Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)

[Aurinkoinenenkeli]

Annelilla on monta nimellään kirjoittavaa ystävää netissä.. Kuinka kauan ovat tunteneet Annelin?

[zem]

Pojan "valemuistoista" on ollut puhetta - jokunen sana niiden syntyprosessista:

Ainoa asia mistä voi olla varma on, että poika on ollut hyvin kiihtyneessä tilassa kuullessaan "lasiääniä" ja isänsä valitusääniä toisaalta talossa – mutta hän ei ole voinut purkaa syntynyttä vireystilaa pakenemiseen tai hyökkäämiseen. Hän ei ollut aktiivinen toimija kuten siskonsa ja äitinsä, hän ei ollut tilanteessa mukana tai huomioimassa asioita. Hän on jäänyt kiihtymyksen valtaan ja sen jälkeen "jähmettynyt" neuvottomana oven taakse – eli ajautunut alivireystilaan:

A: Oikeastaan tota mä en ekaks tota mä en ekaks nukkunut tota sit tuli vast se et se lasiääni sit ku se oli loppunut sit mää vähän rupesin jonka jälkeen mää nukahdin

A: Semmonen tota ku se lasi tuli mä luulin et ajattelin et joku heittelee sielt lautasii tai jotai ... astiakaapista ja sit iskä kattoo mitä siel tapahtuu ja sit siel... paita päällä ja sit... mää ajattelin et se huutaa siks.
S: Just Mut ymmärsiks mä oikein et sitsä nukahdit viel sillon?
A: .. se oli ollu aika kaua sit ku sitä tuli aika kaua ennen ku se oli
S: Sit sä nukahdit?
A: Yy Sit mä. yritin nukkuu ko poliisit tuli

(Pojan kuuleminen 16. 09. 2009)

Eli tässä alivireystilassa (jota kuulijat ihmettelevät) on trauman siemen.

Alivireys on elimistön tahdoton valinta: autonomisen hermoston tilanteessa valitsema ja tehokas puolustusmenetelmä – esimerkiksi poika ei altistunut uhkalle tunkeutujan taholta eikä myöskään nähnyt verissäpäin ollutta isäänsä.

Alivireystilassa tapahtuu usein kognitiivisen ja emotionaalisen kokemuksen erkautuminen kehokokemuksesta – näiden välille syntyy kuilu.

Samalla syntyy eri muistin lajien – sanattoman implisiittisen muistin ja sanallistavan elämäkertamuistin – erkaantuminen toisistaan (mikä on yleistä esim. raiskauksen uhreilla). Kehollinen muisti ilmenee mahdollisesti oireina, elämäkertamuisti puolestaan pyrkii tuottamaan kulloiseenkin tilanteeseen sopeutuvia muistoja:

Teoksessa The Invention of Memory Israel Rosenquist – – päättelee, että "emme turvaudu pysyviin kuviin, vaan luoviin kuvitelmiin - menneisyyden muovaamiseen tilanteeseen sopivaksi. (Peter Levine: Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen, s 220.)

Schachtelin mukaan eksplisiittinen muisti ”voidaan ymmärtää kyvyksi sekä jäsentää menneisyyden kokemuksia ja vaikutelmia että muokata niitä uudelleen nykyhetken tarpeiden, pelkojen ja etujen mukaisiksi” (1947, s. 3). (Pat Ogden et al: Trauma ja keho. Sensorimotorinen psykoterapia, s. 243.)

Ja kun tämä aistittu alivireystila ei ole voinut yhdistyä varsinaisiin muisotihin tapahtumista (niitä ei pojalla ole paljon), se on yhdistynyt mielikuvituksen tuottamiin sekä tiedoitusvälineistä omaksuttuihin aineistoihin: kuvitelmiin ja fantasioihin tapahtuneesta, jotka antaisivat selityksen fysiologiselle ja ei-tahdonalaiselle reaktiolle. Eli selittääkseen ja
purkaakseen implisiittiseen muistin alivireystilan (kehokokemuksen) poika on tuottanut elämäkerrallisen muiston aivojen tietoisella osalla.

