50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksiuhreiksi

[Marokonsoturi]

Seksuaalirikosten ilmoitusmäärät kasvussa ympäri Suomea – miehet ovat kokeneet tänä keväänä yhä enemmän raiskauksia
Tänään klo 5:10
Seksuaalirikostilastot ovat merkki joko rikollisuuden kasvusta vuodesta 2015 tai asianomistajien tietoisuuden lisääntymisestä.

Poliisihallituksen tilastot kertovat, että seksuaalirikoksista ilmoitetaan yhä enemmän.

Pahoinpitely- ja omaisuusrikosmäärät ovat ennallaan. Suomessa varastetaan kolme kertaa niin paljon kuin mukiloidaan.

Ilmastonmuutos voi luoda entistä laajempaa ympäristörikollisuutta.

Yli 90 miestä on joutunut asianomistajaksi epäillyssä raiskaus- tai pakottamisrikoksessa viime keväänä. Kuvituskuva.Yli 90 miestä on joutunut asianomistajaksi epäillyssä raiskaus- tai pakottamisrikoksessa viime keväänä. Kuvituskuva.
Yli 90 miestä on joutunut asianomistajaksi epäillyssä raiskaus- tai pakottamisrikoksessa viime keväänä. Kuvituskuva. LAURI OLANDER

Poliisihallitus on julkaissut asianomistajien mukaan listattuja rikostilastoja vuosilta 2017–2019.

Katsauksessaan poliisi nostaa esiin, että rikollisuus on yleisesti laskussa niin Suomessa kuin Euroopassa. Toisaalta rikokset piinaavat yhä tiiviimmin tiettyjä, haavoittuvia ihmisryhmiä: esimerkiksi Helsingin yliopiston henkirikoskatsaus on aiemmin arvioinut, että henkirikollisuuden osapuolet ovat usein työttömiä, alkoholisoituneita miehiä.

Tilastopaketti käsittelee poliisin tietoon saatettuja epäiltyjä rikoksia. Tilastot eivät ota kantaa siihen, onko rikoksista olemassa tuomioistuimen ratkaisuja, vaan kyse on rikosilmoituksista.

Ilmoitettujen seksuaalirikosten määrä on kasvussa. Raiskaus- ja pakottamisrikoksissa asianomistajaksi joutuu useimmiten nainen, liki yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.

Suomessa ilmoitettiin viime vuonna tapahtuneeksi yhteensä 1 631 raiskaus- tai pakottamisrikosta. Ilmoituksia oli noin 80 enemmän kuin vuonna 2017. Kuluvan vuoden tammi-toukokuun tilastojen perusteella määrä ei ole kääntymässä laskuun.

Miesten ilmoittamat raiskaus- ja pakottamisrikokset ovat vähemmistössä. Viime vuonna ilmoituksia oli 182, ja laskua edellisvuoteen oli noin kymmenyksen verran. Toisaalta tämän vuoden tammi-toukokuussa miehet ilmoittivat 93 raiskausta. Jos sama tahti jatkuu, ilmoituksia kertyy vuoden loppuun mennessä yli 220.
Neljäsosan kasvu vuosikymmenessä

Raiskausilmoitusten kasvu on ollut pidempään jatkuva trendi. Se voi olla merkki rikollisuuden kasvusta, mutta vähintään yhtä todennäköisesti kyse on tabun murtumisesta ja tietoisuuden lisääntymisestä.

– Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on kasvanut kymmenvuotisjaksolla 2008–2017 noin neljänneksellä. Törkeiden raiskausten määrä sekä suhteellinen osuus raiskausrikoksista on kasvanut selkeästi vuosina 2015–2017 verrattuna aikaisempiin vuosiin, poliisihallitus arvioi.

Valtaosa seksuaalirikoksista on yhä piilorikollisuutta. Sitä voi yrittää mitata esimerkiksi haastattelututkimuksilla: niiden mukaan raiskausrikosten määrä on pysynyt melko vakaana.

Ilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat vielä enemmän nousussa kuin raiskausrikosilmoitukset. Lukema kasvoi viime vuonna yli viidelläsadalla ilmoituksella, yhteensä 2 891:een.

