Lasten kertomukset

[Veristi]

^Joo, Tara, nerokasta. Itse en ole koskaan ollut innostunut tämän lajityypin viihteestä, nuorten kirjallisuudesta, elokuvista tai musiikista, joten tällaisten Annelin mahdollisesti saamien 'vaikutteiden' jäljittäminen on minulle hankalampaa. Ilmeistä kuitenkin on, että Anneli on Perhekerhon vetäjänä ja 'alan asiantuntijana' perehtynyt hyvin aihealueeseen, varsinkin kun omat lapset ovat tulleet juuri tuolta kannalta sopivaan ikään. Aiemmin pohdinkin sitä, mitä kirjallisuutta Annelilla olisi ollut tapana lainata kirjastosta, mutta varmaan hän jo tuolloin saattoi netin kauttakin etsiskellä kaikenlaista 'hyödyllistä'. Ja varmaan se Annelin kirjahyllykin jotain muutakin kuin sen Xenan paljastaisi. (Mutta valitettavasti minun täytyy juuri tällä minuutilla rientää kohti reaalimaailman seikkailuja.) Verivalan kannalle nyt ainakin olen kallistunut, juu.

[Tara]

^Joo, Tara, nerokasta. Itse en ole koskaan ollut innostunut tämän lajityypin viihteestä, nuorten kirjallisuudesta, elokuvista tai musiikista, joten tällaisten Annelin mahdollisesti saamien 'vaikutteiden' jäljittäminen on minulle hankalampaa. Ilmeistä kuitenkin on, että Anneli on Perhekerhon vetäjänä ja 'alan asiantuntijana' perehtynyt hyvin aihealueeseen, varsinkin kun omat lapset ovat tulleet juuri tuolta kannalta sopivaan ikään. Aiemmin pohdinkin sitä, mitä kirjallisuutta Annelilla olisi ollut tapana lainata kirjastosta, mutta varmaan hän jo tuolloin saattoi netin kauttakin etsiskellä kaikenlaista 'hyödyllistä'. Ja varmaan se Annelin kirjahyllykin jotain muutakin kuin sen Xenan paljastaisi. (Mutta valitettavasti minun täytyy juuri tällä minuutilla rientää kohti reaalimaailman seikkailuja.) Verivalan kannalle nyt ainakin olen kallistunut, juu.

Auerin ehdotuksia kirjalahjaksi, p-perhosta - kaipa hän on esim nuo suosittelemansa kirjat lainannut/lukenut:
muutama poiminta..

Äidille:
.. Lapsihan voi surutta valita kirjan, joka sopii myös hänelle itselleen… Esimerkiksi J.K. Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat (Tammi) sopii äidille ja lapselle. Harry Potterin luoja Rowling on itse kuvittanut myös tämän satukirjan, jonka sadut "ovat tylypahkalaisille yhtä tuttuja kuin Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen jästeille".

Helene von Zweigbergkin Tulivuoren partaalla (Karisto) vie lukijan Sisiliaan. Pariskunnan avioliittoa paikkaillaan Etnan juurella, mutta parantaako laava haavat?
google: Annan ja Matsin avioliitossa on jo jonkin aikaa mennyt kehnosti, ja parisuhdetta on tarkoitus korjata Sisiliaan suuntautuvalla matkalla, johon heillä ei oikeastaan olisi edes varaa. Perheen kaksi lasta, 7-vuotias Molly ja 12-vuotias Sebbe, odottavat innokkaasti lomaa ja oikean tulivuoren näkemistä. Mutta vanhempien suhde muuttuukin poikkeusolosuhteissa entistä kireämmäksi, ja lapsetkin saavat osansa katkeruudesta. Tilanne kärjistyy, kun Anna etsii lohtua tekstariseksistä toisen miehen kanssa ja [...]

Matkalle mukaan:

...Lasten kanssa matkustaessa voi ottaa mukaan äänikirjoja. Aikuinenkin kuuntelee mielellään, miten Ella Lapissa (Tammi) pärjää tai miten velholapsen tarina alkoikaan; Harry Potter ja viisasten kivi (Tammi).

Isälle:

http://www.perhekerho.net/kirjat/lahjak ... muille.htm
Dekkareita ja murhenäytelmiä, 'järkyttäviä' (murhia, ihmiskauppaa, seksiorjuutta, mm kertomus 11-vuotiaasta, joka on ehkä nähnyt murhan ja sitten katoaa, Remekseltä jotain 'Miltä tuntuu olla murhaajaksi syytetyn isä tai vastaavasti murhatun lapsi?...noh.. hm.. mutta parhaat dekkarit tulevat Auerin mukaan Ruotsista.