(Tältä kannalta Aurinkoinenenkelin keskusteluketjun avaus on ehkä perusteltu.)

Kehollisen kokemuksen tunnistaminen on kuitenkin traumatilanteiden purkamisen perusta.

Siihen ei näytetä lasten sijaisperheessä lähdetyn, sen sijaan on tuettu pojan mielen kutomia kuvitelmia, pelkoja ja fantasioita - niitä on ruokittu a) kuuntelemalla b) pyytämällä kertomaan uudelleen c) videoimalla. Näin syntyy lopulta kaiken nielevä "trauman pyörre". Tällä mekanismilla syntyy myös voimakkaiden emotionaalisten ja kehollisten vaikutuksien vuoksi "varmana muistona" pidetty "valemuisto".

Ja poika on ollut suojaton tätä aineistoa vastaan koska ei ole ankkuroitunut keholliseen kokemukseen eikä ankkuroimiseen ole ulkopuoliselta taholta myöskään rohkaistu. Lasta pitää kuunnella, mutta tulee pitää huoli, että tämä pysyy ankkuroituneena kehokokemukseen.

Samoin tällä palstalla niin monet ovat menneet mukaan haitalliseen, kehollisesta kokemuksesta irrallaan olevien kuvitelmien punomiseen. Tämä ei auta traumatisoitunutta lasta kohtaamaan ja työstämään kehollista traumakokemusta vaan ruokkii ja kiihdyttää trauman pyörrettä.

PS: Ei ole tarkoitus puoskaroida - esitetty vain joitakin kysymyksenkaltaisia oletuksia mahdollisista reaktioista sen vajavaisen tiedon pohjalla, joka saatavilla.

[TiiaStiina]

Ja miten huolehditaan siitä, että yhteys kehokokemukseen säilyy?

Voisi kuvitella, että lapset automaattisesti työstävät asioita mielessään siten, että myös ”kehokokemus” säilyy. Työstettävänä vain on melkoinen sotku.

[zem]

Ja miten huolehditaan siitä, että yhteys kehokokemukseen säilyy?

Voisi kuvitella, että lapset automaattisesti työstävät asioita mielessään siten, että myös ”kehokokemus” säilyy. Työstettävänä vain on melkoinen sotku.

On eri tekniikoita. Mutta lähinnä pelkästään aistimalla - ei ajattelemalla tai
muistelemalla - mitä reaktioita ihon, lihaksiston ja sisäelinten (esim. vatsan) tasolla
tapahtuu. Tämä voidaan tehdä olemalla tässä hetkessä huomioivasti läsnä,
mutta myös silloin kun käsitellään traumamuistoa: tutkitaan, mitä kehon tasolla
tapahtui pelottavassa tilanteessa.

Kehon fysiologinen reaktio on traumatilanteissa ensimmäinen ja perustavinlaatuisin reaktio
- reaktioita on tietysti monenlaisia.

[Kuolemannaakka]

Pojan "valemuistoista" on ollut puhetta - jokunen sana niiden syntyprosessista:

Ainoa asia mistä voi olla varma on, että poika on ollut hyvin kiihtyneessä tilassa kuullessaan "lasiääniä" ja isänsä valitusääniä toisaalta talossa – mutta hän ei ole voinut purkaa syntynyttä vireystilaa pakenemiseen tai hyökkäämiseen. Hän ei ollut aktiivinen toimija kuten siskonsa ja äitinsä, hän ei ollut tilanteessa mukana tai huomioimassa asioita. Hän on jäänyt kiihtymyksen valtaan ja sen jälkeen "jähmettynyt" neuvottomana oven taakse – eli ajautunut alivireystilaan:

Sen verran korjausta, että alkuperäisen kertomuksensa mukaisesti poika ei poistunut sängystään lainkaan.

