1-vuotias lapsi murhattiin Vantaalla - Äidille 10 vuoden tuomio

[VastarannanKiiski]

Toki näin

Hyvä että ollaan samalla sivulla. Kuten varmaan lainauksista kävi ilmi, puhuin vain tilastotapauksista, en enää tästä tapauksesta.

Ollaan, ollaan.
Epäilen, että lapsensa surmanneilla mahdollisen masennuksen lisäksi on usein joku persoonallisuushäiriö. Tai masennus psykoottista. Suomessakin on masennusdiagnoosin saaneita ihmisiä valtavasti ja "pelkästään" masentuneet aika vähän henkirikoksiin syyllistyvät; leipälaji on ennemmänkin itsemurha ja ajatuskulut sen suuntaisia, että läheisten on parempi elää kun minua ei ole.
Masennus lienee monimutkainen vyyhti ja mikä lopulta on sisäsyntyistä ja mikä johtuu ulkoisista olosuhteista? Voiko koulukiusaamisen aiheuttama jatkuva stressi vaikuttaa kehon metaboliaan ja ulkoiset olosuhteet siten muuttaa hermoston toimintaa masennuksen suuntaan? Tai lapsiperheillä jatkuva valvominen? Yksinäisyys rassaa nykyäitejä enemmän, kun tukiverkot on huonot tai kaukana.
Eikähän lopulta ole niin oleellista saada tarkkaa masennuksen aiheuttajaa selville, kun oireet ovat kuitenkin samankaltaisia. Tai tietenkin on, jotta voidaan ehkäistä masennuksen lisääntymistä väestössä, mutta jos joku surmaa lapsen sairastaessaan masennusta, tuomion ja lopputuloksen kannalta ei masennuksen syntysyyllä ole niin merkitystä siinä yksittäisesssä tapauksessa.

Tässä tapauksessa avun saamista on voinut vaikeuttaa kulttuurierot; oletan että mielenterveysongelmat voivat olla joissain kulttuureissa suurempi tabu, mitä meillä nykyään. Ja häpeä. Traumataustakaan tai vaikeat olot ei likikään aina johda lapsen surmaamiseen; eikös nämä karkotetut nigerialaiset ihmiskaupan uhritkin koittaneet lapsiaa hoitaa, vaikka lapset ovat syntyneet hyväksikäytön ja seksikaupan seurauksena? Ja pakolaisleireillä monet äidit huolehtivat lapsistaan niin hyvin kuin niissä olosuhteissa voivat ja meikäläisistäkin yksihuoltajaäideistä monet saattavat tehdä useaa työtä ja koittaa kaikin tavoin saada lapsilleen mahdollisuuden ruuan lisäksi harrastuksiin ja opiskeluun.

[Lily O.]

Ihmisen tukehtuminen on kamalaa katsottavaa eikä ruumis näytä sen jälkeen erityisen mukavalta.

Ootko paljonkin tukehduttanut ihmisä kuoliaaksi vai kauhuelokuviako olet katsonut? Näyttää tuo sun posti siltä että olet katsellut tukehtuvia ihmisiä oikeen urakalla.Tosin paskaahan se on,et sinä ole mitään ikinä nähnyt kuin television fiktiota jolla ei todellisuuden kans ole mitään yhteistä.Tiedoksi siis sulle tämä viimeinen että elokuvat on elokuvia,tosi maailma on tuolla ulkona.

Sen mitä itse olen oikeita kuvia tukehtuneista nähnyt niin ihan nukkuvilta näyttävät.Vanhoissa alibeissa oli paljonki moisia kuvia kuristuneista ja huvikseen tukehtuneista,eipä näyttäneet kummoisilta.Kai se nykyään on sitten erilaista seki.

Olen nähnyt ihmisen tukehtuvan kuoliaaksi, häntä ei kuristettu, ei tyynyllä tukahdutettu, vaan hän kuoli ruokaan. Ei kyetty auttamaan riittävästi, vaan sai niin raju aivovaurion, että kuoli.

Tyydyttääkö tämä sinut, vai haluatko lisää räkiä näytölle?
Tiedäthän, että ihmisiä opiskelee eri ammatteihin?