Pahoinpitely- ja omaisuusrikosten määrässä ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitsevää muutosta. Erityisesti viimeksi mainittuja ilmoitetaan yhä erittäin paljon. Suomessa varastetaan tai huijataan kolme kertaa niin paljon kuin pahoinpidellään.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ilmastonmuutos voi antaa pohjan entistä laajamittaisemmalle ja monipuolisemmalle ympäristörikollisuudelle, arvioi poliisihallitus.Ilmastonmuutos voi antaa pohjan entistä laajamittaisemmalle ja monipuolisemmalle ympäristörikollisuudelle, arvioi poliisihallitus.
Ilmastonmuutos voi antaa pohjan entistä laajamittaisemmalle ja monipuolisemmalle ympäristörikollisuudelle, arvioi poliisihallitus. Silja Viitala
Ilmastonmuutos ruokkii uutta rikollisuutta

Poliisihallitus kertoo myös näkemyksiään rikollisuuden niin kutsutuista megatrendeistä. Yhteiskunnan jatkuva muuttuminen muovaa myös rikollisuutta aikakautensa näköiseksi. Poliisihallitus huomauttaa muun muassa kaupungistumisesta, teknologian lisääntymisestä, yksilöllisyyden korostumisesta – ja ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos voi lisätä ympäristörikosten houkuttelevuutta, poliisi arvelee. Kynnys voi madaltua esimerkiksi, jos ja kun yhteiskunta alkaa säännellä ympäristön kuormittamista vielä nykyistä tiukemmin.

– Mikäli ilmastonmuutos lisää sääntelyä ja tuo päästöjen ja jätteiden käsittelyyn uusia teknisiä ja taktisia kustannuksia nostavia vaatimuksia, sitä tuottoisammaksi jätteiden laiton käsittely ja muut ympäristörikokset voivat muodostua, poliisihallitus kirjoittaa.
Solmu Salminen
[email protected]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2eb7 ... 4ac56c1468

[JammuSetä]

Mitä tuo ympäristöskeida liittyy tähän juttuun?

[ReissuLasse]

Mitä tuo ympäristöskeida liittyy tähän juttuun?

Luontoa on raiskattu.

[holmesin haamu]

Noh, eipä tämä tilanne minua mitenkään haittaa, koska en minä niitä tuntemattomia naisia muutenkaan ole innostunut puristelemaan, mutta pitäisiköhän näiden feministien nyt keskenään selvittää, että mitä he oikein haluavat.

Naiset ovat joissain asioissa hyvin epäloogisia. Miehen pitäisi osata lukea tilannetta kannattaako olla passiivinen vai aggressiivinen. Usein aggressiivinen tyyli on pidemmän päälle paras riippuen tilanteesta.

[Serenity]

Iltalehdestä jo vanhahko juttu, jossa viitataan otsikon Amnestyn julkaisuun. Selkokielistä luettavaa hyökkäyksen uhrin lamaantumisesta. Tietoisuus fysiologisesta lamaantumisesta auttaa purkamaan raiskausmyyttejä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b4f8 ... c4a341f465

UUTISET

”Aivot huusivat lähtemään pois, mutta kroppa ei toiminut” – tästä syystä raiskauksen uhri ei aina taistele vastaan
27.03.2019 klo 18:10
Jotkut raiskauksen uhrit kertovat jähmettyneensä hetkellä, jolloin heidän olisi pitänyt taistella kaikin voimin. Täydellinen lamaantuminen voi tapahtua kenelle tahansa meistä.
Raiskauksen uhri ei jähmety tietoisesti. Siitä huolimatta seksuaalirikoksen uhria voidaan vaatia selittämään, miksi hän ei tapellut vastaan.
Raiskauksen uhrin alistuminen voi herättää hämmennystä myös rikosprosessissa.
Väestöliitto on myös vastikään laatinut oikeudenkäyntiä varten lausunnon lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan vaikutuksista.

Pelottavassa, järkyttävässä tai kauhun tunnetta herättävässä tilanteessa hermosto tekee päätöksen siitä, että keho jähmettyy tai lamaantuu. Lamaantuminen on kehon tapa vähentää fyysistä tai henkistä kipua esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskauksen aikana.

Moni meistä varmasti kuvittelee huutavansa. Rimpuilevansa kaiken voimin. Moni vannoo itselleen, että jos minut joskus yritetään raiskata, niin minä taistelen vastaan ja pakenen.

Todellisuudessa kukaan meistä ei oikeasti tiedä, miten tällaisessa tilanteessa toimisi. Keho voi jähmettyä niin, että ei pysty liikkumaan.

Miksi et huutanut? Miksi et taistellut vastaan? Miksi et tehnyt mitään?

Nämä kaikki ovat turhia kysymyksiä, koska seksuaalirikoksen uhri ei jähmety tietoisesti.

– Jähmettyminen tulee nopeasti. Rationaalinen ajattelu menee pois päältä ja autonominen hermosto päättää, lamaantuuko keho. Joskus uhri kertoi vihaavansa omaa kehoaan, koska se petti hänet tärkeällä hetkellä, kertoo Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras.