[zem]

Pojan "valemuistoista" on ollut puhetta - jokunen sana niiden syntyprosessista:

Ainoa asia mistä voi olla varma on, että poika on ollut hyvin kiihtyneessä tilassa kuullessaan "lasiääniä" ja isänsä valitusääniä toisaalta talossa – mutta hän ei ole voinut purkaa syntynyttä vireystilaa pakenemiseen tai hyökkäämiseen. Hän ei ollut aktiivinen toimija kuten siskonsa ja äitinsä, hän ei ollut tilanteessa mukana tai huomioimassa asioita. Hän on jäänyt kiihtymyksen valtaan ja sen jälkeen "jähmettynyt" neuvottomana oven taakse – eli ajautunut alivireystilaan:

Sen verran korjausta, että alkuperäisen kertomuksensa mukaisesti poika ei poistunut sängystään lainkaan.

Totta - ja alivireystilaa kuvastelee myös pojan kertomuksen (2009) kohta:

S: Joo Tota mää mietin vielä sitä että mietitääs Ayyyyyyyy vielä sitä että eli jos sä oot nukahtanu vielä välillä kerran sä oot ensin heränny johonki sit sä oot nukahtanu
A: Oikeastaan tota mä en ekaks tota mä en ekaks nukkunut tota sit tuli vast se et se lasiääni sit ku se oli loppunut sit mää vähän rupesin jonka jälkeen mää nukahdin

M: Mä vielä kerran kysyn et kuulek sä niinko Axxxxxxn äänen missään vaiheessa?
A: En kuullu Axxxxxxn ääntä missään vaiheessa
M: Amanda on kertonu tossa ko mä juttelin hänt et jossain vaiheessa niin hän muistaa että Ayyy tuli omasta huoneesta ulos näytti siltä että Ayyy olis itkeny.

Tuo "et se lasiääni sit ku se oli loppunut sit mää vähän rupesin" kuulostaa siltä että
oli ruvennut itkemään ja sitten nukahtanut. Tytön kertoma vahvistaa asian -
eikö nämäkin todista kerrotun todenperäisyyttä /vs pojan myöhempi kertomus?

[sisotalo]

Kertokaa nyt ihmessä kuka on kukin. Poika olkoon poika. ä
Äiti äÄiti. Amanda Amnda jne. Näistä A******ei saaselvää.

[CSI]

Kertokaa nyt ihmessä kuka on kukin. Poika olkoon poika. ä
Äiti äÄiti. Amanda Amnda jne. Näistä A******ei saaselvää.

Et kai sä meidän tulkkausta noihin asiapapereihin tartte??? Sähän kävit Radio Rockissakin kehumassa kuinka perusteellisesti olet tähän keissiin paneutunut??

[CSI]

...sen sijaan on tuettu (lapsen) mielen kutomia kuvitelmia, pelkoja ja fantasioita - niitä on ruokittu a) kuuntelemalla b) pyytämällä kertomaan uudelleen c) videoimalla. Näin syntyy lopulta kaiken nielevä "trauman pyörre". Tällä mekanismilla syntyy myös voimakkaiden emotionaalisten ja kehollisten vaikutuksien vuoksi "varmana muistona" pidetty "valemuisto".

Allekirjoitan tuon. Tuolla metodilla siis vanhimmalle tyttärelle syntyi vahva valemuisto ikkunasta läpi kulkevasta möröstä.

[zem]

Kertokaa nyt ihmessä kuka on kukin. Poika olkoon poika. ä
Äiti äÄiti. Amanda Amnda jne. Näistä A******ei saaselvää.

Voi vaikeuttaa selvän saamista.
Mutta en ole tehnyt sinunkauppoja tyttären tai pojan kanssa.
Etunimen käyttö siksikin kiusallista.

Sinua voin sanoa Sepoksi, sinuja kun ollaan.
Ja muuten: Sepon järjenjuoksu on kirkasta - joillakin lukijoilla näyttää
ikävä kyllä takeltelevan...