Meni vähän OT:ksi kun tuli noista aukuisten kertomuksistakin tähän, Mutta ovat kuitenkin Auerin valintoja.. On siellä suositeltu myös käsityöoppaita ja askartelukirjojakin yms..tottakai, puutarhahoitoalalta jne.
harmittelen typoja,.. mutta joudun nyt seuraamaan minfoa vähän niinku vasemmalla kädellä..

[Elvis]

Aika osuvia "sattumia" taas kerran nuo suositukset lukemiseksi! Melkein "liian uskomatonta ollakseen totta"...

[huppuhiiri]

Auerin ehdotuksia kirjalahjaksi, p-perhosta - kaipa hän on esim nuo suosittelemansa kirjat lainannut/lukenut:

Meni vähän OT:ksi kun tuli noista aukuisten kertomuksistakin tähän, Mutta ovat kuitenkin Auerin valintoja..

Vaan eivätpä taida olla Auerin valintoja. Kirjalistan alla on kirjoittajan nimi. Samainen kirjoittaja kirjoitti sivuille kirja-arvioita ja -suosituksia säännöllisesti, tämä selviää sivuja kaivelemalla, siellä on jopa listattu kaikki jotka joskus sivuille ovat kirjoittaneet, itse sivuihin liittymättömiä ulkopuolisia, jotka joko itse tarjoutuneena tai Auerin pyynnöstä tuottivat sivuille materiaalia.

[Elvis]

Auerin ehdotuksia kirjalahjaksi, p-perhosta - kaipa hän on esim nuo suosittelemansa kirjat lainannut/lukenut:

Meni vähän OT:ksi kun tuli noista aukuisten kertomuksistakin tähän, Mutta ovat kuitenkin Auerin valintoja..

Vaan eivätpä taida olla Auerin valintoja. Kirjalistan alla on kirjoittajan nimi. Samainen kirjoittaja kirjoitti sivuille kirja-arvioita ja -suosituksia säännöllisesti, tämä selviää sivuja kaivelemalla, siellä on jopa listattu kaikki jotka joskus sivuille ovat kirjoittaneet, itse sivuihin liittymättömiä ulkopuolisia, jotka joko itse tarjoutuneena tai Auerin pyynnöstä tuottivat sivuille materiaalia.

Olkoon kenen valintoja tahansa, on tuossa aika "hienoja" kohtia Tara löytänyt:

... vanhempien suhde muuttuukin poikkeusolosuhteissa entistä kireämmäksi, ja lapsetkin saavat osansa katkeruudesta... kertomus 11-vuotiaasta, joka on ehkä nähnyt murhan ja sitten katoaa... miltä tuntuu olla murhaajaksi syytetyn isä tai vastaavasti murhatun lapsi...

Sattumaa? Onko sellaista?

[turumurre]

Siirretty 'Käräjäoikeus-osiosta' tänne:

Niin kyllähän lapset lööperiä laskettelevat ja satuilevat mutta useimmiten aika harmittomia juttuja ja kun aletaan kyselemään niin aika nopeasti myöntävät satuilleensa. Aikuiset ne vaan jaksaa syyttää lapsia valehtelijoiksi ja tässä tapauksessa äiti joka omasta mielestään on puhdas kuin pulmunen. Olen kyllä tuntenut sääliä ja myötätuntoa A:ta kohtaan sillä jotakinhan hänelle on tapahtunut, kun tälläiseen painajaiseen on joutunut, mutta nyt kyllä säälit katoaa kun hän ei omia lapsiaankaan säästä vaan itseään puhtaaksi pesee kaikkien kustannuksella.
Näistä A:n kertomuksista paistaa läpi oma virheettömyys ja kaikilla muilla on joku kumma vimma vainota ja keksiä juttuja, jopa oma velikin kyseenalaistetaan lapsien kustannuksella.

