Pia Surmat Pohjanmaalla 1991 ja 1994

[tytöntyllero]

Värikuvat tytöistä.

Pia Kristiina Kuru (1974-1991)


Pia Mary-An Töyli (1974-1994)

[tytöntyllero]

Spekuloitu murhaväline


Tekijän autosta löytynyt tunkki


Tekijän autossa ollut viltti


Pia Kurun farkkutakki


Kuva Pia Töylin laukusta


Pia Töylin laukun löytöpaikka


Tekonahkatakin palanut solki ja napit



Pia Töylin takin polttopaikka

[tytöntyllero]

Ostin suuren kasan Pohjolan Poliisi kertoo- kirjoja, sillä niiden sisältöä on melko harvoin saatavilla netissä, ja jos on niin artikkeleita on tiivistelty runsaasti. Olisi hienoa, että Suomalaisista tapauksista olisi helpompi saada tietoa. Tästä syystä halusin osallistua aineistojen jakamiseen, joten yritin parhaani mukaan saada Pia-surmien koko artikkelin tänne kuvineen. Saman yritin tehdä Sirkka Anna-Liisa Sihvolan tapauksessakin. Projekti oli melko pitkä, pahoittelen kuvien laatua ja toivon että tekstiin ei jäänyt liikaa kirjoitusvirheitä. Käyttämäni uusi text scanner -ohjelma ei tajunnut suomen ä:tä ja ö:tä joten korjailuun meni aikansa. Joka tapauksessa: toivottavasti tästä on iloa ja apua jollekkin, ja kiitos kaikille teille muillekkin jotka jaatte artikkeleita ja kuvia tänne meille muille nähtäväksi. Muistakaamme myös kumpaakin Piaa, toivottavasti lepäävät rauhassa ja murhaaja vapautuksestaan huolimatta on saanut kärsiä teoistaan.

Pohjolan Poliisi Kertoo 1998, sivut 51-66:

Pia-Surmat

Tapani Tikkala, rikosylikonstaapeli, Vaasa.

Lauantaina 5. lokakuuta 1991 Mustasaaren Vassorissa merestä kuolleena löytyneen nuoren tytön kuolemaa selvittämään ryhtyneet poliisit eivät tienneet, miten pitkä työrupeama tarvittaisiin ennen kuin asia olisi lopullisessa päätöksessä. Vainajan henkilöllisyys ja kuolinsyy selvisivät nopeasti, mutta rikoksen tekijä pysyi pitkään poliisin ulottumattomissa. Tekijä ehti surmata vielä toisen tytön ennen kiinni joutumistaan. Rikosten selvittäminen vaati vuosien peräänantamattoman työskentelyn. Surmaaja ei myöntänyt koskaan kumpaakaan surmaa. Pääosa oikeudessa esitetystä näytöstä hankittiin teknisen rikostutkinnan avulla. Taktiset ja tekniset rikostutkijat sekä KRP:n rikoslaboratorio joutuivat poikkeuksellisen tiiviiseen vuosia kestäneeseen yhteistyöhön, jonka lopputulos sai viimein eri oikeusasteet vakuuttumaan epäillyn henkilön syyllisyydestä. Lainvoimainen ratkaisu saatiin vasta joulukuussa 1996, kun Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Molemmat uhrit olivat Pia-nimisiä, ja siksi lehdistö alkoi kutsua rikoksia Pia-surmiksi.



Kalastaja tekee löydön

Eläkkeellä oleva kalastaja Torbjörn Klinkmann oli laskemassa verkkoja Kyrönjoen suulla Vassorinlahdella lauantaina 5. päivänä lokakuuta 1991. Saatuaan verkot veteen noin kello 7:n aikaan hän huomasi meressä kelluvan mytyn, joka näytti kuolleelta hylkeeltä. Klinkmann souti mytyn luokse ja totesi sen olevankin farkkutakin. Nostaessaan takkia hän huomasi pinnan alla olevan ruumiin. Kalastaja tiesi, ettei hän jaksa nostaa ruumista veneeseen. Hän kiinnitti takkiin verkkokohon ja souti hakemaan apua. Palattuaan apuvoimien kanssa paikalle ei takkia eikä ruumista näkynyt missään. Pitkien etsintöjen jälkeen verkkokoho ja siihen kiinnitetty takki ruumiineen löytyi noin kilometrin päästä alkuperäisestä löytöpaikasta. Myös takki oli painunut pinnan alle. Lahdessa oli voimakas virtaus ja ruumista olisi tuskin löydetty uudelleen ilman kalastajan kiinnittämää merkkiä. Todennäköisesti ruumis olisi kulkeutunut avomerelle, josta sen uudelleen löytyminen olisi ollut sattumanvaraista. Ruumis hinattiin veneen perässä eräälle laiturille. Vainaja oli noin 20-30-vuotias nainen, jolla ei ollut mitään henkilöllisyyttä osoittavia papereita eikä esineitä. Vaatetuksena hänellä oli tummansininen farkkutakki ja takkia vaaleammat farkkuhousut, valkoinen pusero ja rintaliivit. Hiusten ja silmien väri oli ruskea. Vainajalta puuttuivat muun muassa alushousut, sukat ja kengät. Rintaliivit olivat nousseet ylös rintojen yläpuolelle. Kuolonkankeutta ei todettu. Kaulassa oli mahdollisesti hiertymäjälkiä. Ruumis siirrettiin Vaasan keskussairaalan patologiselle osastolle, jossa vainajalla todettiin kaulalla punertavaa kuvioitusta, vasemman korvan yläpuolella isokokoinen kuhmu ja hiertymiä eri puolilla vartaloa. Vainaja oli joutunut todennäköisesti henkirikoksen uhriksi.



Tutkinnan alkuvaiheet

Sunnuntaina 6. lokakuuta suoritetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa alustavaksi kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen kaulalta kuristamisen seurauksena. Myös uhrin henkilöllisyys selvisi sunnuntaina. Hän oli isokyrölainen 17-vuotias Pia Kristiina Kuru.

Tutkinta määrättiin keskusrikospoliisin Vaasan aluetoimiston suoritettavaksi. Aluetoimistossa oli juuri aloitettu laaja leimamerkkiväärennösten rikostutkinta (Poliisi kertoo 1996), ja siksi henkilöstöä oli rajallisesti käytössä. Tutkintaryhmään määrättiin keskusrikospoliisin tutkijoiden lisäksi poliisimiehiä useista poliisipiireistä. Melko nopeasti selvisi, etta Pia Kuru oli lähtenyt sisarensa Merjan kanssa perjantai-iltana 4. päivänä lokakuuta Isostakyröstä Nurmoon Paukavuori -nimiseen raviniolaan. Matkan he olivat tehneet erään tuttavan kyydissä henkilöautolla. Pia oli juonut matkan aikana kehdeksan pulloa keskiolutta. Vaikka Pia ei ollut riittävän vanha päästäkseen ravintolaan, oli vahtimestari päästänyt hänet sisälle Merjan vakuutettua, etta myös Pia-sisar on täyttänyt kahdeksantoista vuotta. Pia oli seurustellut ravintolassa illan aikana useiden henkilöiden kanssa.

