Onko heillä tuolloin enää ollut tp-hakijan status, vai ovatko jo saaneet oleskeluluvan? En tiedä.PaxCow kirjoitti:Onko yhtään turvapaikanhakijaa tuomittu happohyökkäyksestä?
Mutta suuri osuus on ei-briteillä ja jostainhan he ovat ao. maahan aikoinaan tulleet. Tekijä voi olla myös toisen, kolmannen tai jopa neljännen polven maahanmuuttaja. Täytyy muistaa, että pääministeri Tony Blairin aikana hallitsematon maahanmuutto Britanniaan saavutti kliimaksin, jonka jäljiltä mikään ei enää ollut entisensä.
Tiedän kyllä. Britannia entisenä siirtomaavaltiona antoi monille mahdollisuuden muuttaa Britanniaan. Siksi siellä on mm. paljon muslimeita ja mm. jopa niin nöyrä asenne sekä pelko heitä kohtaan, että mahdollistui mm. pakistanilaistaustaisten vuosia kestänyt laaja lapsiin kohdistunut seksuaalirikollisuus, jonka aikana kymmenistä, jopa sadoista lapsista tehtiin seksiorjia, huumeidenkäyttäjiä, sekä ajettiin itsemurhiin.PaxCow kirjoitti:Kannattaa kuitenkin perehtyä lähihistoriaan, jotta olisi käsitystä siitä, miksi Englannissa on suuria maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä yhteisöjä - nämä yhteisöt ovat syntyneet kyllä ihan ilman mitään "hyysäämistä"...
- Kaikki se mahdollistuu kun saapujien nk kriittinen massa ylittyy ja (alusta lähtien) "siirtolaisia" ryhdytään hyysäämään erivapauksilla, joustamaan sharialaki-kuvitelmilla, annetaan enemmän anteeksi (koska kulttuuri ja uskonto ja erityisherkkä loukkaantuminen sekä rasismisyytökset asiasta kun asiasta kuin myös uhriutumiset). Se on myös hyysäämistä. Ei pelkkä vastikkeeton rahan syytäminen.
Iltalehden kolumnisti (muka) puoleeton Alan Salehzadeh kirjoittaa happoiskuista ja muistaa toki mainita, että "myös Kolumbiassa..."
- Ikään kuin islamin syntitaakka kevenisi siitä, että sitä verrataan takapajuisen, mutta kristillisen Kolumbian tapoihin.
Happohyökkäykset ovat patriarkaalisten yhteisöjen vitsaus
Happoiskut ovat yleisiä sellaisissa perheissä ja kulttuureissa, joissa miehet pitävät naista omaisuutenaan. Niitä tehdään Etelä-Aasiassa, erityisesti Intiassa ja Bangladeshissa, mutta myös Etelä-Amerikassa, Lähi-idässä ja Afrikassa.
Maahanmuuton seurauksena naisiin kohdistuvat happohyökkäykset ovat jonkin verran yleistyneet myös Euroopassa. Täällä tehtyjen happohyökkäysten taustalla on usein patriarkaalisesta kulttuurista tullut maahanmuuttajataustainen mies, yleensä ex-puoliso tai poikaystävä. Useimmiten happohyökkäykset liittyvät mustasukkaisuuteen. Silloin kun mies pitää naista omaisuutenaan, hän ei kestä ajatusta siitä että nainen päättää itsenäisesti omista eroamisistaan ja seurustelusuhteistaan.
Happohyökkäykset ovat melko yleisiä myös tietyissä kristityissä maissa kuten Kolumbiassa ja Ugandassa. Niiden ei voida sanoa kuuluvan mihinkään tiettyyn kulttuuriin, sillä kaikkialla missä niitä tehdään, ne ovat lailla kiellettyjä ja yhteisön paheksumia rikoksia. Euroopassa parisuhdeväkivalta on tyypillisesti alkoholin ryydittämää ja tapahtuu nyrkein suljettujen ovien sisällä. Voiko tämän sanoa olevan osa eurooppalaista kulttuuria? Niin tai näin, ainoa asia, mikä yhdistää happohyökkäyksien tekijöitä, on patriarkaalinen ajattelutapa.
Uskontojen tulkinta voi lisätä patriarkaalisuutta
Vaikka happohyökkäykset eivät suoraan liity mihinkään uskontoon (esimerkiksi islamiin), tukevat tietyt uskonnot ja niiden tulkinnat patriaakaalisen kulttuurin muodostumista. Patriakaalisessa kulttuureissa maan lainsäädäntö ja perheen miehet (isä, veli, aviomies ja muut miespuoliset sukulaiset) tekevät yhteistyötä naisten vapauksia vastaan.
...
...
Tasa-arvo on paras lääke happohyökkäyksiä vastaan
Patriakaalisissa perheissä ja maissa, joissa uskonto hallitsee halutaan, että nainen pysyy kotona ja hoitaa lapsia – muuten hän ei ole kunnon nainen eikä vaimo. Jos naiset eivät alistu tiukkoihin pukeutumis- ja käyttäytymiskoodeihin, heitä solvataan, halveksutaan, pahoinpidellään, vangitaan tai jopa tapetaan.
...
Blogi IL
Uskooko PaxCow Eurooppan "muuttaneiden" islamiuskoisten maallistuvan? Ehkä ajattelet kuten feministit Suomessa; tämä on jäänne patriarkaalisen yhteiskunnan kehittymättömyydestä,
onneksi tämä vanhentunut ajattelumalli katoaa kun saamme lisää maahanmuuttoa.
Päinvastoin kotoutumaan pyrkivät lapsetkin lähetetään isännän kotoutumispelon vuoksi siihen turvattomaan lähtömaahan uskonto- ja kurileirille, josta pääsevät useinmiten tytöt palaamaan Suomeen vain pakkoavioliiton kautta ja tuomalla isänsä tavoin ajattelevan pakkoaviomiehensä ja tämän suvun tänne elätettäviksi.