Trauman synty
Jähmettyminen ja lamaantuminen johtuvat psykologisesta traumasta. Seksuaalinen trauma syntyy, kun tekijä rikkoo sanoin, ilmein tai konkreettisin seksuaalisin teoin uhrin turvallisuuden tunteen.

Ihminen hämmentyy, jos esimerkiksi kesken junamatkan tuntematon vierustoveri alkaa ehdotella tai kosketella ilman lupaa. Tämä aiheuttaa monenlaisia tunteita kuten häpeää, vihaa, pelkoa, ahdistusta, syyllisyyttä ja kauhua.

Tunnereaktioiden jälkeen mukaan tulevat keholliset reaktiot. Lihakset jäykistyvät, eikä uhri pystykään sanomaan ”ei” tai ”älä”.

– Uhri ei välttämättä kykene lähtemään pois tilanteesta, vaikka ulkopuolisesta voi tuntua, että siitä olisi voinut paeta, Porras sanoo.

***

”Tekijä kaatoi mut sängylle ja yritin riuhtoa itseni irti sen otteesta. Se ei päästänyt mua irti, vaan puristi toisella kädellä mun käsiä ja toisella kädellä alkoi riisua mun housuja. Potkin ja taistelin vastaan, kunnes huomasin, ettei siitä ollut mitään apua, koska tekijä puristi vahvemmin mun käsiä. Sitten yhtäkkiä mun voimat loppuivat ja jouduin alistumaan. Ainoa, mitä ajattelin silloin oli se, että tämän hetken tulen aina muistamaan, ellen kuole raiskaukseen.”

***

Keho auttaa selviämään
Uhkaavassa tilanteessa ihmisellä on kolme vaihtoehtoa. Hän voi pyrkiä rauhoittelemaan tekijää esimerkiksi puhumalla. Hän voi yrittää puolustautua ja paeta tilanteesta.

Jos kumpikaan kahdesta edellä mainitusta ei onnistu, ihminen lamaantuu. Tällä tavoin keho yrittää auttaa ihmistä selviämään tilanteesta.

Joskus raiskauksen uhri ei muista, että mitään kipuja olisi ollutkaan.

– Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut. Jähmettyminen, lamaantuminen tai alistuminen eivät ole merkkejä siitä, että uhri olisi suostunut seksiin, Porras sanoo.

Joskus uhri ei puolustaudu, koska hänen oma tahtonsa on nujerrettu. Hyvin pieni lapsi ei myöskään ymmärrä, mikä on oikein tai väärin, vaan tekee niin kuin aikuinen sanoo.

– Hyvin usein lapsena hyväksikäytetyt ovat sisäistäneet oletuksen, että heidät olisi koulittu pitämään huolta aikuisten seksuaalisista tarpeista, Porras sanoo.

***

”Aivot huusi lähtemään pois tilanteesta, mutta minun kroppani ei toiminut aivojen käskyjen mukaisesti.”

***

Poliisi menee yksityiskohtiin
Raiskauksen uhrin alistuminen voi herättää hämmennystä myös rikosprosessissa. Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Saara Asmundela kertoo, että toisinaan uhrit voivat kokea poliisin esittämät kysymykset syyllistäviksi.

Kysymysten tavoite on kuitenkin selvittää, onko rikosta tapahtunut.

– Joudumme esittämään hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä, kuten missä jalat ja kädet ovat olleet, miten on pidetty kiinni tai kauan sukupuoliyhteys kesti, Asmundela sanoo.

Vaikka mediasta saa sen käsityksen, että lapsiin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö olisi kovastikin lisääntynyt, Asmundelan mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Lähimmäs totuutta päästään 1980-luvulta lähtien tehdyistä lapsiuhritutkimuksista. Kokemukset seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ovat vähentyneet ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ovat aiempaa lievempiä.

Asmundela muistuttaa, että kaikki tapaukset eivät tule poliisin tietoon.

– Poliisin tietoon tulleet ovat lisääntyneet, mikä tarkoittaa sitä, että ilmoituskynnys on laskenut.

Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen on monelle silti korkea. Näin sanoo Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri Raisa Cacciatore.

– Kun nuorelle ehdottaa rikosilmoituksen tekemistä, hän alkaa jo vastaanotolla valua shokkiin. Nuorelle voi olla mahdoton ajatus lähteä prosessiin, avata suutaan vieraiden ihmisten edessä tai edes palauttaa mieleen tapahtumia.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai väkivalta aiheuttavat vakavia vaurioita kehitykselle. Kokemuksista on mahdollisuus selviytyä.

