Olen seurannut kyseisten henkilöiden touhuja.
Marco de Wit
Marco de Wit ei ole vainonnut ketään. Wit kyllä toi esiin striimeillään jos koki omasta mielestään vähänkin törkeää käytöstä poliisin tai tuomarien toimesta, mutta nykyaikana se tuntuu olevan sääntö kuin poikkeus. Wit toi samoja juttuja esiin omassa Laitonlehti -blogissa.
Witiä on toimintansa takia maalitettu ja vainottu mm. turhilla lasuilmoituksia, kaikenlaisilla tilauksilla, ilkivallalla jne. Tätä tapahtui sen takia, koska Wit piti omia räväköitä vaalitempauksiaan. Witin kohdalla ongelma oli vain siinä, että hän haki huomiota kaikin tavoin ja yritti hyötyä kaikista, joten lopulta heitettiin ulos perustamastaan puolueesta. Wit oli myös liian kova arvostelemaan oikeuslaitoksen toimintaa ja kun hän esitti poliittisesti epäsopivia näkemyksiään, niin joutui syytteen alle niistä.
Johan Bäckman
Bäckman ei ole vainonnut ketään. Bäckmanin yhdistäminen Jessikka Aron tapaukseen oli surkuhupaisa case ja tämä paljastuu oikeuden pöytäkirjoista mm. "söpöläinen" oli uhkaava termi. Alunperin Aro otti itse vielä yhteyttä Bäckmaniin ja yhteydenpito jatkui pitkään molempien toimesta. Myöhemmin tuo yhteydenpito oli "esimerkki uhkailuista".
Bäckman on tälläinen hyvin venäläismielinen hahmo. Arvio Bäckmanista on, että hän suuttui Suomen viranomaisille omien henkilökohtaisten riitojen takia ja aloitti sen takia oman informaatiosotansa Suomen viranomaisia kohtaan Venäjällä ja tästä syystä hän joutui suomalaisten viranomaisten pihteihin.
Kuvaavaa on miten aiemmin suhtautuminen Bäckmaniin ei ollut aina samanlaista mitä nykyisin eli häneltä saattoivat toimittajat kysyä näkemyksiään. Tämä tapahtui ennen Aroa, mutta Samoin Aro itse halusi pitää yhteyttä Bäckmaniin ja oli aloitteellinen yhteydenotossa.
Juha Molari
Molari on opiskellut, työskennellyt Venäjällä. Molari ei ole ollut niin tunnettu nimi ja ei ole samaan tapaan joutunut kahnauksiin kuin Bäckman. On siellä joitakin juttuja. Kiinnostus Molaria kohtaan alkoi kai siinä vaiheessa, kun hän alkoi kirjoittaa Aron Nato-yhteyksistä.
Jessikka Aro
Aro tuli tunnetuksi kun teki ensin putintrollijutun, mutta samalla hän alkoi etsimään "venäläismielisiä toimijoita Suomessa" Ylen palveluksessa ollessaan. No tämä johti omituiseen mediapeliin.
Se mikä on ollut Aron toiminnassa kyseenalaista, niin hän on itse mustamaalannut täysin päästään keksimien väitteiden perusteella yksittäisiä kansalaisia "putintrolleiksi". Samalla tässä on ollut outo poliittinen peli eli kaikki Aron kohteet ovat ilman todisteita löytyneet joko kansallismielisistä tai perussuomalaisista tahoista.
Tilanne on ollut absurdi, kun samaan aikaan esimerkiksi sdp:n kansanedustaja al-Taee jäi kiinni ei vain erittäin vihamielisestä vihapuheesta, vaan suorasta yhteydestä venäläismieliseen propagandaan eli toimi Janus Putkosen kanssa aiemmin yhdessä. Ulkoministeri Pekka Haaviston tiedetään myös suoraan olevan Venäjän vaikutusvallan alla aiempien hyvin kyseenalaisten tekojensa vuoksi. Nämä tapaukset eivät ole herättäneet mitään huomiota Arossa.
Aron kohdalla on paljastunut, että toiminta on ollut vahvasti puoluepoliittisesti sidonnaista eli hän itse kyllä maalittaa ja vainoaa ilman mitään todisteita julkisuuden avulla yksittäisiä henkilöitä ja poliittisia puolueen edustajia, mutta heti jos vähänkin on kritisoitu toimintaa millään tavalla, niin on pahoittunut mieli ja on yritetty saada juttu oikeuteen.
Kun alkoi paljastua entistä laajemmalle väestölle, että Aro keksii itse väitteitään ja mustamaalasi omien juttujensa perusteella muita ilman mitään todisteita, niin jopa valtamedian toimittajat heräsivät ja alkoivat kysymään todisteiden perään. Eipä Aro osannut enää siihen mitään sanoa. Tämä outo näytelmä on kuitenkin jatkunut oikeudenkäynneissä.
