Re: Milla Heikkilä, 22 v - surmattiin Karkkilassa v. 2009
Lähetetty: Ti Elo 06, 2013 2:55 am
Kävin kopsaamassa osasia "murhamies" -nikin Tiedelehdestä löytämästä artikkelista http://www.tiede.fi/artikkeli/1356/jotk ... kollisiksi. Se vastaa mielestäni moniin kysymyksiin ja selittää Nickyan kaltaisten henkilöitten meistä monien mielestä sairasta tapaa olla ihminen. Ei kenenkään kannata itseään ja tekemisiään verrata Nickayaan, taidamme kuyitenkin kaikki olla enemmän ja vähemmän normi-ihmisiä.
Ihmis- ja yhteiskunnan murheita kaltaisensa ovat, eivätkä pelkästään vanhempiensa kasvatuksen tai elinolosuhteitten aikaansaannoksia. Koko ajan kehittyvät menetelmät tuntuvat lisäävän tietoa mm. aivojen rakenteesta. Yrittävät jopa löytää jotakin parantavaa ainetta tms. Lycka till! yrityksille. Minusta on hienoa, että jotkut yrittävät tehdä jotakin, eivätkä vain nosta käsiä pystyyn tai voivottele ja kauhistele moisia ihmisiä. Minä laitan toivoni pikemmin lääketieteellisiin kuvantamis- ym menetelmiin kuin käyttäytymistieteisiin, sosiologiaan tai psykologiaan.
Murhamieheltä kyselisin uteliaana, onko Nickayn tekemisiä kartoitettu. Ennen Millan tapausta. Kun niin selväjärkisesti ymmärrät tilanteensa ja minun mielestäni ihailtavasti osaat julkituoda ajatuksiasi, että moista kehtaan udella. Jäi silloin aikoinaan, kun keskustelu oli vilkasta tapauksen ympärillä, vaivaamaan tuo muistaakseni kolmivuotinen ajanjakso Nickayan elämässä.
Tilaansa kun tuntuu liittyvän tietynlaisten impulssien etsintä. Onko mahdollisesti johonkin syyllistynyt jo aiemmin.
Vankilaelämä lienee kaltaisilleen aivan kauheaa, joten repikööt siitä tyydytystään ne, jotka kuolemantuomiota vaativat. Varmasti kärsii olosuhteista enemmän kuin normiyksilöt.
Yksi ketjuun kirjoittava yksilö tuntuu jässähtäneen ennakoluuloihinsa niin pahasti, ettei magneettikuvausten tulokset ja toiveikkuus rikollisten geneettisen perimän ja aivojen rakenteen selvittämisestä tieteellisesti tutkien varmaan kuitenkaan mielipiteitään sentään horjuta. Tieteelliset tulokset, huutia niille on joidenkin asenne. Minä olen niin toiveikas, että oletan geenitutkijoiden yhtenä päivänä löytävän parannuskeinon aivojen uutta tietoa vastaanottavan geenin puuttumiseen.
Ihmis- ja yhteiskunnan murheita kaltaisensa ovat, eivätkä pelkästään vanhempiensa kasvatuksen tai elinolosuhteitten aikaansaannoksia. Koko ajan kehittyvät menetelmät tuntuvat lisäävän tietoa mm. aivojen rakenteesta. Yrittävät jopa löytää jotakin parantavaa ainetta tms. Lycka till! yrityksille. Minusta on hienoa, että jotkut yrittävät tehdä jotakin, eivätkä vain nosta käsiä pystyyn tai voivottele ja kauhistele moisia ihmisiä. Minä laitan toivoni pikemmin lääketieteellisiin kuvantamis- ym menetelmiin kuin käyttäytymistieteisiin, sosiologiaan tai psykologiaan.
Jotkut meistä syntyvät rikollisiksi
Teksti: Yhdysvaltain tiedeviikolla Washingtonissa 17.–21.2.2011 Tuula Kinnarinen
Ihmisestä voi jo pienenä nähdä, vietteleekö huono elämä.
Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.
Huonot aivot, huonot tavat. Näin yksinkertainen on rikollisen resepti, kun rikollisuuden biologisia juuria selvittävien tutkijoiden ajatukset äärimmilleen tiivistää, kuten tekee alan pioneeri Adrian Raine, brittisyntyinen vankilapsykologi, joka nykyään hoitaa kriminologian ja psykiatrian professuuria Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa.
...
Aivot ovat erilaiset
Adrian Raine kiinnostui rikollisuudesta alun perin omakohtaisista syistä. Teini-iässä hän kuului jengiin, jonka jäsenistä osa päätyi vankilaan ja osa hänen laillaan yliopistoon. Hän ihmetteli, mikä tovereilla meni vikaan. Sosiaaliset olot eivät asiaa selittäneet, ja lopulta Raine alkoi tutkia väkivaltarikollisten ja psykopaattien pääkoppaa.
Nyt hänellä on vastuksia kysymykseen, mikä tekee viattomasta piltistä pahiksen. Raine on magneettikuvauksin osoittanut, että rikollisten aivot ovat erilaiset. Heillä on poikkeavuuksia sekä limbisissä rakenteissa, aivojen syvissä alkukantaisissa osissa, että korkeampien toimintojen alueilla aivokuoressa. Erityisen ratkaisevia eroja löytyy
– mantelitumakkeesta: se on tilavuudeltaan 18 prosenttia pienempi kuin ihmisillä keskimäärin
– etuotsalohkosta: sen aivokuoressa on eri alueilla harmaata ainetta 4–20 prosenttia vähemmän kuin yleensä
– aivojuoviosta: se on noin 10 prosenttia suurempi kuin normaalisti.
Voivatko tällaiset poikkeavuudet mennä jälkiä jättämättä? Eivät, vastaa Raine. Ne petaavat tietä laittomuuksille.
Tunne-elämä häiriintyy
...
Mantelitumake käsittelee tunteita, sovittelee ristiriitoja ja rakentaa moraalia. Jos se ei toimi oikein, ihmiselle ei kehity kunnollista omaatuntoa eikä moraalista normistoa. Älyllisesti hän tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta tunteillaan hän ei eroa tavoita.
Etuotsalohkossa sijaitsee aivojen kontrollikeskus, joka hallinnoi tunteita, sosiaalisia suhteita, suunnittelua ja päätöksentekoa. Se toimii eräällä tapaa suojelusenkelinä. Se varjelee huonoilta päätöksiltä ja äkkipikaisuuksilta, joilla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Jos etuotsalohko vaurioituu, ihminen ei hallitse käyttäytymistään. Häneltä puuttuvat hätäjarrut, joilla aivojen syvistä osista kumpuavat primitiiviset reaktiot voi pysäyttää.
Aivojuovio kuuluu mantelitumakkeen lailla limbisiin rakenteisiin ja on tärkeä osa palkitsemisjärjestelmää. Tässä tapauksessa tavallista suurempi koko ei tarkoita parempaa toimintaa, vaikka aivoissa yleensä niin on laita. Päinvastoin toiminta on häiriintynyt, koska tarpeettomat hermoyhteydet ovat jääneet purkautumatta. Seurauksena on impulsiivinen tyydytyksen etsintä.
Merkit ilmaantuvat varhain
...
Eräässä tuoreessa tutkimuksessaan Raine seurasi lähes 1 800:ta lasta kolmivuotiaasta aikuisuuteen. Pieninä pelottomat olivat 23-vuotiaana enemmän tai vähemmän kriminaaleja.
– Jos lapsi ei kykene pelkäämään, hän ei opi karttamaan ikävyyksiä eikä katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä. Hän ei välitä väkivallan vaaroista eikä rangaistuksista. Häntä pelko ei pysäytä kuten meidät tavalliset ihmiset.
