ÖH:
Varoituksen sana. Älkää lukeko seksuaalirikollisen AAn sepustuksia. Lastensa raiskaajaan ei voi luottaa missään tapauksessa. Kertokaa muillekin.
Sepustuksista tuli mieleen - ohessa ote käräjien 2013 päätöksestä, syytteen hyökäämisen kannalla olleen tuomari Ilvessalon osuudesta. Päätös 2013 oli siitä erikoinen, että jokainen
tuomari - Juntikka, Santamaa, Ilvessalo - kirjoitti tuomioon omat perustelunsa. Siis Ilvessalo:
Alexander Auerin kertomus
Keskeinen osa Alexanderin uutta kertomusta on se, että Anneli Auer on tehnyt
rikoksen yhdessä Amandan kanssa. Tekoa on Alexanderin mukaan harjoiteltu
ja tekoa varten on valmistettu erilaisia välineitä. Osa Jukka Lahden kuolemaan
johtaneista iskuista on Alexanderin mukaan Amandan lyömiä.
Lisäksi Alexander on kertonut, että hätäpuhelun taustalla kuuluvat Jukka Lahden
äänet on lavastettu nauhoittamalla ne etukäteen. Nauhoitetut äänet on soitettu
nauhurilta kun Anneli Auer on soittanut hätäkeskukseen. Nämä seikat
ovat olennainen osa Alexanderin vuonna 2011 antamaa kertomusta.
Alexander Auerin oikeuspsykologisesta haastattelusta laaditun luotettavuusarvion
19.12.2011 mukaan on mahdollista, että osa Alexanderin kertomista äänistä
pitää paikkansa, mutta osaan hän on jälkeenpäin yhdistellyt eri asioita ja
osaan on vaikuttanut muualta saatu tieto. Luotettavuusarvioinnin mukaan osa
Alexanderin kertomuksesta on liian täydellistä ollakseen totta.
Luotettavuusarvion mukaan Alexanderin kertomukseen liittyy useita riskitekijöitä.
Luotettavuusarvioinnin perusteella Alexanderin kertomuksesta ei ole eroteltavissa mikä
osa Alexanderin kertomusta on totta ja mikä ei ole totta.
Alexander Auerin oikeuspsykologiset haastattelut on suorittanut psykologi
Sanna-Kaija Nuotio. Nuotion mukaan Alexanderin haastattelu oli poikkeava,
koska Alexander kertoi poikkeuksellisen paljon asioita, mikä on lapsille epätyypillistä.
Nuotion mukaan Alexanderin kertomuksista on mahdotonta tarkasti
erotella mikä on totta ja mikä ei.
Pst Julia Korkmanin mukaan Alexanderin kertomus murhayön tapahtumista ei
ole uskottava. Korkman pitää mahdottomana, että Alexander muistaisi murhayönä
kuulemiaan asioita niin tarkasti kuin mitä Alexander on oikeuspsykologisissa
haastatteluissa kertonut.
Korkmanin mukaan on todennäköistä, että Alexander on kuullut murhayönäjotakin.
Vuonna 2011 tehdyissä oikeuspsykologissa haastatteluissa Alexander
kuitenkin tulkitsee kuulemaansa ja Alexander on keksinyt itse johtopäätökset
kuulemalleen.
Professori Jorma Pihan mukaan tilanne murhayönä on ollut hyvin intensiivinen.
Tämän vuoksi on todennäköistä, että Alexander muistaa joitakin ydinkohtia
murhayöstä. Ajankuluminen kuitenkin vaikuttaa Alexanderin muistikuviin
heikentävästi, koska Alexander on saanut tietoa muualta ja asiasta on puhuttu
perheen sisällä.
Pohdittaessa Alexanderin uuden kertomuksen uskottavuutta on kertomusta verrattava
muuhun asiassa saatuun näyttöön. Tärkeimpänä vastanäytlönä ovat Alexanderin
oma kertomus vuodelta 2009 ja erityisesti Amanda Lahden kertomukset
vuodelta 2006 ja 2007 heti tapahtumien jälkeen. Vuonna 2009 Alexander ei
ole kertonut, että olisi tehnyt tarkkoja havaintoja murhayön tapatumista tai, että
Amandalla olisi ollut osuutta rikoksen tekemisessä.
Amanda on ollut 9-vuotias tekohetkellä. Kyseisen ikäisen lapsen syyllistyminen
oman isänsä tappamiseen on äärimmäisen harvinaista. Lisäksi on kyseenalaista
olisiko 9-vuotias Amanda ylipäätään kyennyt tekemään väkivaltaa aikuiselle
isälleen.
Pohdittaessa selitystä Alexanderin kertomuksille tulee pohtia kolmea kysymystä:
1) Onko Alexanderin kertomus uskottava?
2) Onko Alexanderin kertomus epäuskottava?
3) Ja kumpi edellä mainituista vaihtoehdoista on todennäköisempi?
Punnittaessa sitä mikä edellä mainituista vaihtoehdoista on todennäköisempi on
huomattavasti todennäköisempää, että Alexanderin muistikuvat ovat muuttuneet
olennaisesti vuodesta 2006 vuoteen 2011, jolloin Alexanderin oikeuspsykologinen
haastattelu on tehty. Oletettaessa, että Alexanderin kertomus on tosi
pitäisi uskoa, että Amanda on tehnyt kyseisen teon yhdessä Anneli Auerin
kanssa ja suunnitellut, harjoitellut yms. teon tekemistä.
