Pietarsaari: Surma Estonian uppoamisen jälkimainingeissa

[Samarina]

Suomalaisia rikostapauksia -kirjasta tuli aikoinaan luettua tapauksesta, joka jostain syystä jäi mietityttämään pitemmäksikin aikaa..

Tapaus sattui Pietarsaaressa M/S Fennialla, jossa laivalla työskennellyt (kansimies) mies surmasi remonttimiehenä toimineen työtoverinsa (?) ampumalla tätä kaksi kertaa ja viimeistelemällä eon puukolla. Syyksi mies kertoi sen, että uhri ei ollut tästä maailmasta, vaan helvetin syövereistä ja että tämä oli aiheuttanut Estonian uppoamisen epämääräisillä korjauksillaa. Muistaakseni korjauksen kohteena oli juuri tämä onnettomuuden aiheuttanut keulavisiiri. Tarkkaan en enää muista, mutta jotenkin jäi mieleen, että surmaaja oli järkkynyt mieleltään. Hänen poikansa oli kadonnut joskus 90-luvun alussa Turussa ja löytynyt myöhemmin surullisen kuuluisasta Aurajoesta hukkuneena.

Muistaako kukaan tapausta? Surmaa tai pojan katoamista?

[EuroJR]

Tosta on PPK-kirjassa juttua. Kahtotaan kuka kerkee ekana referoimaan...

[minttusuklaa]

Fakta om fartyg -sivustolta löytyy tapahtuma-aika eli 13.6.1996 klo 8.30 laivan ulkokannella. Surmaaja oli 46-vuotias.

http://www.faktaomfartyg.se/fennia_1966.htm

Minäkin jään mielenkiinnolla odottelemaan lisätietoa.

[EuroJR]

Perhana olen unohtanut naputella tänne lisää. Koitankin tässä lähiaikoina pistää raportin tuosta tapauksesta.

[Tampereen Tyttö]

Ahaa, tämä on se Fennian tapaus, jonka joku yhdisti Sallyn saksalaisjupakkaan...

[-Nixu-]

Perhana olen unohtanut naputella tänne lisää. Koitankin tässä lähiaikoina pistää raportin tuosta tapauksesta.

Miten olis JR, joko olisi referaatin aika, vastahan kohta 8v tulee täyteen tuosta "lupauksestasi".

[VoDKa]

Tietääkö joku minkä vuoden kirjasta kyse, voisin vilkaista onko omissa varastoissa tätä.

[sebvet]

Moro. 2000 vuoden kirjasta löytyi.

Henkirikos Estonian jälkimainingeissa

Kaleva Puumala, vanhempi rikoskonstaapeli, Pietarsaari.

Kesäkuun 12. päivä vuonna 1996 alkoi Pietarsaaressa aivan tavallisena poliisin työpäivänä. Päivä oli kolea ja pilvinen. Kello 08.43 aikaan ilmoitettiin M/S Fennialta, että joku on kaatunut laivalla ja paikalle pyydettiin poliisia. Päivystäjä antoi rikososaston tutkijoille kyseisen tehtävän. M/S Fennia oli saapunut Pietarsaaren satamaan vähän aikaisemmin aamulla.

Matkalla tapahtumapaikalle kaksi rikososaston konstaapelia keskusteli autossa, mitä asia mahtaa koskea. Miksi poliisi pyydetään kaatumisen takia
laivalle? Todennäköisesti joku on kaatunut portaissa, ja nyt on tarkoitus saada korvaus laivayhtiöltä...

Henkirikos
Satamassa alkoi vähitellen selvitä, mistä oli kysymys. Laivan autokannen edustalla oli henkilö, joka viittoi ajamaan sinne. Tuo laivan henkilökuntaan kuuluva mies kertoi, että laivalla on tapeltu ja siellä oli käytetty myös asetta. Asia muuttuikin yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi, mitä oli kuviteltu. Konstaapelit lähtivät kohti viidettä kantta ja tapahtumapaikkaa. Tekijää ei ollut alkutietojen mukaan otettu kiinni, mutta tilanne oli kuulemma hallinnassa. Hyvä tietää, koska poliisimiehillä ei ollut edes virka-aseistusta mukana.

Tultuaan pakkakannelle poliisit näkivät heti oviaukosta, että sairasauton henkilökunta elvytti kan-neliä makaavaa keski-ikäistä miestä, jonka henkilöllisyydeksi selvisi Karl Nieminen. Tällä oli siniset haalarit yllään. Muutaman metrin päässä makasi köysikasassa konttausasennossa täysin murtunut, keski-ikäinen, oranssiin työhaalariin pukeutunut mies, Jussi Huttunen. Sairaankuljetushenkilöstön ilmeistä näki, että elvytystoimet eivät anna vastakaikua. Jussi Huttunen siirrettiin paikalta lähellä sijaitsevaan hyttiin, missä toinen konstaapeleista puhutteli häntä. Jussi Huttunen oli erittäin luhistuneessa tilassa. Hän itki ja mainitsi, että tuo mies ei ollut täältä, vaan helvetin syövereistä. Hän upotti Estonian ja ne ihmiset.

Paikalle hälytettiin lisää poliisimiehiä. Jussi Huttunen siirrettiin paikalta välittömästi lääkärin tarkastukseen mahdollisten kamppailuvammojen toteamiseksi. Hänen yllään olleet vaatteet otettiin talteen teknisiä tutkimuksia varten. Pakkakannella oli ollut tapahtuma-aikana kaksi silminnäkijää, Janne Öström ja Matti Suuronen, jotka kertoivat yhtäpitävästi tapahtumien kulusta.

