ulkosuomalainen kirjoitti:Sekä Loftus että Korkman korostavat kuinka helposti valemuistoja voi istuttaa todistajien mieleen. Korkman oli vastatodistamassa oikeudessa kun puolustuksen todistaja Katariina Finnilä mm. väitti, että valemuiston kehittämiseen menee aikaa, eikä Anneli siksi olisi ehtinyt saada tyttöä uskomaan ulkopuoliseen.
Se että valemuiston kehittämiseen menee aikaa on tutkimusten valossa väärä uskomus. Kuten Loftuksenkin haastattelulausunto ja useat tutkimukset selvästi osoittavat, silminäkijälle on helppo syöttää valemuistoja. Ja erikoisen helppoa se on vanhemmalle. Tytön ekoista kuulusteluista lähtien äidin vaikutus näkyy ilmiselvästi (äiti sanoi, äiti kertoi.)
Tämä pätee tietenkin siis myös toisinpäin nuorempien lasten kertomuksiin. Nämä kuitenkin oletettavasti rupesivat itse ensimmäisenä kertomaan kokemuksistaan, eikä niinpäin että kertomukset olisivat tulleet ulkopuolisilta.
Aika osoittelevaa kaivaa esiin vain tuo yksityiskohta, että valemuiston istuttaminen ei vie paljon aikaa ja saada näin tämäkin asia näyttämään siltä, että se todistaa tyttären valehtelevan. Kyllähän tuo artikkeli kuitenkin suurilta osin enemmän pätee kolmeen nuorempaan lapseen.
On toki niin, että tyttären todistuksista eniten merkitystä on ollut hupparihavainnolla, jonka Auer on saattanut istuttaa tytön mieleen vain puhumalla ja käyttäytymällä kuin takkahuoneessa olisi joku ulkopuolinen. Mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että kyse ei ole pelkästään tuosta havainnosta vaan siitä, että 9-vuotias ei olisi millään pystynyt handlaamaan kaikkia muita valeita, joita hänen olisi systemaattisesti pitänyt kertoa murhayöstä. Miten hän on esimerkiksi valemuistanut, että äiti juoksi ulos, vaikka tämä juoksikin takkahuoneeseen? Varmasti on mahdollista, että yhden valemuiston vuoksi henkilö alkaa muuttaa muitakin muistojaan, jotta tapahtumista tulisi looginen jatkumo, mutta kykeneekö oikeasti 9-vuotias tajuamaan kaikki syy-ja seuraussuhteet muutamassa tunnissa, niin että osaa jo seuraavan päivän kuulusteluissa kertoa yhtenäisen, äidin kertomuksen kanssa yhtä pitävän tarinan? Syyttäjän uusissa kuvioissa valheiden määrä on jo niin iso, että edes aikuinen ei olisi luovinut siinä viidakossa kaikkia näitä vuosia.
Lisäksi kukaan ei tiedä, miten nuoremmat lapset ovat ruvenneet kertomaan kokemuksistaan. Onko alettu kysellä vai ovatko itse alkaneet kertoilla. Vaikka olisivat itse aloittaneet, heillä on kuitenkin selkeä motiivi kehittää valemuistoja = he pelkäsivät äitiään eivätkä halunneet palata hänen luokseen. Ei esimerkiksi ole mahdotonta, että lapset ovat näitä "muistoja" pohtineet ja toisilleen syöttäneet ensin keskenään ja sitten menneet kertomaan sijaisvanhemmilleen, joiden johdattelevat kysymykset (ne tiedot siltä venereissulta tässä suhteessa ovat kamalaa luettavaa!) ovat sitten sinetöineet homman.
Mielestäni tuo Hesarin artikkeli koskee paljon enemmän nuorempia lapsia kuin vanhinta tytärtä, jolla, jos Auer on syytön, ei yllätys yllätys ole ainuttakaan valemuistoa.
Koska edes poliisit täysin asiattomilla kuulustelutekniikoillaan eivät pystyneet sellaisia hänelle istuttamaan.
edit: typoja