Hän oli poistunut ravintolasta noin kello 23 tuttaviensa kyydissä Virtasen sisarusten asunnolle Seinäjoelle. Hän oli ihastunut Matti Virtaseen, mutta ei saanut tältä tunteisiinsa vastakaikua. Tästä syystä Pia oli pyytänyt vajaan tunnin kuluttua kyytiä niin kutsuttuun Itikan risteykseen, josta hanellä oli ollut tarkoitus liftata kotiinsa Isoonkyröön. Pia oli saanut kyydin henkilöautossa, ja hänet oli jätetty risteykseen noin kello 24:n aikoihin.

Itikan risteys sijaitsee Seinäjoella Lapualle ja Kurikkaan vievän kantatie 67:n ja Ylistaroon vievän kantatie 64:n risteyksessä. Risteyksessä on vanha Itikan teurastamorakennus, josta risteys on saanut nimensa.

Risteyksen jälkeen Piasta ei ollut havaintoja. Paikalta on tyttöjen kotiin noin 30 kilometrin matka. Itikan risteyksen ja Vassorinlahden välinen etäisyys on noin 80 kilometriä.

Selvisi myös, että Pialta oli kateissa mustat Hégl New Basic -merkkiset korkeakorkoiset juhla-avokkaat, pikkuhousut ja sukkahousut, avaimet seka lompakko sisältöineen. Tutkijoilla oli ratkottavanaan useita kysymyksiä, joihin ei löytynyt hevin vastauksia. Tapahtumalta puuttui muun muassa rikospaikka, jonka löytyminen olisi mahdollisesti antanut monella tapaa viitteitä rikoksesta ja rikoksentekijastä. Poliisi haravoi eri reittivaihtoehtojen tienvarsia ja levähdyspaikkoja löytaakseen Pialta puuttuvia esineitä. Lehdistöa ja Poliisi-tv:tä kaytettiin tiedottamiseen. Varsinkin Pialta kateissa olevia kenkiä etsittiin julkisen sanan välityksellä. Ympäri Suomea loytyi teiden varsilta ja maastosta valtava määrä naisten jalkineita ja alusvaatteita, mutta ei niitä oikeita.

Toinen merkittävä seikka oli selvittää, miten ja mistä Pia oli joutunut veteen. Vaihtoehtoja oli kolme:
— pudottamalla uhri Koivulahden sillalta Kyrönjokeen, josta se olisi kellunut joen virtauksen mukana mereen,
— viemällä uhri veneellä Vassorinlahdelle tai
— heittämallä uhri Bodstrandin laiturilta Vassorinlahteen.

Asiaa selvitettiin sukeltajien kelluntakokein, jolloin tultiin siihen tulokseen, että uhri oli joko viety veneellä tai heitetty laiturilta mereen.



Kuuma vihje

Autoilija Esko Myyrä oli palannut kotiinsa Ylistaroon Seinäjoelta tapahtumailtana noin puolenyön aikaan. Han oli joutunut pysähtymään Itikan risteyksessä noin kilometrin päässä olleelle rautatien ylikäytävälle junan vuoksi. Vähän ennen ylikäytävää hän oli ohittanut liftaritytön. Myyrä huomasi taustapeilistä tytön liftaavan takana tulevaan autoon, joka pysähtyikin, ja tyttö nousi kyytiin. Junan ohitettua ylikäytävän autot jatkoivat peräkkäin matkaa. Vaikka Myyrä näki auton vain taustapeilista, oli hanella selvä mielikuva sen merkistä ja väristä.

Poliisi ryhtyi selvittämään tätä vihjettä, joka näytti tuovan asian ratkaisun käsien ulottuville. Melko nopeasti poliisi tavoitti Ylistarosta kaksi henkilöä, jotka olivat olleet asiakkaina kantatie 64:n ja valtatie 16:n risteyksen laheisyydessa olevalla grillillä. He olivat nähneet liftaritytön nousevan risteyksessä Myyrän antamiin tuntomerkkeihin sopivan auton kyytiin. Tyttö oli lähtenyt kävelemään valtatieta Isoakyröä kohti, liftannut edelleen Lapuan suunnasta tulleeseen maasturiin ja saanut kyydin.

Muutaman päivän tutkinnan tuloksena oli se, että molemmat autot ja myös liftarityttö löytyivät. Tyttö oli liftannut Seinäjoelta lahes samaan aikaan kuin Pia Kuru ja saanut kyydin kotiinsa Tervajoelle kahdessa autossa. Ensimmäisen kyydin han oli saanut Seinäjoelta lähellä tasoristeystä ja toisen kyydin Ylistarosta edellä mainitusta ns. Pelmaan risteyksestä. Sekä tytöllä että kyydin antaneilla autoilijoilla ei ollut mitään havaintoja Pia Kurusta.



Tutkinta jatkuu

Teknisessä rikostutkinnassa selvisi, että Pia Kurun vaatteissa ja iholla oli hiukkasia ja kuituja. Poissulkemalla tapahtumaa edeltäneen illan autojen ja oleskelupaikkojen sekä uhrin ldéytimiseen liittyvat hiukkaset ja kuidut jäi jäljelle muutamia hiukkasia ja kuituja, jotka voisivat olla rikoksentekijästä peräisin, lisäksi erityisesti uhrin kaulalla ja pakarassa oli yksilöllisiä jalkiä, joiden aiheuttajan toivottiin selviävän.

Henkirikos oli jatkuvasti esillä julkisessa sanassa, Keskusrikospoliisiin tuli runsaasti vihjeitä, joista vain kaikkein lupaavimmat ehdittiin henkilöstöpulan vuoksi heti tarkistaa. Vihjeiden ja tietojen taltiointiin luotiin ATK-pohjainen järjestelmä. Siitä huolimatta mappirivistö piteni hyllyssä jatkuvasti.

Asian ratkaisemiseksi suoritettiin lukematon määrä kuulusteluja, puhutteluja ja tarkistuksia sekä teknistä rikostutkintaa. Kuitenkaan mikään vaihtoehto ei tuonut toivottua ratkaisua, eikä Pia Kurusta tullut yhtäkään varmaa havaintoa Seinäjoen Itikan risteyksen ja Mustasaaren Vassorin väliltä.

Muutaman kuukauden kuluessa tutkintaryhmästä irrotettiin suurin osa tutkijoista muihin tehtäviin. Tutkintaa jäi jatkamaan pieni ydinjoukko.

Pia Kurulla todettiin olleen laaja ystäväpiiri sekä Seinäjoen että Vaasan ympäristössä. Pia oli tottunut jo vuosia liikkumaan liftikyydillä. Itse asiassa liftikyyti oli hanen pääasiallisin liikkumismuotonsa.

Tutkinnassa pyrittiin selvittimään muun muassa Pian elamäntavat ja ystävät sekä löytämään menneisyyden tapahtumista mahdollinen tekijä. Poliisi kävi läpi myös kaikki illalla 4. lokakuuta ravintola Paukavuoressa asioineet henkilöt sekä Seinäjoen—Ylistaron—Isonkyrön-V dhinkyrén—Laithian—Vaasan-Koivulahden-Vassorin alueella liikkuneet henkilöt ja ajoneuvot.

Kun mikään edellä mainituista tutkintalinjoista ei tuottanut tulosta, selvitettiin muun muassa Vassorin ja lähialueiden asukkaat ja kiinteistönomistajat, metsästys- ja kalastuskortinhaltijat sekä venepaikkojen vuokraajat ja heidän mahdollinen entisyytensä. Lisäksi kaikki lähialueen veneet tarkastettiin, valokuvattiin ja niistä kerättiin tarpeelliset näytteet. Veneiden ja huviloiden omistajat puhuteltiin.