Janne Öström ja Matti Suuronen sekä Jussi Huttunen olivat olleet korjailemassa maalauksia kannella, kun sinne oli tullut sinisessä haalarissa ollut mies, johon kumpikaan Janne Öström tai Matti Suuronen eivät olleet kiinnittäneet alkuvaiheessa sen kummempaa huomiota. Pian oli kuulunut kaksi pamausta ja sen jälkeen Jussi Huttunen oli käynyt raivokkaalla hyökkäyksellä Karl Niemisen kimppuun. Jussi Huttunen oli lyönyt tätä puukolla useita kertoja iskien ja potkaissut maassa makaavaa miestä ainakin kaksi kertaa voimakkaasti. Jussi Huttunen oli lopettanut hyökkäyksensä vasta sitten, kun Karl Nieminen oli maannut liikkumattomana kannella. Itse tapahtuma oli tutkinnan kannalta melko selkeäpiirteinen. Jussi Huttunen oli surmannut Karl Niemisen. Hän oli ensin ampunut Karl Niemistä, mutta aseen toimintahäiriön takia aseella oli ammuttu ainoastaan kaksi kertaa. Sen jälkeen Karl Niemistä oli isketty useita kertoja veitsellä kaulan seudulle.

Jo alustavassa puhuttelussa Jussi Huttunen myönsi hyökänneensä Karl Niemisen kimppuun ja sanoi, että kyseessä oli hänen tai toisen henki. Jussi Huttusen mukaan Karl Nieminen yritti vaivuttaa hänet uudelleen muistamattomuuden tilaan tai mahdollisesti jopa surmata hänet. Tapaus oli kaikille laivalla työskennelleille Jussi Huttusen ja konemies Karl Niemisen työkavereille ja tuttaville täysin selittämätön. Molemmat miehet tunnettiin pitkältä ajalta työkavereina. Todellisina ammattimiehinä kummatkin. Jussi Huttusta luonnehdittiin hiljaiseksi, mutta sympaattiseksi mieheksi. Karl Niemistä pidettiin enemmän seuramiehenä ja puheliaana kaverina. Jussi Huttusen ja Karl Niemisen välillä ei tiedetty olevan mitään riitaisuutta.
Vaikka tapaus oli sinänsä selkeäpiirteinen oli tapauksen johdosta suoritettava joitakin teknisiä tutkimuksia, muun muassa Huttusen käytössä ollut uhrin vierestä tavattu Union-merkkinen ampuma-ase ja uhrista löytyneet luodit vertailtiin ja todettiin kyseisellä aseella ammutuiksi.

Jussi myöntää heti tekonsa
Ensimmäisessä kuulustelussa, tapahtumapäivänä, Jussi Huttuselle ilmoitettiin, että Karl Nieminen oli kuollut tapahtuman yhteydessä saamiinsa vammoihin. Jussi istui vakavana ja totesi vilpittömän oloisena hiljaisuuden jälkeen, että hän kokee sen asian vapauttavana. Kyseessä oli joko hänen tai Karl Niemisen henki. Jussi kertoi myös tapahtumakuvauksen hyökkäyksestään. Jussi kertoi ensin ampuneensa kaksi tai kolme laukausta kohti Karl Niemistä, mutta ase oli mennyt sitten toimintahäiriöön. Karl Nieminen oli kaatunut laivan kannelle, mutta yrittänyt nousta, jolloin Jussi hyökkäsi puukko kädessään Niemisen kimppuun. Jussi kertoi, että hänellä oli sellainen tunne, että Karl Niemiseltä täytyy nyt saada henki pois. Jussi arvioi lyöneensä Karl Niemistä kolmesta viiteen kertaa. Karlin kaulasta löytyi 15 teräaseen aiheuttamaa pistojälkeä. Jussi oli ollut kovasti huolestunut sekä omasta että perheensä puolesta ja kertoi kokeneensa ratkaisunsa välttämättömäksi itsensä ja perheensä pelastamisen kannalta. Jussi soitti vaimolleen jo samana päivänä ja hän kertoi pääpiirteittäin, mitä oli tapahtunut. Jussi selitti vaimolleen, että kyseessä oli joko hän tai toinen osapuoli.

Miksi näin tapahtui
Pääasiallinen selvitystyö tässä tapauksessa kohdistui taustoihin ja syihin. Jussi ja Karl Nieminen eli Kalle olivat tunteneet toisena pitkään, jo vuodesta 1980 lähtien. Jussi ja Kalle aloittivat työskentelynsä tuolloin yhtä aikaa Viking Sallylla. Jussi toimi kansimiehenä ja Kalle laivan remonttimiehenä. Miehet työskentelivät samassa vuorossa ja olivat lähes samanikäisiä. Nyt Jussi oli 46-vuotias ja Kalle 50. Aikanaan Viking Sally uudistettiin Wasa Kingiksi ja sitten Estoniaksi. Jussi ei ollut laivalla enää siinä vaiheessa, kun se siirtyi Viroon vuoden 1993 alussa, mutta Kalle jäi laivalle puoleksi vuodeksi konsultoimaan uusille omistajille. Molemmat miehet tunsivat kyseisen laivan läheiseksi itselleen. Olihan se ollut heidän toinen kotinsa ja työpaikkansa runsaan kymmenen vuoden ajan. Estonian kohtalo koitui myös Kallen kohtaloksi. Tätä asiaa Kalle vain ei tullut koskaan tietämään. Jussi ilmoitti tekonsa syyksi sen, että Kalle oli aiheuttanut luvattomalla korjaustoimella Estonian uppoamisen ja koska Jussi oli tietoinen tästä, Kalle halusi tuhota hänet. Jussi kertoi, että Kalle vaivutti hänet Estonian uppoamiseen jälkeen hypnoottiseen muistamattomuuden tilaan, josta hän alkoi herätä vasta vuoden kuluttua tapahtumasta. Muistinsa vähitellen palattua Jussi alkoi kerätä tietoa Estonian uppoamisesta. Hän talletti lehtijuttuja ja videofilmejä tapahtumaa koskevista uutisista ja muista jutuista. Jussi oli kelannut filmejä läpi uudestaan ja uudestaan, ja hänelle alkoi pala palalta rakentua selkeä kuva tapahtuneesta. Samalla Jussin omat henkilökohtaiset paineet ja pelkotilat alkoivat kasvaa. Ne
kävivät lopulta sietämättömiksi. Jussi alkoi pelätä itsensä ja perheensä puolesta.

