MURHA.INFO

Onks tietoo? Aika makaaberi tarina oli sen mitä siitä muistan. Taisi tapahtua joskut 80/90 -lukujen vaihteessa. Verovirkailija surmattiin jollain hemmetin vasaralla Merihaassa autokellaritasolla. Muistaakseni kaverille kävi vain ns. huono tsägä. Joku hörhö valitsi summamutikassa uhrinsa. Surman selviämiseen meni suht kauan aikaa mutta selvisihän se lopulta.

Olisiko kellään heittää faktaa tästä? Onko mitään mahdollisia yhtymäkohtia tuohon pornokaupan vasarasurmaan?

EuroJR kirjoitti:Onks tietoo? Aika makaaberi tarina oli sen mitä siitä muistan. Taisi tapahtua joskut 80/90 -lukujen vaihteessa. Verovirkailija surmattiin jollain hemmetin vasaralla Merihaassa autokellaritasolla. Muistaakseni kaverille kävi vain ns. huono tsägä. Joku hörhö valitsi summamutikassa uhrinsa. Surman selviämiseen meni suht kauan aikaa mutta selvisihän se lopulta.

Olisiko kellään heittää faktaa tästä? Onko mitään mahdollisia yhtymäkohtia tuohon pornokaupan vasarasurmaan?

Tästä oli vähän aikaa sit juttua TV2:lla. Tekijä taisi olla vapaalla vankilasta ja uhri valikoitui täysin sattumalta. Hörhö oli aiheuttanut Merihaassa ongelmia myös aikaisemmin, sillä tekijän äiti taisi asua siellä.

Rikoksen selvitys oli myös mielenkiintoinen, sillä esim tekovälineen ostopaikka ja ostaja pystyttiin jäljittämään ym..

TV2:n sarjassa "Rikostarinoita suomesta" yksi jakso käsitteli tuota tapausta. Taisi olla niitä uudempia jaksoja joita tuli viime syksynä.

Verovirkailija oli ollut myöhään töissä ja oli lähdössä autollaan liikkeelle Merihaan parkkihallissa. Surmaaja oli tosiaan hörhö joka oli tullut auton luokse ryöstämistarkoituksessa, nähtyään että takapenkillä oli (muistaakseni...) arvokkaan näköinen kitara. Hän uhkaili virkailijaa isolla vasaralla, moskalla. Oli tullut käsikähmää ja siinä yhteydessä oli lyönyt.

Tapausta tutkittaessa luultiin että teko oli kosto tai murha, koska mitään ei oltu varastettu. Surmaaja ei päässyt uhrin autollakaan liikkeelle, vaikka oli yrittänyt. Syynä oli se että auto oli mersu, missä käsijarru on ns. jenkkityyppinen. Ei ollut keksinyt miten se toimii

Surmaaja löytyi kun lyömäaseen alkuperää oli selvitetty. Kyseisiä vasaroita ei ole ollut koskaan Suomessa myynnissä. Jotenkin oli selvinnyt että eräältä työmaalta oli kadonnut juuri sellainen mitä tekoon oli käytetty. Hyvää tuuria siis että tekoväline sattui olemaan jokin harvinainen. Tekijä oli ollut samalla työmaalla aikaisemmin töissä. Teon tehdessään oli vankilasta lomalla, sen perusteella päästiin jäljille.

Taas Poliisi Kertoo... 1992 kirjassa. Juttu alkaa sivulta 87.

Tiivistettynä:

Murhamies ei saanut mitään saalista. Hän oli yrittänyt varastaa uhrin auton, mutta ei ollut saanut sitä liikkeelle, koska käsijarru oli erikoisessa paikassa. Niinpä tekijä oli lähtenyt matkoihinsa ja jättänyt lekan kyseisen auton lattialle.

Lekan hän oli joskus aikaisemmin varastanut eräältä työmaalta siellä työskennellessään. Lekaa oli myyty muistaakseni Ruotsissa, ja sitä oli toimitettu tekijän entiselle työpaikalle 3 kpl. Entiseltä työpaikalta löytyi
myös lekan poikkisahattu varrenpätkä.

Raastuvanoikeus antoi täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 10v 6kk vankeutta. En tiedä onko tuomiosta valitettu ja/tai onko tuomio muuttunut.

Taas yksi turhaakin turhempi murha.