Heti tapahtumien jälkeen videokuulusteltu Amanda on kuulustelussa selvästi
aidon tuntuinen. Videokuulustelusta välittyy tunnelma hämillään olevasta lapsesta,
joka kertoo totuudenmukaisesti hyvin traumaattisesta tapahtumasta.
Amandasta heti teon jälkeen tehtävien havaintojen perusteella ei ole miltään
osin uskottavaa, että Amanda olisi syyllistynyt tai osallistunut millään tavalla
Jukka Lahden tappamiseen.
Ottaen huomioon Alexanderin kertomusten syntyhistorian ja paikkansa pitämättömän
osan Amanda osuudesta tekoon ei Alexanderin kertomusta murhayön
tapahtumista voida pitää uskottavana. Todennäköisempi vaihtoehto kertomukselle
on, että Alexanderilla on joitakin havaintoja murhayöltä. Alexander
ei ole ymmärtänyt 7-vuotiaana havaintojaan ja on vuosien kuluessa keksinyt
itse selityksen havainnoilleen. Kertomusten syntyhistoria ei voi olla vaikuttamatta
siihen mitä Alexander kertoo useita vuosia tapahtuman jälkeen. Tämän
vuoksi on todennäköisempää, että Alexanderin kertomus ei ole uskottava.
Alexanderin kertomuksesta ei ole pääteltävissä mikä osa totta ja mikä osa on
Alexanderin mielikuvituksen tuotetta. Tämän vuoksi Alexanderin kertomus ei
osoita, että Anneli Auer olisi menetellyt teonkuvauksessa kerrotulla tavalla.
Luotettavuusarvio ei siis 2013 tukenut pojan kertomaa, koska oli mm. käytettävissä muita
todisteita, jotka olivat ristiriidassa pojan kertoman kanssa.
Lsh-käräjillä sen sijaan pojan kertomuksia pidettiin ratkaiselvilta osin luotettavina, koska
erityisesti Joki-Erkkilän uv-havaintojen ja muiden todisteiden katsottiin tukevan
kertomusta.
Tosin Joki-Erkkilän havainnot ja tämän niistä vetämät johtopäätökset voidaan sittemmin
osoittaa harhaanjohtaviksi ja virheellisiksi: esim. tuomion perustana oli J-E:n tekemiä löydöksiä anaalialueilla, mutta tämän myöhemmän väitöksen mukaan anaaalialueille
jää arpia vain korjausleikkausten tasoisten vammojen yhteydessä. Kuinka väitetyillä
uhreilla on siis voinut olla monen vuoden päässä tapahtumista objektiivisia jälkiä kyseisillä
alueilla?
J-E on lisäksi ollut hyvin valikoiva raportoidessaan Ulvilan lsh-jutun yhteydessä sekä sen
jälkeen väitöksessään pariin tutkimukseen viitaten, että immenkalvovaurioiden puuttuminen
ei merkitse sitä, etteikö penetroivaa raiskausta ole voinut tapahtua ("ei sulje pois
hyväksikäytön mahdollisuutta").
Itse asiassa tämänkaltainen tulkinta on virheellinen jo niidenkin tutkimusten (
Nancy Kellogg,
Astrid Heger) valossa, joita J-E on käyttänyt. Kelloggin tutkimuksessa melkein puolet tutkituista alaikäisista olivat raskaina suostumuksellisen seksin tuloksena,
jolloin tutkimustulos ei sovellu raiskaustapausten yhteyteen, varsinkin kun J-E:n
siteeraamassa toisessa tutkimuksessa keneltäkään suostumuksellisessa seksissä olleelta ei löydetty "syviä leikkautumia". Kelloggin tutkimuksenkin mukaan siis yli puolelta raiskatuista löytyi jonkinasteisia jälkiä. - Ulvilan tapauksessa jälkiä ei löydetty yhdeltäkään.
Hegerin tutkimus on oma lukunsa - tutkimusaineisto kun oli hänen itse lietsomansa
lsh-hysterian ajanjaksolta ja alueelta (1985-90). Tällöin suuri osa tutkimukseen tuoduista
oli tutkimuksissa aiheetta, ja löydöksiä tehtiin vähän. Tästä Heger kuitenkin veti johtopäätöksen, että "penetroivista raiskausista aiheutuu vain harvoin eli n. 6% kohdalla
transektioita eli immenkalvon totaalisia leikkautumia." Roskatiedettä?
Joki-Erkkilän virheelliset lausunnot arvista ja hyväksikäytön mahdollisuudesta ovat vaikuttaneet luotettavuuslausuntoihin siten, että lsh-syytteiden yhteydessä kertomukset
todettiin riittävältä osin luotettaviksi, toisin kuin murhakertomusten yhteydessä. Asialla
olivat samat lausunnonantajat.
ÖH:nkin pitää ottaa huomioon, että lsh-tuomio on erittäin huteralla pohjalla ja että se
todennäköisesti on väärä.