Valemuistoista CSI:lle - valemuisto ei synny käden käänteessä,
tahallinen valehteleminen taas on eri asia.
Mutta valemuistojen ruokkimisyritystä on, kun tulkitaan tytön kuulema ikkunan rikkomispauke seksuaaliseksi kanssakäymiseksi ja riidaksi:

S: Ja nytkö sitä on se kaks ja puolvuotta tutkittu poliisi on niinku epäily siihen että se ei oo ollu ketään ulkopuolista on vahvistunu koko ajan voimakkaasti ja kaikki se poliisin tutkinta mitä on tehty niin se osottaa siihen suuntaa että siellä ei siis ollu ketään ulkopuolista ja sen takia äiti on joutunut nytte epäilyksen alle että äiti on siihen ollu jotenkin siinä osallisena. Et siellä on tapahtunu jotain äidin ja isän välillä.
M: Koska noin kamalaajälkee ko mitä niissä kuvissa on ne ei tule niin ihan itsestään hiljaa
hissukseen se on ihan tosiasia niin mones paikas mä oon ollu et siit tulee ääntä ja siit tulee siit tulee sitä niinko kamalaa ääntä. Ei ei pysty.

Joopa, "Itsestään, hiljaa hissukseen..." - Häke-tallenne todistaa ihan muuta.
Eli valemuistoja on tosiaan pyritty aktiivisesti luomaan - huonolla menestyksellä:

A: Mut jos äiti olis tehny sen mä olisin nähny niin mä en olis voinu pitää sitä se taas olis ollu liian iso juttu vaik äiti ois ollu maailman tärkein ihminen jos se olis tappanu isän mää olisin ihan varmasti kertonut.
S: Mut mut olik se niin et Marina et poliisi ei ajattelekkaan vaan niin et sä olisit nähny äidin
tappavan vaan
M: Ei ei
S: Ei ei poliisi niin ajattelekkaan et sä olisit nähny sitä et äiti olis tappanu isän
A: En oo

.

[tiinaliina]

Allekirjoitan tuon. Tuolla metodilla siis vanhimmalle tyttärelle syntyi vahva valemuisto ikkunasta läpi kulkevasta möröstä.[/quote]

Aika hyvin tuo valemuisti on natsannut oven verijäkien kanssa.

[harjoittelija]

Tänään oli mielenkiintoinen ’Herttainen vanha tappaja’ juttu Hesarissa. Artikkelia on referoitu tuolla http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 15#p551785
’Miksi Erkki tappoi’ osuudessa käytiin läpi syitä ”naksahdukseen” ja häpeän yhteyttä siihen, sekä tuota ylitappamista.
Häpeää on täällä aiemminkin pohdiskeltu mm. http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 2A#p463056
Viittaako Anneli tunnustusten yhteydessä oman häpeäänsä tai ainakin osaan sitä?

Lainauksia Annelin kuulustelut syksy 2009 -ketjusta:
24.9.2009
K: Miten Jukka kohteli sinua?