Vaikea näyttää toteen
Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn hiljattain julkaisemasta tutkimusraportista selviää, että noin 50 000 naista kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa, mutta vain harva raiskaustapaus käsitellään oikeudessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 nostettiin 358 raiskaussyytettä, joista ainoastaan 209 johti langettavaan tuomioon.

Valtakunnansyyttäjänviraston erikoissyyttäjä Leena Salovartio ei osaa sanoa tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni alaikäiseen kohdistuneista seksuaalirikoksista käsitellään oikeudessa.

– En usko, että se poikkeaa lasten suhteen Amnestyn raportista, hän sanoo.

Salovartion mukaan seksuaalirikokset tapahtuvat usein neljän seinän sisällä kahden ihmisen välillä. Usein tämä tapahtuu muilta salassa.

Alaikäisten uhrien kohdalla tilannetta vaikeuttaa se, että heidän kykynsä ilmaista kokemustaan on heikompi kuin aikuisella. Viive rikosilmoituksen tekemisessä tuo haasteita, koska teknistä näyttöä on vaikea saada jälkikäteen.

Jos uhrin ja rikoksesta syytetyn tarinat poikkeavat paljon toisistaan, on punnittava, mikä tarina on tosi.

– Siihen tarvitaan hyvä esitutkinta, jossa kaikki kivet on käännetty. Jos jää epäily, syyte hylätään. Siksi joudumme kysymään esimerkiksi sitä, mitä vaatteita uhrilla on ollut päällä. Sillä on merkitystä, miten vaatteet lähtivät päältä. Joku esittää aina nämä kysymykset. Jos se ei ole syyttäjä, niin se on puolustuksen avustaja.

Väestöliitto on myös vastikään laatinut oikeudenkäyntiä varten lausunnon lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan vaikutuksista. Uusi lausunto korvaa vuoden 2006 yleislausunnon ja sisältää tietoa lapsen ja nuoren seksuaalisesta kehityksestä sekä alaikäisen uhrin erilaisista reagointitavoista, kuten jähmettymisestä ja lamaantumisesta.

Salovartion mielestä lausunto on tärkeä, koska keneltäkään ei pidä odottaa niin sanotusti oikeanlaista uhrikäyttäytymistä.

– Odotetaan, että ihminen huutaa apua tai poistuu vikkelästi tilanteesta. Näin ei ihan oikeasti tapahdu. Ihmiset käyttäytyvät todella omituisesti. Niin nuoret kuin aikuisetkin.

Salovartion mukaan lausunnolla on merkitystä myös, kun oikeudessa arvioidaan rangaistuksen pituutta.

– Pienetkin teot ovat haitallisia. Meillä on paljon tietämättömyyttä. Paljon koulutusta tarvitaan ja erikoistumista näihin asioihin.

***

”Teon jälkeen se käski mua hakemaan oluen keittiöstä. Olin niin paniikissa ja turta, että pelkäsin, että se tekee vielä jotain. Toimin kuin robotti ja hain sille sen oluen. En tiedä edes miksi.”

***

Uhrin selviytyminen
Tuoreen selvityksen mukaan useat lapset ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi Suomessa. Lapset ovat joutuneet kohtaamaan seksuaalista hyväksikäyttöä, rikollisuuteen pakottamista ja pakkoavioliittoja.

Raisa Cacciatore sanoo, että Suomessa ollaan huonoja näkemään uhreja. Lapsilta ja nuorilta pitäisi jo varhaisessa vaiheessa kysyä, ovatko he koskaan joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

– Tämä unohtuu helposti koulutuksissa.

Kirsi Porras muistuttaa, että uhri voi aina selviytyä, mutta se vaatii aikaa, tilaa ja kärsivällisyyttä. Muiden ihmisten on tärkeää ottaa uhrin kokemus todesta ja kuunnella. Hänestä myös apua pitäisi saada nykyistä nopeammin.

– Nuori ei voi odottaa kuukautta, kahta tai kolmatta. Apua pitää saada ilman moniportaisuutta. Minusta olisi hienoa, jos kynnystä ei olisi lainkaan.

Väestöliiton terapiapalveluiden vastaava psykoterapeutti Tarja Santalahti toivoo, että asenteet muuttuvat. Seksuaalirikoksen uhri, olipa hän sitten lapsi tai aikuinen, voi reagoida monin eri tavoin odottamattomaan tilanteeseen.

Sinäkään et välttämättä huutaisi.

Jutussa käytetyt lainaukset ovat raiskaukset uhrien kertomuksia ja ne on saatu Iltalehden käyttöön Väestöliitosta.

NIINA HUUHTANEN