Muisti palautuu: luvattomia korjauksia
Jussi kertoi, että hänelle palautui muistiin sellainen asia, että 1980 luvun alussa Viking Sallyn keulavisiirin nostohydrauliikassa oli vikaa. Sen seurauksenavisiiri laskeutui hieman vinossa ala-asentoon, ei paljon, mutta niin, että atlantinlukon lukitustappia oli vaikea saada kulkemaan läpi ensin kahdesta laivan kanteen kiinnitetystä korvakkeesta ja sen jälkeen visiirin korvakkeesta ja vielä yhdestä laivan kanteen kiinnitetystä korvakkeesta. Atlantin lukon tappi tökkäsi visiirin korvakkeeseen, koska korvake oli vinossa ja korkeus ei sopinut. Jussi piirteli kuulustelutilaisuudessa kaavakuvia visiirin lukituksesta ja oli heti selvää, että Jussi tunsi systeemin erittäin hyvin. Jussin mukaan korjausmiehenä toiminut Kalle päätti korjata vian siten, että hän katkaisi korvakkeiden lenkit kannen puolelta kulmahiomakoneella ja hitsasi korvakkeiden lenkit uudelleen kiinni siten, että hän asetti korvakkeiden lenkkien väliin uudet palat tai vaihtoi koko korvakkeen lenkkiosan. Noista korjauksen yksityiskohdista Jussi ei ollut tullut tarkkaan tietoiseksi. Jussi kertoi todenneensa toisen korjausmiehen Börje Forsin kanssa, että korjaus ei vaikuta hyvältä ja he ilmoittivat tapauksesta tarkastajille. Laivatarkastajien määräysten perusteella korjaus tehtiinuudelleen telakan korjauksena ja korjaus
oli sen jälkeen asiallinen. Jussin kertoman mukaan Kalle sai huomautuksen korjauksesta. Kallelle tehtiin selväksi, että tuollaista korjausta ei saa tehdä.

Seuraavaksi Jussi kertoi muistiinsa palautuneen, että Börje Fors ilmoitti kesällä 1993 Estonialta Jussille, missä Börje oli myöskin konsultoimassa yhdessä Kalle kanssa, että nyt se Kalle aikoo taas tehdä sen samanlaisen korjaustyön kuin silloin vuonna 1981 tai 1982. Jussin kertoman mukaan hän ei ensin muistanut, millaisesta korjauksesta oli kysymys. Börje selitti tuon vanhan korjaustapahtuman ja kertoi, että visiirin hydrauliikassa on taas vikaa ja atlantinlukon lukkotappi ei mene korvakkeista läpi. Jussin mukaan Börje soitti useita puheluja hänelle nyt suoritettavasta korjaustyöstä. Kalle aikoi taas leikata korvakkeet irti ja kiinnittää ne uudelleen niin, että korvakkeet olisivat linjassa ja lukitustappi menisi niistä läpi. Jussin mukaan korjauksesta soitettiin hänelle samana päivänä useita puheluja. Börje oli huolestunut asiasta ja haki Jussilta tukea käsitykselleen
siitä, että korjaus on täysin väärä. Jussin mukaan Kallen arvovalta oli kuitenkin niin suuri, että jos hän kokeneena ja arvostettuna korjausmiehenä
päättäisi tehdä korjauksen kyseisellä tavalla, hyväksyttäisiin se uuden omistajan toimesta ilman epäilyjä. Jussi pyysi Börjeä estämään kyseisen korjaustyön keinolla millä hyvänsä. Pian Börje kuitenkin soitti asiasta, että korjaus on nyt tehty. Kalle soitti myös Jussille ja ilmoitti, että korjaus on vain väliaikainen ja että lukkoasia hoidetaan kyllä kuntoon. Jussi kertoi tavanneensa vuodenvaihteessa 1993— 1994 yhden korjausmiehen, Mats Backin, joka kertoi, korjauksen jäljiltä ja että sitä ei olisi sen jälkeen korjattu. Jussi oli kertomansa mukaan saanut kuulla, että Kalle oli vakuuttanut, että lukko kyllä kestää.

