuusi suomalaista murhaa tai joku vastaava.

Nyt mua kaduttaa, että mainitsin ton "vedellä ja leivällä" -jutun. Siis tokikaan Vähäkallio ei tällaista rangaistusta kärsinyt. Keskustelumme jäi siinä kohtiin kesken, että kärsikö hän kuritushuonerangaistuksen vai ns. normaalin vankeusrangaistuksen.

Ailar kirjoitti: Vähäkallio passitettiin ensin Katajanokalle, jossa hänen sellitoverinaan oli Jarmo Karmavuo. Hänet oli tuomittu vekseliväärennöksistä ja väärällä nimellä esiintymisestä 1 v 7 kk vankeuteen.

Mitäs tämän Karmavuon myöhempiin vaiheisiin kuului?

Muistelen, että JK toimi kartanolla palkattuna tilanhoitajana, huolehtien samalla Kain alaikäisten lasten perinnöstä. Paikkakunnalla vallinneen yleisen mielipiteen mukaan JK kuitenkin esiintyi kartanon omistajan elkein ja muistelen, että perintöomaisuuttakin olisi kadonnut.

Tämä Karmavuohan nai Kai Kustaa Vähäkallion ex-vaimon, joka ihastui mieheen linnassa vieraillessaan? Tuolla ylempänä tässä ketjussa siitä kerrotaan...

Vähäkallion kuoleman jälkeen Kytäjän kartanon perijöiksi tulivat hänen poikansa. Pojat olivat alaikäisiä, joten heidän äitinsä Irma määrättiin heidän holhoojakseen. Irmalla ei kuitenkaan ollut mitään saatavaa kartanosta, koska pariskunnalla oli aikanaan tehtynä avioehto. Irma sai kuitenkin pari asunto-osaketta.

Irma oli jo aiemmin muuttanut Helsinkiin ja myöhemmin siis Karmavuokin muutti hänen luokseen. V. 1977 he hankkivat asunnon Espoosta. Karmavuo ei pystynyt siis mitenkään hallitsemaan poikien omaisuutta, mutta pariskunnalla oli kyllä oikeus käyttää kartanoa. He kuitenkin pääasiallisesti viihtyivät enemmän kaupunkiasunnossaan.

Kartanon tilaa hoiti Simo Lehto ja hänen jälkeensä Jalo Talliniemi. Talliniemi työskenteli jo aiemmin Lehdon alaisuudessa kartanossa. Kartanoon hankittiin Vähäkallion kuoleman jälkeen ratsuja ja tehtiin perusparannusta.

Kartano siirtyi poikien omistukseen siinä vaiheessa, kun nuorin poika tuli täysi-ikäiseksi.

Ailar kirjoitti:Vähäkallion kuoleman jälkeen Kytäjän kartanon perijöiksi tulivat hänen poikansa. Pojat olivat alaikäisiä, joten heidän äitinsä Irma määrättiin heidän holhoojakseen. Irmalla ei kuitenkaan ollut mitään saatavaa kartanosta, koska pariskunnalla oli aikanaan tehtynä avioehto. Irma sai kuitenkin pari asunto-osaketta.

Irma oli jo aiemmin muuttanut Helsinkiin ja myöhemmin siis Karmavuokin muutti hänen luokseen. V. 1977 he hankkivat asunnon Espoosta. Karmavuo ei pystynyt siis mitenkään hallitsemaan poikien omaisuutta, mutta pariskunnalla oli kyllä oikeus käyttää kartanoa. He kuitenkin pääasiallisesti viihtyivät enemmän kaupunkiasunnossaan.

Kartanon tilaa hoiti Simo Lehto ja hänen jälkeensä Jalo Talliniemi. Talliniemi työskenteli jo aiemmin Lehdon alaisuudessa kartanossa. Kartanoon hankittiin Vähäkallion kuoleman jälkeen ratsuja ja tehtiin perusparannusta.

Kartano siirtyi poikien omistukseen siinä vaiheessa, kun nuorin poika tuli täysi-ikäiseksi.

Onko näin? Oman käsitykseni mukaan Karmavuo onnistui tyhjentämään kartanon omaisuuden melko tehokkaasti, minkä takia kartano menikin sitten huutokaupan kautta Laakkosille.

Juu nämä veljekset laittoivatkin haisemaan rahaa, kusi nousi päähän ja Hyvinkäällä ravintolassa kun ei palvelu pelannut tuumittiin tarjoilijalle "laitahan vauhtia siihen tarjoiluun tai mä ostan tämän raflan" Eli tyypillisiä pökiöitä, nykyään tuon Kytäjän kartanon omistavat Laakkoset ja eikös siellä ole joku Golf-keskuskin?

Menee hieman ohi aiheesta mutta,vuonna -72 syksyllä tapahtui samoissa maisemissa toinenkin murhenäytelmä jonka pääosanesittäjät,isä ja poika, työskentelivät kartanon tiluksilla metsänhakkuussa. Kyseisessä murhenäytelmässä poika ampui pienoiskiväärillä isänsä. Molemmat teot tapahtuivat siis samana vuonna ja tekopaikat olivat vajaan kilometrin päässä toisistaan.