Yhtenä tutkintalinjana pidettiin aikaisemmin ja tutkinnan kestäessä seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä eli henkilöitä, joilla oli jo entisyys. Ketään tällaista henkilöä ei kyetty osoittamaan tekoon syylliseksi.

Ajan kuluessa omaiset ja yleisö kohdistivat kritiikkiä poliisia kohtaan sekä henkilökohtaisesti että lehdistön välityksellä. Pelättiin, etta surmasta tulee samanlainen selvittamätön rikos, kuin Kyllikki Saaren surmasta oli aikanaan tullut. (Poliisi kertoo 1993),

Pia Töyli katoaa

Lokakuun 11. päivänä 1994 Ilmajoen poliisille ilmoitettiin Pia Mary-An Töyli -nimisen tytön katoamisesta. Pia oli 20-vuotias menevä tyttö, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Pia Töyli oli nähty viimeksi Seinäjoella illalla 30. syyskuuta, jonka jälkeen hän ei ollut ottanut yhteyttä kotiin eikä sukulaisiin. Vaatetuksena hänellä oli ollut punainen polviin ulottuva takki, mustat farkut ja ruskeat bootsit.

Poliisin suorittamissa tiedusteluissa ilmeni, että Pia oli ollut alkuillasta tyttöystävänsa kanssa ilmajokisessa ravintolassa. Sieltä han oli poistunut yksin ja liftannut Seinäjoelle. Pia oli nähty illan aikana Seinäjoella useassa eri ravintolassa. Viimeisin havainto hänestä oli ravintola Wall Streetin edessä, missä hanen oli nähty nousevan punaisine takkeineen isoon amerikkalaismalliseen pakettiautoon.

Katoamisilmoitusta tehdessään Pian kotivaki epäili tytön lähteneen Italiaan, missä tämä oli oleskellut kesällä 1994 kaksi kuukautta au-pairina. Matkan aikana Pia oli ihastunut italialaiseen poikaan, ja hän oli suunnitellut palaavansa Italiaan poikaystävänsä luokse. Matkalle lähdöstä hän oli puhunut viimeksi katoamisiltanaan. Matkustamista vastaan puhuivat kuitenkin Pian asunnolta löytyneet passi ja matkaa varten säästetyt rahat.

Pian kuva julkaistiin sanomalehdissä ja katoamisesta kerrottiin myös Poliisi-tv:n ohjelmassa. Toisin kuin Pia Kurun jutun yhteydessä poliisille ei tullut kuin muutama yhteydenotto, eivätkä nekään johtaneet tutkintaa merkittävästi eteenpäin.



Profilointi tuo epäillyn

Keskusrikospoliisi järjesti valtakunnallisen väkivaltarikostutkintakurssin uudessa toimitalossaan Vantaan Tikkurilassa marraskuussa 1994. Tilaisuuteen oli kutsuttu luennoimaan kolme FBI:n agenttia. Aiheena oli fyysinen ja seksuaalinen väkivalta rikosanalyysin näkökulmasta, painotuksena profilointi. (Profiloinnista laajemmin Poliisi kertoo 1996).

Seinäjoella oli sattunut 1989 vuodesta lähtien lukuisia väkisinmakaamisia ja väkisinmakaamisen yrityksiä, joita ei ollut kyetty selvittämään. Kurssilta saatujen oppien mukaisesti tapaukset käytiin uudelleen yksityiskohtaisesti tapaus tapaukselta läpi. Tuloksena oli, että neljässätoista tapauksessa näytti olevan sama tekijä.

Epaillystä saatujen tuntomerkkien perusteella pyrittiin etsimaan tuntomerkkeihin sopiva henkilö, joka olisi syyllistynyt aikaisemmin seksuaalirikoksiin. Seulonnan jalkeen epäiltyjen joukko pieneni, kunnes tutkijat kiinnostuivat isokyröläisestä nuoresta miehestä. Kyseessä oli vuonna 1968 syntynyt varastomies, Harri Erkki Mikael Leppinen. Hän oli syyllistynyt vuonna 1989 Ylihärmässä väkisinmakaamiseen ja 1994 Kurikassa väkisinmakaamisen yritykseen ja vapautta loukkaavaan haureuteen. Harrilla oli siis entisyyttä seksuaalirikollisena.

Harri työskenteli säännöllisesti isänsä liikkeessä varastomiehenä. Hänellä oli oma asunto ja vakituinen tyttöystävä Isossakyrössä. Han oli seurustellut tytön kanssa vuodesta 1990 lähtien.

Kun Harrin tekemisiä alettiin alustavasti selvittää, ilmeni, että han oli saanut 4. lokakuuta 1991 illalla Isossakyrössa liikkuvan poliisin partiolta rangaistusvaatimuksen liikennerikkomuksesta. Kyseessä oli sama ilta, jolloin Pia Kuru oli lähtenyt viimeiselle liftimatkalleen. IImeni myös, että Harri oli ollut liikkeellä yksin rangaistusvaatimuksen saadessaan. Ajoneuvorekisterin mukaan hänellä oli edelleen käytössään sama Mazda 323 -merkkinen henkilöauto kuin syksyllä 1991.

Harri päätettiin ottaa kiinni ja hänen asunnolleen sekä autoonsa päätettiin suorittaa kotietsinnät, joiden yhteydessä tehtäisiin myös tarkka tekninen rikostutkinta. Hanet otettiin kiinni 24. tammikuuta 1995 hänen lahtiessään kotoaan aamulla töihin. Seka Harri että hänen autonsa toimitettiin Seinäjoelle poliisin suojiin.

Harria kuulusteltiin poliisiasemalla useita kertoja Seinäjoella tapahtuneista väkisinmakaamisjutuista, jotka hän järjestelmäillisesti kiisti tehneensä. Häntä kuulusteltiin myös Pia Kurun surmasta. Harri myönsi olleensa tapahtumailtana yksin liikkeellä autoineen, sen jälkeen kun oli vienyt ensin tyttöystävänsä tämän kotiin. Tällä paluumatkalla hän oli saanut poliisilta rangaistusvaatimuksen. Harri kiisti edes nähneensä Pia Kurua ja kertoi ajelleensa vain Isossakyrössä. Han kertoi kyllä tunteneensa Pian ja antaneensa tälle myös liftikyytejä useita vuosia aikaisemmin.

Yllättäen Harri myönsi kaksi väkisinmakaamisen yritystä. Hän kertoi ottaneensa kahdella eri kerralla liftaritytön autoonsa Seinäjoelta Itikan risteyksestä ja yrittäneensä väkisinmaata tytöt vähän matkaa ajettuaan. Molemmat tytöt olivat päässeet kuitenkin pakenemaan autosta teon alkuvaiheessa. Poliisi tarkasti rekistereitään, mutta Harrin kertomukseen sopivia rikosilmoituksia ei löytynyt.

Harri oli laskettava vapaaksi kolmen päivän pidätysajan jalkeen. Hänen autonsa kuitenkin takavarikoitiin ja autoon kohdistettiin teknistä rikostutkintaa.



Näyttö löytyy Harrin autosta

Autosta taltioituja näytteitä lähetettiin tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikosteknilliseen laboratorioon. Jonkin ajan kuluttua rikoskemisti otti yhteyttä ja ilmoitti esitietona, että Harrin auton etupenkillä olleet peiton kuidut olivat samanlaisia kuin Pia Kurun vaatteista taltioidut kuidut. Tieto oli ensimmäinen todellinen valonpilkahdus yli kolme ja puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa. Tekninen ja taktinen rikostutkija, jotka koko ajan olivat tehneet saumatonta yhteistyötä, pitivät useita palavereita Mazdan vierellä miettien kuumeisesti, mitä muuta nayttöä autosta voisi löytyä. Palaverit tuottivat tulosta, autolla oli paljon kerrottavaa rikostutkijoille.