Kirjoittaja tuossa kertoo molempien tutkintohaarojen osalta ajatuksiaan. Mutta sen paremmin kun ketään ei tiedä niistä lsh-jutuista mitään (muuta kuin sen että 'juuret' olivat samat molemmissa), niin pysyttelen tässä murhapuolen käsittelyssä.
Annijatalta voisi kysyä eikö hän usko vanhinta lasta joka oli ainoa lapsista joka oli näkijätodistajana.
Tämä vanhin ei ole kertomustaan surmaillan tapahtumista muuttanut, se johon Annijatta nyt uskoo on se toiseksi vanhin joka on kertomustaan muuttanut. Uskooko Annijatta mieluummin lasta jonka johdosta vanhempi on joutunut käsittämättömien syytösten kohteeksi. Annijatta varmaan muistaa myös kyseisten lasten iät tuolloin surmavuonna jotka olivat 9v ja 7v. Muistin virkistämiseksi kaikkien kannattaisi käydä lukasemassa tämän palstan alusta mitä kyseiset lapset ovat kertoneet ensimmäisissä kuulusteluissaan.

[annijatta]

Niin täytyy myöskin muistaa mitkä motiivit vanhimmalla tyttärellä oli kertoa se mitä hän kertoi. Myöskin täytyy muistaa se että hän tilakuuntelussa vakuuttaa äidilleen ettei kertonut poliiseille mitään. Salaisuudet säilytettiin. On äidillä ja tyttärellä yhteinen salaisuus (olisiko ihan verivalan velvoittama). Valituslupahakemuksessahan on kaksi syytettyä. Toinen murhasta ja toinen rikollisesta teosta. Oliskohan tarkoitusta havaittavissa väärinmuistamisessa tai totuudessapysymisessä.
Nuoremmat lapset ovat peloiteltu ja valmennettu kertomaan se mitä äiti sanoo.
Terapiastakin otti rakastava äiti heidät pois etteivät vaan pääse livauttamaan mitään vahingossakaan. Ei ollut äidillä huolta lasten psyykestä ja sinne jäävistä traumaattisista muistoista, jotka vanhemmalla iällä puutteellisen terapian vuoksi aiheuttavat erilaisia posttraumaattisia stressisyndroomia. Syynä piti laiska kuljetusvaikeuksia vaikka kyydit oli järjestetty.
Veli ja kälykin ovat nykyään hänen toimestaan leimattu valemuistojen istuttajiksi ja lapsivarkaiksi.
Traumaattiset asiat syöpyvät sisään ja säilyvät kristallinkirkkaina. Itselläni 4-6 vuotiaana tapahtuneita asioita jotka vuosikymmenien jälkeenkin selvinä kuvina muistoissa. (Eivät traumatisoi enää kun on käsitelty asiantuntijan kanssa).
Nämä liittyvät mummoni sairauskohtaukseen, naapurin pojan hukkumiseen ja omaan sairaalakokemukseeni ja nämä ovat pientä jos verrataan pahoinpitelyyn lsh:n ja isän raakaan murhaan.

[Tara]

Laitaanpas nyt vielä kerran tämän 'miks sä rikkosit sen ikkunan' jutun.

Tästä on ollut keskustelua useita kertoja, että millä tavalla lapsi oikeasti teki tuon ikkunan rikkomista koskevan kysymyksen äidilleen silloin kun Anneli halusi syksyllä 2009 lievittää tytön 'syyllisyyttä' ja tunnusti teon myös lapselle.

Löysin (perhekotitt:n kuulusteluja etsiessäni tämän kohdan) Mannerin kysymyksen samasta asiasta sekä vastauksen. Otin kuvakaappauksia ko kohdista etp:stä, sekä yhden kaappauksen syksyn 2009 kuulustelusta, siitä jossa poliisi esittää kysymyksen Annelille.

Jäisiköhän tämän asian oikea laita tällä tavalla paremmin mieleen.


Mannerin kysymys sekä saamansa oikea vastaus tässä:



------------------------------------
Tuossa alla väärä muoto, eli poliisi käytti kysymyksessään monikkomuotoa 'te', vaikka lapsi on videon litteroinnin mukaan käyttänyt kysymyksessään yksikköä 'miksi sinä'..

[Airola]

Niin täytyy myöskin muistaa mitkä motiivit vanhimmalla tyttärellä oli kertoa se mitä hän kertoi.

Motiivi perustuu vain olettamukseen siitä, että vanhin tytär olisi tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän pakotettuna osallinen murhaan.

Yhtä hyvin voimme olettaa, että nuoremmilla lapsilla on motiivi valehdella. Kyllä niitä motiiveja on helppo keksiä. Annelikin on kuulusteluissa tehnyt johtopäätöksiä siitä, mikä voisi olla lasten motiivina tässä.

