Marjatiloilla työskentelevien ulkomaalaisten työsyrjintäjuttuja on vaikea saada oikeuteen saakka, vaikka epäkohtia löytyy usein.
maataloustyöntekijät 6.7.2020 klo 12.30 | päivitetty 6.7.2020 klo 12.59
Korona käänsi katseet mansikkatilojen oloihin, kun suomalaiset korvasivat suuren osan ulkomaalaisista poimijoista. Kuvituskuva.
Sadattuhannet suomalaiset vertailevat tänäkin kesänä toreilla mansikkahintoja. Kuka myy makeaa ja kiinteää, mutta huokeaan hintaan niin, että pakkaseenkin riittää?
Koronakevät on kääntänyt viimein katseet mansikkapelloille ja marjanpoimintaan. Kun tiloilla työskentelee ulkomaalaisten sijaan suomalaisia, tietoa oloista alkaa tihkua myös julkisuuteen.
– En osta mansikkaa hinnan perusteella, koska olen nähnyt niin paljon epäkohtia, tarkastaja Merja Laakkonen sanoo.
Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastaja Laakkonen on tarkastanut mansikkatiloja alueella vuodesta 2005.
Hänen työnsä koskee nimen omaan ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaa.
Mansikan hintaan vaikuttaa toki sadon onnistuminen, sateet ja helteet, työvoiman määrä sekä yleinen kysyntä ja tarjonta.
Silti on kysyttävä, voiko marjojen hinta pysyä alhaalla, koska viljelijät säästävät, mistä voivat – siis esimerkiksi työvoimaan liittyvissä kuluissa.
Laakkonen muistuttaa, että suurimmalla osalla tiloista asiat ovat hyvin. Ulkomaalaiset työntekijät saapuvat samoille tiloille joka vuosi, ja heille järjestetään jopa korvaavaa työtä, jos sadonkorjuu myöhästyy.
Sitten ovat ne mädät hedelmät.
Myös vastuulliset tilalliset haluaisivat, että ongelmapaikat saataisiin kitkettyä alalta.
– Viimeksi eilen tuli ilmoitus, että töitä tehdään pellolla kahdeksan tuntia putkeen yhdellä 20 minuutin tauolla, Laakkonen kertoo.
Helsingin Sanomat kertoi kesäkuun lopussa suomalaisnaisista, joiden majoitus tai työ ei vastannutkaan työilmoituksen kuvausta. He saivat marjatilalta kertomansa mukaan myös potkut.
Majoitustilat olivat karmeat eikä vessaan päässyt kuin pellonreunalle. Tällaisissa oloissako ulkomaalaiset mansikanpoimijat ovat vuosikausia tehneet kausityötään?
– Suurin osa aville tulevista valituksista koskee majoitusoloja ja ongelmia palkkauksessa, Laakkonen toteaa.
Välillä tuntuu, että ulkomaalaisten työntekijöiden
kaltoinkohtelulle on annettu hiljainen hyväksyntä.
Merja Laakkonen
Ulkomaalaisilla harvoin on omaa pankkitiliä, joten palkka maksetaan käteisellä. Työtuntien kirjauksista löytyy puutteita. Urakkapalkkauksen perusteet ovat epäselvät, eikä valvonnassa voida aina varmuudella todentaa, onko työehtosopimuksen mukainen urakkalisä edes toteutunut.
Tiloilla on tapana, että palkka maksetaan vasta kauden lopussa, usein jopa viimeisenä päivänä.
– Jos pihassa odottaa sovittu kuljetus kotimaahan, ja ihminen huomaa ongelmia palkassa, mitä hän voi enää tehdä? Vaakalaudalla on kotiinpääsy, Laakkonen sanoo.
Esimerkiksi viime kesän tehostetuissa tarkastuksissa useilta tiloilta löytyi useita erityyppisiä ongelmia Itä-Suomessa.
Poliisin, aluehallintoviraston ja Verohallinnon yhteistyönä toteuttamissa valvontaiskuissa löydettiin muun muassa pohjoiskarjalainen tila, jonka kaikki työntekijät oli palkattu pimeästi töihin.
Jokaisella tilalla oli ongelmia paloturvallisuuden kanssa. Oli hengenvaarallisia sähkökytkentöjä sekä navettoja, jotka oli otettu säännölliseen asumiskäyttöön.
Ongelmia havaittiin myös työsopimuksissa.
