Kuhmo 19.7.2022: Mies luuli äitiään robotiksi ja surmasi tämän julmasti

[Hurjimus]

Kyllähän se vahvasti näyttää, ettei enää vapaudessa liikuskele pitkiin aikoihin, mahdollisesti ei koskaan.

[Smirre]

Siis pitäisikö aikuisen ihmisen jättää oma elämä elämättä ja omistautua vain aikuisille lapsilleen ?
Toki aikuisistakin lapsista useimmat vanhemmat yleensä vähän huolta kantaa, joskus enemmänkin ja aiheesta. Se kun ei auta, kun et voi lääkkeitä määrätä (juu kyllä joillekin sopii,oikeat olosuhteet hoitaa toiset), kieltää aineiden käyttöä, valita kaveripiiriään. Etkä varsinkaan määrätä lapsesi ajatusmaailmaa.
Kun tärkeysjärjestys nykymaailmassa on vinksallaan, niin minkä arvoisia ovat systeemin pyörteissä he, jotka eivät ole pyrkyreitä? Se luo paineita yrittää jotain sellaista, mikä ei olekaan omaa minää. Vaatimaton elämä ei ole ikään kuin mitään. Opiskele, hanki rahaa, osta asunto, harrasta ym. Siksi vain, että rikkaat rikastuu lisää työlläsi, valtio kerää veroja "hyvinvoinnin" ylläpitoon ja kasvavan kontrollin ylläpitoon. Systeemi syö ison osan. Kuitenkaan ei terveyspalvelun resurssit riitä.
Ministereillä pitäisi olla tulospalkkaus. Ettei palkka tulisi lupailuista ja suunnitteluista.Ja jos mielenterveystyöhön ja ennaltaehkäisevään syrjäytymiseen satsattaisi ministereiden etuuksiin tuhlatut rahat, niin monta onnetonta saisi apua ajoissa.
Jokainen maksakoon palkastaan menonsa. Etuudet on lahjukseen verrattavaa saatavaa, joka pitäisi poistaa täysin. Kaikilta.
Liittyy siis asiaan mt-resurssien kustannuksien riittämättömyyden kautta.Ettei ihan ohis.
Ja ne tv:n iänikuiset paskafilmit saisi polttaa roviolla...

[canis lupus]

Kun abortti on globaalisti yhä vain hankalampaa, vastentahtoisen eutanasian jälkikasvulleen voisi ottaa harkintaan. Ainakin postinjakajille tämä olisi suuri helpotus.

Tässä tapauksessa lakialoite tulisi kyllä liian myöhässä.

[Smirre]

Kun nyt saataisi se henkilön itse haluama eutanasia sallituksi. Ei tarvitsisi näreistä etsiä elämäänsä kyllästyneitä ja vesistöistä kipuihinsa väsyneitä.
Kiduttaminen on sallittua, armo ei.

[canis lupus]

Kun nyt saataisi se henkilön itse haluama eutanasia sallituksi. Ei tarvitsisi näreistä etsiä elämäänsä kyllästyneitä ja vesistöistä kipuihinsa väsyneitä.
Kiduttaminen on sallittua, armo ei.

Veit jalat suustani.

Juuri muutama päivä sitten naispuolinen hyvä ystäväni kysyi neuvoa miten voisi tappaa itsensä niin että varmasti kuolisi. Pyysin häntä odottamaan pari päivää, että pääsen kysymään vinkkejä asiantuntijalta. Mun kun pitää mennä jokatapauksessa tapaamaan konstapelia jolla taustaa miten henkilö A (lainasin vokaalin ammattinimikkeestä) voisi asian järjestää. Siis sotkematta minua neuvonantajana, käsittääkseni se olisi rikosoikeudellisesti rangaistavaa. (öh, saisiko siitä paljousalennusta?)

[tm_astro]

Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!

Jos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.

Skitsofrenia tai muutkaan psyyken sairaudet EI koskaan tule tyhjästä. Niihin on aina vakavat syyt ja niiden syntymiseen lapsen ensimmäinen ihmissuhde eli äiti on se ratkaisevin tekijä. Isä tulee paljon myöhemmin jos koskaan edes tulee. Jotkut täällä jo kyselikin isän perään että missä hän on. Epäilen pojan vakavaa turvattomuutta, mikä alkanut jo hyvin varhain jos esimerkiksi isä puuttunut kokonaan. Tämän enempää en kuitenkaan spekuloi.

Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.

Surunvalittelut omaisille!

[sarah6719]

Oliko äiti niin paha että ansaitsi tollasen kohtelun vai?

[Smirre]

Otsalohkon toimintahäiriö on myös eräs tekijä,että ei ne mielen sairaudet aina kylläkään johdu alun vanhemmuussuhteista. Ja synnytyksessäkin voi tulla ongelmia, jotka vaikuttavat mm syntyvän hapensaantiin. Ja jos synnytyslääkäri tekee arviointivirheen sen suhteen, että väkisin on alatiesynnytys ahtaudesta huolimatta, ei sille synnyttäjä voi mitään. Ja yli 40v sitten synnytettiin " toimistoaikana" lääkärin määräämänä päivänä ( monessa paikassa) - oli laskettu aika oikea tai ei. Nämä kaikki vaikuttavat, jos ajattelee pakkosynnytyksen käynnistykseen käytettyjä aineita, kohdun avautumista jouduttavaa ja/tai mahd kipulääkkeitä ym.
Ja lapsena leikkiessä voi saada kovankin iskun päähän ihan itse koheltamalla. Moni asia voi vaikuttaa. Harva kuitenkaan pahuuttaan haluaa skitsoksi.
Loppujen lopuksi tuntemistani skitsoista ei ole vaarallisia ollut kuin muutama. Ja sitten joitain joiden kanssa varmuuden vuoksi oltava varuillaan ja pidettävä pientä etäisyyttä.
Yhtäkkiä kohdattuna luuloissaan olleet ei-tutut on kyllä kamala kokemus.
Saattaa nämä tapaukset isääntyäkin, kun ihan syistäkin on oltava se oma asunto, jossa voi antaa sen ajatuksen alkaa kiertää samaa rataa.

[Bigcat]

Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!

Jos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.

Skitsofrenia tai muutkaan psyyken sairaudet EI koskaan tule tyhjästä. Niihin on aina vakavat syyt ja niiden syntymiseen lapsen ensimmäinen ihmissuhde eli äiti on se ratkaisevin tekijä. Isä tulee paljon myöhemmin jos koskaan edes tulee. Jotkut täällä jo kyselikin isän perään että missä hän on. Epäilen pojan vakavaa turvattomuutta, mikä alkanut jo hyvin varhain jos esimerkiksi isä puuttunut kokonaan. Tämän enempää en kuitenkaan spekuloi.

Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.

Surunvalittelut omaisille!

No nyt on paksua keittiöpsykologiaa. Onneksi tapettu äiti ei ole tätä enää lukemassa.

[Bambinos]

Jos todella on hokenut että ”äiti on robotti”, niin tapaus on ihan selvä skitsofreniasta johtunut vainoharhainen kohtaus. Tuli mieleen Alien-elokuva, jossa yksi hahmoista paljastuu petturiksi ja robotiksi. Hahmolta runnotaan pää irti, mutta pää jatkaa puhumista..

[Bambinos]

Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!

Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.

Surunvalittelut omaisille!

Missä olet nähnyt tuollaisia tapauksia? Elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän? Kuvailemasi menetelmät olivat totta ehkä joskus, mutta eivät enää.

[salapoliisi1]

