https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art ... 68446.html
3.8. 17:13 | Päivitetty 3.8. 18:06
Linkki vaihdettu, otsikko lisätty ja uutista lyhennetty pykälä 21:n perusteellaKeskelle pyörätietä nälästä ”pökertynyt” mies virkosi ja juoksi tiehensä saatuaan 20 euroa Haagassa: ”Nyt mua taidettiin vähän höynäyttää”
Auttamishaluinen nainen joutui erikoisen episodin kohteeksi Haagassa. Keskellä tietä maannut mies sanoi olevansa niin nälkäinen, ettei pysty kävelemään. Ruokarahat saatuaan hän juoksi tiehensä.
HELSINKILÄINEN Mira Korhonen-Low joutui erikoisen episodin kohteeksi viime viikolla Helsingin Haagassa lähellä Huopalahden rautatieasemaa.
Korhonen-Low oli päivällä pyöräilemässä keskustan suunnalta Pitäjänmäkeen, kun hän näki keskellä pyörätietä makaavan miehen.
”Näin hänet kauempaa ja ajattelin, että voi ei joku on pyörtynyt.”
”Pysäytin pyöräni ja kysyin, oletteko kunnossa.”
Mies ei avannut silmiään tai reagoinut lainkaan.
Korhonen-Low ajatteli, ettei mies välttämättä puhu suomea ja vaihtoi kielen englanniksi.
”YHTÄKKIÄ hän avasi silmänsä. Olin tosi helpottunut.”
”Sanoin hänelle, että soitan apua nyt heti.”
Tämän jälkeen mies nosti kätensä ja pyysi, että hänet autetaan ylös.
Korhonen-Low auttoi miehen ylös, jonka jälkeen mies alkoi itkeä.
”Hän rupesi huonolla englannilla kertomaan, että hänellä on hirveä hätä ja kukaan ei auta häntä.”
Mies kertoi, ettei ole syönyt kolmeen päivään, hänellä ei rahaa ruokaan ja on niin heikkona, ettei jaksa kävellä. Hän asuu Kalasatamassa, eikä hän tiedä miten hän pääsee sinne takaisin.
Korhonen-Low sanoo, ettei mies ei vaikuttanut päihtyneeltä.
”Minut vakuutti vielä enemmän miehen hädästä sairaalaranneke hänen kädessään. Hän osoitti sitä ja sanoi, ettei kukaan auta häntä.”
SEURAAVAKSI mies pyysi rahaa.
”Minulla oli 20 euroa lompakossa, joka oli pyörinyt siellä monta kuukautta. Ajattelin, että annan tämä sitten hänelle, että ehkä se voi auttaa tätä henkilöä.”
Ennen kuin Korhonen-Low ehti sanoa enää mitään, mies lähti juoksemaan juna-aseman suuntaan.
”Oliko hänellä sitten oikeasti hätä, kun yhtäkkiä hän juoksi, vaikka äsken ei pystynyt edes kävelemään. Kun annoin hänelle 20 euroa, hän kysyi, onko minulla antaa 30 euroa.”
Korhonen-Low’lle jäi jälkikäteen tunne, että tarina on keksitty ja koko kuvio etukäteen suunniteltu.
”POLJIN pois ja ajattelin, että nyt mua kyllä taidettiin höynäyttää. Harmitti, koska on ihmisiä, jotka ehkä oikeasti olisivat tehneet sillä rahalla jotain.”
”Jälkikäteen ajattelin, että minulla oli lompakko ihan hänen käden ulottuvilla. Hän ei sentään sitä onneksi yrittänyt ottaa.”
Korhoselle ei ole aiemmin tapahtunut vastaavaa Helsingissä.
”Olen kyllä antanut kodittomille rahaa ja tämä on ensimmäinen kerta, kun mulle tuli olo, että tämä oli huijaus.”
”Olen vähän pettynyt ja ehkä jatkossa vähän kyynisempi.”
-NILS-