Kiitos tietäjälle. Odotan sitä päivää. Jos jaksat, viitsisitkös kirjoittaa kunnon lainauksen tästä tapauksesta. On makaaberiuudessaan yksi niistä, jotka ovat aina säilyneet mielessäni.

Nimimerkki Jatimatic kirjoittaa:


Iltapäivällä 13. joulukuuta vuonna 1989 murhattiin Helsingin Merihaassa parkkihallissa verohallituksen verotarkastaja. Verotarkastaja yllätettiin takaapäin, kun hän oli nostamassa kitaraa autostaan. Tappaja löi uhria poikkisahatulla lekalla useita kertoja pään ja ylävartalon seutuville. Uhri kuoli muutamaa tuntia myöhemmin sairaalassa ilman minkäänlaista selviytymisen mahdollisuutta. Tapaukselle ei ollut silminnäkijöitä.

Heti teon jälkeen tappaja nousi verotarkastajan autoon, ilmeisenä tarkoituksenaan varastaa auto. Tappaja jätti muovikassiin käärityn verisen lekan auton takajalkatilaan ja otti haltuunsa käynnissä olleen auton. Hän ei kuitenkaan löytänyt käsijarrua vapauttavaa kytkintä, mikä oli tässä autossa poikkeavassa paikassa. Koska uhrilla ei ollut mitään arvokasta mukana, tappaja poistui paikalta nopeasti tyhjin käsin.

Samana yönä tappaja soitteli erään kerrostalon asuntojen ovikelloja, yritäen saada yösijaa ja "saada soittaa äidilleen". Joidenkin asukkaiden kysyessä häirikön nimeä, tämä oli vastannut olevansa "Mara". Eräässä asunnossa asukkaan poika oli lyönyt puukolla uhkailevaa Maraa turpiin, minkä toimesta hänen poskensa oli turvonnut. Eräs asukas oli herännyt ovikellojen soittoon ja katseli häirikön temppuja ovisilmästä. Tämä pystyi antamaan poliisille tuntomerkit, joiden perusteella häiriköksi tunnettiin yksi poliisille tuttu "Mara", joka oli silloin vankilassa entisistä rikoksistaan. Mara oli päässyt lomalle murhapäivänä, ja palannut vankilaan kolmen päivän kuluttua.

Vankilaan tullessa Maran takki oli vaihtunut. Vankilasta poistuessaan Maralla oli ollut yllään villapusero, mutta takaisin tullessaan se oli vaihtunut vihreän maihinnousutakkiin. Lisäksi paluupäivänä huomattiin Maran posken olevan turvollaan. Maran ystävän luota löydettiin hänen yllä oleva villapuseronsa, josta lähti pestessä tiilinpunaista pesuvettä. Lisäksi Maran entiseltä työpaikalta, rakennustyömaalta, löydettiin piilotettuna sahattu lekanvarsi, joka murha-aseeseen yhdistettynä muodosti kokonaisen lekan. Maran sormenjälkiä ei löydetty murhapaikalta, mutta kuitututkimusten perusteella voitiin varmuudella todistaa Maran käyneen uhrin auton sisällä. Lisäksi DNA -tutkimusten perusteella todettiin, että Maran villapuserossa oli uhrin verta.

Alibikseen Mara kertoi ystävänsä, jonka luona Mara oli vaihtanut puseronsa. Ystävä kuitenkin kertoi, että Mara oli käynyt hänen luonaan vasta murhan jälkeisenä päivänä. Maralla ei siis ollut alibia, ja näyttö häntä vastaan oli varma, vaikka silminnäkijöitä teolle ei ollut.

Mara lähetettiin mielentilatutkimukseen, joka osoitti Maran olevan syyntakeeton. Mara tuomittiin keväällä 1991 ymmärrystä vailla tehdystä murhasta kymmeneksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. (Lähde: Pohjolan poliisi kertoo 1992)

Tietääkö joku kenties tästä tapauksesta enemmän kuin kirja ja Rikostarinoiden jakso kertovat? Minua kiinnostaisi tämä tapaus hieman enemmän. Kuka tämä "Mara" oikeasti on? Minkälainen rikostausta hänellä on ja mitä miekkoselle tätä nykyä oikein kuuluu?