Lopullisen lausunnon mukaan Pia Kurun päällä tapahtumahetkellä olleista vaatteista tavattiin yhteensä 20 samanlaista viskoosikuitua kuin Harrin Mazdassa syksystä 1990 käytetyn peiton kuidut olivat. Kuituja löytyi Kurun takin sisä- ja ulkopuolelta, housujen sisä- ja ulkopuolelta sekä rintaliiveistä. Viskoosikuidut olivat rikosteknisen laboratorion mukaan yksilöllisyydeltään hyvin poikkeavia ja niitä tavattiin uhrin vaatteista niiden kaikkia kolmea eri värisävyä ja molempia eri viskoosityyppejä. Lisäksi Kurun takin sisäpuolelta löytyi kaksi samanlaista polyamidikuitua kuin Harrin henkilöauton istuinverhoilun kuidut olivat sekä yksi samanlainen puuvillakuitu kuin Harrin asunnolla olleen lakanan kuidut olivat.

Tutkijoita oli askarruttanut tutkinnan alusta lähtien, mistä uhrista löytyneet maalinsirut olivat peräisin. Rikostekniseen laboratorioon lähetettiin vuosien aikana muun muassa satoja maalinäytteitä Vassorinlanden ja lähiympäristön veneistä. Maali ei ollut kuitenkaan veneestä peräisin. Harrin autosta läytyi vastaus tähänkin kysymykseen: uhrin housuista tavattu maalisiru oli samanlaista kuin Harrin auton tavaratilassa olleen tunkin varren maali.

Kurun takista ja vainajan alla käytetystä lakanasta tavattiin sille varisseena noin 1 mm halkaisijaltaan olevia rautaa sisältäviä metallipalloja. Harrin autosta löytyi samanlaisia metallipalloja runsaasti. Hänen työhönsä kuului lähes päivittäin polttoleikkaamista ja hänen työpaikallaan oli tällaisesta työskentelystä syntyviä metallipalloja runsaasti. Kurun vaatteissa ei todettu hitsaamiseen tai polttoleikkaamiseen viittaavia palamisjalkiä, joten Kuru oli saanut nämä metallipallot siirrannaisind Harrin autosta, josta niitä löydettiin takajalkatilasta ja tavaratilasta.

Kurun vasemmassa pakarassa todettiin noin 11 cm:n pituinen palkkimainen painumajälki. Jälki tuotti vuosien aikana paljon päänvaivaa. Vaikka useat henkilöt olivat miettineet jäljen aiheuttajaa, ei kenenkään mielikuvitus ollut keksinyt sopivaa esinettä, joka olisi jäljen jättänyt. Rikoslaboratorioon toimitettiin tutkittavaksi muun muassa kampoja, auton lattiamattoja, jousia, jääskrapoja, puhelimenjohtoja, suihkuletkuja ja mitä mielikuvituksellisimpia esineitä. Laboratorion oli todettava kerta toisensa jälkeen, ettei sinne toimitettu näyte jättänyt vastaavaa jälkeä. Tähänkin löytyi vastaus Harrin autosta. Hän oli kuljettanut autonsa tavaratilassa raskaita esineitä, joiden nostaminen tavaratilaan oli irrottanut tavaratilan kannen kumitiivisteen paikaltaan. Kumitiiviste pysyi puolestaan paikallaan metallisen pidikkeen avulla. Kumitiivisteen irrottua metallipidike alkoi roikkua auton tavaratilassa. Pidikkeellä suoritetut kokeet osoittivat, että pakarajälki vastasi metallisen pidikkeen jättämää jalkeä, mikäli se oli ollut jonkin verran venynyt.

Auton tavaratilassa suoritettiin lisäksi rekonstruktio, jonka avulla pyrittiin selvittämään, sopiiko Pian kokoinen tyttö tavaratilaan ja missä asennossa uhrin täytyy olla, jotta metallipidike jättäisi jäljen pakaraan. "Uhriin” piirrettiin vainajassa olleita vammoja ja jalkiä. Kun uhri laitettiin tavaratilaan, ilmeni, että pakaran jälki oli saattanut syntyä uhrin osittain nojatessa sanottuun metalliseen pidikkeeseen. Kurun oikeassa hartiassa olleet naarmujaljet puolestaan ovat voineet rekonstruktion mukaan syntyä auton tavaratilan etureunasta uhria tavaratilasta pois nostettaessa. Hartian naarmujäljet vastasivat tyypiltään lähinnä Harrin auton tavaratilan etureunan keskikohdalta otettuja vertailujälkiä.



Auton tavaratila oli takavarikkohetkella öljyinen. Harri oli kuljettanut tavaratilassa polttoöljya, jota hän oli käyttänyt asuntonsa lämmitykseen. Autossa olleesta peitosta löytyi öljyä, kuten myös Kurun takista, housuista ja paidasta. Kurun vaatteiden öljytahrojen sijainti sopi myös rekonstuktiossa kokeiltuun uhrin asentoon.

Harrin autosta, kuljettajan penkin alta, löytyi neljä lyhyttä kuljetusliinaa, joiden päissä oli solmut. Yhdessä liinassa solmu oli tehty niin, että liina oli taittunut kahdesta kohdasta kaksin kerroin. Tällä kohdalla tehdyt jäljet olivat muodoltaan samantyyppisiä kuin Kurun kaulalla olleet kuristusjäljet.



Pia Töyli löytyy

Aurinkoinen kevättalven päivä 26. maaliskuuta 1995 houkutteli runsaasti ulkoilijoita liikkeelle. Nurmon Hirvijarven tekoaltaalla oli eräs pariskunta ulkoilemassa. He tekivat järkyttävän löydön. Tekoaltaan täyttökanavan suulla sijaitsevalla mutasaarekkeella oli ruumis.

Paikalle hälytetty poliisi totesi saarekkeella olevan vatsallaan osittain rlisutun naisen ruumiin. Ruumis oli pahoin mädäntynyt. Se siirrettiin oikeuslääketieteellistä ruaumiinavausta varten Seinäjoen keskussairaalan patologian osastolle. Vainaja oli vaillinaisesti puettu. Rintaliivit olivat kiinni, mutta nostettu niin ylös, että rinnat olivat paljaina. Farkkuhousut sekä pikkuhousut ja sukkahousut oli laskettu alas. Ruumiinavauksessa ja oikeushammaslääkärin tutkimuksissa ruumis tunnistettiin Pia Töyliksi. Vainajalta puuttui ainakin päällystakki sekä kasilaukku.

Oikeusldaketieteellisessä selvityksessä ilmeni, etta Pia Töyli ei ollut hukkunut. Hänessä ei todettu myöskään kuolinsyyn selittävää sairautta, vammaa tai myrkytystä. Töylin emättimestä, suusta ja vulvasta otetuissa näytteissä oli heikkoja viitteitä ihmisen siemennesteestä. Mätänemisen seurauksena vähäisemmät mustelmat ja hankaumat olivat voineet hävitä. Pia Töyli oli joutunut mitä todennaköisimmin myös henkirikoksen uhriksi.