[aivoriihi]

Itseani vaivaa se, etta lehdissa puhutaan tukAhdutesta lapsesta. Jos aiti surmasi lapsensa tyynylla/tms, eiko se ole tukEhduttamista?

Taidan vaan olla pilkunnussija ?

[VastarannanKiiski]

Itseani vaivaa se, etta lehdissa puhutaan tukAhdutesta lapsesta. Jos aiti surmasi lapsensa tyynylla/tms, eiko se ole tukEhduttamista?

Taidan vaan olla pilkunnussija ?

Minäkin mietin tätä.. Ja kun Rikospaikka-ohjelmassa poliisi vaikutti jotenkin vaikealta ja järkyttyneeltä puhuessaan asiasta.. Mitä kaikkea tukahduttaminen voisi olla? Jotain, jossa hengitys/hapensaanti estetään. Hukuttaminen? Muovipussi päähän? Hirttäminen? Pään teippaaminen kuten Vilja-Eerikan tapauksessa?
Oma tuntumani on, että tässä on kyseessä jotakin tyynyllä painamista pahempaa. Kaipa se aikanaan selviää.Kuopiossahan se äippä hukutti lapsensa ja lukitsiko joku arkkuun/arkkupöydän sisään?
En itse kykene tuntemaan mitään ymmärrystä tätäkään mutsia kohtaan. En. Lapsen voi antaa adoptioon tai sijaiskotiin, jos oma jaksaminen on heikkoa tai muuten ei haluakaan koko lasta. Etovaa, että joku voi todella katsella sitä lastaan ja miettiä surmaamista kauankin. Siinä olisi kuitenkin mahdollisuus tulla katumapäälle ja hakea apua. En voi uskoa, ettei jotain tapahtuisi jos marssisi poliislaitokselle ja sanoisi pelkäävänsä tappavansa lapsensa. Sosiaalipäivystys varmaan ensihätään järjestäisi lapselle jonkun paikan.

Ei tukehtumiseen kuolleen ihmisen nähdäkseen tarvitse itse olla ketään surmannut.. Yläasteaikainen luokkakaverini löysi isänsä hirttäytyneenä komerosta ja tuskinpa sekään mikään häävi näky on kellekään, saati nuorelle ihmiselle.

[H.Moilanen]

En itse kykene tuntemaan mitään ymmärrystä tätäkään mutsia kohtaan. En. Lapsen voi antaa adoptioon tai sijaiskotiin, jos oma jaksaminen on heikkoa tai muuten ei haluakaan koko lasta.

En minäkään ymmärrä tällaisia äitejä.

Täytyy kuitenkin muistaa kulttuuritausta. En kerro näitä sillä, ettei tekijä olisi vastuussa teoistaan tai ettei teko olisi sekä järkyttävä että väärin. Kunpa nyt vaan totean. Elikkä adoptio ei muslimeille ole yleensä mikään ensimmäisenä tai toisenakaan vaihtoehtona mieleen juolahtava ajatus. Tämä johtuu siitä, että tietääkseni islam uskontona suhtautuu adoptioon hyvin kielteisesti tai jopa kieltää sen. Adoptio on kristittyjen keksimä juttu, eikä myöskään hindut eivätkä juutalaiset käsittääkseni halua lapsiaan adoptoitavan. Näiden uskontojen piirissä on toki muita systeemejä kotia tarvitsevien lasten hoitamiseksi. Olen ymmärtänyt, että islamin piirissä lapset kuuluvat ensisijaisesti isänsä veljen vastuulle. Käsittääkseni sedän tulisi huolehtia tällaisista lapsista, mutta se voi tietysti tarkoittaa mitä vain. Jos sedällä ei ole varaa tai halua kauheasti huolehtia veljensä orpolapsista, hän voi vaikka myydä 9 vuotta täyttäneet tytöt vaimoiksi ja patistaa pojat tienaamaan rahaa, vaikka he saisivatkin jossain setänsä kodin nurkassa elää. Vaihtoehtoisesti setä voi myös kohdella veljen lapsiaan tasavertaisesti omien lastensa kanssa. Jos tällaista setää ei löydy, koti pitäisi löytyä muun suvun piiristä mutta katulapsenakin voi monissa muslimimaissa elää. Lasten arvo ja asema on niin erilainen monissa maissa Suomeen verrattuna. Kuitenkin käsittääkseni lapsen ns. vapaaehtoinen antaminen (=adoptio) länsimaisten ihmisten hoitoon olisi suuri nöyryytys ja häpeä - etenkin jos olisi kyse kristityistä. Sama juttu, jos lapsi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sijaisperheeseen.