Syyskuun 28. vuonna 1994 Estonia upposi, koska sen visiirin lukitus repeytyi irti syysmyrskyssä. Jussin kertomus lukon korjaustöistä ja siihen liittyvistä useista puheluista kirjattiin erikseen sanatarkasti kymmenen sivun pituiseksi selonteoksi ja kyseinen selonteko toimitettiin Estonia-onnettomuuden tutkintakomissiolle. Tutkintakomission jäsen Mauno Kervinen, joka on perehtynyt aluksen visiirin ja visiirin lukkoihin antoi lausuntonsa Jussin kertomuksesta. Hän oli myös oikeuden kuultavana Pietarsaaren käräjäoikeudessa.

Oikeuskäsittely alkaa
Oikeuskäsittelyssä Jussin asianajaja pyysi käsittelyä suljetuin ovin. Oikeus hylkäsi kuitenkin pyynnön ja perusteli asiaa muun muassa sillä, että on selvä, että murha lakimme vakavimpana rikoksena johtaa aina arkojen ja intiimien seikkojen paljastumiseen. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole sellaista rikoksen laatu huomioon ottaen erityisen arkaluonteista tietoa, mitä kohtuuden nimissä olisi salattava. Tarkoitus ei voi olla, että rikos pelkästään vakavuutensa vuoksi käsiteltäisiin suljetuin ovin. Päinvastoin, vakavampi rikos ja sen mukana kovempi rangaistusuhka johtaa
suurempaan avoimuuden tarpeeseen, jotta ulkopuolinen kontrolli olisi mahdollinen.

Syyttäjä esitti oikeudelle asioiden kulun. Syyttäjä painotti vielä, että minkäänlaisia merkkejä riidasta miesten välillä ei ollut ja että syytetyn on näytettävä toteen mahdollinen hätävarjelullanne. Asianomistaja Kallen asianajaja halusi painottaa vielä tapahtumien erityistä raakuutta. Tällä hän ei tarkoittanut luoteja, vaan puukotusta, jonka aikana Kalle oli vielä elossa. Lisäksi asianajaja piti varmana, että Jussi Huttunen oli toiminut vakaasta harkinnasta. Kalle ei ollut missään yhteydessä uhannut Jussia, joka oli siitä huolimatta pitänyt asetta mukana. Ase oli tosin vanha, mutta aivan viime aikoina Jussi oli kokeillut sen toimivuutta. Asianajaja korosti, että Kalle oli ollut täysin viaton. Estoniakytkentöjä oli pidettävä täysinä fantasioina. Kalle ei ollut myöskään ilmestynyt etukannelle missään selittämättömässä tarkoituksessa, vaan luultavasti käydäkseen tupakalla.

Tutkinnan yhteydessä Kallen taskusta tavattiin lappu, jossa luki ”Lavuaren drar däligt” (Lavuaari vetää huonosti). Kallen mennessä lapussa mainittuun hyttiin, olivat matkustajat vasta poistumassa siitä ja sen takia Kalle meni viemäripumppu kädessään hyttiä lähellä olevalle pakkakannelle odottamaan matkustajien poistumista. Tällöin Kalle ilmeisesti aikoodotellessaan polttaa savukkeen. Jussi kertoi oikeudessa tuosta vaiheesta, että Kalle oli tullut kannelle ja sanonut jotain, mutta Jussi ei muistanut mitä. Kalle oli käyttänyt tasaista, yksitoikkoista ääntä ja Jussi oli pitänyt selvänä, että Kalle yritti hypnotisoida hänet. Jussi muisteli, että Kallen kasvot olisivat olleet häneen päin, kun hän ampui,mutta Jussi ei ollut tästä varma. Jussin asianajaja otti esille toiminnan motiivina olleen Estonian uppoamisen, jota asianajaja ei pitänyt itsekään todennäköisenä, mutta toisaalta muutakaan motiivia ei ollut. Hänen mukaansa Estoniakytkentä oli kieltämättä hyvin epätodennäköinen, muttei mahdoton. Todistaja Matti Suuronen, joka oli pakkakannella maalaamassa tapahtumahetkellä, kertoi havaintonsa Jussin hyökkäyksestä. Hyökkäyksen jälkeen Matti Suuronen oli kääntänyt Kallen kyljelleen. Kalle oli hengittänyt ja pulssi oli ollut todettavissa, mutta hän ei enää liikkunut. Suuronen piti näitä havaintojaan varmoina, koska hän oli käynyt ensiapukursseja ja siellä saadun koulutuksen perusteella hän tarkasti heti nämä asiat. Suuronen kertoi tunteensa Jussin i
vuodesta 1984 lähtien ja piti tätä reiluna merimieskaverina. Suuronen ei ollut ikinä havainnut mitään riitaa Kallen ja Jussin välillä. Sattunut asia oli todistajalleaivan käsittämätön. Suuronen oli kysynyt Jussilta heti teon jälkeen syytä tekoon. Tämä vastasi, että muuten hän olisi itse maannut kannella ja siksi hän oli pitänyt asetta koko ajan mukanaan.

Todistaja Janne Öström kertoi olleensa pakkakannella noin tunnin ennen puheena olevaa tapahtumaa yhdessä Jussi Huttusen ja Matti Suurosen kanssa. Miehet olivat tekemässä korjausmaalauksia kannella. Janne Öströmin kertomus oli samanlainen kuin Suurosen. Janne Öström juoksi hälyttämään sairasauton ja muuta apua havaittuaan tapahtuman. Janne Öströmin mukaan Kalle ehti olla kannella korkeintaan muutamia minuutteja ennen hyökkäystä.

