Iltalehti
Teija yritti turhaan soittaa tyttärelleen syntymäpäiväpuhelua - Anu, 28, joutui juhlailtana seuraan liimautuneen miehen raakuuden uhriksi
Anu murhattiin syntymäpäivänsä vastaisena yönä omassa kodissaan 8. marraskuuta 2010. Äiti Teija Mäkitalo tietää, että omainen voi selvitä tragediasta.
Ei vastaa.
Teija Mäkitalo yritti turhaan soittaa tyttärelleen marraskuun alussa kahdeksan vuotta sitten. Äidin oli tarkoitus laulaa puhelimessa ”paljon onnea vaan". Lahjaksi ostetun takin hän saisi sitten myöhemmin, kun nähdään ja halataan.
Juuri parturi-kampaajaksi valmistunut ja omaan kotiin muuttanut Anu-tytär täytti 28 vuotta.
- Kännykkääni oli yöllä tullut puhelu Anulta. Ajattelin mielessäni jälkeenpäin, että se oli varmaan hänen viimeinen soittonsa ennen kuolemaa, Teija Mäkitalo kertoo.
Kolme päivää katoamisesta
Äiti huolestui, kun tyttärestä ei kuulunut mitään.
Mäkitalo soitti kaikille Anun kavereille, sitten sairaalaan ja lopuksi poliisille. Koska äidin huoli kohdistui täysikäiseen ihmiseen, eivät poliisit kokeneet vielä tarpeelliseksi mennä tämän asunnolle.
- Kävin kerrostalon edustalla, ja Anun ikkunassa paloi valo. Minulla ei ollut vielä vara-avainta, koska muutosta oli vain pari viikkoa, äiti muistelee.
Hän teki katoamisilmoituksen. Kolmen päivän kuluttua ovikello soi. Oven takana olivat poliisi ja pappi.
– Minulta kysyttiin, olenko Anun äiti.
Hän sai kuulla, että Anu oli löydetty asunnosta surmattuna.
Juhlaillan julma päätös
Veritekoa edeltävänä iltana, syntymäpäivänsä aattona, Anu oli ollut juhlimassa ravintolassa Tampereen keskustassa. Siellä hänen seurueeseensa oli lyöttäytynyt 21-vuotias mies, joka tunnistettiin myöhemmin poliisitutkinnassa turvakameroiden kuvista.
Anu ja baarituttava lähtivät samaan suuntaan samalla bussilla, sillä mieskin asui Kaukajärvellä.
- Tekijä asui Sininauha-kodissa, jossa joskus puhallutetaan asukkaita, Teija Mäkitalo toteaa.
– Jotenkin mies oli keplotellut itsensä Anun asuntoon yöksi.
Yövieras kävi yllättäen Anun kimppuun ja surmasi tämän. Poliisi luonnehti henkirikosta julkisuudessa poikkeuksellisen raa’aksi.
– En enää nähnyt Anua. Arkun kansi oli kiinni, kun kävin katsomassa häntä vielä ennen siunausta.
Veriteon jälkeen mies peseytyi Anun asunnossa ja varasti uhrinsa kännykän. Hänet saatiin kiinni ja määrättiin oikeusprosessin aikana mielentilatutkimukseen, jossa hänet arvioitiin syyntakeiseksi.
Mies tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen.
- Koko oikeusprosessi kesti kaksi ja puoli vuotta. Se oli raskasta. Tekijällä oli neljä eri versiota. Tukalin hetki oli istua hovioikeuden istunnon pienessä huoneessa vain kahden metrin päässä tekijästä, Teija muistelee.
Tukea oikeuskäsittelyissä hän sai omilta vanhemmiltaan, avopuolisoltaan ja pojaltaan.
"En enää traumatisoidu"
Teija päätti jatkaa elämää tragediasta huolimatta, vaikka helppoa se ei ollut.
- Anun kuolemaa seurasi pian joulu, ja itkin hänelle ostettu karvalakki päässä kotona. Rikoksen jälkeen sain primitiivisen reaktion: paha olo purkautui huutona ja hysteerisenä itkuna. Säntäsin poliisiasemallekin aatonaattona. Vanhempani ja avomieheni hakivat minut sieltä joulunviettoon kotiin.
Vertaistuella on ollut surutyössä suuri merkitys. Teija hakeutui Henkirikosten uhrien läheiset ry Huoman tuen piiriin ja on on itse toiminut vuodesta 2011 Tampereella vertaistukiryhmän toisena vetäjänä.
Jos näkisit tekijän tänään, mitä sanoisit?
- Minulla ei ole mitään sanottavaa. En pysty ikinä hänen tekoaan unohtamaan. Anu ei tule takaisin, minulla on vain vaihtoehto yrittää jatkaa omaa elämääni, Teija Mäkitalo vastaa.
– Kun puhun asiasta, en enää traumatisoidu uudelleen. Omainen voi selviytyä tragediasta.
Tyttärensä henkirikokselle menettänyt äiti on purkanut tuntojaan jopa sadaksi kirjeeksi, joista saattaa vielä jonain päivänä syntyä kirjakin.
Teija ideoi Tampereelle Ruusu-tapahtuman, jota vietetään jo seitsemättä kertaa aina 2. lokakuuta. Tuolloin vietetään YK:n väkivallattomuuden päivää.
Tapahtumassa muistellaan henkirikoksen uhreja. Muistoksi heille heitetään punaiset ruusut Tammerkoskeen ja sen jälkeen vietetään iltaa Vanhassa kirkossa.