Moderaattorit kirjoitti:Nimimerkki Jatimatic kirjoittaa:
Tietääkö joku kenties tästä tapauksesta enemmän kuin kirja ja Rikostarinoiden jakso kertovat? Minua kiinnostaisi tämä tapaus hieman enemmän. Kuka tämä "Mara" oikeasti on? Minkälainen rikostausta hänellä on ja mitä miekkoselle tätä nykyä oikein kuuluu?

Jep, lisää tietoa Marasta olisi mielenkiintoista saada. Miten tälläisen syyntakeettoman kanssa sitten menetellään kun tuo tuomio on lusittu? Noin vaan vapaaksi, vai jonkinlaisen valvonnan alle vai Niuvanniemeen?

Jos henkilö on arvaamaton ja tappaa lähinnä huvikseen, niin kaiken järjen mukaan tuomion pitäisi olla pidempi kuin sellaisella joka harkitusti murhaa jonkun jonka haluaa pois tieltään, koska tälläinen henkilö on normaalielämässä kuitenkin se vaarattomampi yksilö.

Moderaattorit kirjoitti:Nimimerkki Jatimatic kirjoittaa:


Iltapäivällä 13. joulukuuta vuonna 1989 murhattiin Helsingin Merihaassa parkkihallissa verohallituksen verotarkastaja. Verotarkastaja yllätettiin takaapäin, kun hän oli nostamassa kitaraa autostaan. Tappaja löi uhria poikkisahatulla lekalla useita kertoja pään ja ylävartalon seutuville. Uhri kuoli muutamaa tuntia myöhemmin sairaalassa ilman minkäänlaista selviytymisen mahdollisuutta. Tapaukselle ei ollut silminnäkijöitä.

Heti teon jälkeen tappaja nousi verotarkastajan autoon, ilmeisenä tarkoituksenaan varastaa auto. Tappaja jätti muovikassiin käärityn verisen lekan auton takajalkatilaan ja otti haltuunsa käynnissä olleen auton. Hän ei kuitenkaan löytänyt käsijarrua vapauttavaa kytkintä, mikä oli tässä autossa poikkeavassa paikassa. Koska uhrilla ei ollut mitään arvokasta mukana, tappaja poistui paikalta nopeasti tyhjin käsin.

Samana yönä tappaja soitteli erään kerrostalon asuntojen ovikelloja, yritäen saada yösijaa ja "saada soittaa äidilleen". Joidenkin asukkaiden kysyessä häirikön nimeä, tämä oli vastannut olevansa "Mara". Eräässä asunnossa asukkaan poika oli lyönyt puukolla uhkailevaa Maraa turpiin, minkä toimesta hänen poskensa oli turvonnut. Eräs asukas oli herännyt ovikellojen soittoon ja katseli häirikön temppuja ovisilmästä. Tämä pystyi antamaan poliisille tuntomerkit, joiden perusteella häiriköksi tunnettiin yksi poliisille tuttu "Mara", joka oli silloin vankilassa entisistä rikoksistaan. Mara oli päässyt lomalle murhapäivänä, ja palannut vankilaan kolmen päivän kuluttua.

Vankilaan tullessa Maran takki oli vaihtunut. Vankilasta poistuessaan Maralla oli ollut yllään villapusero, mutta takaisin tullessaan se oli vaihtunut vihreän maihinnousutakkiin. Lisäksi paluupäivänä huomattiin Maran posken olevan turvollaan. Maran ystävän luota löydettiin hänen yllä oleva villapuseronsa, josta lähti pestessä tiilinpunaista pesuvettä. Lisäksi Maran entiseltä työpaikalta, rakennustyömaalta, löydettiin piilotettuna sahattu lekanvarsi, joka murha-aseeseen yhdistettynä muodosti kokonaisen lekan. Maran sormenjälkiä ei löydetty murhapaikalta, mutta kuitututkimusten perusteella voitiin varmuudella todistaa Maran käyneen uhrin auton sisällä. Lisäksi DNA -tutkimusten perusteella todettiin, että Maran villapuserossa oli uhrin verta.

Alibikseen Mara kertoi ystävänsä, jonka luona Mara oli vaihtanut puseronsa. Ystävä kuitenkin kertoi, että Mara oli käynyt hänen luonaan vasta murhan jälkeisenä päivänä. Maralla ei siis ollut alibia, ja näyttö häntä vastaan oli varma, vaikka silminnäkijöitä teolle ei ollut.