Sekin kannattaa muistaa, että onhan lapsen äiti saattanut elää vaikka pakkoavioliitossa lapsen isän kanssa. Ja jos naisella on ollut tietoa Suomen hassun lyhyistä tuomioista (verrattuna esim. Irakiin), ei sellainen kenties lyhyeltä tuntuva tuomio Suomen vankilassa välttämättä edes tunnu rangaistuksesta, jos siinä samalla pääsee eroon myös aviomiehestä. Harva suomalainen ajattelisi niin, mutta joku irakilainen voisi ajatella. Jos mitään viitettä murhasta on, minusta tuomion pitäisi olla elinkautinen. Liian lyhyt tuomio voisi valitettavasti motivoida muita (maahanmuuttajaäitejä) samaan.

[phonyjoker]

Olkoonkin sitten niin, että tilastojen valossa äidit surmaavat lapsia enemmän kuin isät (itse en ole tällaiseen tutkimukseen tosin törmännyt). Näen, että se voi johtua puhtaasti siitä, että äidit viettävät keskimääräistä enemmän aikaa lastensa kanssa ja esim. olettaisin yksinhuoltajaäitien määrän olevan globaalisti isompi kuin yksinhuoltajaisien. Kuitenkin koska äidit ovat kantaneet lapsiaan sisällään, kärsineet synnytyskipuja ja mahdollisesti imettäneet heitä, on äideille syntynyt voimakas tunneside jälkikasvuunsa. Hormoonit ovat tässä vaikuttimena. Täytyy siis olla vintti pimeenä pahasti (persoonallisuushäiriö tms.), että äiti voi oman lapsensa pistää päiviltä. Äidillä on siis pitänyt olla oma trauma lapsuudessa, mikä on tehnyt mahdottomaksi tuon tunnesiteen muodostumisen tai sitten hänen on pitänyt viettää pitkiä aikoja erossa lapsestaan hyvin varhasessa vaiheessa.

[VastarannanKiiski]

Sekin kannattaa muistaa, että onhan lapsen äiti saattanut elää vaikka pakkoavioliitossa lapsen isän kanssa. Ja jos naisella on ollut tietoa Suomen hassun lyhyistä tuomioista (verrattuna esim. Irakiin), ei sellainen kenties lyhyeltä tuntuva tuomio Suomen vankilassa välttämättä edes tunnu rangaistuksesta, jos siinä samalla pääsee eroon myös aviomiehestä. Harva suomalainen ajattelisi niin, mutta joku irakilainen voisi ajatella. Jos mitään viitettä murhasta on, minusta tuomion pitäisi olla elinkautinen. Liian lyhyt tuomio voisi valitettavasti motivoida muita (maahanmuuttajaäitejä) samaan.

Pakkoavioliittokin on mahdollinen. Toisaalta jos nainen on 22v ja lapsi 2v, niin olisiko pakkoavioliitto solmittu nuorempana ja lapsia siunaantunut jo enemmän?
Olisi kiinnostavaa tietää äidin tilanteesta. Kuinka kauan on asunut Suomessa ja mikä on kielitaito? Hänhän soitti itse hätäkeskukseen surmasta, niin pystyikö hoitamaan puhelun suomeksi tai edes englanniksi vai turvauduttiinko puhelintulkkipalveluun? Onko avioliitossa esiintynyt väkivaltaa? Onko nainen opiskellut tai ollut töissä missään vaiheessa? Lapsensa surmanneet ilmeisesti poikkeavat muista henkirikoksen tekijöistä juuri siinä, etteivät ole niin usein syrjäytyneitä/päihdeongelmaisia, vaan olleet työelämässä ja elämä edennyt näennäisen tavalliseen tapaan.

