Vaimo ampui miehensä Vantaan Petikossa 2010

[kakkosurpo]

Tälläkin kotkalla alkaa kohta lomaruletti pyörimään, joten nyt peräkammarin pojat apajille. On teitä tälläkin palstalla riittävästi. Kait tälläkin on jollakin saitilla pyydykset vesillä.

[sonniman]

Johan se on uusissa naimisissa. Uus ukko kans linnassa.

[On Anoi Kaa]

Äiti, joka tappoi isän

Viiden lapsen äiti Johanna Siltasalmi, 37, ampui miehensä juhannuksena 2010. Hän muistaa yhä pidätystilanteen, kun itkevät pikkulapset revittiin hänen sylistään. – Mitä kauheampaa äiti voi tehdä lapsilleen. Vein lapsiltani molemmat vanhemmat, hän sanoo.

Paikalliset Turun Sanomat 14.5.2017 14:41 33

Viiden lapsen äiti Johanna Siltasalmi.jpg (52.18 KiB) Katsottu 5847 kertaa

Rebekka Härkönen

Johanna Siltasalmi, 37, muistaa yhä pidätystilanteen. Hänellä oli kolme nuorinta lasta mukanaan, kun poliisit tulivat. Vanhin paikalla olleista lapsista oli nelivuotias, nuorin vasta seitsemän kuukautta.

– Heidät revittiin sylistäni. Nelivuotias ojensi käsiään ja hoki itkien äitiä. Sellaisessa tilanteessa ihminen murenee totaalisesti, Siltasalmi sanoo.

– Luulin, että sekoan. Minulla oli hirvittävä hätä kaikista viidestä lapsestani. Se hätä ei ole lähtenyt minusta vieläkään.

Äiti, joka murhaa lastensa isän. Sellaiseksi Siltasalmi ei osannut ikinä kuvitella itseään.

– Minun on vielä tänä päivänäkin vaikea myöntää, että se oli minun syyni, Siltasalmi sanoo.

– Se on pahin tekoni äitinä. Vein lapsiltani molemmat vanhemmat.

Seitsemän vuotta sitten kaikki vaikutti olevan vielä hyvin. Siltasalmen talossa elettiin tavallista lapsiperheen arkea. Tai ei aivan tavallista. Nainen kertoo, että aviomies kärsi psyykkisistä ongelmista ja pahoinpiteli häntä.

– Yritin ratkoa kaikkea sitä ja selvitä viimeiseen saakka yksin. Se oli virhe, Siltasalmi sanoo.

Sinä kesäkuisena aamuna Siltasalmi heräsi kuten kaikkina muinakin aamuina. Hän kertoo, ettei hänellä ollut pienintäkään aavistusta, että päivä tulisi muuttamaan koko hänen elämänsä suunnan.

– Alkoholi tai huumeet eivät liittyneet tapahtumiin millään tavalla, eikä minulla ole minkäänlaista rikoshistoriaa – ei edes sakkoja. Olin menossa vuokraamaan leffoja, kun se tapahtui.

Oikeus käsitteli tapauksen suljettujen ovien takana lasten henkilöllisyyden ja uhria koskevien terveystietojen suojelemiseksi. Tuomioistuin määräsi oikeudenkäyntiasiakirjat salaisiksi.

– Siksi en voi oikein puhua tapahtumista. Mutta kaikki oli sekavaa, luulin toimivani hätävarjelutilanteessa.

– Silti sain elinkautisen vankeustuomion murhasta. Kauheinta on, etten vuosien pohtimisen jälkeenkään tiedä, miten olisin voinut ratkaista tilanteen jollakin toisella tavalla.

Johanna Siltasalmi on istunut kohta seitsemän vuotta vankilassa. Hän voi hakea armahdusta aikaisintaan viiden vuoden kuluttua, eli suoritettuaan rangaistuksestaan 12 vuotta.

Siltasalmen lapset elävät arkeaan muurien ulkopuolella. He varttuvat joka hetki, viettävät aikaa ystäviensä kanssa, harrastavat, käyvät koulujaan ja asettuvat nukkumaan joka ilta.

Lapset ovat nyt 17-, 16-, 11-, 9- ja 7-vuotiaita.

Kun he loukkaavat itsensä, sairastuvat, potevat rakkaushuolia ja tekevät elämänsä isoja päätöksiä – äiti ja isä ovat poissa.