Tutkijat pyrkivät selvittämään millä tavalla poika oli suhtautunut kartanon tekoon. Poika kertoi lukeneensa, että lehdissä puolusteltiin kartanon rikoksia selittämällä hänen rakkauttaan luontoon ja isoisän suhdetta häneen. Kerran poika oli leikillään maininnut omaisilleen : "Mitähän kartano maksaisi jos tunnustaisin hänen juttunsa ja menisin hänen puolestaan linnaan" ja toisessa yhteydessä sanonut : " Mitähän tartteis tehdä että pääsis linnaan?"

Toimittajilla ei näyttänyt olevan tarvetta repäistä asiasta mahtavia otsikoita ja kaivautua tutkimaan pojan ja isän elämänkohtaloita,kuten kartanon suhteen oli tehty.

Nämä tiedot kartanon vaiheista Vähäkallion kuoleman jälkeen perustuvat tuohon Aake Pesosen kirjoittamaan kirjaan "Kytäjä, kohtalon kartano". Kirja on julkaistu vuonna 1983. Samana vuonna vanhin poika Yrjö, pääsi ylioppilaaksi. Hän oli syntynyt vuonna 1964, kun taas nuorin Erkki oli syntynyt v. 1967 (eli hän on ollut vielä alaikäinen kirjan ilmestymisen aikaan).

Jokatapauksessa Irma-äiti siis määrättiin alaikäisten poikien holhoojaksi. Kuolinpesän hoitajaksi tuli tällöin asianajotoimisto Ostbaum & Hellsten. Mikäli poikien perintöä olisi hävitetty, olisi tästä varmasti laitettu vastuuseen poikien äiti holhousaseman väärinkäytöksistä. Tällaisesta en ole koskaan kuullut, tosin en ole laajemmalti perehtynyt kartanon myöhempiin vaiheisiin, kun minua on kiinnostanut vain tämä rikoshistoria.

Paljon mahdollista olisi asia, jonka hurmaavamurhaaja toi esille, elikä että pojat itse olisivat myöhemmin hassanneet omaisuutensa leveällä elämällä. Kun ajattelee, että he ovat tuossa 1985 -vuoden kieppeillä päässeet omaisuuteen käsiksi, vanhinkin on ollut vasta 21-v. Onko heillä ollut taitoa hoitaa taloudellisia asioita? Onko heillä ollut ketään neuvonantajaa omaisuuden hoidon suhteen?

Vielä näihin varoihin sen verran, että v. 1958 Väinö Vähäkallio perusti Kai,Eeva ja Aarne Vähäkallion Muistosäätiön. Sen tarkoituksena oli tukea ja ylläpitää Helsingin Partiopoikapiiri ry:n koulutuskeskuksen toimintaa. Hän luovutti peruspääomaksi 4 miljoonaa markkaa. En ole perehtynyt säätiön nykytilaan milläänlailla.

Sunnuntai-Hesarin kiinnostavan jutun innoittamana etsin tämän ketjun. Aikamoista laki ja järjestys -porukkaa tässä ketjussa, kun aika siloittelevasti suhtaudutaan kolmen nuoren murhaan... Tekijähän ei näitä edes tuntenut, joten minusta uhrien tausta on vähän irrelevantti ja varsinainen tässä tapauksessa tehty erhe kaiketi oli sitten lähinnä muutaman puuntaimen kaataminen ja nimien kaivertaminen puunrunkoon sekä avotulen tekeminen, muu menee jokamiehen oikeuksien piikkiin, koska ilmeisesti oltiin parin kilometrin päästä tekijän pihapiiristä - vaikka toki feodaalisena aikana vähemmästäkin on epäilemättä kartanonomistajien toimesta ihmisiä hirtetty niin en oikein pysty näkemään tätä "motiivia" kovin positiivisessa valossa.

Vaikea nähdä että tälläistä järjetöntä väkivallantekoa voisi mitenkään kummallisesti ymmärtää saatikka pitää "rikoksentorjuntana" - tässä tapauksessa ilmeisesti filmi sattui katkeamaan taustaltaan ei täysin puhtoisten leireilijöiden kohdalla (vaikka vaikea on tämän ikäisistä tarkemmin tietämättä ennustaa, miten olisivat eläneet jos olisivat saaneet elää, ja miten pahoja todella edes olivat). Mutta selväähän on, että siellä olisi voinut olla vaikka minkälaisia nuoria liikkeellä, heistä ei ollut kysymys, vaan "reviiristä".

Tekijähän ei näitä edes tuntenut,

Tuossa ylempänä taisi joku mainita, että Kai Vähäkallio olisi jo aiemmin joutunut "ojentamaan" juuri tätä samaista poikaporukkaa maillaan rehveltämisestä. Onko tästä vielä tarkempaa kenelläkään? Toisaalta, jos Vähäkallio telttaan kurkistaessaan näki, että yhdellä oli parta ja viikset, ja oletti kaikki kolme aikuisiksi sen perusteella, ei hän tunnu varsinaisesti tunnistaneen telttailijoita.