Tästäkin joku varmasti älähtää, että Anneli on kamala, kun lapsistaan näin ajattelee, mutta minkä sille mahtaa, jos asia on niin kuin se on. Olettaisin, että ei se Annelillekaan helppoa ole. Paitsi tietty jos ennakkoon ajattelee, että Anneli on psykopaatti eikä välitä. Onneksi oikeus ei kuitenkaan perustu olettamuuksiin ihmisten psyykestä. Aika moni syytönhän voitaisiin tuomita vankeuteen sillä, että oletetaan kaiken tapahtuneen kylmästi laskelmoiden ja että kaikki pienikin vivahde "inhimillisyyttä" olisi tarkasti laskelmoitua rikollisen toimintaa.

Täälläkin olen lukenut ainakin yhden kirjoittajan alunperin ajatelleen pelkkää litterointia lukemalla, että ihmeellisen kylmältä ja tunteettomalta (en muista miten tuo tarkkaanottaen meni kirjoittajalla) Anneli oli vaikuttanut hätäpuhelun aikana. Siltähän se tietty tekstin perusteella vaikuttaakin, mutta nyt on ainakin kolme hätäpuhelun kuullutta henkilöä sanonut, että miten kovalta hädältä se puhelu vaikuttaa. En ole itse tuota kuullut, joten en osaa sanoa miten totta se on, mutta viittaa kyllä vahvasti siihen, että teksti antaa täysin eri kuvan puhujasta, kuin mitä itse hätäpuhelunauhoite antaa. Se on siis vähän huolestuttavaa, että ihmiset saattavat tämänkaltaisiin alkuajatuksiin perustaa kaikki mitä he myöhemmin asiasta kuulevat.

Myöskin täytyy muistaa se että hän tilakuuntelussa vakuuttaa äidilleen ettei kertonut poliiseille mitään.

Onko tuo "vakuuttaminen" oikea sana tässä yhteydessä? Tuo sana nimittäin on itsessään ajatuksia johdatteleva. Ihminen voi sanoa, ettei kertonut poliiseille mitään, ja ihminen voi vakuuttaa, ettei kertonut poliiseille mitään. Tuo vakuuttaminenkin voi tapahtua eri tavoin ja eri syistä. Tässä tapauksessa oletan, että käytät tuota "vakuuttaa" sanaa tukemaan äidin (ja mahdollisesti tyttären) syyllisyyttä, vaikka on aivan mahdollista, että kyseessä ei ollut sen kaltainen asian toteaminen, joksi sinä sen oletettavasti tulkitset.

Salaisuudet säilytettiin. On äidillä ja tyttärellä yhteinen salaisuus (olisiko ihan verivalan velvoittama).

Viittatko tällä siihen "ne ei tiedä mitä me tiedetään" -juttuun?

Jos viittaat, niin eihän tuo tarkoita mitään salaisuudenpitämistä. Se vaan yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että poliisit eivät tiedä, mitä he tietävät. Ja se on totta. Kuka muu voisi tietämällä tietää tapahtuneet asiat, kuin ne, jotka ovat tapahtuneet asiat henkilökohtaisesti kokeneet. Tuolla siis viitataan siihen, että poliisit eivät tiedä mitä he tietävät ja siksi poliisit asiat tutkivat, jotta joskus voisivat tietää, mitä he tietävät.

Tässäkin se on huolestuttavaa, että sekä täällä että muualla olen törmännyt mielipiteisiin, jotka ovat lähteneet liikkeelle tuosta lauseesta väärin kirjoitettuna. Jossain oli joku kirjoittanut, että onhan se Anneli syyllinen, kun se kerta salakuuntelussa on lapselleen sanonut, että poliisien ei tarvitse tietää mitä me tiedetään (HUHHAA no nyt muistan! Tämä muuten taisikin olla se, jota minun piti alunperin kommentoida, kun tänne rekisteröidyin. Tarttis varmaan etsiä se jostain).
Tuohan on täysin väärä tulkinta ja perustuu täysin väärään tekstiin, mutta on kuitenkin joillain mahdollisesti kivijalkana koko hommassa.

Nuoremmat lapset ovat peloiteltu ja valmennettu kertomaan se mitä äiti sanoo.

Millä tavoin tämä ilmenee?

Terapiastakin otti rakastava äiti heidät pois etteivät vaan pääse livauttamaan mitään vahingossakaan.

Oletus.

Veli ja kälykin ovat nykyään hänen toimestaan leimattu valemuistojen istuttajiksi ja lapsivarkaiksi.