– Mitä kauheampaa äiti voi tehdä lapsilleen.

Siltasalmen päiviä rytmittää vankilan arki. Hän odottaa aamiaista, odottaa sellin oven aukeamista, odottaa työpäivän alkua, lounasta ja ulkoilua. Hän odottaa kirjettä tai korttia ulkomaailmasta, viestiä joltakulta lapselta.

– Vangit ovat odottamisen maailmanmestareita, hän sanoo.

– Kaikki elämä tapahtuu muistoissa. Sitä rakentaa kuplan jokaisen pienenkin ulkomaailmasta tulevan tuulahduksen ympärille. Lapsen lähettämästä pienestä lappusesta tulee aarre.

Kun televisiosta tulee piirrettyjä, Siltasalmi muistaa miten lapset kömpivät hänen viereensä lauantaiaamuisin unelta tuoksuvina. Siltasalmen selli on täynnä lasten valokuvia.

– Tuo kuva on otettu kaksi päivää ennen henkirikosta, hän näyttää pienen kikkarapäisen, nauravan taaperon kuvaa.

Kuvat ovat yhtä aikaa äärettömän rakkaita ja tuskallisia. Mikään Siltasalmen elämässä ei salli unohdusta.

– Minä rakastin ex-miestäni. Hänen piirteensä ovat kaikkien lasteni kasvoissa, hän sanoo.

Muurit erottavat Siltasalmen äitiydestä. Enimmäkseen hän ei edes tunne olevansa äiti.

– En ole yhtään mitään. Pelkkä nimi paperilla. Lasten menettäminen on pahin rangaistukseni.

Siltasalmi suoritti ensimmäiset vuodet tuomiostaan Hämeenlinnassa. Siellä hän tapasi kaikkia lapsiaan muutaman tunnin ajan jopa kerran viikossa.

Pari vuotta sitten Siltasalmi siirrettiin Turun vankilaan. Saramäessä Siltasalmi on tavannut vain yhtä lasta kerrallaan.

Kun lapsi täyttää 15 vuotta, lain mukaan häneen sovelletaan aikuistapaamissääntöjä. Normaalit aikuistapaamiset järjestetään tiloissa, joissa juttelu tapahtuu pleksin läpi, eikä kosketusyhteyttä sallita.

– Vanhinta lastani halasin viimeksi kolme vuotta sitten. En tiedä, milloin voin koskettaa häntä seuraavan kerran.

Lapset ovat surreet isäänsä. He ovat surreet myös äitiään. Ensimmäiset neljä kuukautta Siltasalmen pidätyksen jälkeen lapset asuivat vastaanottokodissa.

Sitten lasten isovanhemmat ottivat koko katraan luokseen, ja siellä lapset asuvat edelleen. Sukulaiset ovat pitäneet lapsista hyvää huolta.

– Olen äärettömän kiitollinen lasten isän vanhemmille, on heidän ansiotaan, että lapsillani menee tällä hetkellä niin hyvin näistä kaameista tapahtumista huolimatta, Siltasalmi sanoo.

Lasten viha tuli vuosia tapahtumien jälkeen.

– En unohda koskaan tyttäreni sanoja, kun hän ilmoitti, ettei tahdo nähdä tai kuulla minusta koskaan enää mitään, koska olen pilannut hänen elämänsä, Siltasalmi sanoo.

– Olen pyytänyt heiltä jokaiselta anteeksi. Tekoani ja näitä vuosia en voi silti hyvittää heille mitenkään. Nuorin lapseni ei jossakin vaiheessa edes tunnistanut minua äidikseen.

Syyllisyys on raskas taakka, eikä se vähene vankilassa.

– On aivan sama istunko linnassa tunnin vai viisitoista vuotta, en pysty hyvittämään rikostani, Siltasalmi toteaa.

– En minä yhteiskunnalle ole velkaa. Olen velkaa lapsilleni, omaisille ja läheisille, joilta riistin tappamani ihmisen. Miten voisin antaa itselleni luvan tuntea onnea, ja oikeuden jatkaa elämää.

Siltasalmi tietää kuitenkin, että hänen on pakko antaa itselleen anteeksi edes vähän.

– En voi palata täältä viidentoista vuoden jälkeen niin, etten olisi käsitellyt näitä asioita.