V: Jukka itse inhosi itsekkäitä ihmisiä ja ei halunnut nähdä itseään sellaisena. Yhdessäolomme alkuaikoina Jukan kohtelu oli pahempaa. Jukka ei varsinaisesti alistanut minua, mutta vähätteli minua ja esim. tekemisiäni. Surmaviikolla mm. suutuin Jukalle siitä, että meillä oli paljon kirjaston kirjoja lainassa ja ne piti lainata uudelleen. Kirjojen joukossa oli myös minun lainaamiani kirjoja. Jukka totesi, ettei minun lainaamiani kirjoja tarvitse uusia, koska en niitä luekaan. Suutuin Jukalle tästä ja heitin kirjat lattialle ja sanoin hänelle, että missä välissä ehtisin niitä yleensäkään lukea. Hoidin tuohon aikaan lapset, tein kotityöt ja samaan aikaan yritin vielä hoitaa oman yritykseni nettisivustoja. Nettisivustoja hoidin päiväaikaan, koska Jukka ei tykännyt, että olin iltaisin, kun hän tuli töistä kotiin, tietokoneella.
26.9.2009
En ole saanut nukuttua ja keittiössä olen alkanut miettimään asioita, jotka ovat saaneet minut kiukustumaan Jukkaan. Olin nimittäin kyseisellä surmaviikolla sanonut Jukalle, että haluaisin itsellenikin hieman omaa aikaa tehdä omia töitäni, edes pari tuntia viikossa. Jukka sanoi, miksi minä tarvitsisin ns. omaa aikaa kun sitä ei ole hänelläkään. Jukka kuitenkin oli ollut koko to 30.11.2006 Turussa ja mielestäni ne tilaisuudet, joissa hän tuolloin oli, eivät liittyneet hänen varsinaiseen työhönsä X:lla.
27.9.2009
Olen jonkin ajan kuluttua noussut ylös vuoteesta ja lähtenyt keittiöön purkamaan kiukkuani. Minulla ja Jukalla on kyseisellä viikolla ollut keskenämme hieman sanomista. Olen huomauttanut mm. Jukalle, että minä tarvitsisin viikossa pari tuntia omaa aikaa omille töilleni. Tärkoitin tällä omaa rauhallista aikaa, jotta voisin rauhassa keskittyä oman firmani töihin. Jukka on kuitenkin todennut tähän, että ei hänelläkään ole omaa aikaa, joten en minäkään sellaista tarvitse. Minulla oli jo kuitenkin tuohon aikaan oma nettifirma, jonka pyörittämiseen meni oma aikansa. Olin tuohon aikaan kotiäitinä ja hoidin kahta lasta kotona. Kaksi vanhempaa olivat jo koulussa. Jukka teki X:lla pitkiä työpäiviä ja illalla, kun hän tuli kotiin, hän ei pitänyt siitä, että olin tietokoneella.
K: Olet aiemmin kertonut, että Jukka vähätteli sinun tekemisiäsi. Kerro tästä tarkemmin.
V: Jukka vähätteli mm. sitä, että ylläpidin nettisivustojani. Toisaalta hän kehui niitä, mutta niiden ylläpitämiseen ei kuitenkaan olisi saanut käyttää aikaa. Tuohon aikaan kuitenkin hoidin neljää lasta, joista kaksi oli koulussa, huolehdin kodista, siivoamisesta ja ruuanlaitosta. Jos sanoin Jukalle näistä asioista, hän käski minun mennä töihin.

30.09.2009
K: Asunnossa ei varmuudella ole sinun, Jukan ja lastesi lisäksi ketään muita ja sinä sanot tuon edellä mainitun sanan ja muutamia sekunteja em. sanan jälkeen Jukan äänet loppuvat. Jukka saa varmuudella tuolloin surmansa. Miten selität tämän?
V: Olen aiemmissa kuulusteluissa kertonut, että minulla ja Jukalla on ollut yöllä 01.12.2006 kovaa riitaa ja olen todennäköisesti saanut hysteerisen kohtauksen, jossa järki ja havaintokyky ei ole toiminut normaalisti. Olen ilmeisesti ollut niin valtavan kauhun vallassa saatuani iskun rintaani, että en ole kyennyt selkeästi ajattelemaan asioita. Pidän mahdollisena, että olen kuvitellut Jukan mahdolliseksi uhaksi tai tappajaksi ja tästä minulle on tullut ajatus ulkopuolisesta henkilöstä.
Tuohon aikaan olen ollut muutenkin ns. herkässä mielentilassa. XX:lla (lähisukulaisella) todettiin syksyllä perheemme matkan aikoihin xxxxx xxxxx (sairaus) ja tämä on vaikuttanut kaiken muun ohella mielentilaani. Lisäksi minulla oli juuri alkamassa kuukautiset ja tämä vaikutti osaltaan minun hormonaaliseen tasapainooni. Kuukautisia edeltävänä aikana olen yleensä herkässä mielentilassa.
Olen yrittänyt miettiä tätä tapahtumaa ja pidän mahdollisena, että minun ja Jukan riita on riistäytynyt pois molempien hallinnasta ja itse olen ollut niin kauhuissani, että olen luullut Jukkaa joksikin murhamieheksi ja kohdistanut häneen em. sanan.