Kulttuuritausta vaikuttaa ihmisen toimintaan tavalla, jota ulkopuolinen ei ymmärrä. Hyvä esimerkki tästä nigerialaisten ihmiskaupan uhrien hallinta maagisin rituaalein ja pahojen henkien ym pelon avulla.
Rikoksista ja niiden taustoista olisi hyvä saada julkisuuteen ainakin jossain vaiheessa jotain tarkempia tietoja. Tästäkin, niin voisi verrata onko syyt erilaisia vai samanlaisia kuin kantasuomalaisten tekemissä lapsen surmaamisissa.Mielenterveysongelmat/häiriöt, perhetilanne, erouhka vai mikä.

[phonyjoker]

Jatkoa omaan pohdiskeluuni: tai kuten H. Moilanen ja minä uumoilimme on tämä voinut olla naisen pakoyritys omasta pahasta olosta. Väitän silti, että sen toteuttamiseen on vaadittu tuo tunnesiteen puuttuminen lapseen. Tavallisesti äidinrakkaus estää tämmöset.

[hyasintti]

Mun on todella vaikea ymmärtää, miksi kukaan äiti haluaisi jatkaa omaa elämäänsä enää lapsensa murhattuaan, vaikka sillä pääsisikin eroon aviomiehestään ja hetkeksi turvaan vankilaan. Ei kukaan täysillä käyvä ihminen halua enää elää itsensä kanssa tuollaisen jälkeen, olkoon mistä kulttuurista tahansa.

Väkivaltaisessa ja alistetussa suhteessa eläminen voi kyllä saada terveen ja fiksunkin pään pehmenemään. Pelko voi olla todella lamaannuttavaa. Vaikka jossain kulttuurissa kontrollointi ja toisen ihmisen omistaminen ym., on normaalia, niin en usko että niiden naisten aivot ja mieli kuitenkaan poikkeaa meistä niin paljon, että olisivat immuuneja kaikelle kaltoinkohtelulle. Kun menettää vapautensa omiin ajatuksiin, omaan kehoon, omiin mielipiteisiin, elämä menee aika kapeaksi.
Voisin ehkä kaukaisesti kuvitella, että tilanteessa, missä nainen elää kahlittua elämää ja tietää myös tyttölapsensa tulevaisuuden olevan samaa pakkoavioliittoineen ja leikkelemisineen, tietää ettei pysty suojelemaan lastaan siltä kaikelta, niin lapsen tappaminen voisi omassa päässään olla rakkauttakin lastaan kohtaan; suojelua siltä mihin ei lapsensa halua joutuvan, mutta miltä ei voi lastaan pelastaakaan.

Tietenkään ei voi sanoa mikä tässä kamaluudessa on ollut tilanne ja taustat oikeasti.

Kynnys hakea apua on aika korkea monelle suomalaisellekin, joten se voi olla vielä vaikeampaa maahanmuuttajille. Voi olla pelkoa, ettei häntä otettaisi tosissaan tai apua ei saisi, ja mies saisi tietää että nainen on yrittänyt hakea apua tai yrittänyt saada lastaan pois.

Kukaan järjissään oleva ei kykene tappamaan omin käsin omaa lastaan. Jotain aivoissa on vinoutunut pahasti. Itsensä tappamista en pitäisi ihmeellisenä, mutta viattomaan lapseen kajoaminen ja itsensä henkiinjättäminen ei kuulosta perus masennukselta tai keinolta päästä eroon miehestä, olkoon se mies ja liitto millainen tahansa. Äidin pitäisi päinvastoin suojella lastaan.
En ymmärrä. Toivottavasti pienokainen ei joutunut kärsimään kauaa viimeisinä hetkinään.
Olisi kyllä kiva tietää ne oikeat motiivit tällekin teolle.