Siltasalmi ei edes uskalla kuvitella vapautumistaan, sillä sille ei ole määräpäivää. Pelkojaan hän on tunnustellut.

– Lähtiessäni vankilaan, lapseni olivat pieniä. Kun joskus vapaudun, he ovat aikuisia tai nuoria. Minä olen elänyt täällä muistoissani entisissä ajoissa, heidän elämänsä on kulkenut eteenpäin, Siltasalmi sanoo.

– Osaanko olla heille sellainen äiti, kuin he tarvitsevat. Osaanko tukea ja olla läsnä juuri heidän kaipaamallaan tavalla. Antavatko he edes tutustua itseensä uudestaan, kelpaanko heidän elämäänsä.

Lapset tuplaavat tuomion, Siltasalmi sanoo. Hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä. Hän näkee kaikkia lapsiaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Yhteyden ylläpitäminen on vaatinut kovaa työtä.

– Kun tapaan heitä, tunteet syöksyvät pintaan kerralla, hän kuvailee.

– Nuorimmat istuvat sylissäni koko tapaamisen ajan. Imen itseeni jokaisen hetken, sanan ja tuoksun. Lasteni takia jaksan.

Siltasalmi sanoo, että äitiys on aina ollut tärkeintä hänen elämässään.

– Äitienpäivät ja muut juhlapyhät ovat musertavia täällä muurien sisäpuolella. Jokainen meistä naisvangeista on erilainen, mutta lapset yhdistävät meitä ja ovat paljon puheissamme, Siltasalmi sanoo.

– Äitienpäivänä yritämme puhua kuitenkin muista asioista. Lapset ovat monelle kipein kohta tässä kaikessa.

Korjattu: Jutusta julkaistiin netissä aluksi vanha ja korjaamaton versio. Korjatussa versiossa on tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan tapaamissäännöistä.

Fakta

Lapsella on oikeus vankivanhempaansa

Vanhemman vankeusrangaistus ei poista lapsen YK:n sopimuksen mukaista oikeutta tavata vanhempaansa.

Noin 10 000 suomalaislapsen vanhempi tai läheinen on rikosseuraamusten piirissä.

Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) linjaus on, että pienen lapsen ja vanhemman tapaamisissa lapsella pitää säilyä oikeus koskettaa vanhempaansa.

Suomessa on 26 vankilaa. Vankilan turvallisuusluokitus vaikuttaa kyseisen vankilan tapaamiskäytäntöihin.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi vankilaa, jossa pikkulapsi voi olla vanhemman mukana vankilassa. Hämeenlinnassa tämä onnistuu siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Vanajalla lapsi voi olla vanhemman mukana kolmevuotiaaksi saakka.

Vankiloissa järjestetään lasten ja vanhempien välillä valvottuja sekä valvomattomia tapaamisia. Valvoituissa tapaamisissa paikalla on joku vankilan henkilökuntaan kuuluva, valvomattomissa lapsella tai lapsilla on mukanaan vankilan ulkopuolinen saattaja.

Risellä on parhaillaan käynnissä selvitystyö eri vankiloiden tapaamiskäytännöistä. Selvityksen tavoitteena on, että kaikissa Suomen vankiloissa olisi yhtenäiset käytännöt tapaamisten toteuttamisessa.

Lähde: Rikosseuraamuslaitos

https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3 ... appoi+isan

Toivoa sopii, ettei kukaan lapsista ala hankalaksi äidilleen, kun tämä on vapaa. Äiti voi pian suuttua.
Tällainen kuvio on omiaan sotkemaan kenen tahansa lapsen pään, varsinkin kun äiti näyttää teeskentelevän katumusta. Yksi niistä, jota harmittaa vain se, että jäi kiinni ja seurauksena tullut tuomio.

[Doctor Lecter]

Viiden lapsen äiti kutoi uskomattoman valheiden verkon – kun aviomies katosi, kammottava totuus alkoi valjeta

Mies eli viimeiset hetkensä suuren rahamäärän toivossa ja pelossa. Kaikki oli osa vaimon punomaa juonta.

Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä.­KUVA: JAN SANDSTRÖM, KUVANKÄSITTELY IS

Petikko_murha.jpg (102.54 KiB) Katsottu 5151 kertaa

* Nainen soitti hätä­keskukseen ja kertoi, että hänen avio­miehensä oli kadonnut. Oli 20. kesäkuuta 2010. Kello oli 02:14.
* Naisen mukaan hänen avio­miehensä oli lähtenyt kaupittelemaan aiemmin illalla asettaan tuntemattomalle ostajalle ja kadonnut. Poliisit aloittivat laajat etsinnät jo yöllä.
* 32-vuotias mies löytyi surmattuna aamulla Vantaan Petikosta, Raappavuorentien ja Petikontien välisen risteyksen läheisyydestä. Mies oli surmattu järeällä 45-kaliiperin Para-Ordnance -aseella. Ase oli urheiluammuntaa harrastaneen miehen oma. Miestä oli ammuttu kaksi kertaa.

* Jokin viiden lapsen äidin kertomuksessa ei täsmännyt. Poliisit kohdistivat huomion naiseen.
* TUTKIMUKSISSA poliisit törmäsivät erikoiseen ”rinnakkaistodellisuuteen”, jonka vaimo oli kutonut.
* Vaimo houkutteli vaaraa aavistamattoman aviomiehensä Petikon ABC-huoltoaseman lähellä olevalle syrjäiselle polulle.
* Mies uskoi menevänsä noutamaan suurta rahamäärää, joka olisi päästänyt taloudellisessa ahdingossa olleen perheen pälkähästä.

* Aviomies kuvitteli, että hänen tiliään oli käytetty rahanpesuun ja hän oli siksi saamassa suuria summia korvauksina. Aviomies ehti jo lupailla, että hankkii autot sukulaisilleen.
* Nainen kertoi samoja tarinoita tarinoita myös veljilleen, kuin myös yhteyksistä lakimiehiin ja turvamiehiin. Oikeasti mitään laki- ja turvamiehiä ei ollut olemassa.
* KESÄLLÄ 2010 puheiden paljastuminen valheeksi näytti vääjäämättömältä. Nainen pelkäsi miehensä reaktiota tähän. Siksi hän toistuvasti tekoa edeltävien päivien aikana harkitsi tappavansa miehensä.
* Vaimo houkutteli miehen mukaansa keksittyyn tapaamiseen ja ampui. Hän palasi kotiin ja pyysi veljiään hävittämään aseen.
* Vaimon mukaan teko oli vahingonlaukaus. Kertomansa mukaan mies oli uhkaillut tappamisella ennen ampumista ja hyökännyt kohti, joten teko oli korkeintaan kuolemantuottamus.
* Vaimo ei hankkinut miehelleen apua, eikä sallinut muidenkaan sitä tehdä.

Käräjäoikeus käsitteli murhan kokonaan suljetuin ovin ja julisti oikeudenkäyntiasiakirjat salaiseksi 60 vuodeksi. Käräjäoikeuden tuomiosta oli julkista vain tuomiolauselma. Johanna Evelina Heiskanen tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta ja ampuma-aserikoksesta.

Käräjäoikeus piti tekoa ennalta suunniteltuna, harkittuna ja törkeänä, koska teko oli miehelle yllätyksellinen eikä tämä ollut antanut aihetta tekoon. Nainen oli syyntakeinen. Hovioikeus päätyi samaan lopputulokseen.

Koko artikkeli täällä: IltaSanomat
12.12.2020 18:04

Itsensä leskeksi tehnyt on nyt suorittanut ek:staan 10 vuotta. Veikkaan notta vapautuu parin kolmen vuoden kuluttua.

[Kalle-Ville]

^ Naisen elinkautinen tuppaa olemaan aina vain osan siitä miehen elinkautisesta.

[Jaguaari]

Tuus ny Johanna tännekin kirjoittelemaan valheitasi. Horo.

[Tampereen Tyttö]

Hänen on vaikea hyväksyä, että tapahtunut on hänen syynsä...
Jos lukisi vain tuon hänen haastattelussa, niin eipä uskoisi miten on toiminut. Todella sairas ihminen.

[Villeri]

Alkaa Johannalla lähestymään ensimmäisen vapautushakemuksen jättäminen. Meneeköhän ekalla läpi?

Tekopaikka tänä päivänä. Kuvassa ABC, Kehä III ja Martinlaakson voimalaitos. Kuvan ulkopuolella tie lumenkaatopaikalle ja ramppi Kehälle.

