Alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... usinnumero
Ohessa on aiemmin mainitsemastani Duodecimlehden kriminaalipsykopatiaa käsittelevästä artikkelista törkeästi lyhenneltynä ja saksittuna joitakin kohtia, joihin olen vielä lisäillyt omia päpinöitäni. Kun ketjussa ei muutamaa Mariackan ja Hannu Hanhen kommenttia lukuunottamatta paljon ole ollut ns. tieteelliseltä kantilta tästä henkisestä tilasta vai miksi psykopatiaa pitäisi nimittää. Tunnepitoisesti asiaa onkin sitten enemmänkin lähestytty.
Määritelmää...
-Psykopatialla tarkoitetaan luonteen poikkeavuutta, jonka karkeimpia ilmenemismuotoja ovat toistuvat raa'at rikokset ja lievimpiä toistuva harmiton valehtelu.
-Psykopaatin tunne-elämää kuvaavia piirteitä ovat pinnallisuus sekä syyllisyyden tunteiden, katumuksen ja empatian eli myötäelämiskyvyn puuttuminen. Ihmissuhteissaan psykopaatti on pinnallinen, lipevä, itsekeskeinen ja mahtipontinen, (tahattomasti) valehteleva ja (tahdonalaisesti) omaksi edukseen asioita kaunisteleva, manipulatiivinen, hyväksikäyttävä ja vastuunottoa vieroksuva. Jo lapsuudessa monilla psykopaateilla on käytöshäiriöitä. Aikuisiällä käyttäytymistä luonnehtivat »parasiittisuus», käyttäytymisen huono hallinta, sukupuolinen holtittomuus, toisen seksuaalinen halventaminen, rinnakkaiset ja lukuisat lyhyet parisuhteet, realististen päämäärien puuttuminen, huono itsehillintä ja mielijohteiden mukaan eläminen (impulsiivisuus) sekä vastuuttomuus.
(annaanna; tuskin kellään nyt kaikkia piirteitä on, mullakin vain muutama 
, mutta ainakin Nickyan vastuuntuntoisesta töittenhoitamisesta oli oikeudessa ollut joku työnjohtaja? kertomassa)
-Psykopaatin rikollisuus on yleensä alkanut jo nuorella iällä, vaikeimmissa tapauksissa väkivaltarikoksin. Elinaikana kertyy erityyppisiä rikoksia, ja hankalimmat psykopaatit selviävät huonosti myös rangaistusaikana syyllistyen karkaamisiin ja uusiin rikoksiin vankilomilla tai ehdonalaisessa vapaudessa.
Kliininen kuva
Häiriön ilmiasu voi olla eri tavoin painottunut. Psykopaatti saattaa olla hyvin huonosti käyttäytymistään hallitseva, impulsiivinen väkivaltarikollinen, joka uusii tekojaan pian vapaaksi päästyään, tai seksuaalirikollinen, joka valitsee teräväsilmäisesti uhrinsa sopivassa tilanteessa. Psykopaatti voi olla myös omaisuusrikollinen - huijari, joka tekee toistuvasti suuria »keikkoja». Jotkut psykopaatit viehättävät hurmaavalla käytöksellään toista sukupuolta ja verhoavat sillä sosiaalisen, taloudellisen ja seksuaalisen hyväksikäytön. Yhteisinä piirteinä ovat edellä mainittujen tunne-elämän piirteiden mukaisesti mm. häikäilemätön ja halventava suhtautuminen uhriin, vastuunoton kaikinpuolinen puuttuminen ja jopa sellaisen käsityksen luominen, että psykopaatti itse onkin uhri eikä ole syyllistynyt mihinkään moitittavaan.
(annaanna; oliko jossain mainittu harmistuneen siitä, että onko poliisin pakko asioihin puuttua, jos vähän riistää toiselta henkeä)
Kriminaaliseksi psykopatiaksi nimitetään psykopaatin syyllistymistä varsinaisiin rikollisiin tekoihin, varsinkin vakaviin väkivaltarikoksiin. Valkokauluspsykopaateiksi kutsutaan huijareita, joista ainakin taloudellista hyötyä hankkineet ja kiinni jääneet ovat toki rikoksentekijöitä. Raja-alueelle mahtuu runsaasti psykopaattista käyttäytymistä, joka ei välttämättä ole rikollista tai jota rikoksen uhri ei häveliäisyyssyistä tee ilmoitusta.
