Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: ↑To Maalis 07, 2024 11:51 am
KORKEIN oikeus (KKO) linjaa tuoreessa ennakkoratkaisussaan sitä, millä perusteilla ihminen voidaan käräjäoikeudessa vangita, kun häntä epäillään niin sanotusta ylitörkeästä rikoksesta.
Päätös on puhuttanut ammattipiirejä, sillä ratkaisulla arvioidaan olevan vaikutusta siihen, millä perusteilla esimerkiksi poliisi voi vaatia epäiltyä vangittavaksi rikostutkinnan aikana.
Ylitörkeä rikos tarkoittaa rikosta, jossa vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Sellainen on esimerkiksi tappo.
KKO katsoi nyt, että pelkkä epäillyn rikoksen vakavuus ei riitä vangitsemiseen, vaan sen lisäksi on oltava muita, tarkempia perusteita.
KKO ratkoi tapausta, jossa poliisi epäili järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä murhasta miestä, jonka käräjäoikeus vangitsi joulukuussa 2021 tavalliseen tapaan eli vedoten muun muassa rikoksen törkeyteen ja siihen, ettei vangitseminen ole kohtuutonta.
Sittemmin mies vapautui epäilyistä ja tutkintavankeudesta. KKO otti kuitenkin käsittelyyn miehen valituksen ja kysymyksen siitä, oliko hänen vangitsemiseensa ollut lailliset edellytykset.
Se tutki muun muassa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, joista löytyi olennainen linjaus. Se katsoi miehenkin vetoamassa tapauksessa, että vangitseminen ei voi perustua pelkkään rikosepäilyn vakavuuteen, vaan jo ensimmäisessä vangitsemiskäsittelyssä on esitettävä vangitsemisen perusteeksi olennaiset ja riittävät syyt.
”KKO katsoi tässä, että Suomen laki on ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen kanssa ja siten myös perustuslain kanssa. Ja ristiriita on ilmeinen”, hän sanoo.
Hänen mukaansa ratkaisu tarkoittaa sitä, että ja
^ Lain.lyh.
Aivan loogistahan tämä on. Mutta entä mahdollisesti jatkossa jälkien peittely ja pakeneminen tilanteissa, joissa epäilty vapautettu ja todetaankin myöhemmin syylliseksi. Ei voida olettaa, että tiedetään etukäteen varmaksi onko vangittu syyllinen vai ei. Siksi puhutaankin epäillystä tai että hän on vahvasti epäiltynä. Ainakaan vahvasti epäiltyyn ei soisi sovellettavan tällaista lain kiemuraa.
Eettisestä näkökulmasta tällaiset kinkkisiä juttuja.
Ensiarvoisen tärkeää on, että jos myöhemmin kerrankin pystytään luotettavasti todistamaan, että tuomittu, silloinen epäilty, vapautettiin esitutkinnan aikana ja hävitti todistusaineistoa/pakeni/uhkaili todistajaa -jia, teki muuta laitonta epäiltynä olemiseen liittyvää, asiaa edistettäisi jotenkin myös siltä näkökulmalta.
Tämä ei käsittääkseni Suomen lainsäädäntöä tarkastellessa ole mahdollista nykyhetkellä muutoin kuin lakialoitteella, jos silläkään. Lakialoitteessa tulisi olla esimerkkinä ensimmäisen KKO linjauksen kaikki julkisuudessa olevat todistettavissa olevat seikat (vaikutus poliisin työhön, toisen henkilön turvallisuuteen/terveyteen tmv.) avattuina, ja maininta, että että täysin uutta lakipykälää ( ei lakimuutosta) haetaan KKO ennakkotapauksen vuoksi, jos mahdollista niin myös lain selkeyttämiseksi. Myös hyvä jos omalla nimellään jonkun (mielellään oikeudelle hyvässä valottutun, ansiokkaan) asiantuntijan kun saisi mukaan, jonka validiuteen pohjautuvaa tekstiä liittyen mukaan, esimerkiksi kriminaalipsykologin.
Perusteena tulisi nimenomaan olla, että lakipykälän lisäyksellä helpotettaisi ja se se selkeyttäisi tuomioistuimen päätöstentekoa ja perustella se hyvin. Etenkin, jos näistä näyttöä, että ollut epäselkeä ja lisännyt oikeusistuntojen työtaakkaa. On näissä se ainoa seikka, jolla on painavimmin merkitystä.
Eikös poliisissa voisi päällystö lyödä työhanskat käteen tältä osalta ja perustaa poliisissa jo ihan oman työryhmän tätä varten. Työryhmä pistää hihat heilumaan, pohtien miten voisivat osaltaan tätä edistää poliisin työn näkökulmasta. Ansioitunutta juristia, oikeuspsykiatria ja jotain kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkästä, sihteeriä, poliisia eri kategoriasta sekä kyttien ylintä pamppua mukaan puikkoihin työryhmään. Jo yksistään Suomen laissa löytyy porsaanreikiä niin hemmetisti, että vaikkapa uuden lain kirjaimen saaminen tähänkin liittyen, ei pitäisi olla em. kokoonpanolla homma eikä mikään.
Poliisin kannattaisi toki yrittää edistää omaa työskentelyään tiettyjen oikeuksien ovien avauksien suhteen muunkin kuin vain tämän asian osalta. Ylhäältä päinhän se näissä lähtee, valitettavasti yksittäinen komisario jota tämäkin asia erittäin todennäköisesti tulevassa työkentällä koskettaa, ei voi oikein asialle mitään, vaikka taatusti haluaisi voida.
Olen siis käsityksessä, että KKO ennakkotapauksen linja avaa melko helposti tietynlaista porsaanreikää muutoinkin, ja sitä käräjäoikeuden päätöksissä, jonkin verran hovinkin, sovelletaan joissain tapauksissa tahattomasti tuomioissa väärin.
Poliisilta tämä ennakkopäätös sulkee jatkossa lähes 110- prosenttisen varmasti sellaisia ovia, joiden henkilökohtaisesti toivoisin pysyvän auki sepposen selällään, jos ei nyt ihan saranoittakin. (Joskin poliisia itseään tulisi myös aika ajoin seurata, jokainen muistanee Jukka S. Lahden, ja liittyen että Anneli Auerin tiedoissa oli luvattomasti käyty urkkimassa melkoisen monta kertaa.)
Toivottavasti tämä ei lähde myöskään lipsumaan siihen suuntaan ihmisoikeuskortin turvin, että pian mennään jotkut Hiihtoliiton myöntämät laittomat sukset jalassa ilman kypärää. Näinhän usein käy, kun ihmisoikeuskortti nostetaan pöytään - vaikkakin tässä tapauksessa se oli nostettu sinne aivan aiheesta.
Tärkeä seikka on myös huomioida, että Suomessa päin vit.. oleviin lakipykäliin (joissa esim. puutteita, jotka eivät tietyiltä osin/lainkaan ajantasaisia, ajan pyörineen rattaan kanssa) ei koskaan, missään tapauksissa, automaattisesti puututa ja laiteta kuntoon vaan ne jätetään kuin paska persiiseen.
Toivottavasti ihmisoikeusjärjestö vie asiaa hanakasti eteenpäin - juuri siksi, ettei tämä jäisi ns. vääränlaiseksi valttikortiksi jatkossa.
