Siitä nyt ei ole epäilystäkään etteikö Venäjä olisi putkien vahingoittamisen takana. Mutta hyvä vaan. Eurooppa ei tule ainakaan seuraavaan sataan vuoteen luottamaan Venäjään yhtään missään.
Tämä HS:n kolumni mukailee hyvin omia mietteitäni tapahtumasta:
Miksi Venäjä räjäyttäisi omat kaasuputkensa? Strategia on sama kuin asutuskeskuksia pommittaessa
Venäjä polttaa kaasua taivaan tuuliin ja on saattanut jopa tuhota putkia, koska se haluaa lamauttaa Euroopan hinnasta piittaamatta, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakala.
kaasua Itämeren pohjassa Venäjältä Saksaan kuljettaneet putket vaurioituvat maanantaina kolmesta kohdasta ilmeisissä räjäytyksissä, joista epäillään vahvasti Venäjää. Vuonna 2011 käyttöön otetun Nord Stream -putkilinjan molemmat kaasuputket ovat vaurioituneet, viime vuonna valmistuneen Nord Stream 2 -linjan toinen putki on vielä ehjä.
Putkien räjähdyksistä epäiltiin tiistaina ja keskiviikkona vahvasti Venäjää, jonka valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom on putkiyhtiön enemmistöosakas. Miksi Venäjä räjäyttäisi omat kaasuputkensa?
Etsitään vastausta ensin Virolahdelta.
Virolahdella Venäjän rajalla on ihmetelty koko kuluvan kesän ajan uutta valoilmiötä. Portovajan kompressoriasemalta 12 kilometrin päässä rajalta on kajastanut ikuinen liekki, joka hohtaa öisin punaisena. Kaasua merenalaiseen Nord Stream I -kaasuputkeen syöttävä kompressoriasema on liekittänyt yli kolmen kuukauden ajan Jamalin niemimaalta Siperiasta Viipurin kupeeseen pumpattua maakaasua.
Brittiarvion mukaan kaasua palaa nykyhinnoin kymmenellä miljoonalla dollarilla päivässä.
Lue lisää: Suomen rajan kupeessa palaa arviolta kymmenen miljoonan euron arvosta Saksaan tarkoitettua maakaasua joka päivä – ”Kaikki on osa peliä”
Venäläistä kaasua virtasi Saksaan ennen tämän viikon putkiräjähdyksiä vain kymmenesosa Venäjän Ukrainan-hyökkäystä edeltäneestä ajasta. Aluksi Saksa pyrki vähentämään venäläisen kaasun ostoa. Kesän mittaan Venäjän valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom on vähentänyt toimituksiaan teknisiin ongelmiin vedoten. Onko Venäjän siis pakko polttaa kaasua taivaan tuuliin?
”Ei ole”, sanoo LUT-yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen.
Maakaasu ei Vakkilaisen mukaan ylipäätään ole missään paineonkalossa ikiroudan alla vaan huokoisessa maaperässä, johon porataan tasaisin väliajoin uusia putkia, joista kaasu pumpataan paineistettavaan verkostoon. Kenttä voidaan siis tarvittaessa sulkea joko kokonaan tai osittain, vaikkei se nopeasti käykään.
Toinen vaihtoehto on ylimääräisen kaasun varastointi. Venäjä avasi pari viikkoa sitten uuden Portovajan LNG-terminaalin, ja ensimmäinen kaasulaiva lähti satamasta kohti Suezin kanavaa maanantaina. Uusia kaasusäiliöitä on siis on ollut aivan Portovajan kompressoriaseman vieressä.
Venäjä on polttanut Suomen rajalla liekkiään noin 900 miljoonalla eurolla jostain muusta kuin teknisestä tai taloudellisesta syystä. Portovajassa on palanut viestituli, joka kertoo saksalaisille, että ensi talvena tulee vilu.
Räjähdysten seurauksena ilmakehään vuotaa merenalaisista putkista niiden sisältämä kaasu. Professori Vakkilainen laskee sen kokonaisarvoksi nykyhinnoin miljardi ja sotaa edeltävinkin hinnoin noin sata miljoonaa euroa.
Samalla merenalaisista kaasuputkista katoaa paine. Pian merivesi tirskuu hitsaussaumoista putkien sisään ja ruostuminen alkaa. Viesti saksalaisille on tyly: näistä putkista ei kaasua tule teille enää ikinä.
Strategia on sama kuin silloin, kun Venäjä pommittaa Ukrainan asutuskeskuksia. Infrastruktuuri tuhoutuu, siviilit kärsivät ja yhteys muihin sotatapahtumiin on etäinen. Yhdysvaltain sotatieteilijät antoivat strategialle 1990-luvulla nimen Shock and Awe, järkytys ja kauhu. Suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa on käytetty nimitystä ”šokkilamaannutus”, sillä tarkoitus on lamaannuttaa vastustaja ja viedä sen taistelutahto.
Ajatus on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Yhdysvaltain Nagasakiin ja Hiroshimaan pudottamat ydinpommit ovat koulukirjaesimerkki modernin historian šokkilamautuksesta. Preussilainen sotateoreetikko Claus von Clausewitz liitti strategiaan vuoden 1793 teoksessaan Sodankäynnistä elementit ”sodan usva, riita ja pelko”.
Usvaa riittää, sillä Venäjä ei rehentele oman putkensa räjäyttämisellä. Sosiaalinen media kuhisee epäilyjä Yhdysvaltain mahdollisesta syyllisyydestä. Epäselväksi jää, miten terrori-isku Itämerellä edistää Washingtonin tavoitteita Euroopassa. Tai sitten asialla ovat Kremlin viholliset, jotka haluavat mustamaalata Venäjää – Kremlin perusselitys sitten Anna Politkovskajan ja Aleksandr Litvinenkon murhien vuonna 2006.
Entä riita? Kaasua virtaa Eurooppaan edelleen Venäjältä Valko-Venäjän ja Ukrainan lävitse vanhaa Ystävyys-putkilinjastoa pitkin. Gazprom on tiettävästi jopa maksanut Ukrainalle sovittuja korvauksia putken käytöstä, sodasta huolimatta. Osaammehan lukea viestin: elä kuten Viktor Orbán eikä sinulta mitään puutu.
Moskova valmistautuu alueliitoksilla ja liikekannallepanolla hyydyttämään Ukrainan taistelutilanteen ainakin ensi talveksi. Keväthyökkäyksen alkaessa sille sopisi, että riitaisa Eurooppa olisi jo heittänyt hanskat tiskiin.
Ruplia ei lasketa, kun imperiumi palauttaa mahtiaan. Eikä mikään estä Venäjää ajamasta kaasua putkeen, vaikka se on poikki.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009098695.html