Jussin vaimo kertoo
Jussin vaimo, Maija-Leena, halusi todistaa asiassa, vaikka hänellä ei ollutkaan todistamispakkoa. Marja- Leenaa muistutettiin kuitenkin totuudessapysymisvelvollisuudesta. Marja-Leena kertoi jo esitutkintavaiheessa, että hän oli mennyt Jussin kanssa naimisiin vuonna 1970
ja että elämä oli sujunut hyvin aina vuoden 1992 syksyyn saakka. Tuolloin Huttusten vanhempi, aikuisikää lähestyvä poika katosi ravintolaillan jälkeen. Asia oli perheelle hyvin raskas, ja Jussi otti virkavapaata työstään. Jussi etsi poikaansa pitkin Aurajoen rantoja, missä poika oli viimeksi nähty. Jussi puhutti ihmisiä ja penkoi jopa jätekontteja löytääkseenpoikansa. Marja-Leenan mukaan he olivat molemmat psyykkisesti niin poissa tolaltaan, että joutuivat turvautumaan lääkärin apuun. Poika löytyi noin kahden ja puolen kuukauden kuluttua hukkuneena Aurajoesta. Jussi koki syvää syyllisyyttä poikansa kuolemasta. Jussin mielestä hänen olisi pitänyt pystyä olemaan parempi esimerkki pojalleen. Jussi syytti itseään ja sanoi, että poika eläisi, jos hän ei olisi näyttänyt huonoa esimerkkiä juomalla viinaa. Jussi käytti alkoholia aivan kohtuullisesti ja esimerkki siitä, mistä hän syytti itseään, oli syntynyt tilanteista, joissa hän oli pyytänyt ajokortin saanutta poikaansa noutamaan itseään ravintolasta. Marja-Leenan tietojen mukaan Jussi ei ollut juonut tippaakaan alkoholia pojan katoamisen jälkeen. Marja-Leena uskoi Jussin syyttävän yhä itseään pojan kuolemasta.
Marja-Leenan mukaan perhe on ollut sisäisesti hyvin läheinen. Marja-Leenan mukaan Estonian uppoaminenkin oli vaikuttanut Jussiin syvästi. Jussi
oli ollut laivalla töissä 12 vuotta, kun se myytiin ja siitä tuli Estonia. Marja-Leena kertoi, että joskus vuoden 1995 syksyllä Jussi alkoi puhua Estonian
upottamisesta ja hän alkoi puhua, että nyt hän muistaa Niemisen huseeranneen noiden lukkojen kanssa. Jussi oli taltioinut videonauhoja ja hän esitti Marja- Leenalle nauhoja myöhemmin ja kertoi, että nauhalta näkyy selvästi jäljet korvakkeen hitsisaumoista. Marja-Leena ei muistanut sitten enää tarkemmin muita selityksiä, mitä asiaan oli liittynyt. Syksyllä Jussi alkoi puhua, että Nieminen hitsasi lukon väärin ja visiirin kiinnitys petti Niemisen hitsaamista saumoista.

Joskus talven aikana Jussi alkoi kokea Niemisen itselleen uhkana. Samalla Jussi sanoi uhkan koskevan koko perhettä. Marja-Leenaa alkoi pelottaa Jussin puheet. Marja-Leenan käsityksen mukaan uhka syntyi siitä, että Jussi tiesi Niemisen korjauksista, jonka perusteella Jussi saattaisi mennä puhumaan Estonia-onnettomuuden tutkijoille. Marja-Leenan mukaan Jussi oli ahdistunut asian johdosta. Jussi antoi muun muassa ohjeet, kuinka puhelimeen tulevia soittoja piti seurata ja kirjata. Marja-Leena muisti syksyn ajalta yhden tunteenpurkauksen, jolloin Jussi oli purskahtanut itkemään ja sanonut, että melkein tuhat ihmistä meni ja Nieminen sen aiheutti vaikka hän yritti estää. Talvella pelkotilat olivat olleet pahimpia.
Väkivaltaisuutta ei Jussissa voinut huomata ennen pelkotiloja eikä niiden aikanakaan.

Aseesta Jussi oli joskus maininnut, että pitää vanhaa asetta itsepuolustukseksi Kallea vastaan. Keväällä 1996 Jussi oli kertonut heittäneensä sen pois. Yleensä Jussi ei ollut ollenkaan kiinnostunut aseista. Surma-aseen, 6,35 cal Union-merkkisen pistoolin Jussi oli kertomansa mukaan hankkinut joskus parikymmentä vuotta aikaisemmin Turusta tuntemattomalta mieheltä. Ase oli ollut pääasiassa mökillä ja sillä oli ammuttu tarkkuutta. Kuulusteluissa Jussi kertoi kokeilleensa aseen toimintakuntoa siinä tarkoituksessa, että joutuisi käyttämään sitä itsepuolustukseksi Niemistä vastaan.
Marja-Leena ei ollut ikinä tavannut Kallea. Seuraava oikeuden käsittely oli heinäkuun 26. päivänä 1996, jolloin paikalla oli asiantuntijatodistajia.

Estonia-asiantuntija Mauno Kervinen kertoo
Mauno Kervinen oli kansainvälisen Estonia-tutkimusryhmän yksi suomalaisjäsen ja hän edusti tekniikan tohtorina nimenomaan teknistä asiantuntemusta. Mauno Kervinen oli alustavasti vastannut lausunnollaan Jussi Huttusen esittämiin teknisiin väitteisiin, jotka liittyivät lukon korjaamiseen. Mauno Kervinen oli tavannut Jussin kolme kertaa ennen surmatapausta käsitellessään Estonian lukkoihin liittyviä asioita.