[devil_doll]

Veikkaan minäkin että kyse on ollut järjestetystä avioliitosta. Ei pakkoliitto suinkaan ole aina teini-iän juttu, esmes intialaisten keskuudessa vanhemmat järkkäävät ihan korkeakoulutettujen ja "itsenäisten" lastensa asioita. Nainen myös pidetään tämäntyyppisissä kulttuureissa kotona josta hänet suoraan heivataan avioliittoon. Tämä nainen on mennyt avioon kaiketi 19-vuotiaana eli lukion olisi ehtinyt käydä. Ei ihminen ole vielä kunnolla aikuinen silloin. Voi olla, että on ajatellut ettei jätä omaa tytärtään saman kulttuurin käytänteiden armoille. Apuahan esim musliminainen ei tässä yhteiskunnassa saa, vaan myös viranomaiset vetoavat kulttuuriin, eikä keinoja rajoittaa tyrannien aviomiesten ja koko muslimiyhteisöä hallitsevien imaamien valtaa ole. Ehkä nainen ajatteli tehdä itsemurhan, mutta rohkeus ei riittänyt, ei se ole harvinaista.

[JohanPomppas]

Yllä olevat spekulaatiot siitä, että urhea äiti on halunnut säästää tyttärensä sukupuolielinten silpomiselta, pakkoavioliitolta, nyrkin ja hellan välissä olemiselta ja tyrannimaiselta aviomieheltä voitaneen lopettaa - sillä lapsihan oli poika...

Jos oma tilanne on ollut niin paska, eikä kulttuuristen syiden vuoksi voi antaa lastaan adoptoitavaksi - niin eihän tällä ihmisellä ollut mitään syytä antaa lasta adoptoitavaksi. Lapsella oli isä. Sen kun olis pakannut kapsäkkinsä ja lähtenyt kälppimään tämä äiti-ihminen, ja jättänyt lapsen isälleen jolle se heidän kulttuurinsa mukaan joka tapauksessakin "kuului". Veikkaan että kulttuurin mukaiset mahdollisesti tulevaisuudessa siintävät sanktiot, olis olleet lievemmät aviomiehen jättämisestä ja lapsen hylkäämisestä, kuin lapsensa murhaamisesta.

Ei tuo niin avuttomalta ja tietämättömältä vaikuta, ettei olisi osannut apua itselleen hakea, jos tilanne kotona ollut hankala. Osasi soittaa hätänumeroon ja esittää asiansa jollain kielellä (vahva veikkaus englannille) ja sen verran selkeästi, että taisi tulla kerralla selväksi millaiselle tehtävälle sinne osoitteeseen lähdetään. Ei ihan tyhmä ja ummikko, tai täysin sekaisin oleva ihminen olis tuohonkaan pystynyt.

Ja mitä pakkoavioliittoihin tulee. Ei se välttämättä ole niin "hehkeä" tilanne sille sulhollekaan. Näissä aina ajatellaan 9 -vuotiasta tyttölasta, joka naitetaan 60 -vuotiaalle papparaiselle. Suurin osa taitaa kuitenkin olla jokseenkin saman ikäisiä keskenään. Yle areenasta löytyy Nepalin morsian niminen dokumentti yhden lapsimorsiamen kohtalosta. Käykää katsomassa, jos kiinnostaa... Sulho on yhtälailla teini, eikä erityisen onnelliselta näytä hääpäivänään. Tytön unelmat englannin kielen opiskelusta ja opettajan ammatista menee tietysti myttyyn, mutta voihan se olla, että sulhollakin olisi ollut muunlaisia haaveita ja unelmia kuin isyys ja ns. perheen päänä oleminen.

[hyasintti]

Ei tuo niin avuttomalta ja tietämättömältä vaikuta, ettei olisi osannut apua itselleen hakea, jos tilanne kotona ollut hankala. Osasi soittaa hätänumeroon ja esittää asiansa jollain kielellä (vahva veikkaus englannille) ja sen verran selkeästi, että taisi tulla kerralla selväksi millaiselle tehtävälle sinne osoitteeseen lähdetään. Ei ihan tyhmä ja ummikko, tai täysin sekaisin oleva ihminen olis tuohonkaan pystynyt.

Harvoin kai avun hakematta jättäminen on avuttomuutta tai tyhmyyttä, vaan pelkoa. Ei ne viranomaiset paljoon kykene perheväkivaltatilanteissa, varsinkaan jos molemmat osapuolet on lasten vanhempia ja vielä vähemmän, jos kulttuuri on eri.
Ilmoituksen tehtyään tai apua haettuaan joutuu melko varmasti kuitenkin edelleen jäämään sinne kotiinsa sen puolisonsa kanssa. Se voi vaan pahentaa tilannetta. Täysin sairaistakaan ihmisistä ei helposti pakoon auteta, koska oikeudet lapsiin jne.