Käsitteen kehitys
... Cleckley kuvasi 1960-luvulla psykopatian erilliseksi persoonallisuushäiriöksi erottaakseen sen rikollisuudesta. Hänen mukaansa psykopatia ei ole sosiaaliryhmästä riippuvainen ja sen erityispiirteitä ovat depression ja ahdistuneisuuden puuttuminen sekä kyvyttömyys oppia kokemuksesta (Vaillant ja Perry 1980).
Nykyiset länsimaiden viralliset tautiluokitukset DSM-IV ja ICD-10 eivät sisällä erillisenä diagnoosina psykopatiaa tai psykopaattista persoonallisuutta. ... Psykopaattiset henkilöt saavat tavallisesti tautiluokituksen mukaiseksi diagnoosikseen epäsosiaalisen persoonallisuuden. Toisaalta kaikki epäsosiaalisen persoonallisuuden omaavat eivät ole psykopaatteja.
Esiintyvyys
On arvioitu, että psykopatian esiintyvyys väestössä on jopa 2 % ja yli 50 % vakavista rikoksista on psykopaattien tekemiä (Hare 1999).
(annaanna; kun skaala on: "karkeimpia ilmenemismuotoja ovat toistuvat raa'at rikokset ja lievimpiä toistuva harmiton valehtelu" niin Suomeen suhteutettuna ei varmaan monen monesta henkilöstä tuon skaalan vakavimmassa päässä ole kyse, siis useamman henkirikoksen tekemään ehtineitä. DoctorLecterillä taitaisi parhaiten olla hanskassa nämä tapaustiedot eri vuosikymmeniltä.)
...
Perimä ja ympäristö.
Rikollisen käyttäytymisen siirtymistä sukupolvelta toiselle on tutkittu käyttäen psykiatrisena määreenä epäsosiaalista persoonallisuutta, joten löydökset lienevät vain varauksin yleistettävissä psykopatiaan. Kaksostutkimuksessa todettiin jo 1970-luvulla (Hutchings ja Mednick 1975), että eniten rikoksia tekivät rikollisten biologisten isien pojat, kaikkein eniten sellaiset, joiden adoptioisäkin oli rikollinen. Psykopatian käytösoireiden ja tunne-elämän poikkeavuuksien on havaittu liittyvän lapsuusiän ADHD:hen, käytöshäiriöön ja autistisuuteen, ja nämä puolestaan liittyvät aikuisiän väkivaltakäyttäytymiseen (Soderström ym. 2004). Monoamiinioksidaasi A:n (MAO-A) funktionaalinen polymorfismi vaikuttaa siten, että jos vähäisen entsyymiaktiivisuuden omaava poika kasvaa huonoissa olosuhteissa joutuen pahoinpidellyiksi, hänellä on suurempi taipumus epäsosiaaliseen käyttäytymiseen kuin suuren entsyymiaktiivisuuden omaavilla miehillä (Kim-Cohen ym. 2006).
Autonomisen hermoston poikkeavuus. 1950-luvulta alkaen epäsosiaalisten henkilöiden on havaittu poikkeavuuksia autonomisen hermoston vasteissa, kuten ihon sähkönjohtavuudesa, galvaanisessa ihoreaktiossa sekä syke- ja hengitystaajuudessa. Psykopaattien on päätelty olevan hyporesponsiivisia (Hare 1978). Autonomisen hermoston huono reagoivuus kuvastaa puutteita ehdollistumisessa ja sen seurauksena oppimisessa, erityisesti sosiaalisessa oppimisessa ja siten ympäristön normien omaksumisessa.
Autonomisen hermoston hyporeaktiivisuudella on selitetty sitä, että epäsosiaalisen henkilön on mahdotonta harjaantua välttämiseen. Emotionaalisesti viritteisten kuvien esittäminen aiheuttaa lineaarisesti muuttuvan ns. säikähdysräpäytyksen (startle blink) siten, että se on huomattavin epämiellyttäviä ja pienempi miellyttäviä kuvia katsottaessa.