Tapaamisista ensimmäinen tapahtui syyskuun 26. päivä 1995 ja viimeinen huhtikuun 23. päivä 1996. Sen lisäksi Huttunen oli ottanut joitakin kertoja puhelimitse yhteyttä. Mauno Kervinen piti Jussia ehdottomasti asiantuntijana lukkoon liittyvässä asiassa. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä Jussi oli pääasiassa vastaillut Kervisen esittämiin kysymyksiin. Erityisen kiinnostavaa ensitapaamisella oli ollut, oliko keulaportin atlantinlukko reistaillut. Keskustelu oli ollut yleisluontoista. Oli todettu, että lukot olivat melko heikkoja suhteessa porttiin. Keskustelun päätteeksi Jussi oli pyytänyt Kervistä soittamaan itselleen ennen Estonia-loppuraportin julkaisemista. Myöhemmissä tapaamisissa talvella 1995-1996 oli tullut esille Jussin oma teoria Estonian uppoamisesta. Tällöin Jussi oli sanonut, että joku vahva auktoriteetti pönkittää valtansa muuttamalla keulaportin konstruktiota.

Huhtikuun 23. päivänä 1996 Jussi oli soittanut Kerviselle Dagens Nyheter -lehdessä saman kuun 21. päivänä olleen artikkelin johdosta. Tällöin Jussi
oli esittänyt, että artikkelin ja hänen omien tietojensaperusteella oli selvää, että lukon holkki oli poissa ja lukossa oli voimakkaita hankausjälkiä. Suurinpiirtein samoihin aikoihin Jussi oli käynyt tapaamassa Kervistä. Väite Estonialla olleesta auktoriteetista oli tehnyt Kerviseen omituisen vaikutelman, mutta Jussi oli vaikuttanut Kervisen mukaan avoimelta ja rehelliseltä. Mauno Kervisen heinäkuun 1. päivä 1996 allekirjoittaman lausunnon mukaan komissio ei ole saanutmitään tietoja atlantinlukon muutostöistä kuulemiltaan miehistön jäseniltä, korjaustelakoiden työlistoista
tai luokituslaitoksen arkistoista. Kertomuksessa mainittujen tarkastajien pitäisi olla luokituslaitoksen tarkastajia ja siksi luokituslaitoksella pitäisi olla tieto atlantinlukon muutostöistä.

Estonian hylystä otetussa videossa näkyy selvästi atlantinlukon tappia liikuttava hydraulisylinteri ja korvakkeet joiden varassa sylinteri on. Hyvin suurella varmuudella voidaan sanoa, että hydraulisylinterin asemaa ei ole muutettu alkuperäistä asemaa korkeammalle. Atlantinlukon korvakkeiden keulapiikkikannessa kiinni olleet tyngät on irrotettu hylystä ja tutkittu Tukholman Kuninkaallisessa Teknillisessä Korkeakoulussa. Tässä metallurgisessa tutkimuksessa ei ole havaittu merkkejä siitä, että korvikkeisiin olisi ollut hitsattuna lisäpalat. Hitsauksen pitäisi jättää metalliin jälkiä, jotka metallurgisessa tutkimuksessa erottuvat. Atlantinlukon SB-puoleisessa päässä ollut lyhyt tukiholkki, jonka sisään tapin pää painui, on repeytynyt irti kanteen kiinnihitsatusta tuesta. Tuen kannessa kiinni oleva tynkä ja murtopinta, josta holkki on irronnut, näkyvät selvästi hylystä kuvatussa videossa. Tapin irti repeytynyttä hoikkia ei ole löydetty, mutta korvakkeissa ovat jäljellä murtuneet hitsit, joilla holkki on ollut kiinnitettynä paikalleen. Edelliseen perustuen komissio uskoo, että atlantinlukkoa ei ole muutettu.

Korjausmies Börje Fors kertoo
Asiassa kuultiin myös henkilöitä, jotka tulivat esiin Jussin kertomuksissa. Esimerkiksi Börje Fors kertoi, että ei ole ottanut mitään yhteyttä puhelimitse Jussiin ja samalla hän kertoi, että oli työskennellyt eri vuorossa kuin Nieminen eli he olivat eri aikaan laivalla. Korjausmies Börje Forsin mukaan hänen työvuorojensa aikana ei ollut mitään korjaustoimenpiteitä tai ongelmia, jotka olisivat koskeneet visiiriä tai sen lukituksia. Hän ei ollut tietoinen, että toisellakaan vuorolla olisi sellaista ollut. Oikeudessa kuultiin asiantuntijoina Estonia-onnettomuustutkintakomission teknisen asiantuntijan lisäksi Karl Niemisen ruumiinavauksen suorittanutta oikeuslääkäriä Pentti Mikkolaa ja hypnoositerapian asiantuntijaa Raimo Kaukosta.