Hätäkeskukseen osaa soittaa aika pieni lapsikin ja sekaisin olevat ihmiset myös. Tämä nainen ei kai ihan äkkinäisenä päähänpistona lastaan tappanut, joten on varmaan miettinyt edes jotenkuten etukäteen miten aikoo toimia. Tai vaikka olisi alunperin aikonut tappaa itsensäkin, mutta rohkeus pettänyt, niin hätäkeskukseen soitto ja osoitteen ilmoittaminen ei vaadi kovin paljoa edes sekavalta ihmiseltä. 112-Sovelluksella soittamiseen ei tarvitse osata sitä osoitettakaan sanoa, jos olen oikein käsittänyt?

Korostan, että tässä tapauksessa ei välttämättä ole mitään tämmöistä takana, mutta yleisesti kun perheväkivallasta ym. puhutaan.

Tuossa voi olla vaikka mitä takana.
Lapsensa tappamista on kyllä vaikeaa, jopa mahdotonta oikeuttaa yhtään millään.

[VastarannanKiiski]

Minua hämmentää, mikis niin monella on tarve leipoa tästä äidistä jonkinlaista uhria ja keksiä lieventäviä selityksiä lapsen surmaamiselle.
Johtuuko se hänen taustastaan vai mistä? Olisiko tilanne sama, jos kyseessä olis huono-osainen lähiön päihdeäiti? Pohdittaisiinko silloin, miten naisraasu on ollut väkivaltaisessa suhteessa ja ajatellut pelastavansa lapsen kurjalta elämältä tappamalla hänet? Tai Porvoon leikkipuistomurhaajan kohdalla?
Tuskin persoonallisuuhäiriöt tai mielenterveysongelmat ovat suomalaisten tai eurooppalaisten yksinoikeus. Sekin on ihan mahdollista, että tämä äiti on kärsinyt jostain tällaisista ja se on mahdollistanut julman teon. Parisuhteen tilastakaan ei ole tarkempia tietoja, kuten ei siitäkään miten uskonnollinen perhe tai aviomies on ollut.
Naisella on kuitenkin ollut ainakin puhelin, koska soitti itse hätäkeskukseen. Puhelimella olisi voinut etsiä itselleen apuakin jo ennen tekoa ja hakeutua turvakotiin, jos olisi sen tarpeessa ollut. Isompienkaupunkien sivuilla on käsittääksei tietoa palveluista useammallakin kielellä. Muistuttaisin mieleen, ettei entisen aviomiehensä surmaamaksi tullut maahanmuuttajataustainen äiti lapsiaan tappanut, vaikka perheväkivalta jatkui pitkään. Siis se Tampereen Takahuhdin surma. Jos tässä lapsi oli poika, ei häntä olisi tarvinnut "pelastaa" yhtään miltään. Poikalapsen asema vaikka isänsä hoidossa olisi ollut ihan hyvä, vaikka isä olisi ollut hyvinkin uskonnollinen.

Ennen oman kantani muodostamista haluaisin kuulla jotain konkreettista "ahdingosta", mikä olisi ollut jonkinlainen peruste surmateolle.

[hyasintti]