Valemuistoja on "istutettu" poliisin ensimmäisistä kuulusteluista lähtien. Ei ehkä tarkoituksella, mutta kuulustelut olivat erittäin johdattelevia. Valemuistoja voi syntyä muutenkin, kuin tietentahtoen istuttamalla.

Tässä tuntuu monella olevan se ajatus, että vain Anneli on voinut syyllistyä tämänkaltaiseen toimintaan, vaikka oikeasti on ihan mahdollista, että erilaisia vääriä muistikuvia on voinut syntyä sekä poliisin että veljenkin toimesta. Se on aivan mahdollista.

Traumaattiset asiat syöpyvät sisään ja säilyvät kristallinkirkkaina. Itselläni 4-6 vuotiaana tapahtuneita asioita jotka vuosikymmenien jälkeenkin selvinä kuvina muistoissa. (Eivät traumatisoi enää kun on käsitelty asiantuntijan kanssa).
Nämä liittyvät mummoni sairauskohtaukseen, naapurin pojan hukkumiseen ja omaan sairaalakokemukseeni ja nämä ovat pientä jos verrataan pahoinpitelyyn lsh:n ja isän raakaan murhaan.

Ja olet aivan varma siitä, että näin tapahtuu aivan kaikilla? Todisteena se, että niin on sinullekin käynyt?

Täytyy kuitenkin huomioida se, että nämä nuorimmat lapset olivat koko ajan kuuloaistinsa varassa. Toiseksi vanhimman pojan kerrotaan jopa nukkuneen aina välillä. Ei ole harvinaista, että ihminen luulee kuulevansa asioita. Ei ole harvinaista, että ihmisen mielikuvitus vaikuttaa kuulemiin ääniin, kun niitä ei ole näköaisti tukemassa.

Käytän nyt itse tuota "on käynyt minullekin" -lähtökohtaa:
Olen elämäni aikana mahdollisesti satoja kertoja ollut unen ja valveen välisessä tilassa, jossa kuulen aivan selvästi ihmisten puhuvan asioita ja jonkun kolkuttavan ikkunaan, mutta kun olen tokkurasta selvinnyt, niin nämä kaikki äänet ovat osoittautuneet vääriksi. Joskus pienempänä jopa kävi niin, että kuulin puheääntä keittiöstä, nousin sängystä ja lähdin kävelemään kohti keittiötä. WC:n kohdalla äänet yhtäkkiä katosivat. Mikä mielenkiintoisinta, niin olin tuohon asti mielestäni selvästi liikkunut valot päällä olevassa asunnossa. WC:n kohdalla kaikki yhtäkkiä pimeni ja tajusin, että nyt on keskiyö ja olen sekä kuullut että nähnyt harhoja.
Unissakävelyä on tapahtunut kaksi kertaa. Tai ainakin mitkä voidaan todistaa. Toinen oli tämä, jonka juuri mainitsin, joskin sitä en ehkä itse tulkitsisi unissakävelyksi, sillä mielestäni olin kyllä sängyssä noustessa hereillä. Siitä koko kävelystä siis on ihan hyvä muistikuva.
Toinen kerta oli se, kun heräsin olohuoneen tuolilta, vaikka olin nukahtanut omaan sänkyyn. Tästäkin tapauksesta tosin muistan kävelyn. Muistan kävelleeni olohuoneeseen, jossa oli valot ja ihmisiä (minun alunperin nukahtaessani talossa olivat muutkin jo nukkumassa, joten tämä oli harhaa). Minulla oli muistikuvieni mukaan jokin täysin järkevä syy kävellä sinne. Tätä järkevää syytä en enää herätessäni muistanut, muuten kuin siten, että tiedostin ajatelleeni sen olevan täysin järkevää. Tästäkään en tiedä, että oliko kyseessä varsinainen unissakävely, kun itse kävelystä on muistikuva, mutta on kuitenkin ainoa kerta, kun olen herännyt muualta, kuin mihin nukahdin ja jonka matkan olen itse kävellen tehnyt.


Minusta siis traumaattisena yönä tapahtuneet pelkkään kuuloon perustuvat asiat ovat kyseenalaisia todistusaineistona varsinkin, kun poliisien on todistettu tapahtumien jälkeen käyttäneen huomattavan johdattelevia kysymyksiä (tosin tässä täytyy kyllä huomioida se, että en ole tätä kirjoittaessa täysin varma siitä, oliko näissä kuulusteluissa kyse pelkästään vanhimmasta lapsesta, vai myös näistä nuoremmista).




