Itse asiassa lsh-jutun tuomion perusteistahan on melko tuore hovioikeuden tuomio olemassa, missä todettiin, että toimittaja Niskasaaren jutuissa ei esitetä mitään vääriä tietoja siitä, millä perusteilla tuomio oli tullut. Eli hänen kirjoituksistaan voi joosuakin tsekata, mitkä olivat perusteet.
Perusteet olivat lasten kertomusten arviointi, eli kolmen psykologin mielipide niistä. Yksi psykologeista oli pojan oma terapeutti, vaikka yleensähän omia kuulemisia ei saa arvioida. Tästä nostettiinkin oikeusjuttu, mikä tietenkin hävittiin silti.
Julia Korkman oli tästä tämmöistä mieltä: . ”Yleinen kansainvälinen käytäntö on, että poliisi kuulee lapsia ja oikeuspsykologian asiantuntija tekee tarvittaessa luotettavuusarvion tuomioistuimelle esitietojen ja lapsen haastattelun perusteella. Tiedossani ei ole muuta maata, jossa sama ihminen haastattelisi lapsen ja tekisi luotettavuusarvion itse tekemästään haastattelusta. Suomalaista käytäntöä olisi syytä tarkastella tästä näkökulmasta uudelleen.”
Lasten kertomuksiahan ei uskonut kukaan muu kuin nämä kolme psykologia plus Minna Joki-Erkkilä ja Jorma Palo (joka ei ollut kovinkaan tarkasti aineistoon perehtynyt). Jopa syyttäjän omat muut todistajat eivät niihin uskoneet.
Tästä lähteille:
Tammikuun loppu 2013: Alibi-lehti julkaisee pitkän jutun otsikolla: ”Poliisi keksi todisteet!”. Pääkirjoituksessa päätoimittaja Mika Lahtonen kirjoittaa suorasanaisesti, että Anneli Aueria yritetään poliisin toimesta lavastaa syylliseksi. Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä tekee rikosilmoituksen sekä Lahtosesta, että Alibin että Hymy-lehden artikkelit tehneestä toimittaja Mikko Niskasaaresta, perusteena törkeä kunnianloukkaus (nimenomaan Auerin lapsia kohtaan). Jutuista ei löydetä asiavirheitä, mutta toimittajia halutaan rankaista, eikä asia jää siihen. Tammikuussa 2015 asiassa tehdään lisätutkinta. 2018 juttu saadaan päätökseen.
31.1.2013: Hymy-lehti julkaisee lasten salatut lsh- ja pahoinpitelykertomukset pääpiirteittäin. Otsikko ”Oikeuslääketiede tyrmää Anneli Auerin tuomion!” Haastattelussa HUS:in lastenkirurgi Harry Lindahl tyrmää syyttäjän selityksen vanhimmalla lapsella havaittuun peräsuolen venymään. ”99% tapauksista tämä johtuu ummetuksesta”. Kyseinen lapsi olikin todistettavasti kärsinyt ummetuksesta. Immenkalvon oletetusta takaisinkasvamisesta lausuu entinen lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu. ”Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä.” Yksikään virassa ollut lääkäri ei suostunut asiaan ottamaan kantaa omalla nimellään. Jens Kukan asianajaja Miikka Hakanen on kertonut pyytäneensä 20 lääkäriä todistajaksi oikeuteen, mutta nämä ovat kieltäytyneet. Lindahl kuitenkin todistaa myöhemmin asiasta oikeudessakin.
26.3.2013: Mikko Niskasaari julkaisee blogitekstin Demonien jahtaajat ja tapaus Anneli Auer, jossa hän kertoo mm. salatun lsh-jutun todistusaineistosta: ”Rikosväite perustuu kolmen lapsen kertomaan. Väitettyjen tekojen alkaessa he olivat 3-8 -vuotiaita. Lasten jossain määrin varioivien kertomusten ydin on Anneli Auerin, Jens Kukan ja vanhimman, tekohetkellä 10-vuotiaan tytön taajaan harrastama ryhmäseksi, jota nuoremmat lapset joutuivat katselemaan. Toisinaan heitä olisi pakotettu mukaan, ja käytetty myös muulloin hyväksi. Kukan väitetään olleen myös toisen, tekohetkellä viisi vuotiaan tytön kanssa sukupuoliyhdynnässä ainakin kahdesti. Kertomusten mukaan lapsiin olisi kohdistettu myös raivokasta väkivaltaa. Kolmevuotiasta lasta olisi paiskottu pitkin seiniä ja lattioita "niin että veri lensi". Toista lasta olisi raahattu pippelistä kiinni pitäen pitkin portaita "niin että pää hakkasi portaisiin". Kuvattu väkivalta on niin rajua, että siitä olisi pitänyt jäädä jälkiä. Magneettikuvauksissa väkivallasta ei löytynyt mitään merkkejä.”
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/154
Hymylehden juttu:
Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet
Oikeudenkäynnin salaiseksi määrätyt asiakirjat osoittavat, että Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä tuomiot seksuaalirikoksista langetettiin näytöllä, jota oikeuslääketiede ei hyväksy.
Oikeusjuttu perustuu lasten hyvin erikoisiin kertomuksiin, joista suurta osaa edes kovat tuomiot langettaneet tuomarit eivät uskoneet.
Ensin lapset tuottivat tarinan äidin ja siskon yhdessä tekemästä murhasta, ja kun se sai hyvä vastaanoton, he alkoivat tuottaa myös myös tarinaa seksuaalirikoksista. Tarina on täynnä päättömyyksiä, siellä on ilmiselviä otteita pornosta, jopa joka kotiin kannetusta mainoslehdestä, joka kahvikuppien ja pitsiliinojen lisäksi kauppasi dildoja. Puolustus jäljitti erään tarinanpätkän täsmälleen tuohon. Joka haluaa lukea tästä enemmän, löytää sitä täältä:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Näytöksi jäivät lasten kertomukset ja lääkäri Minna Joki-Erkkilän tulkinnat somaattisista löydöksistä. Myös psykologit antoivat laajat lausunnot, mutta nekin tukeutuvat Joki-Erkkilän johtopäätöksiin.
19.2.2015: Toimittaja Mikko Niskasaari julkaisee pitkän blogitekstin otsikolla ”Auerin seksuaalirikostuomio on purettava”, jossa käydään Ulvilan surma- ja etenkin seksuaalirikostapauksen vaiheita läpi. Seksuaalirikoksesta hän kirjoittaa: ”Sain vuonna 2013 sen koko aineiston, enkä epäröi todeta tarinan olevan läpikotaisin pötyä”.
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/205
3.7.2018: Toimittaja Mikko Niskasaaren kunnianloukkaussyyte hylätään hovioikeudessa. Häntä syytettiin törkeästä kunnianloukkauksesta (perusmuotoisen kunnianloukkauksen syyteoikeus oli vanhentunut), koska syyttäjän mukaan Niskasaari esitti väärää tietoa Auerin seksuaalirikostuomion sisällöstä ja muutenkin halvensi väitettyjä uhreja. Käräjillä Niskasaari tuomittiin täysin salaisessa oikeudenkäynnissä, mutta hovioikeuden päätös on osittain julkinen. Hovioikeus toteaa selvästi, että Niskasaaren artikkelin leipäteksti ei sisällä mitään nimenomaisesti totuudenvastaista väitettä siitä, miten käräjäoikeus olisi arvioinut lasten kertomuksia lsh-asiassa.