Ilmiön puuttuminen psykopaateilta kuvastaa emotionaalisen ärsykkeen epänormaalia prosessointia (Patrick ym. 1993). Psykopatia-asteikon emotionaalisinterpersonaalista poikkeavuutta osoittavan suuren pistemäärän saavat rikolliset reagoivat matalalla ihokonduktanssilla sekä miellyttäviin että epämiellyttäviin ääniin (Verona ym. 2004). Autonomisen hermoston vahva responsiivisuus näyttää suojaavan rikollisuudelta. Tämä on todettu verrattaessa nuoria rikollisia tavallisiin ikätovereihinsa (Raine ym. 1990, 1995) ja myös tarkasteltaessa rikollisten isien poikia (Brennan ym. 1997).
(annaanna; mahtaisiko tuo alleviivaamani tieto liittyä tuohon elämänvalon hiipumisen katsomiselämykseen, puuttuva inhon tunne. Tuntuu aivotutkimus kovasti koko ajan kehittyvän, samoin tuo geeniperimän tutkiminen, joten varmaan tulevaisuudessa saadaan uutta tietoa)
Aivojen toiminnan ja rakenteen poikkeavuus. Herätevastemittaukset osoittavat, että psykopaattien inhibitoriset prosessit ovat ei-psykopaattisten vankien vasteista poikkeavia ja että poikkeavuus saattaa olla peräisin ohimo- ja otsalohkojen osia käsittävän paralimbisen järjestelmän häiriöstä (Kiehl ym. 2006). Psykopaateilla on todettu huomiota herättävä pelkoreaktion puuttuminen käytettäessä aversiivisia ärsykkeitä (Herpertz ym. 2001). Jos pelkoreaktio on poikkeava, ei rangaistuksen uhka ole tehokas pelotteena.
(annaanna; täh? Ehkäpä edellä kerrottiin aivojen olevan hieman eritavalla järjestetty noilla psykopaateilla. Eli ei siinä äitien kasvatusmetodeja kannata ihmeemmin tarkastella, toisille vaan on jaettu huomattavasti huonommat kortit kuin toisille).
Psykopaateilla corpus callosumin valkoisen aineen tilavuuden on havaittu olevan suurempi ja tämän aivojen osan pitempi ja ohuempi kuin verrokeilla. Löydös liittyy affektien ja ihmissuhteiden puutteisiin sekä autonomisen hermoston vähäiseen stressireaktiivisuuteen (Raine ym. 2003). Rikoksista kiinnijääneillä eli menestymättömillä psykopaateilla on todettu hippokampuksen etuosan asymmetriaa toisin kuin menestyneillä. Tämä voi heijastaa kehityksellistä poikkeavuutta, joka aiheuttaa affektien säätelyn häiriöitä ja huonoa pelon ehdollistumista (Raine ym. 2004). Rikoksista kiinni jääneiden psykopaattien prefrontaalialueen harmaan aineen tilavuus on havaittu pienemmäksi kuin verrokkien ja
menestyneiden psykopaattien, mikä tukee psykopatian prefrontaaliteoriaa (Yang ym. 2005). Psykopaateilla näyttää olevan puutteelliset vasteet limbisen järjestelmän ja otsalohkon etuosan piirissä ärsykkeisiin, jotka tavallisesti herättävät pelkoa. Heillä ei myöskään ole havaittavissa ehdollistunutta ihoreaktiota (Birbaumer ym. 2005). Patologisilla valehtelijoilla on todettu otsalohkon etuosan valkoisen aineen tilavuuden olevan suurempi kuin epäsosiaalisilla ja terveillä verrokeilla kontrolleilla (Yang ym. 2005).
(annaanna; menestynyt psykopaatti?)
Psykopatia ja rikosten uusinta
Luonnehäiriöisten väkivaltarikollisten seurantatutkimuksen mukaan psykopatia ennustaa väkivaltarikosten uusintaa (Grann ym. 1999). Psykopaattisuus ennustaa rikosten uusintaa yleensä ja erityisesti väkivaltarikosten uusintaa, ja yhdessä seksuaalisen poikkeavuuden kanssa se saattaa lisätä nimenomaan seksuaalirikosten uusimisen riskiä (Hare 2006, Olver ja Wong 2006). ...