Ihminen vie jotain roskiin. Seuraavalla viikolla ihminen vie taas jotain roskiin. Seuraavalla viikolla ihminen vie taas jotain roskiin. Seuraavalla viikolla ihminen vie taas jotain roskiin. Seuraavalla viikolla ihminen vie taas jotain roskiin. Tapahtuu murha. Ihminen vie jotain roskiin.

Ihminen on taipuvainen tuossa tilanteessa ajattelemaan tuosta viimeisestä roskiksella käynnistä aiempiin nähden vaikka mitä uutta. Samoin on minkä tahansa muunkin tapahtuman laita. Ja samoin kuultujen äänien laita. Tietenkin murhan jälkeen asioita tulee selvittää, mutta pitää kuitenkin myös aina muistaa mielikuvituksen mahdollisuus. Nythän ihmiset antavat mielikuvitukselle mahdollisuuden siinä, että vanhin tytär olisi mielikuvituksellaan keksinyt nähneensä huppumiehen (tai no ei tätä nykyään enää niin paljon tapahdu, kun oletetaan jo jopa niin, että tytär olisi osallinen murhaan ja maininta huppumiehestä ei enää olekaan mielikuvituksen tuote, vaan tarkoituksenmukainen huijaus). Nuorempien lasten osalta mielikuvituksen mahdollisuutta kuitenkin vähätellään.

Minä en tiedä mitä tuossa asunnossa on tapahtunut. Kaiken sen perusteella mitä olen asiasta lukenut sekä täällä että muualla, en pidä kumpaakaan vaihtoehtoa mahdottomana. Vaikka tässä onkin mukana pieniä lapsia, niin yritän kuitenkin myös aina muistaa sen, että Annelikin on ihminen siinä missä nämä lapsetkin. Yritän muistaa, että siinä missä Annelikin, niin kyllä lapsetkin osaavat valehdella. Yritän muistaa, että en lähtisi tarkoitushakuisesti tulkitsemaan todisteita lähtökohtana syyllisyys tai syyttömyys, joskin myönnän kyllä sen, että minulla on tapana yrittää nähdä syyllisissä syyttömyys, kuin syyttömissä syyllisyys. Tämä perustuu siihen, että mieluummin näen syyllisen vapaana, kuin syyttömän vankilassa. Nyt voi tietty sanoa, että jos yritän nähdä Annelissa syyttömyyttä, niin samalla kertaa teen lapsista syyllisiä johonkin, mutta huomautan, että nyt puhutaan oikeudessa syytettynä olemisesta, jonka johdosta on mahdollisuus joutua vaikka elinkautiseen vankeuteen. Se on ihan oikein, jos henkilö on syyllinen, mutta kun on mahdollisuus siihenkin, että henkilö ei ole syyllinen. Siihen ei mikään "mutta kun lapset eivät ikinä" -juttu auta.

[annijatta]

Tätäkin olen ihmetellyt että lapsi ei kysy miksi sä teit isälle pahaa? Lapsi vaan pokkana ihmettelee että miksi sä sen ikkunan rikkosit? Ihan niikuin lapsi olisi tästä satuttamisesta jo tietoinen, mutta ikkunan rikkominen ihmetyttää.
No eihän lapset aikuisten juonikiemuroissa pysy mukana. No saiko tytär vastausta Annulta?

[Airola]

Tätäkin olen ihmetellyt että lapsi ei kysy miksi sä teit isälle pahaa? Lapsi vaan pokkana ihmettelee että miksi sä sen ikkunan rikkosit? Ihan niikuin lapsi olisi tästä satuttamisesta jo tietoinen, mutta ikkunan rikkominen ihmetyttää.
No eihän lapset aikuisten juonikiemuroissa pysy mukana. No saiko tytär vastausta Annulta?

Tämän käsitän niin, että kysymyksessä ei kysytä sitä miksi joku rikkoi ikkunan, vaan miksi joku rikkoisi ikkunan. Eli siis lapsi ihmettelee, että jos siellä riidellään, niin miksi ikkuna rikottaisiin.

Eli siis lapsi olettaa vieläkin, että huppumies on rikkonut ikkunan ja nyt kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että Anneli (tai Jukka, tai molemmat) olisi rikkonut itse ikkunan. Hän ei siis osaa ajatella asiaa siltä kantilta, että ikkuna olisi rikottu lavastustarkoituksessa, vaan käsittelee asiaa sen pohjalta, että murha olisi tapahtunut huppumiehen sijaan äidin ja isän riidan myötä, kuten väitetään, ja että ikkuna olisi siinä yhteydessä hajotettu. Hän siis koittaa saada asian omassa päässään järkeväksi, vaikka oletettavasti vieläkin uskoo itse nähneensä huppumiehen.