Pia Kurun ja Pia Töylin tapauksilla oli paljon yhtäläisyyksiä. Saman etunimen lisäksi molemmat tytöt olivat syntyneet 1974, molemmat olivat kadonneet Seinäjoella, molemmat olivat olleet ahkeria liftaajia, molemmat uhrit löydettiin osittain riisuttuna vedestä ja molemmat katosivat lokakuun alussa. Myös lehdistö huomasi yhtäläisyydet ja kirjoitti suurin otsikoin: Kuka vainoaa Pohjanmaalla Pia-nimisiä tyttöjä?

Pia Töylin jutun tutkinta päätettiin tästä syystä koota Pia Kurun tapauksen tutkijoiden ympärille. Ensimmäisenä tehtävänä oli pyrkiä selvittamään Pia Töylin tekemiset ennen katoamista mahdollisimman tarkasti. Tehtävä oli vaikea, silla tapahtumasta oli kulunut jo puoli vuotta.

Katoamisviikonloppuna oli lisäksi tapahtunut suuronnettomuus, Estonia-laivan uppoaminen, mikä järkytti koko maailmaa. Pelastustoimia ja onnettomuusuutisointia seurattiin kaikkialla, eikä ihmisillä ollut muistissa yhden punatakkisen tytön liikkuminen.

Harria epäiltiin heti alusta alkaen myös Pia Töylin surmaajaksi. Siksi vainajasta otettuja näytteitä pyydettiin vertaamaan heti myös Harrin autosta Pia Kurun jutun yhteydessä otettuihin näytteisiin.



Harri otetaan uudelleen kiinni

Harrin autosta otetuista näytteistä saatiin edellä kerrotulla tavalla rikoksentekijään sitovia todisteita. Ongelmana oli kuitenkin se, että erdiden tutkimusten tekeminen rikoslaboratoriossa on hidasta ja aikaa vievää. Poliisin täytyi odottaa saadakseen tutkimuksista edes osa virallisiksi lausunnoiksi voidakseen ottaa Harrin kiinni ja esittää häntä oikeudelle vangittavaksi.

Harri otettiin kiinni Isostakyröstä pääsiäislauantaina 15. huhtikuuta 1995. Hanet toimitettiin Vaasaan ja kuulustelut aloitettiin. Harri kielsi kuulusteluissa olleensa Pia Kurun kanssa missään tekemisissä. Tutkinnanjohtaja esitti vangitsemisvaatimuksen Laihian käräjaoikeudessa 18. huhtikuuta Harria vastaan todenndäköisin syin rikosnimikkeenä murha.

Harri katsoi asiamiehensä esittämänä, ettei ole yleisiä eikä erityisiä edellytyksiä vangitsemiselle ja että vangitseminen on kohtuutonta. Kyrönmaan käräjäoikeus päätti vangita Harrin ja määräsi syytteen käsittelypäiväksi 17. toukokuuta.

Tutkijoilla oli kuukausi aikaa suorittaa puuttuvat kuulustelut, koota tarvittava materiaali valtavasta, yli sata mappia käsittävästä asiapaperikokonaisuudesta, perehdyttaää jutun syyttäjä sekä selvittää samanaikaisesti Pia Töylin surmaa. Aikaa ei ollut paljon käytettävissä, ja niinpä tutkijoille annettiin hätätyömääräys. Vaikkakaan hätätyömäärääys ei tuonut vuorokauteen ylimääräisiä tunteja, mahdollisti se kuitenkin ylitöiden teettämisen.



Pia Töylin surman tutkinta edistyy

Pia Töylillä oli ollut katoamishetkella yllään punainen villakangastakki. Harrin autossa olleesta peitosta (sama peitto, jonka kuituja oli Pia Kurun vaatteissa) löytyi punaisia villakuituja. Takki oli kuitenkin kateissa. Sitä etsittiin tuloksetta Hirvijärven täyttökanavasta ja itse jarvestä sukeltajien ja naaraajien avulla. Vertailumateriaalia oli yritettävä saada muulla tavalla.

Selvisi, että punainen villakangastakki oli teetetty ateljeetyönä Ilmajoella. Takin tehnyt vaatturi muisti tehneensä takin, mutta takkiin käytettyä kangasta ei varastosta enää löytynyt. Oli etsittävä henkilöitä, jotka olivat ostaneet vaatturilta samaa kangasta. Lopulta loytyi henkilö, jolla oli samasta kankaasta valmistettu vaate.

Pia Töylin asunnolla olleista vaatteista otettiin myös vertailunäytteitä ja niissä kaikissa tavattiin punaisia villakuituja. Näiden vertailunäytteiden avulla rikoslaboratorio selvitti, että Harrin autossa oli näitä samanlaisia punaisia villakuituja. Kuituja loytyi yhteensä 40 kpl etuistuimella olleesta peitosta, oikeanpuoleisesta etuistuimesta ja selkänojasta, takaistuimesta ja selkänojasta, tavaratilan matosta ja oikeanpuoleisesta etujalkatilasta.

Töylin iholta ja asusteista alusvaatteita myöten Iöydettiin myös runsaasti samanlaisia metallipalloja ja metallisiruja kuin Pia Kurun jutun yhteydessä.

Töylillä oli ollut kadotessaan puna-musta olkalaukku, jota ei löydetty ruumiin löytymisen yhteydessä eikä sukellusetsinnöissä.

Olkalaukkua näytettiin myös Poliisi-tv:n lähetyksessä. Ohjelma tuotti tulosta, sillä heti ohjelman päätyttyä tutkijoille soitti pelastuspaallikkö, joka kertoi löytaneensä samanlaisen laukun jo lauantaina 1. lokakuuta 1994 Ylistarosta Heikkolan riippusillan luota Kyrönjoesta. Pelastuspaallikkö oli ollut pitämassä joella naarausharjoituksia. Löytöhetkella laukku oli ollut tyhjä. Laukku oli edelleen pelastuspaallikön hallussa.

Laukku toimitettiin rikoslaboratorioon tutkittavaksi. Laukun vuorikankaasta tavattiin kymmenen kappaletta samanlaisia punaisia villakuituja kuin Töylin takin kuidut olivat. Lisäksi laukun alkuperä varmistettiin todistajakuulusteluin kuulustelemalla muun muassa laukun valmistajaa ja laukun myyjää.

Laukun löytöpaikka oli vain muutaman kilometrin päässä Harrin asunnosta, joka sekin sijaitsi Kyrönjoen varrella. Pia Töylin löytöpaikka Hirvijärvi puolestaan sijaitsi Seinäjoelta katsottuna aivan päinvastaisessa suunnassa, ja näiden kahden paikan väli oli useita kymmeniä kilometrejä. Todennäiköiselta näytti, että Harri oli kotimatkallaan heittänyt laukun sillalta jokeen.



Napit ja solki

Lumien sulettua Harrin asunnon pihamaalle kohdistettiin etsintä. Rakennuksen päästä löytyi tuhkakasoja, joista toisen pinnasta löydettiin solki. Tuhkakasat otettiin talteen ja seulottiin tarkasti. Soljen lisäksi tuhkan seasta löytyi muun muassa metallinapin jäänteitä. Jäännöksiä yritettiin sovittaa siihen aikaan kadoksissa olleeseen olkalaukkuun, mutta siihen ne eivät sopineet.