Hoito
Psykopatian hoito on vaikeata, aikaa vievää ja kallista, ja psykopaatin tutustuttamista tunne-elämäänsä voi verrata vaikeudeltaan Graalin maljan etsintään (Hare 1999). Jokseenkin kaikkia psykiatrisen hoidon menetelmiä on kokeiltu tuloksetta. Pikemminkin näyttää siltä, että ainakaan aikuisiän psykopatiaa ei pitäisi ryhtyä hoitamaan. Terapeuttista yhteisöä ja ryhmässä tapahtuvaa kokemusten läpikäyntiä on kuvattu vahingolliseksi koska psykopaateilla on kyky oppia hyödyntämään hoidon piirissä saamiaan oivalluksia muille haitallisella tavalla. Rikoksen uusimisen riskin on havaittu suurentuneen hoitoa saaneilla verrattuna hoito-ohjelmien ulkopuolelle jääneisiin. Hoidon epäonnistuminen selittynee sillä, että psykopaatti ei tunne tarvetta muuttaa käyttäytymistään - hänellä ei ole syyllisyydentunnetta ja ahdistusta käyttövoimaksi hoitomotivaatiolle. Nuorten psykopaattien hoidossa ympäristön täydellinen muuttaminen ja runsaiden voimavarojen sijoittaminen psykopaattisen käytöksen poistamiseen ovat tuottaneet tilapäisiä muutoksia, mutta vaikutuksen on huomattu kadonneen iän myötä (Hare 1999).
Lopuksi
Psykopatia näyttää siis olevan perinnöllisten tekijöiden ja ympäristöolosuhteiden määräämä häiriö, jolle ovat ominaisia aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset poikkeavuudet sekä perifeerisesti mitattavissa olevat autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuudet. Rangaistuksista oppiminen on kehnoa, mikä kuvastuu rikosten uusintana. Psykopatian mieltäminen pahuudeksi oikeuttaa rankaisemaan, ja määritteleminen sairaudeksi taas edellyttää hoitomahdollisuuksien selvittämistä. Parantavaa hoitoa ei tunneta. Psykopatia on otettava huomioon hoidettaessa muita samanaikaisia häiriöitä, erityisesti skitsofreniaa.
Psykopatiaa ei voida pitää »uranvalintana», jos psykopaatti on saanut myötäsyntyisesti tai varhaislapsuudessa erikoiset ominaisuutensa eikä niitä ole hoito- ja tukitoimin kompensoitu kasvuiässä. Toisaalta muutkaan perinnölliset sairaudet eivät oikeuta toimimaan mielivaltaisesti. Syyntakeisuuden määrittämiseksi tarkastellaan kykyä ymmärtää tekojen merkitystä ja seuraamuksia sekä kykyä säädellä käyttäytymistä. Tavallisesti psykopatia sinänsä ei alenna syyntakeisuutta, jos älylliset edellytykset ovat riittävät ja käyttäytymisen säätely toimii tutkimusolosuhteissa.
Psykopatian asteen määritys olisi otettava systemaattiseen käyttöön oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien vaarallisuutta ja väkivaltaisuusriskiä arvioitaessa.(annaanna; ...ja tämä lause tarkoittaa? Että itsekunkin psykopatian aste kyllä määritellään, muttei siitä välitetä tuon taivaallista vaarallisuusanalyysejä tehtäessä. Vai että olisi vihdoinkin aloitettava järjestelmällisesti määrittämään jokaisen psykopaatiksi luokitellun "ominaislaatua" vaarallisuusanalyysien tekemisen avuksi.)
, niin omia havaintojani yhdistelin. Kun on ikää tullut niin on pystynyt seuraamaan jo jopa kolmessa sukupolvessa erilaisia anoppi-miniä suhteita. Se on omalaisensa suhde. Juurikin tuntuu, että tahoillansa pystyvät asioistaan puhumaan, mutteivät keskenään. Edes ne, jotka vuosia ovat miniöitä perheeseen odottaneet.