Paikkakunnalla asuvana tunnen naisen hyvin, poikaa en ollenkaan. Rouva oli joskus vähän aikaa työkaveri ja tapasin hänet aika usein kaupassa, kirpparilla ym. Murhapaikka on aivan ystäväpariskunnan naapurustossa ja kuljen usein siitä ohi. Pahalta se tuntuu, kun tuttu, mukava ihminen lähtee keskuudesta noin ikävällä tavalla. Kaksi henkilöä kertoi, että asunnosta olisi kuulunut kovaa riitelyä ja olisi soitettu poliisille mutta vastaus on ollut että ollaan niin kaukana että jospa ne rauhoittuu. Kuhmossa voi viikolla poliisipäivystys olla vaikka Sotkamossa ja sieltä ei joka perhemeteliin niin vain lähdetä. Kyllä se totta on että ruumista on paloiteltu ja kannettu roskapönttöön. Nainen on ollut naimisissa kuhmolaisen miehen kanssa josta on eronnut. Nykyinen aviopuoliso on ulkomaalainen. Tuttavapiiriini kuuluu myös pojan tunteneita ja heidän mukaansa poika on ollut tavallinen ja ei mitenkään väkivaltainen. Todella yllätys kaikille hänen tunteneille. Ystäväpariskunnan tytär oli vielä maanantaina jutellut naisen ja miehen kanssa kertonut että Sami on Jyväskylässä. Poika sitten tuli yllättäen kotiin ja oli jättänyt autonsa eri paikkaan kuin äitinsä parkkipaikalle. Nainen oli 70-kymppinen mutta kävi vielä silloin tällöin tekemässä työkeikkoja vanhusten laitoksissa. Voi tietoissa olla epätarkkuutta mutta näin minulle on kerrottu.

"Nainen on ollut naimisissa kuhmolaisen miehen kanssa josta on eronnut". Oliko tämä kuhmolainen mies pojan isä vai isäpuoli? Poika kirjoittaa "Synnyin vuonna 81 Helsingin Meilahdessa. Josta polkuni vei Kuhmoon äidin mukana". Hän ei mainitse mitään isästään. Ehkä skitsofrenia osittain periytyi biologiselta isältä.

[Tojo]

Jos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.

Skitsofrenia tai muutkaan psyyken sairaudet EI koskaan tule tyhjästä. Niihin on aina vakavat syyt ja niiden syntymiseen lapsen ensimmäinen ihmissuhde eli äiti on se ratkaisevin tekijä. Isä tulee paljon myöhemmin jos koskaan edes tulee. Jotkut täällä jo kyselikin isän perään että missä hän on. Epäilen pojan vakavaa turvattomuutta, mikä alkanut jo hyvin varhain jos esimerkiksi isä puuttunut kokonaan. Tämän enempää en kuitenkaan spekuloi.

Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.

Surunvalittelut omaisille!

Ja sinä voit hypätä lähimpään järveen uhria syyllistävien wannabe-psykologi horinoidesi kanssa. Sinulla ei ole hajuakaan tapauksen taustoista, eikä sinulla ole mitään tieteellistä tai moraalista taustaa lähteä osoittamaan syyn olevan missään muualla kuin tekijässä. Uhri, eli äiti, on hyvinkin - ja todennäköisesti - tehnyt kaikkensa poikansa eteen. Ei ole mitään viitteitä, että hän olisi edesauttanut poikansa kehittymistä siihen, mitä hän nyt on.

Ja kunnes toisin todistetaan, saisi tuommoiset paremmintietäjät lätistä vaikka lähimmälle betoniseinälle kuin keskustelupalstalle.

[MrAhab]

Aamen!
Erittäin hyvä puheenvuoro Mr/Mrs Tojo

[290L18160]

Skitsofrenia on osalta periytyvä sairaus mutta noin 1 % väestöstä sairastuu. Kaikilla ei ole lähisuvussa sairautta mutta sairastuu! Laukaisevana tekijänä voi olla olosuhteet, mutta ketään ei voi suoralla kädellä syyttää sairastumisesta. Ja tuntemani skitsot ovat erittäin älykkäitä ja lahjakkaita. Onko niin että järkipää ei kestä tämän elämän kuvioita ja pakenee mielikuvitusmaailmaan. Missään teon tekijä ei mainitse biologista isää tai isäpuolta. On turha sivullisten maallikoiden tehdä diagnooseja arviointeja. On totta ettei lyhyen työkaveruuden ja porinatuokioiden, tuttavapiiriä tuntevana voi tietää syistä mitkä ovat tähän ikävään lopputulokseen johtaneet. Kuitenkin tapaus on kaikille asianomaiset henkilöt tunteville yllättävä sokki. Monen arvio on vain että on tapahtunut muutaman päivän sisällä totaalinen sekoaminen ja että tekijä on ollut täysin harhoissaan. Parasta jättää diagnoosit ja arviot asiantuntijoille! Se vain tästä tulee mieleen että kaikkea voi sattua ja missä tahansa. Elämä yllättää niin hyvällä kuin ikävällä tavalla!