alpo holisti kirjoitti:
Ajatellaanpa näin päin:
Pari päätti tehdä kotisynnytyksen ja surmata lapsen. Pitäisi siis tutkia alan kirjallisuutta nettiä yms. varata joitakin välineitä ja yrittää varmistaa hygienia. Lapsen surmatapa olsi mietittävä etukäteen.
Nainen on varmasti tutkinut synnytystä joka tapauksessa.
Mitkä seikat viittaavat valmisteluihin.?
Miksi lapsen surmatapa oli karmea raivo, miksei esim. tukehduttaminen?
Miten synnytys tapahtui juuri lauantaiyönä, kun mies oli paikalla.
Normaaliälyisen parin, joista toinen on koulun rehtori ja toinen reservin luutnantti ja kahden lapsen isä, tuskin tarvitsee googlettaa keksiäkseen kätevää tapaa surmata vastasyntynyt lapsi. Molemmat oletettavasti ymmärtävät myös, että
alan kirjallisuuden ja välineiden hankkiminen olisi melko hankala selittää jälkikäteen.
Minusta päähän kohdistettu väkivalta ei ole todiste raivosta, vaan käytännöllisyydestä. Ei kalastajakaan kurista onkimaansa kalaa. Lapsi on pitänyt saada hengiltä nopeasti ja mahdollisimman vähällä kontaktilla (eli niin, ettei surmaajasta tunnu inhottavalta) mutta kuitenkin niin, että hän kuolee varmasti. Voisi myös kuvitella, että lapsi olisi tapettu vasta sitten, kun hänet on laitettu jo pussiin.
Lapsi ei välttämättä ole ehtinyt parkaista lainkaan, vaikka nainen olisi tappanut hänet itse. Hän (tai he) on voinut tappaa lapsen kirjaimellisesti välittömästi kun lapsi on tullut ulos.
Se, että lapsi syntyi juuri tuolloin, on itseasiassa yksi asia joka viittaa suunnitelmallisuuteen. Kuten edellämainitusta blogikirjoituksestakin ilmenee, jo pidempään huonosti voinut nainen oli käynyt miesystävänsä kanssa edeltävänä päivänä mm. kävelemässä kaupungilla ja ajelemassa autolla jäällä, vain joitakin aktiviteetteja mainitakseni. Ja tämä siis sellaisen naisen kanssa, joka liikkui työkavereidensakin mielestä jo huonosti, ja jonka nyt syytettynä oleva miesystäväkin oli sanonut voineen viimeisinä päivinä erittäin huonosti ja valitelleen vointiaan.
Miksi helvetissä mies ja nainen ilmeisen yksissä tuumin rasittaisivat jo valmiiksi pahoinvoivaa naista fyysisesti, ellei tarkoituksena nimenomaan olisi synnytyksen käynnistäminen? Oikeudessa todistaneet lääkärit tosin olivat sitä mieltä, että synnytyksen käynnistämistä esim. kävelemällä ei ole tieteellisesti todistettu (mitä suuresti ihmettelen), mutta ilmeisesti oikeus sen kummemmin kuin lääkäritkään eivät ottaneet huomioon sitä tosiasiaa, että naisen tila oli jo lähtökohtaisesti huono, ja pieni lisärasitus on kaiken järjen mukaan laukaissut synnytyksen. On myös erikoista, jos mies ja nainen muuten vaan harrastivat seksiä keskenään viimeisenä päivänä, vaikka nainen voi erityisen huonosti. Oli se seksi sitten minkälaista tahansa.
Mitä tulee naisen menehtymiseen, se ei minunkaan mielestäni ole ollut miehen edun mukaista eikä todennäköisesti edes miehen tavoitteena. Mutta oli mies sitten ollut lapsen tappamisen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa mukana tai ei, hän on joka tapauksessa ollut surmapäivän aamuna täydellisessä paniikissa, ja taatusti halunnut uskoa naisen sanoihin siitä, että ambulanssia ei pidä kutsua.