20220805_100425.jpg (215.69 KiB) Katsottu 3694 kertaa

[L.Salander]

Onko Jossukka vässykkä laittanut vapausanomusta menemään?
Senkin surkimus! Kauhea tragedia lapsille kannettavaksi…

[matamimimmi]

Toivottavasti ei koskaan vapaudu ..voimia lapsille...

[Doctor Lecter]

Lastensa isän ampunut nainen halusi vapauteen – oikeudelta tyly vastaus

Nainen on istunut murhatuomiotaan liki 13 vuotta. Se ei oikeudelle vielä riittänyt.

LASTENSA isän, oman aviomiehensä, Vantaalla kesäkuussa 2010 kuoliaaksi ampunut nainen ei pääse ehdonalaiseen vapauteen, Helsingin hovioikeus linjasi perjantaina.

Oikeuden mukaan naisen on istuttava elinkautista vankeuttaan selvästi yli 12 vuoden minimirajan. Oikeus perusteli tätä rikoksen suunnitelmallisuudella.

Nainen on saanut myös vuosina 2021 ja 2022 kurinpito­rangaistuksia, jotka niinikään olivat naisen vapauttamista vastaan.

TÄLLÄ hetkellä nainen on kärsinyt rangaistustaan 12 vuoden ja 10 kuukauden ajan. Keskimäärin elinkautista on istuttu viime aikoina 14 vuoden ja 8 kuukauden ajan.

Nainen murhasi aviomiehensä ampumalla tätä 45-kaliiberisella pistoolilla lähietäisyydeltä ylävartaloon 19.6.2010.

Nainen ampui puolustuskyvyttömään uhriin kaksi luotia, ensimmäisen vasemman olkapään ja toisen vasemman olkavarren seudulle. Oikeuden mukaan nainen teki murhan suunnitelmallisesti ja vakaasti harkiten, minkä lisäksi rikosta pidettiin kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

PARISKUNNALLA oli viisi lasta. Nainen kertoi Turun Sanomien haastattelussa vuonna 2017, että murha oli hänen pahin tekonsa äitinä.
– Minun on vielä tänä päivänäkin vaikea myöntää, että se oli minun syyni, nainen sanoi tuolloin lehdelle.
– Se on pahin tekoni äitinä. Vein lapsiltani molemmat vanhemmat, nainen kertoi.

NAINEN kertoi, että aviomies kärsi psyykkisistä ongelmista ja pahoinpiteli häntä.
– Mutta kaikki oli sekavaa, luulin toimivani hätävarjelu­tilanteessa.
– Silti sain elinkautisen vankeustuomion murhasta. Kauheinta on, etten vuosien pohtimisen jälkeenkään tiedä, miten olisin voinut ratkaista tilanteen jollakin toisella tavalla.

Hovioikeuden mukaan naiselle on myönnetty siviilityölupa, minkä lisäksi hänellä on sosiaalisia suhteita. Hän on osallistunut monipuolisesti vankilan toimintaan, ja myös poistumisluvat ovat sujuneet yhtä rikettä lukuun ottamatta hyvin.

Naisen on mahdollista hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa Helsingin hovioikeuden perjantaiseen ratkaisuun. Nainen on nykyään 43-vuotias.

IltaSanomat
19.5.2023 11:45

[sonniman]

Nykyinen nimi Johanna Lavikainen. Eli taas on menty naimisiin.

[Huutaja Jaana]

Vantaa White Trash

[Joosua]

Teko tapahtui alle 100m päässä Petikon ABC huoltoasemasta. Muistaakseni oli silloin Esso. Ampuminen oli tapahtunut liittymästä suunnilleen pohjoiseen lähtevän tien vieressä olevalla kevyen liikenteen tienpätkällä ja ruumis oli ojassa tai ojan penkalla muistaakseni ihan täysin näkyvillä ja pian se huomattiinkin. Jotenka ei teko kovin hyvin suunniteltu ainakaan tuntunut olevan.
Ikävää ettei asioita muuten saada järjestykseen. Lapset jäivät ilman vanhempia.

Todella hyvä kuva tekopaikasta aiempana. Jos ruumista olisi siirretty edes 20m vieressä olevaan soiseen ryteikköön, kuvasta katsoen oikealle, olisi pysynyt piilossa paljon pidempään.

[L.Salander]

Kuka tämä uus mies on?

Vapauduttuaan, saakohan lapsensa takaisin holhoukseensa?