Oikeuslääkäri kertoo
Oikeuslääkäri, Pentti Mikkola, totesi todistuksessaan, että vainajaa oli ammuttu ensin kaksi kertaa heikkotehoisella pienikaliiperisella aseella. Toinen luoti oli osunut ensin leuan kärkeen ja siitä muuttanut suuntaansa ja osunut kaulaan. Tämä luoti ei ollut aiheuttanut Karl Niemiselle mitään vakavia vammoja tai tajuttomuutta. Toinen luoti oli osunut selkään ja tunkeutunut kylkiluiden välistä vasempaan keuhkoon. Vasen keuhko oli lysähtänyt kasaan ja aortta oli repeytynyt. Tämä luoti olisi varmuudella tappanut Karl Niemisen ilman puukoniskujakin. Todistaja sanoi, että laukausten aikajärjestyksestä ei voinut olla sataprosenttisen varma, mutta todennäköisesti ensimmäinen laukaus oli osunut leukaan ja sen jälkeen Nieminen oli kääntynyt ja yrittänyt paeta, jolloin toinen luoti osui selkään. Ampumaetäisyydestä oli teknisten näyttöjen perusteella pääteltävissä, että se oli vähintään metrin suuruinen. Oikeuslääkärin mukaan Nieminen ei ollut heti menettänyt tajuntaansa ja sen takia puukoniskut olivat tuottaneet hänelle tuskaa. Puukoniskuista oli kuitenkin todettavissa, että ne olivat jääneet melko pinnallisiksi. Mikään isku ei ollut osunut suureen verisuoneen.

Hypnoosiasiantuntijan kertomus
Raimo Kaukonen kertoi hypnoositerapian asiantuntijana, että hypnoosilla voidaan vaikuttaa hyvinkin merkittävästi muistiin. Asiantuntija oli tehnyt itse kokeita lähinnä muistin parantamiseksi, mutta myöskin muistin häivyttämisestä on olemassa paljon tutkimustietoa. Muistin häivyttäminen on mahdollista varsinkin syvässä hypnoositilassa. On myös todettu, että muistin häivyttäminen ei ole kaikilla ihmisillä mahdollista. Synnynnäinen tai hankittu suggestioalttius on välttämätöntä kaikelle hypnoosille. Tässä suhteessa ihmisten välillä on valtavia eroja. Puolustusasianajajan kysymykseen Kaukonen totesi, että syvä masennus voi vaikuttaa suggestioalttiutta lisäävästi. Vaikutus on kuitenkin epäsuora vaikuttaen henkilön luonteenlaadun kautta. Itse masennus ei sinänsä juurikaan vaikuta. Puolustusasianajan kysymykseen Kaukonen totesi, että tiedostamaton hypnoosi on mahdollistaja itse asiassa yleistäkin, esimerkiksi niin sanotut kaatajapapit. Kaukosen mielestä täysin pakkoon perustuva hypnoosi ei ole mahdollista. Jos sitä vastoin hypnoosi on alun alkaen ollut vapaaehtoista, sitä voidaan myöhemmin jatkaa väkisin esimerkiksi tietyn signaalin kautta. Signaali voidaan tällöin antaa esimerkiksi puhelimitse.

Kaukonen piti mahdollisena hyvinkin pitkäaikaista hypnoosin avulla saavutettua muistamattomuudentilaa. Tällöin muistamattomuus ei välttämättä ollut täydellinen. Oli mahdollista, että hypnotisoitu sinänsä muisti asiat, mutta hypnoosi oli saanut aikaan välinpitämättömyyden niitä kohtaan.
Herkät, ulospäin suuntautuneet ihmiset on yleensä helppo hypnotisoida, sisäänpäin suuntautuneet taas vaikeita. Nämä olivat kuitenkin vain tilastollisia keskiarvoja ja käytännössä vasta ihmiseen tutustuttua pystyi kertomaan hänen hypnoosisopivuudestaan. Syyttäjän kysymykseen Raimo Kaukonen totesi, ettei paranoidisuus sinänsä vaikuta hypnoosialttiuteen. Paranoidisuus voi olla merkki herkkyydestä, mutta toisaalta paranoidit ihmiset ovat hyvin skeptisiä.

Huomioita Huttusesta poliisitutkinnassa
Huttunen vaikutti koko pidätettynä ja tutkintavankeudessa oloaikansa olevan hyvin vilpitön omassa asiassaan. Varmaankin hän uskoi asiaansa ja siihen pakkoon, mikä hänellä oli mielessään. Jussi Huttunen käyttäytyi niin sympaattisesti ja asiallisesti, että oli vaikea uskoa, millaisen teon hän oli juuri tehnyt. Jussi keskusteli tavallisista asioista, ja hänen elämänarvonsa olivat tavallisia suomalaisen arvoja. Jussi tuntui olevan hyvin perhekeskeinen mies. Kun keskustelun aiheeksi tuli Karl Nieminen oli havaittavissa, että Jussi koki olonsa raskaaksi ja painostavaksi. Asian käsittely aiheuttikin voimakkaita tunteenpurkauksia. Välillä Jussi koki jotain epäuskon hetkiä. Hän sanoi muun muassa, että olisi se kauheaa, jos tämä kaikki olisi syntynyt vain hänen omassa päässään ja siitä olisi seurauksena tällainen teko. Heti perään Jussi jatkoi kuitenkin, että kyllä tämän täytyy olla totta. Tämä on niin totta.

Jussi otti välillä puheeksi myös sen, että kuulustelija ei usko hänen väitteitään. Jussi tyytyi kuitenkin vastaukseen, että sillä ei ole asialle merkitystä, koska asiat kirjataan niin kuin hän ne kertoo ja että hänen esittämänsä väitteet esimerkiksi Estonian osalta tullaan toimittamaan oikealle viranomaiselle...

Joka tapauksessa, vaikka kertomuksessa olisi uskomattomalta tuntuvia piirteitä, saattaa niissä kuitenkin piillä totuuden siemen. Väitettyjä asioita on syytä varmastikin tarkistaa, kun joku on päätynyt niin epätoivoiseen tekoon, että on surmannut toisen. Jussi kertoi, että pahinta asiassa olisi se, että hänet todettaisiin hulluksi ja että tämä koko asia hautautuisi.