Sitten sattuma tuli tutkijoiden avuksi. Poliisiin otti yhteyttä vanhahko naisihminen Orismalan asemalta. Han kertoi tytösta, joka oli tullut eräänä lauantaina lokakuun alussa hänen asunnolleen ja halunnut tilata taksin. Tytölla ei ollut ollut päällystakkia, vaikka vuodenajan mukaan se olisi ollut tarpeen. Pian tytön käynnin jälkeen lehdessä oli ollut Pia Töyliä koskeva katoamisilmoitus, johon ilmoittaja tytön yhdisti.

Asiaa ryhdyttiin selvittämään. Ilmoittaja muisti vielä, että tytöllä oli ollut päällään ruskea nahkaliivi. Tyttöä pidettiin Pia Töylinä ja tästä syystä Töylin omaisiin otettiin yhteyttä. Pialla ei ollut nimittäin ilmoitettu olleen kadotessaan nahkaliiviä. Kun liiviasia otettiin puheeksi, selvisi, etta Pialla oli ollut myös ruskea nahkaliivi ja liivi oli mitä ilmeisimmin ollut hänen yllään katoamisiltana. Valokuva-albumeista löytyi kaksi valokuvaakin, joissa Pialla oli tämä liivi päälllä.
Valokuvia tutkittaessa huomattiin yhteneväisyys tuhkakasasta löydettyjen napinjäänteiden ja valokuvissa olevan liivin nappien suhteen. Tutkijat saivat selville, että liivi oli New Basic Seppälä -merkkinen keinonahkaliivi ja että näitä liiveja oli tuotu maahan vuonna 1989 kaikkiaan 1600 kappaletta.

Liiviä ryhdyttiin etsimään eri puolilta Suomea, ja lopulta yksi liivi löytyikin Haminasta. Vertailuliivi ja tuhkakasasta löytyneet napinjäänteet ja solki lähetettiin tutkittavaksi KRP:n rikostekniseen laboratorioon. Lausunnon mukaan tuhkakasasta löydetty solki vastasi muodoltaan, kooltaan ja rakenteeltaan vertailusolkea. Tuhkakasasta löytyneistä napeista parhaiten säilynyt vastasi muodoltaan, kooltaan ja kuvioinniltaan vertailunappeja. Kolme muuta tuhkakasasta löytynyttä nappia olivat huomattavalta osin tuhoutuneet, mutta jokaisesta niistä loytyi myös samanlaista kuviointia kuin vertailunapeista. Kemiallisen analyysin avulla todettiin lisäksi, että tuhkakasasta löydetyt napinjäännökset ja solki ovat ennen polttamista olleet ulkonäöltään ja kemialliselta koostumukseltaan samantyyppisiä kuin vertailuliivin napit ja solki.

Taksia soittaneen tytön matka ja henkilöllisyys pystyttiin myös selvittämään. Hän ei ollut Pia Töyli, vaan suunnilleen samanikäinen ja samoihin tuntomerkkeihin sopiva tyttö, joka oli seinäjokisessa ravintolassa tavannut isokyröläisen pojan ja tullut pojan kanssa yölla jatkoille Orismalan aseman lähellä olleen urheilukentän huoltorakennukseen. Aamulla tyttö oli herännyt huoltorakennuksesta yksin ja kylmissään, jolloin hän oli lähtenyt soittamaan taksia. Hän oli ajanut taksilla takaisin Seinäjoelle.

Sattumalta tytöllä oli myös ruskea nahkaliivi, josta saatu tieto auttoi poliisia selvittämään Pia Töylin nahkaliivin kohtalon. Liivin jäänteillä oli ratkaiseva merkitys koottaessa näyttöä Harria vastaan Pia Töylin surmassa.



Syyte Pia Kurun taposta

Lääninsyyttäjä esitti rangaistusvaatimuksen Harria kohtaan Kyrönmaan käräjäoikeudessa 17. päivänä toukokuuta 1995 alkaneessa oikeudenkäynnissä taposta.

Rangaistusvaatimuksen mukaan Harri oli 5. lokakuuta 1991 käsin ja niin sanottua kuljetusliinaa tai vastaavaa valinettä apuna käyttäen kaulasta kuristamalla tahallaan surmannut Pia Kurun. Näyttönä syyttäjä esitti pääasiassa rikosteknisen laboratorion lausuntoja.

Harri kiisti oikeudessa syyllistyneensä mihinkään rikokseen ja vaati, että häneen kohdistetut vaatimukset oli hylättävä perusteettomina. Puolustus kiinnitti huomiota siihen, että epäillyn autosta ja kodista oli otettu vertailevia kuitundytteitä yli kolme vuotta sen jälkeen kun vainajan vaatteet olivat saapuneet rikoslaboratorioon näytetutkimuksiin. Puolustuksen mukaan tällä huomattavalla aikaviiveellä täytyi olla merkitystä erilaisten sattumien mukaantuloon sekä näyttöarvon vähentymiseen. Puolustus esitti lisäksi, että syyttäjä jätti kokonaan huomioimatta, etteivät kuitututkimukset osoittaneet epäiltyä henkilöä tapaukseen.

Maalisirun osalta puolustus esitti, ettei yhdellä maalisirulla voinut olla mitään näyttöarvoa. Samanlaisia nostotunkkeja olisi useissa autoissa. Metallipallojen osalta puolustus totesi, että koska ne olivat täysin yksilöimattömiä, ei niillä voinut olla nayttöarvoa.

Yhteenvetona puolustus totesi, ettei yksikään virallisen syyttäjän nayttönä ilmoittama seikka tai todistusteema tukenut rangaistusvaatimusta.

Puolustus esitti lisäksi, että vaikka auto liittyisikin tapahtumaan, ei Harri ole ollut sillä liikkeellä. Harrilla oli puolustuksen mukaan tapana jättää auto lukitsematta ja avaimet virtalukkoon asuntonsa pihaan. Kuka hyvänsä olisi voinut lainata autoa, tehdä sen avulla rikoksen ja palauttaa se takaisin Harrin asunnolle.



Pia Töylin surma myös oikeuteen

Tutkijat tekivät ympäripyöreitä päiviä saadakseen myos Pia Töylin surmaan liittyvan materiaalin tutkintapöytakirjaksi ja syyteharkintaan. Koska tapauksesta koottu nayttö oli hyvin samantapaista kuin Pia Kurun jutun yhteydessa saatu nayttö, pidettiin tärkeänä, että myös Töylin asian kasittely oli saatava saman oikeudenkdynnin yhteyteen.

Tutkinta valmistui viime hetkellä kesäkuun puolivälissä olleeseen oikeuden istuntoon, jossa syyttäjä jätti Pia Kurun tapauksen osalta jutun päätettäväksi.

Syyttäjä syytti Harria myös Pia Töylin taposta. Rangaistusvaatimuksessaan syyttäjä totesi, että Harri oli 1. päivänä lokakuuta 1994 Seinäjoella tai lähiympäristössä, otettuaan Pia Töylin henkilöautoonsa ja taivutettuaan tämän tarkemmin selvittämittömallä tavalla sukupuoliseen kanssakäymiseen kanssaan, tahallaan surmannut Töylin. Harri oli tämän jälkeen pudottanut vainajan Nurmossa sijaitsevaan Hirvijärven tekoaltaaseen tai altaaseen johtavaan täyttökanavaan.

Uhri oli löydettäessa pitkille edistyneessä mätänemistilassa, minkä vuoksi ei surmaamistapaa voitu varmuudella selvittää. Ulkoiseen väkivaltaan viittaavien jälkien vähäisyyden perusteella todennäköisin tekotapa oli tukehduttaminen hengitys estämällä.