[annijatta]

No nyt kyllä kannattaisi Airolan tutustua aineistoon ja lukea vähän faktoja. Esimerkiksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita sekä valituslupakirjelmää.
Väitit että oletan Annelin lopettaneen terapiakäynnit.
Lasten psykiatri ylilääkäri Pirkko Manelius on valaehtoisen todistajanlausunnon antanut jossa hän toteaa että käynnit loppuivat kuin seinään, syynä A:n mukaan kuljetusongelmat joihin sairaala oli tarjonnut kuljetusapua.
Tämäkin kertoo jotain äidistä.
Oletetaan että lapsella (kenen tahansa lapsi)on vakava sairaus ja äiti kieltäytyy hoidoista kuljetusongelmien takia, kyllä tässä tapauksessa otetaan yhteys sosiaaliviranomaisiin.
Voisit muuten ihan iltalukemisena opiskella aivojen anatomiaa neurologiaa ja neuropsykologiaa.

[annijatta]

Tätäkin olen ihmetellyt että lapsi ei kysy miksi sä teit isälle pahaa? Lapsi vaan pokkana ihmettelee että miksi sä sen ikkunan rikkosit? Ihan niikuin lapsi olisi tästä satuttamisesta jo tietoinen, mutta ikkunan rikkominen ihmetyttää.
No eihän lapset aikuisten juonikiemuroissa pysy mukana. No saiko tytär vastausta Annulta?

Tämän käsitän niin, että kysymyksessä ei kysytä sitä miksi joku rikkoi ikkunan, vaan miksi joku rikkoisi ikkunan. Eli siis lapsi ihmettelee, että jos siellä riidellään, niin miksi ikkuna rikottaisiin.

Eli siis lapsi olettaa vieläkin, että huppumies on rikkonut ikkunan ja nyt kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että Anneli (tai Jukka, tai molemmat) olisi rikkonut itse ikkunan. Hän ei siis osaa ajatella asiaa siltä kantilta, että ikkuna olisi rikottu lavastustarkoituksessa, vaan käsittelee asiaa sen pohjalta, että murha olisi tapahtunut huppumiehen sijaan äidin ja isän riidan myötä, kuten väitetään, ja että ikkuna olisi siinä yhteydessä hajotettu. Hän siis koittaa saada asian omassa päässään järkeväksi, vaikka oletettavasti vieläkin uskoo itse nähneensä huppumiehen.

Sinähän sitten pätevä olet kun tiedät mitä lapsi on tarkoittanut ja luullut ja olettanut, oletko ehkä jutellut hänen kanssaan ja kysynyt näitä asioita?
Lapsi puhuu murteella ja sen verran minäkin turkkusest tiedän että siellä sanotaan rikkosit kun tarkoitetaan rikoit.

[nihlist]

Tämän käsitän niin, että kysymyksessä ei kysytä sitä miksi joku rikkoi ikkunan, vaan miksi joku rikkoisi ikkunan. Eli siis lapsi ihmettelee, että jos siellä riidellään, niin miksi ikkuna rikottaisiin.

Eli siis lapsi olettaa vieläkin, että huppumies on rikkonut ikkunan ja nyt kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että Anneli (tai Jukka, tai molemmat) olisi rikkonut itse ikkunan. Hän ei siis osaa ajatella asiaa siltä kantilta, että ikkuna olisi rikottu lavastustarkoituksessa, vaan käsittelee asiaa sen pohjalta, että murha olisi tapahtunut huppumiehen sijaan äidin ja isän riidan myötä, kuten väitetään, ja että ikkuna olisi siinä yhteydessä hajotettu. Hän siis koittaa saada asian omassa päässään järkeväksi, vaikka oletettavasti vieläkin uskoo itse nähneensä huppumiehen.

Näinhän se asia on. Kysymyshän kuuluu selkeästi suomennettuna seuraavasti: "miksi ihmeessä sinä olisit silloin sitten rikkonut sen ikkunan". Arvoisa turumurre tietäisi suomentaa paremmin, tämä on minun olettamukseni ja selkeästi on ihmettelevä se alkuperäinen lausuma ja kysymys murteella kysyttäessä. Täällä kyllä on turha mitään asioita spekuloida tai esittää kun on niin monta niitä tyrmäämässä, onneksi ovat tuhkatiheään jäähyllä.