K:Miltä sinusta tämä kuulostaa? Pidätkö uskottavana aiempaa kertomustasi ulkopuolisesta tappajasta?
V: En pidä. Minun ja Jukan välinen riita on todennäköisesti jostain syystä riistäytynyt käsistä ja lopputulos on ollut se, että olen surmannut Jukan. Olen luultavasti siinä tilanteessa luullut Jukkaa joksikin muuksi ja toiminut osittain jonkinlaisen kauhun ja ehkä hieman raivonkin vallassa siten, että en ole kyennyt hahmottamaan, mitä olen tekemässä.
Riita on loppujenlopuksi lähtenyt melko olemattomasta asiasta liikkeelle. Tämän vuoksi lopputulos on ollut kohtuuton riidan syihin nähden.

Minun ja Jukan välillä ei varsinaisesti ole ollut mitään pitkäaikaisia riitoja. Riidat ovat olleet mielestäni sellaisia, joita varmaan valtaosassa perheissä on aviopuolisoiden välillä.
Minulla on välillä potuttanut Jukan sanomiset ja tekemiset, mutta mistään pitkäaikaisesta kaunasta ei ole ollut kysymys. Jukallakin oli syksyllä omat murheensa X:lla (työssä) ja hän oli niiden vuoksi stressaantunut. Vaikka Jukka toisinaan vähätteli minun tekemisiäni, niin en silti vihannut häntä tai halunnut hänelle mitään pahaa.
1.10.2013
Joitakin sanojen vivahde-eroja en ole kaikkia korjannut ja tästä annan esimerkin: Jossain kuulustelussa on merkitty silmitön raivokohtaus ja olen tarkoittanut siinä kohtaa hysteerinen kohtaus.

[harjoittelija]

^minä näen noissa itseensä pettyneen ihmisen.

Annelin ja Jukan tapauksessa parisuhteen perustana oli ollut lapsi ja sitä kautta äitiys.
Lähes kaikissa kuulusteluissa esiintyy kotiäitiys.
Anneli toimi aktiivisesti kotiäiti verkostossa, pyrki hakemaan kotityölle tunnustusta ja arvonantoa. Oliko lopulta kuitenkin kyse siitä, että Annelille itselle ei riittänyt oman työnsä tärkeys, Jukalta tunnustusta ei saanut, joten kotiäiteydelle piti hakea muiden hyväksyntää?

Ulvilassa Anneli ehti olla neljä vuotta kotiäitinä. Ja aloitti jo nettisivustonsa. Teki työtä. Sitäkään Jukka ei arvostanut, vaan käski mennä töihin.

Anneli oli kertomusten mukaan kuuden ällän ylioppilas. Ihan kaikki eivät edes yritä tavoitella niitä kymppejä. Väistämättä tulee lahjakkuuden lisäksi tunnollisuus, ahkeruus ja pyrkimys täydellisyyteen mieleen. Koulussa arvon mittarina voi pitää numeroita, mutta mistä sen tunnustuksen saa kotiäitinä, jos mieskään ei sitä arvosta?

[Elizzza]

Kukaan lapsista ei ole kertonut AA:n varoitelleen tuntemattomista miehistä, ei ole varoitellut ja käskenyt olla valppaana jos joku mies seurailisi, katselisi tms outoa. Sillä jos AA oikeasti olisi uskonut huppikseen, hän olisi tavan takaa teroittanut lapsilleen, miten outoja on varottava. Hullu huppishan olisi voinut jatkaa perheen pienentämistä.

Mutta eihän lapsia tarvi varoitella menninkäisistä, bätmäneistä tai joulupukeista, eikä huppiksista.

[MissHolmes]

Tai että olisi itse epävarmustellut tavata löytämänsä puhelimen omistajaa.

Henkilökohtaisesti olisin saattanut olla hieman skitsona, jos tietäisin, että silmästä silmään näkemäni murhaaja on edelleen vapaalla jalalla ja poliisi työskentelee edelleen aktiivisesti murhaajan satimeen saamiseksi.

Mutta Anneli se vaan reippaasti lähti treffeille tuo tuntemattoman puhelimen kadottajan kanssa. Vai kutsuiko peräti kotiinsa? ...en muista