Tuomio
Jussi oli mielentilatutkimuksessa ja Pietarsaaren käräjäoikeus julisti tuomion tammikuun 3. päivä 1997. Oikeuden päätöksellä Jussi Huttunen tuomittiin taposta, mutta oikeus totesi Huttusen olleen tekoa tehdessään ymmärrystä vailla.

Tuomiolauselmassa mainitaan: ”Ottaen huomioon, että Jussi Huttunen on ollut ymmärrystä vailla ja hän on toiminut harhaluuloissaan, niin hänen valmistautumistaan tekoon ei ole pidettävä sillä tavoin harkittuna, että se täyttäisi murhan tunnusmerkistön. Samasta syystä Huttusen voida pitää erityisen raakana, eikä sitä voi muutenkaan pitää törkeänä.”

Puolustusasianajaja ilmoitti tyytymättömyytensä tuomion syyksilukemiseen ja tuomittuihin korvauksiin.

Teksti jaksotettu (viimeinkin)
-NILS-

[CCC]

Mites tietääkö joku, onko noissa PPK-kirjoissa syyllisten ja uhrien oikeat nimet vai keksityt?

Nimittäin saksalaislähteet antaa eri nimet kummallekin ja kun ne perustuu virallisiin Estonia-tutkimuksiin (siis uppoamisen osalta), luulisi olevan oikeita.

[Tuomion Pasuuna]

Niissä on aina muutetut nimet. Yleensä sellaiset että ne muistuttavat oikeaa nimeä. Tyyliin Mikko Jokinen on Matti Lahtinen.

[CCC]

^Kiitos.

Alan epäilemään tässä jotain lievää mielenhallintaa jopa.

Voihan tuo murhasta syytetty olla täysi pöpikin, mutta hän on lähde ESTONIAN PLUTONIUMKULJETUKSILLE USA:N SOTILASSAATTUEESSA, joten HÄNEN VÄITTÄMISENSÄ PÖPIKSI on ainakin eliitille mieluista.

Siis mies joka sitä plutoiumia kuljetti väitteen mukaan on identifioitu Estonialle, mutta ei selvinnyt, niin tämä hullujenhuoneelle suljettu on viimeinen todiste siitä.

Jaa-a, mielenkiintoiseksi menee, taas...

Edit. mielenkiintoista myös se miksei JAIC ole tähän mitenkään osallistunut, tai tuttuahan se on Estonia-Casessa, vaikka kai se Karppisen etc siitä atlaslukkomuljautuksesta puhuikin...

[kulkijatar]

Estoniahan oli pommiattentaatti. Mielenkiintoinen kirja aiheesta: Jutta Rabe: Estonia- Tragedia Itämerellä

[3 merkkiä]

Mites tietääkö joku, onko noissa PPK-kirjoissa syyllisten ja uhrien oikeat nimet vai keksityt?

Nimittäin saksalaislähteet antaa eri nimet kummallekin ja kun ne perustuu virallisiin Estonia-tutkimuksiin (siis uppoamisen osalta), luulisi olevan oikeita.

Mistä saksalaislähteestä tekijän nimen löytää? Vai osaisiko joku kertoa sen?

Olen seurannut foorumia jo pitkään mutta nyt päätin rekisteröityä, sillä minusta vaikuttaa selvältä että tässä M/S Fennian keississä tekijä on sama mies, jota ollaan piakkoin saattamassa syytetyn penkille Viking Sallylla 1987 tapahtuneesta murhasta.

[joona.linna]

Fennialla miehen tappanut toimi ymmärystä vailla(Pietarsaari KP)


Sen verran koukutti tämä "kirotun laivan" menneisyys että kävin penkomassa lehtileikkeen Keparista (Keskipohjanmaa) .Kepari ei julkaissut tekijän nimeä,kuin että tekijä oli Turkulainen ja uhri Lapinlahdelta.Kysymys kuuluu oliko ns"Jussi Huttunen" Viking Sallylla vuonna 1987 ?

[Doctor Lecter]

Fennialla miehen tappanut toimi ymmärystä vailla(Pietarsaari KP)

Kepari ei julkaissut tekijän nimeä,kuin että tekijä oli Turkulainen ja uhri Lapinlahdelta.Kysymys kuuluu oliko ns"Jussi Huttunen" Viking Sallylla vuonna 1987 ?

Uhri (kirjassa Karl Nieminen) asui Lapinjärvellä, Itä-Uudellamaalla. Ollen myös sieltä kotoisin.

HS 16.6.1996

Fennia_Koivisto.jpg (12.22 KiB) Katsottu 7144 kertaa

Tekijän turkulaisuus oli uusi tieto.

Lehdet kirjoittivat tästä tapauksesta aikas vähän. Mahdollisesti silloinen Jakobstads Tidning (nyk. Österbottens Tidning) enemmän, joten heidän arkistostaan (kirjastosta) voisi löytyä enemmän tietoa.

Googlekäännös:

1996 06 13. kl. 08:30. Fennian 46-vuotias merimies ampuu 50-vuotiaan koneistimen kuoliaaksi Fennian etukannella ja puukottaa häntä sitten useita kertoja. Fennia pääsi lähtemään Jakobstadista kaksi tuntia myöhässä.

http://www.faktaomfartyg.se/fennia_1966.htm

"Jussi Huttunen" on tätä nykyä 70-vuotias. Jos on Luoja elinpäiviä suonut.