Annijatalle. Tiedätkö sitä paikkaa missä lapset kävi terapiassa ja välimatkoja? Mikä asia kertoo jotain äidistä?? Kertoisitko nyt ihan kaikille sen. Oletetaanb ja on varmaankin niin, että terapiassa on yksi lapsi kerrallaan ja sanotaan että jokaiselle eri päivinä käynnit, koulusta haku nuorimmaiset mukana ja sitten mennään joko taksilla tai paikallisella. Kuinka usein noita terapia käyntejä on ollut kuukaudessa ja monellekko lapselle?? Entä äidille?? Nämä käynnit pitäisi siis sovittaa yhteen ja kun omaa autoa ei ole, tuottaa se vaikeuksia kuljettamiseen varmaan kenelle tahansa. Millaista kuljetusapua sairaala tarjosi, tai oliko jokin muu vastaava??

[Airola]

No nyt kyllä kannattaisi Airolan tutustua aineistoon ja lukea vähän faktoja. Esimerkiksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita sekä valituslupakirjelmää.

Varmasti.
Olen näitä lukenut, mutta lisälukeminen ei varmasti olisi pahitteeksi.

Väitit että oletan Annelin lopettaneen terapiakäynnit.

En.
Viittasin siihen, kun väitit Annelin ottaneen lapset pois terapiasta siksi "etteivät pääse livauttamaan mitään vahingossakaan." Tämän väitän olevan oletus. En muistaakseni ole lukenut mistään, että syy tuohon olisi todistettavasti ollut tämä.

Tuo väitteesi oli selvästi asenteellinen, etkä sitä näköjään itse huomaa, kun oletit minun tarkoittavan jotain muuta.
Tai no olen tosin väärässä, jos tämä asia on oikeudessa todistettu (siis se, että syynä on se, että lapset "eivät pääse livauttamaan vahingossakaan").

Lasten psykiatri ylilääkäri Pirkko Manelius on valaehtoisen todistajanlausunnon antanut jossa hän toteaa että käynnit loppuivat kuin seinään, syynä A:n mukaan kuljetusongelmat joihin sairaala oli tarjonnut kuljetusapua.
Tämäkin kertoo jotain äidistä.
Oletetaan että lapsella (kenen tahansa lapsi)on vakava sairaus ja äiti kieltäytyy hoidoista kuljetusongelmien takia, kyllä tässä tapauksessa otetaan yhteys sosiaaliviranomaisiin.

Ehkä. Ehkä ei. Ihmisiä on erilaisia. Jotkut eivät halua lapsiaan rokotettavan.

Onko tuosta kuljetusongelmajutusta muuten missään Annelin kommentteja? Siis että onko häneltä kysytty miksi tuo olisi ongelma, vaikka kuljetus järjestettäisiin? Tuohonkin varmaan löytyy kyllä vastaus. Ei välttämättä kirjoitettuna mistään, mutta kaipa tuohon joku logiikka Annelilla on. Se voi olla kieron murhaajan tapa toimia tai sitten jotain aivan muuta.

Voisit muuten ihan iltalukemisena opiskella aivojen anatomiaa neurologiaa ja neuropsykologiaa.

Jotain olen lukenut. En väitä tästä tietäväni paljoakaan. Saa nähdä luenko vai enkö. Todennäköisesti en, kun on muutakin luettavaa.

Sinähän sitten pätevä olet kun tiedät mitä lapsi on tarkoittanut ja luullut ja olettanut, oletko ehkä jutellut hänen kanssaan ja kysynyt näitä asioita?
Lapsi puhuu murteella ja sen verran minäkin turkkusest tiedän että siellä sanotaan rikkosit kun tarkoitetaan rikoit.

Kirjoitin, että käsitän asian olevan näin. En sanonut miten tiedän asian olevan.

Minä asun Turussa. Kaikki eivät noin puhu.
Sitä paitsi litteroinnissa todennäköisesti lukisi "rikkosis sen" tai "rikkosissen" eikä "rikkosit sen", jos ihan tosissaan tuossa Turun murretta on litteroitu.



Toin vain esille toisen aivan yhtä järkevän, ellei jopa järkevämmän, vaihtoehdon tulkinnalle. Tuon vaihtoehdon poissulkeminen kertoo minusta puolueellisesta lähtökohdasta asian tutkimiseen.