Näyttönä syyttäjä esitti oikeuslaaketieteellisen selvityksen lisäksi KRP:n rikosteknisen laboratorion lausuntoja kuitututkimuksista, keinonahkaliivin napeista ja soljesta sekä olkalaukusta ja metallipallukoista.

Puolustus kiisti Harrin syyllistyneen mihinkään rikokseen ja vaati, että rangaistusvaatimukset hylättäisiin perusteettomina.



Mielentilatutkimus

Harri määrättiin mielentilatutkimukseen, joka valmistui vasta joulukuussa 1995. Mielentilaa koskevassa lausunnossa katsottiin Harrin olleen syytteissä tarkoitettujen tekojen aikana täydessä ymmiarryksessä. Lausunnossa todettiin, että Harri oli tunne-elamältään poikkeava, tunnekylmä ja empatiakyvytön. Tutkittavan seksuaaliset ja vihamieliset impulssit olivat toistuvasti kohdistuneet naisiin väkivallan tekoina, jotka hän halusi unohtaa. Aikaisemmin selvitettyihin tekoihin hänen todettiin suhtautuvan tunteettomasti ja vähättelevästi.

Käräjäoikeuden tuomio

Oikeudenkäynnit molempien surmien osalta jatkuivat tammikuussa 1996. Pia Töylin surman osalta oikeudessa kuultiin todistajina muun muassa useita rikoslaboratorion lausunnonantajia.

Töylin surman osalta puolustus väitti, että Harrin autoa oli lainannut tuntematon henkilö, joka oli syyllistynyt mahdollisesti Töylin surmaamiseen. Puolustus piti henkirikosta kuitenkin epätodennäköisenä, koska uhrin kuolinsyytä ei kyetty oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa tarkasti määrittelemään. Kyseessä olisi voinut olla myös luonnollinen kuolema. Tuhkakasasta löytyneiden napin- ja soljenjäänteiden osalta puolustus esitti, että liivi on voitu polttaa Harrin poissaollessa asunnolla ja tuhka on sitten viety ulos.

Puolustus painotti myös sitä, että Töyli on ennen katoamistaan nähty nousevan Seinäjoella ravintola Wall Streetin edustalla amerikkalaismalliseen pakettiautoon, eikä häntä ole sen jälkeen nähty hengissä. Jos kyseessä olisi rikos, olisi tekijäkin löydettävissä tästä pakettiautosta.

Syyttäjä ja puolustus antoivat loppulausuntonsa 20. helmikuuta 1996. Kärajäoikeus antoi paatöksensä 6. maalikuuta 1996.

Kurun surman osalta käräjäoikeus totesi, ettei mikään viitannut luonnolliseen kuolemaan. Oikeuden mukaan Kurun katsottiin kuolleen kaulan alueelle kohdistuneen kuristamisen seurauksena. Oikeus katsoi myös, että rikosteknisen laboratorion lausuntojen näyttöarvo oli erittäin merkittävä ja niistä voitiin tehdä johtopäätös, että Kuru oli ollut Harrin autossa. Oikeuden mukaan Harri oli käsin tai kuljetusliinan kaltaista tekovälinettä apunaan käyttäen suorittanut surmatyön.

Puolustuksen väitteeseen, etta joku muu oli mahdollisesti käyttänyt Harrin autoa tapahtumayönä, oikeus totesi, että on erittäin epätodennäköistä, että joku muu tuona yönä olisi käyttänyt Harrin autoa siten, ettei tämä olisi havainnut autossaan selviä kaytön merkkejä.

Oikeus katsoi näytetyksi, että Harri oli syyllistynyt Kurun tahalliseen surmaamiseen. Esitetyn näytön perusteella ei järkevää epäilystä Harrin syyllisyydestä jäänyt.

Töylin surman osalta käräjäoikeus totesi, ettei mikään ruumiinavaushavainnoissa viitannut luonnolliseen kuolemaan. Vainajan vaatetuskaan löytöhetkellä ei tähän viitannut. Töylin katsottiin siten joutuneen tekoaltaaseen henkirikoksen uhrina. Käräjäoikeus katsoi, että Töylin on täytynyt olla Harrin autossa ja hyväksyi kuitututkimusten näyttöarvon merkittäväksi.

Oikeus hyväksyi syyttäjän selvityksen Harrin syyllistymisestä surmaamiseen ja sen, että tämä oli asunnollaan polttanut juuri samanlaisilla napeilla ja kiristyssoljella varustetun asusteen kuin kateissa oleva Töylin käyttämä keinonahkaliivi oli ja että uskottavin syy menettelyyn oli henkirikoksen peitteleminen.

Käräjäoikeus katsoi, että Töyli nousi pakettiautoon ravintolan edustalta viimeisenä yönä ennen katoamistaan. Tämä oli todettavissa todistajien kertomuksista. Koska ei autoa eikä autossa olleita henkilöitä ollut tavoitettu, oli jäänyt epäselväksi, miten Töyli oli siirtynyt pakettiautosta Harrin autoon kyseisenä yönä. Tämä seikka ei ollut kuitenkaan käräjäoikeuden mukaan niin oleellinen, etta sillä olisi ollut ratkaisevaa merkitystä syyllisyyttä harkittaessa. Se ei muodostanut vastatodistetta.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että Harri oli syyllistynyt Töylin tahalliseen surmaamiseen. Esitetyn naytön perusteella ei jrkevéi epälystä Harrin syyllisyydestä jäänyt.

Harri tuomittiin kahdesta taposta ja Kauhajoen käräjäoikeuden aikaisemmin syyksi lukemasta väkisinmakaamisen yrityksestä ja vapautta loukkaavasta haureudesta yhteensä 16 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Korvauksia Harri velvoitettiin maksamaan useita kymmeniä tuhansia markkoja.

Käsittely jatkuu hovioikeudessa

Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti suullisen käsittelyn, jossa kuultiin vielä useita todistajia. Hovioikeus antoi tuomion 23. elokuuta 1996.

Hovioikeuden mukaan Pia Kurun jutussa syytettä tukevana näyttönä oli otettava huomioon löytyneiden peittoa vastaavien viskoosikuitujen lisäksi myös löydetyt polyamidi- ja puuvillakuidut ja niiden vastaavuus Harrin auton istuinmateriaaliin ja Harrin lakanaan. Vaikka peittoja oli ollut saatavissa kaupoista, istuinmateriaalia oli käytetty muissakin vastaavissa autoissa ja lakana oli materiaaliltaan yleinen, vertailumateriaalien runsaus ja keskinäinen erilaisuus olivat kuitenkin yhdessä omiaan osoittamaan, että Harrin autoa olin käytetty Pia Kurun surmaamisen yhteydessä. Maalitutkimuksista voitiin todeta samaa kuin kuiduista: maalisiru ei ollut ainutlaatuinen, mutta tutkimuksella oli selvitetty, etta siru oli samanlaatuinen kuin Harrin auton takakontissa olleen tunkin varren kulunut maali. Tutkimustulos oli omiaan osoittamaan, että Pia Kurua oli kuljetettu Harrin auton tavaratilassa.