– Välillä tuntuu, että ulkomaalaisten työntekijöiden kaltoinkohtelulle on yhteiskunnassamme annettu hiljainen hyväksyntä. Ikään kuin työehtosopimuksen mukaista palkkaa ei tarvitsisi maksaa, jos sen laiminlyömisestä on muodostunut maan tapa, Laakkonen toteaa.
Tarkastaja lisää, että ulkomaisen työvoiman aseman parantaminen vaatisi ennen kaikkea poliittista tahtoa.
Ihmiskauppa jää piiloon
Ihmiskauppaa tutkinut Minna Viuhko listaa työhön liittyvän ihmiskaupan merkkejä. Työnantaja voi kontrolloida alaistaan monin tavoin, esimerkiksi taloudellisesti, fyysisesti tai psykologisesti.
Valtaa pitävä osapuoli hyötyy taloudellisesti uhristaan.
Ihminen on riippuvaisessa ja alisteisessa asemassa toiseen nähden. Työolosuhteet ovat vaikeat, majoitus ala-arvoista.
Muun muassa nämä tekijät voivat yhdistää osan marjatiloista ihmiskauppaan.
– Ihmiskauppaan tai hyväksikäyttöön ei vaadita fyysistä väkivaltaa. Taloudellinen tai muunlaiset kontrollin muodot voivat riittää, Viuhko sanoo.
Usein yrittäjällä on ulkomaalaisten alaistensa passit hallussaan. Avin Laakkosen mukaan tämä voi johtua jo käytännön syistä: kun majoituksessa asuu tiiviisti paljon ihmisiä, passit halutaan pitää turvassa ja erillään majapaikasta. Työntekijä elää siis Suomessa ilman henkilöllisyystodistustaan.
Palkka maksetaan vasta, kun työt on tehty.
Maaseutuelinkeinon työehtosopimukseen saatiin vasta viime talvena kirjaus, jonka mukaan työsopimus tulee tehdä kirjallisena. Aiemmin riitti suullinen sopimus.
– Ulkomaalaisten on hyvin vaikea kertoa tilanteestaan. On kielimuuri, vieras maa ja sen vieraat rakenteet, Viuhko toteaa.
Viuhko lisää, että usein ulkomaalainen on tullut Suomeen tienaamaan rahaa perheelleen. Matkat ja muut kulut on voitu joutua maksamaan suvun rahoista. Paine tuoda kotiin rahaa on suuri.
Siksi moni saattaa sietää jopa kaltoinkohtelua.
Yleisimmin ulkomaalainen saapuu mansikkatilalle Suomea alemman elintason maasta. Vaikka palkka ei noudattaisi suomalaista työehtosopimusta, ulkomaalaiselle sekin voi olla paljon enemmän kuin kotimaassa tienaisi.
Ennen poimintaa tekivät virolaiset. Kun elintaso naapurissa kohosi, työntekijät alkoivat tulla Viron sijaan esimerkiksi Ukrainasta.
Avin Laakkonen huomauttaa, että harva ulkomaalainen edes tuntee suomalaista työsuojelujärjestelmää.
– Että työsuojelua on ylipäätään olemassa ja se kuuluu heillekin, Laakkonen toteaa.
Tällainen oli ihmiskauppajutun thaipoimijoiden keittokatos kesällä 2016. Thaipoimijat tuotiin syytteen mukaan pakkotyön kaltaisiin ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.Sisä-Suomen poliisi
Luonnonmarjanpoimijat kaikkein heikoimmilla
Yleisesti ihmiskaupan uhreista vain harva pääsee avun piiriin. Hyväksikäyttöä voi myös olla vaikea todentaa. Siksi harva tapaus etenee oikeuteen asti.
Suomen ainoaa marjanpoimintaan liittyvää ihmiskauppatuomiota käsiteltiin helmikuussa Vaasan hovioikeudessa. Vyyhti oli valtava ja tapaus saattaa saada valitusluvan eteenpäin korkeimpaan oikeuteen saakka.
Kysymys on ennakkotapauksesta, joka vähintäänkin on nostanut marjanpoimijoiden oikeudet yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Vaasan hovioikeus tuomitsi hankasalmelaisen marjayrittäjän yhden vuoden ja neljän kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Vastaajan katsottiin syyllistyneen yhteen ihmiskauppaan, jossa oli 26 asianomistajaa.
Ulkomaalaiset luonnonmarjanpoimijat ovat mansikankerääjiä heikommassa asemassa. Virallisesti he käyttävät jokamiehenoikeutta, keräävät marjoja ja myyvät ne edelleen verottomasti.