Minua hämmentää, mikis niin monella on tarve leipoa tästä äidistä jonkinlaista uhria ja keksiä lieventäviä selityksiä lapsen surmaamiselle.
Johtuuko se hänen taustastaan vai mistä? Olisiko tilanne sama, jos kyseessä olis huono-osainen lähiön päihdeäiti? Pohdittaisiinko silloin, miten naisraasu on ollut väkivaltaisessa suhteessa ja ajatellut pelastavansa lapsen kurjalta elämältä tappamalla hänet? Tai Porvoon leikkipuistomurhaajan kohdalla?
Tuskin persoonallisuuhäiriöt tai mielenterveysongelmat ovat suomalaisten tai eurooppalaisten yksinoikeus. Sekin on ihan mahdollista, että tämä äiti on kärsinyt jostain tällaisista ja se on mahdollistanut julman teon. Parisuhteen tilastakaan ei ole tarkempia tietoja, kuten ei siitäkään miten uskonnollinen perhe tai aviomies on ollut.
Naisella on kuitenkin ollut ainakin puhelin, koska soitti itse hätäkeskukseen. Puhelimella olisi voinut etsiä itselleen apuakin jo ennen tekoa ja hakeutua turvakotiin, jos olisi sen tarpeessa ollut. Isompienkaupunkien sivuilla on käsittääksei tietoa palveluista useammallakin kielellä. Muistuttaisin mieleen, ettei entisen aviomiehensä surmaamaksi tullut maahanmuuttajataustainen äiti lapsiaan tappanut, vaikka perheväkivalta jatkui pitkään. Siis se Tampereen Takahuhdin surma. Jos tässä lapsi oli poika, ei häntä olisi tarvinnut "pelastaa" yhtään miltään. Poikalapsen asema vaikka isänsä hoidossa olisi ollut ihan hyvä, vaikka isä olisi ollut hyvinkin uskonnollinen.

Ennen oman kantani muodostamista haluaisin kuulla jotain konkreettista "ahdingosta", mikä olisi ollut jonkinlainen peruste surmateolle.

En mä ainakaan lapsensa tappajasta uhria leivo, vaikka mietinkin perusteita mikä saa ihmisen tekemään noin.
Mikä ahdingon on aiheuttanutkaan, niin jotain on pahasti aivoissa mennyt vinoon että tollaiseen tekoon pystyy.
Ihan sama, vaikka tappaja olisi ollut isä tai suomalainen nainen.

On surullista että ihminen ei havahdu eikä pelästy itseään siinä
vaiheessa, kun lapsen murhaamisajatukset alkaa päässä pyörimään, mutta jos avun hakeminen tai sen saaminen olisi ihmisille, edes meille suomalaisille, oikeasti yhtä helppoa kuin miltä se kuulostaa meidän ulkopuolisten neuvomana, niin lähes kukaan ei tappaisi enää ketään.

[VastarannanKiiski]

On surullista että ihminen ei havahdu eikä pelästy itseään siinä
vaiheessa, kun lapsen murhaamisajatukset alkaa päässä pyörimään, mutta jos avun hakeminen tai sen saaminen olisi ihmisille, edes meille suomalaisille, oikeasti yhtä helppoa kuin miltä se kuulostaa meidän ulkopuolisten neuvomana, niin lähes kukaan ei tappaisi enää ketään.

Kaikki ei taida apua edes haluta. Ja monista ongelmista on mahdoton parantua, jos itse ei edes nää itsellään mitään ongelmaa. Päihdeongelmissa on usein aika pitkään näin; ongelmaa ei ole, apua ei tarvita. Eikö sama ole joissain persoonallisuushäiriöissä? Ihminen on itse omasta mielestään ok ja oikeassa ja omat teot oikeutettuja. Syy on aina muissa tai olosuhteissa..
Olettaisin, ettei sarjakuristaja omasta mielestään kaipaa hoitoa, eikä nämä myrkkyhoitajatkaan.
Muiden ihmisten sisäinen tunnemaailma ja ajattelutapa voi poikeat todella paljon omasta. Mulle tämä selvisi aika myöhään. Jos peilaa tilanteita oman kokemusmaailmansa kautta, saattaa olla että metsään menee. Osa ihmisistä ei kykene empatiaan lainkaan, ja mahdollinen itkunturske surmateon jälkeen voi olla pelkkää hätää omasta tilanteesta, ei surua uhrin takia.

Jos tämä äiti lähtee mielentilatutkimukseen, ehkä aikanaan tihkuu tietoa, onko hänellä jotain ongelmaa, joka selittäisi surmaa. Ja muutakin tietoa taustasta, onko elämäntilanne ollut raskas tai parisuhteessa ongelmia tai kyse pakkoavioliitosta. Mikähän hänen motiivinsa oikein lopulta oli ja mihin teolla pyrki? Se on tässä vielä ihan auki.