Mara lähetettiin mielentilatutkimukseen, joka osoitti Maran olevan syyntakeeton. Mara tuomittiin keväällä 1991 ymmärrystä vailla tehdystä murhasta kymmeneksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. (Lähde: Pohjolan poliisi kertoo 1992)

Tietääkö joku kenties tästä tapauksesta enemmän kuin kirja ja Rikostarinoiden jakso kertovat? Minua kiinnostaisi tämä tapaus hieman enemmän. Kuka tämä "Mara" oikeasti on? Minkälainen rikostausta hänellä on ja mitä miekkoselle tätä nykyä oikein kuuluu?

Jos todella näin on, niin silloinhan oikeuslaitos on tehnyt kardinaalimunauksen. Ymmärrystä vailla ei voi koskaan saada määräaikaista tuomiota ja joutua vankilaan, sillä hänet täytyisi lähettää joko Niuvaan tai Hesperiaan.

Olisko tuosta jäänyt vain sana täyttä pois. Tarkoitan siis sitä, että henkilö on saatettu tuomita vankilaan täyttä ymmärrystä vailla olevana.

Eli siis tarkoitetaan sellaista ns. puolihullua, joka ei ole ihan täydessä ymmärryksessä, mutta ei myöskään täysin hullu. Saa siis vähän lyhyemmän tuomion, kuin täysjärkinen.

Rusty kirjoitti:Jos todella näin on, niin silloinhan oikeuslaitos on tehnyt kardinaalimunauksen. Ymmärrystä vailla ei voi koskaan saada määräaikaista tuomiota ja joutua vankilaan, sillä hänet täytyisi lähettää joko Niuvaan tai Hesperiaan.

Kuten omassa ketjun alkupäässä olevassa kökössä referaattiyritelmässäni mainitsen, kyseessä on raastuvanoikeuden tuomio, ja PPK ei mainitse onko valitettu ja varmaankin on valitettu luultavasti puolin ja toisin. Eli tuskinpa tuomio on täsmälleen samana säilynyt.

Merihaan murhasta annettiin Helsingin raastuvanoikeuden päätös tiistaina 7.5.1991. 43-vuotias Markku Nikolin sai 11 vuotta 6 kuukautta vankeutta täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.

Murhan tehdessään Nikolin oli lomalla Turun keskusvankilasta.

Lähde HS arkisto

Hmmm... Miksikö MN oli Kakolassa? Tehnyt jotain vakavempaa kuin nyysinyt Alepasta keskiolutta?

Tässä oikea video:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/r ... edia=39895

Arkistoa plaratessa havahduin tähän jo unhon yöhön painuneeseen henkirötökseen:

Tekijän "kuvanumero" mikä ei siis näy, on 52284 89.

Kuva on artikkelista "Miten tehdä kuva tuntemattomasta rikollisesta". Iltalehti 18.3.1995.

Tekijä oli tuolloin 43-vuotias. Nyt jo yli kuudenviiden - jos luoja ja vankilaviranomaiset ovat elinpäiviä suoneet. Eräänkin vihervasemmistolaisen kukkahattudädin mukaan teko oli vain epätoivoisen, ahdistuneen ja syrjäytyneen ihmisparan hätähuuto, jonka ilmaisutapa ei ollut paras mahdollinen.
- Kuulemma sekin, että uhri omisti Mercedeksen oli vahvasti eriarvoistava tekijä.

Itse näen tapahtuneen häikäilemättömän rikollisen julmana tekona, jossa ihmishengestä ei piitattu vähääkään.

Todella hyvinhän silminnäkijä on pystynyt sanallisesti saamaan näkemänsä julkituotua, koska kuva tekijästä ja piirros ovat aika yhtenevät. Eikä ole ollut piirtäjäkään ihan tumpelo.
Ja tämä oli ennen tietokoneanimaatioita.

Moderaattorit kirjoitti:Lisäksi DNA -tutkimusten perusteella todettiin, että Maran villapuserossa oli uhrin verta.

Epäolennaista, mutta jäin ihmettelemään tuota lausetta.

Sehän taitaa olla fakta, että mitään yksilöivää DNA-testiä ei ollut vielä yleisessä käytössä 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa? Onkohan niihin aikoihin selvitelty pelkästään jotain veriryhmiä?