Käytännössä tilanne voi olla aivan toinen ja hyvinkin vaikea.
Ulkomailta tulevien luonnonmarjanpoimijoiden ei katsota olevan työsuhteessa yrityksen kanssa, joka tuo poimijat Suomeen.
Esimerkiksi ihmiskauppatapauksessa kävi ilmi, että suomalainen marjayrittäjä laski poimittujen marjojen hinnasta pois erinäisiä lainoja.
Näiden lainojen turvin thaipoimijat olivat saaneet viisumin ja matkalipun, mutta he joutuivat myös maksamaan rekrytoinnista.
Thaipoimijoiden marjatulot menivät lopulta yrityksen perimien kohtuuttomien kulujen maksamiseen.
Luonnonmarjanpoimijoiden kohtuuton tilanne on ollut julkisessa tiedossa jo vuosia, ellei vuosikymmeniä. Silti heidän oikeuksiaan ei vieläkään ajeta.
Ihmiskauppatapauksessa myös hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että tuomittu on vain käyttänyt ”puutteellisesti säädeltyjä ja valvottuja rakenteita ja menettelytapoja hyväkseen”.
Minna Viuhko huomauttaa, ettei yksittäinen tuomio ehkä tarkoita, että kysymys olisi vain yksittäistapauksesta.
– Tuomioiden määrät ovat vähäisiä verrattuna ilmiön todelliseen laajuuteen, Viuhko sanoo.
Suomen ainoassa marjanpoimintaan liittyvässä ihmiskauppatuomiossa käytiin läpi myös majoitusolosuhteita. Kuvassa thaipoimijoiden majoitustilat kesältä 2016.Sisä-Suomen poliisi
Mansikkajutut harvoin oikeuteen
Avin Laakkosen kokemuksen mukaan mansikkatilojen työntekijöiden kohtaamia epäkohtia on vaikea saada oikeuteen saakka.
– Muutamia kertoja olemme yrittäneet saada tuomioistuimen ratkaisua palkkaus- ja työaikaepäselvyyksiin, mutta laihoin tuloksin, Laakkonen sanoo.
Työsyrjintä on asianomistajarikos eli oletettua uhria on voitava kuulustella. Syyttäjä lopettaa tämän vuoksi usein esitutkinnan kesken, koska ulkomaalaisia työntekijöitä ei aina saada kuulluksi.
Päätöksissä myös vedotaan yleensä tutkinnan kustannuksiin, jotka olisivat epäsuhdassa jutun laatuun nähden: syrjintärikoksesta on odotettavissa enintään sakkorangaistus.
– Joskus olemme saaneet jutun etenemään käräjäoikeuteen asti, mutta työsyrjintäsyyte on useimmiten hylätty. Perusteluna on voinut olla ongelmallisen palkkausmallin yleisyys mansikanpoiminnassa ja se, ettei se poikkea vallitsevasta käytännöstä, Laakkonen kertoo.
Valvonta vaikeaa
Myös mansikkatilojen työvoiman kohtelun valvontaan liittyy suuria ongelmia.
– Resurssit ovat pienet, ja meillä on valvottavanamme paljon muitakin työpaikkoja mansikkatilojen lisäksi, avin Merja Laakkonen kertoo.
Tästä syystä tarkastuksia tehdään usein ennakkotietojen perusteella. Kun avi saa muilta viranomaisilta tiedon, että tilalla on häikkää esimerkiksi verojen kanssa, tarkastus suunnataan juuri sinne.
Tänä kesänä Suomen alueelliset avit syynäävät erityisen tarkasti työsuhde-ehtojen täyttymistä tiloilla. Laakkosen mukaan valvonnan resurssit eivät kuitenkaan anna mahdollisuutta lisätä tarkastusmääriä.
Minna Viuhko sanoo, etteivät kaikki työntekijät uskalla puhua tarkastuksilla viranomaisille työnantajan edessä. Tilannetta mutkistaa kielimuuri ja tietämättömyys omista oikeuksista Suomessa.
Vaikka mansikkatiloilla ei syyllistyttäisi suoranaiseen ihmiskauppaan, voiko tiloilla tapahtua ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä?
– Kyllä. Halutessaan työnantajalla on monta mahdollisuutta hyväksikäyttöön. Nämä työntekijät ovat sille myös erityisen alttiita asemansa takia, Merja Laakkonen toteaa.
https://yle.fi/uutiset/3-11428062
) peruskoulutus, mutta ei saada marjoja poimittua. Heh.