Metallitutkimusta hovioikeus perusteli toteamalla, ettei Pia Kurun vaatteista ollut löytynyt palamisjälkiä. Metallipallot eivät olleet siis joutuneet Pia Kurun vaatteisiin hitsaamisen tai polttoleikkaamisen yhteydessä vaan kylminä siirrännäisinä. Harri oli työskennellyt teräsvaraston varastomiehenä ja teräksen kuljettajana. Näin hän oli joutunut tekemisiin metallin työstämisessä syntyvien pienten metallipallojen kanssa, joita oli sitten otettu näytteeksi hänen autostaankin. Metallitutkimuskin oli omiaan osoittamaan, että Harrin autoa oli käytetty Pia Kurun surmaamisen yhteydessä. Vaikka tutkimuksen kohteena olleilla palloilla ei ollutkaan erityistä yksilöllisyyttä, se ei kumonnut tutkimuksesta tehtävissä olevaa johtopäätöstä.

Kuitu, maali ja metallilöydökset olivat lukumääräisesti ja erilaatuisuutensa vuoksi niin merkittävät, että niistä saaduille vertaileville tutkimustuloksille yhdessä oli annettava syytettä tukeva todistusarvo.

Pia Kurun pakarassa ollut yksilöllisyydessään erikoislaatuinen palkkimainen jälki oli voinut tulla Harrin auton tavaratilan kumitiivisteen osin irronneesta ja tavaratilassa roikkuneesta metallipidikkeestä. Visuaalisesti suoritetun tutkimuksen luotettavuutta ei voitu pitää kovin merkittävanä. Muototutkimuksen merkitystä lisäsi kuitenkin se, että rikoslaboratorion tutkimuksissa oli yritetty löytää vaihtoehtoisia selityksiä Pia Kurun pakaran palkkimaiselle painumajäljelle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jäljen yksilöllisyys ja sopivuus kumitiivisteen pidikkeen aiheuttamaksi oli omiaan osoittamaan, etta Pia Kurua oli ennen hänen mereen heittämistään kuljetettu Harrin auton tavaratilassa.

Juttua arvioidessaan hovioikeus totesi, että Pia Töylin alushousuissa ja sukkahousuissa oli ollut samanvärisiä ja -laatuisia villakuituja kuin kangasnäytteessä. Viidessätoista Pia Töylin kotoa otetussa näytteessä oli ollut samanvärisiä kuituja kuin mainitussa näytteessä. Kangasnäytettä oli pidettävä samana kankaana kuin Pia Töylin kadoksissa olevan takin kangas. Harrin autosta oli löytynyt samanlaisia kuituja kuin kuidut kangasnäytteessä. Samanlaisia kuituja ei ole löytynyt Harrin asunnolta, hänen silloisen tyttöystävänsä asunnolta eikä Harrin nimeämien seitsemän tuttavan vaatteista. Kuidut eivat olleet siis siirtyneet Harrin autoon näistä lähteistä.

Tutkimustulos olikin omiaan osoittamaan, etta Harrin autoa oli käytetty Pia Töylin surmatyön yhteydessä.

Metallipalloista hovioikeus lausui, että Pia Töylin vaatteista ja hänen ruumiinsa kuljetukseen käytetystä lakanasta löytyi myös pieniä metallin työstamisestä syntyviä palloja. Asiassa ei ilmennyt, että Pia Töyli olisi ennen kuolemaansa ollut tekemisissä metallin hitsaamisen tai polttoleikkaamisen kanssa. Pallojen oli täytynyt siirtyä Pia Töyliinkin jäähtyneinä.

Kuitu- ja metallilöydökset olivat lukumaardisesti ja yhdessä niin merkittäviä, että niistä saaduille tutkimustuloksille oli annettava syytettä tukeva todistusarvo.

New Basic Seppälä -merkkinen vertailuliivi oli tuotemerkin sijainnin, taskun tikkauksien, etuosan
alareunan kulman ja etuosien yläreunan leikkauksien osalta samannäköinen kuin Pia Töyliä esittävissä valokuvissa näkyvä surmatyön yhteydessä kadonnut liivi. Asiassa oli pidettävä luotettavasti selvitettynä, että Pia Töylin käytössä ollut kadonnut liivi oli ollut New Basic Seppälä -merkkinen ja että tutkimuksissa käytetty vertailuliivi oli ollut vastaavasti samanlainen tuote. Tuhkakasasta tehdyt solki- ja nappilöydökset osoittivat, että Harrin asuinkiinteistölla oli poltettu New Basic Seppälä -liivi.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus totesi, etta kun otetaan huomioon, etta Pia Kurun vaatteista saadut kuitu- ja metallipallonäytteet ja Pia Töylistä tehdyt metallipallolöydökset olivat osin uhrien vaatteiden sisäpuolelta, oli katsottava selvitetyksi, että sekä Pia Kuru että Pia Töyli olivat vähän ennen katoamistaan olleet Harrin autossa, osittain riisuttuina.

Pia Kurun farmarihousuista löytyneen maalisirun ja hanen pakarassaan olleen erikoisen palkkimaisen painumajäljen perusteella oli katsottava näytetyksi, että Pia Kurua oli kuljetettu Harrin auton tavaratilassa. Painumajälki oli syntynyt Pia Kurun ollessa vielä elossa.

Pia Kuru ja Pia Töyli olivat kadonneet syksyisenä viikonloppuna Seinäjoen seudulla. Molempien vaatetus oli ollut vainajien löytyessä puutteellinen ja molempien housut oli avattu ja rintaliivit nostettu ylös niin, että rinnat olivat olleet paljaina. Ruumiit oli yritetty havittää samalla tavoin eli heittämallä ne veteen. Rikosten suorittaminen mitä ilmeisimmin sukupuolivietin tyydyttämiseksi samanlaista tekotapaa käyttäen samanlaisissa olosuhteissa oli omiaan osoittamaan, että Pia Kurun ja Pia Töylin surmaaja oli sama henkilö.

Loppupäätelmänä hovioikeus katsoi tulleen tuotettavasti selvitetyksi, että Harrin henkilöautoa oli käytetty sekä Pia Kurun että Pia Töylin surmaamsen yhteydessä. Rikosten tekoaikoina autoa oli käyttänyt Harri itse, ei tuntemattomaksi jäänyt luvaton käyttöönottaja. Saatuaan Pia Kurun ja Pia Töylin kyytiin Harri oli surmannut heidät tavalla, jonka kaikkia yksityiskohtia ei ole voitu selvittää, varsinkaan Pia Töylin osalta.

Hovioikeus korotti käräjäoikeuden rangaistusta, yhteensä Harrille tuomittiin kahdesta taposta, väkisinmakaamisen yrityksestä ja vapautta loukkaavasta haureudesta 20 vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta.

Harri haki muutosta Korkeimmalta oikeudelta, mutta ei saanut valituslupaa. Rangaistus jäi lainvoimaiseksi.

Lopuksi

Pia-juttujen tutkinta poikkesi totutuista tutkintatavoista muun muassa siten, että takunen ja tekninen tutkinta olivat vuosikausia tiviissä yhteistyössä. Yhteistyö ja henkilökohtainen kanssakäyminen rikosteknisen laboratonon kanssa oli myös poikkeuksellisen runsasta. Tamä yhteistyö kehitti myös tutkintamenetelmiä. Hiukkas- ja kuitunäytteiden merkitys vuosia myöhemmin löytyvän epäillyn littämiseksi rikokseen oli uutta ja kannustavaa pitkäjänteiseen rikostutkintaan.

Jutun ratkeaminen sai aikanaan Iehdistöissä runsaasti julkisuutta. Tutkinnassa vuosia mukana olleet poliisimiehet palkittiin sisäasiainministerin myöntämällä poliisin ansioristillä.