Myös muu tunteettomuus on tunnistettavissa varhain, jo nelivuotiaassa, sanoo Rainen kollega Nathalie Fontaine Indianan yliopistosta. Hänen uusimmat tuloksensa perustuvat lähes 10 000 brittikaksosen aineistoon. Lapset, joilta tutkimuksen alkaessa puuttuivat emootiot ja syyllisyydentunto, olivat 12-vuotiaana toistuvasti vakavissa vaikeuksissa aggressiivisen käytöksensä takia.
Puolet päättää ympäristö
Rikollisuutta ruokkivat rakenteet eivät tietenkään ilmaannu aivoihin tyhjästä. Pohjimmiltaan ne juontuvat geeneistä. Rainen mukaan aivojen poikkeamiin on kytketty ainakin seitsemän geeniä. Niistä tutkituin on mielialakemikaaleja ohjaava Maoa. Miehillä, joilla on geenistä ylivilkas muoto, on myös surkastunut etuaivokuori ja mantelitumake.
Silti rikollisuus ei ole pelkkää perimää. Paljon vaikuttaa se, mitä lapselle tapahtuu, kun hän varttuu. Nykyään tiedetään, että ympäristötekijät säätelevät geenien toimintaa. Ne kääntävät geenejä päälle ja päältä pois.
Elämää sivuraiteelle ohjaavien ympäristötekijöiden listalle ovat nousseet muun muassa äidin odotusaikainen tupakointi ja päihteiden käyttö, sikiöajan ja ensimmäisten elinvuosien huono ravinto, vanhempien välinpitämättömyys, sosiaalisten virikkeiden puute ja hyväksikäyttö. Kaikki nämä voivat vaikuttaa siihen, miten geenit toimivat ja aivot rakentuvat.
Pitäisikö mennä väliin?
...
Ensimmäinen lääke rikollisuutta vastaan saattaa löytyä lähempää kuin lähin kasvatusterapeutti. Rainella on menossa kolme tutkimusta, joissa hän kokeilee, miten soluille elintärkeä omega-3-rasvahappo vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen. Alustavien tulosten mukaan se tukee hermosolujen uusiutumista ja hermoyhteyksien kasvua ja korjaa käyttäytymistä.
Murhamieheltä kyselisin uteliaana, onko Nickayn tekemisiä kartoitettu. Ennen Millan tapausta. Kun niin selväjärkisesti ymmärrät tilanteensa ja minun mielestäni ihailtavasti osaat julkituoda ajatuksiasi, että moista kehtaan udella. Jäi silloin aikoinaan, kun keskustelu oli vilkasta tapauksen ympärillä, vaivaamaan tuo muistaakseni kolmivuotinen ajanjakso Nickayan elämässä.
Tilaansa kun tuntuu liittyvän tietynlaisten impulssien etsintä. Onko mahdollisesti johonkin syyllistynyt jo aiemmin.
Vankilaelämä lienee kaltaisilleen aivan kauheaa, joten repikööt siitä tyydytystään ne, jotka kuolemantuomiota vaativat. Varmasti kärsii olosuhteista enemmän kuin normiyksilöt.
Yksi ketjuun kirjoittava yksilö tuntuu jässähtäneen ennakoluuloihinsa niin pahasti, ettei magneettikuvausten tulokset ja toiveikkuus rikollisten geneettisen perimän ja aivojen rakenteen selvittämisestä tieteellisesti tutkien varmaan kuitenkaan mielipiteitään sentään horjuta. Tieteelliset tulokset, huutia niille on joidenkin asenne. Minä olen niin toiveikas, että oletan geenitutkijoiden yhtenä päivänä löytävän parannuskeinon aivojen uutta tietoa vastaanottavan geenin puuttumiseen.
Taso on samanlaista. Kiitokset noista kaikista jutuista mitä olit jaksanut tänne kaivaa, luin niitä ihan mielenkiinnolla ja niissä on varmaan pohdittavaakin vielä.
