Ajattelin, että aloitamme sitä tuomiota varten oman ketjun, koska niin on näköjään tehty tämän iänkaikkisen kauan kestäneen oikeuskäsittelyn muittenkin tuomioitten kanssa.
Hovioikeudenkäyntiä vuonna 2014 seuranneessa ketjussa oli ainakin pari sellaista viestiä, jotka mielestäni hyvin sopisivat alustuksen virkaa tekemään. Toivottavasti kirjoittajat eivät paheksu viestiensä kopsaamista toiseen ketjuun. (Ensimmäisestä poistin pienen pätkän, joka liittyi eri viestiin.) Mikä estää muitakin omia tuomioon ja lopputulokseen liittyviä viestejään tähän liittämästä tai tietysti niitä kirjoittamasta, mitään tietoahan ei ole siitä, milloin tuomionjulistus on.
Kirjoittaja Nicht schuldig » 05 Tammi 2015, 17:56
...
Itsekin hämmästyin sitä mitä oikein kirjoitin. Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että edes kuvittelisin saatikka pitäisin sitä todennäköisenä, että tuomioistuin tuomitsisi syyttömän ihmisen elinkautiseen vankeuteen Suomessa, olisin varmasti nauranut.
Tosiasiallisesti Suomi kuuluu siihen harvaan joukkoon Euroopan maita, jossa ei vielä ole varsinaista oikeusskandaalia syntynyt. Nyt näyttäisi siltä, että olemme varmistamassa paikkamme siellä enemmistön joukossa. Voisi sanoa, että viranomaistahot ovat tehneet kaikkensa ja vähän enemmänkin, jotta emme jäisi vähemmistöön.
Vakavasti puhuen mietin vielä, että olenko aivan rehellisesti sitä mieltä, että Anneli tuomitaan. Järkeni sanoo, että erehdyn. Tunteeni sanoo, että ehkä en sittenkään erehdy. Toivoni laitan siihen, että erehtyisin.
Mikä minut saa uskomaan siihen?
Mietin eräitä seikkoja. Ensinnäkin Suomella ei ole yhteiskuntana eikä kansana kokemusta suuresta epäonnistumisesta tällaisissa asioissa. Me emme tiedä mitä oikeasti tapahtuisi, jos joku ihminen tuomittaisiin 15 vuodeksi vankeuteen ja eräänä kauniina päivänä, jonkun sattuman kautta kävisikin ilmi, että tuomio oli väärä.
Toiseksi meillä ei myöskään ole kokemusta siitä, että mitä se merkitsisi kansainvälisesti meille, jos paljastuisimme valtioksi, joka tuomitsee ihmisen pitkään vankeustuomioon perusteilla, jotka eivät tosiasiallisesti kestä tarkempaa tutkimista.
Jo sinällään Anneli Auerin tapaus tulee mitä todennäköisemmin ylittämään myös kansainvälisen uutiskynnyksen, kun elinkautinen lankeaa. Yksinkertaisesti on niin, että tapaus on siinä määrin harvinainen ja uskomaton ja lisämausteena juttuun liittyy se seikka, että syytetty on nainen. Niin kauan aikaa kuin joku istuu seksuaalirikostuomiota vankilassa, eikä hänen syyttömyyttään ole voitu todistaa, eikä voida todistaa, koska asiakirjat ovat salaisia, niin kauan se ei välttämättä kiinnosta montaakaan tahoa.
Mutta sillä hetkellä, kun juttuun tulee lopullinen tuomio myös murhasta, alkaa mielenkiinto myös Suomen ulkopuolella olla aivan toisella tasolla. Siihen, jos vielä liittää tiedon siitä, että teko on tehty hätäkeskuspuhelutallenteen aikana, jonka jokainen voi saada käsiinsä niin on hyvinkin mahdollista, että joku kiinnostuu tapauksesta todellakin.
Mutta en epäile yhtään, että tällaisilla seikoilla on mitään vaikutusta itse tuomioon tai ylipäätään mihinkä muuhunkaan toimintaan. Mutta voi olla myös niin, että meidän oikeuslaitoksemme, meidän järjestelmämme, meidän monin lain suojatut viranomaistahomme eivät ymmärrä, että syyttömän tuomitsemisessa vankeuteen ei ole kysymys vain henkilökohtaisesta sosiaalisesta omastatunnosta tai sen puutteesta.
Meillä ei ole kansainvälistä kokemusta oikeusskandaaleista – toisin kuin esim. Saksassa, jossa käytännössä ARD (vastaa meidän YLE) on tehnyt suuren määrän dokumentteja huomattavasta määrästä syyttöminä tuomituista ihmisistä. Eikä näidenkään joukosta löydy yhtään naista, eikä ainakaan naista, joka olisi tuomittu sekä omiin lapsiin kohdistuneista seksuaaliteoista että miehensä murhasta.
Mutta en ole edelleenkään vastannut omaan esittämääni kysymykseen?
Miksi uskon, että oikeus sittenkin tuomitsee Annelin.
Ehkä juuri sen takia, mitä yllä olen kertonut.
Kirjoittaja sisotalo » 06 Tammi 2015, 14:58
Vielä yksi päivä vasen käsi kipsissä, mutta pari riviä NS viisaiden ajatusten pohjalta. Suomessa on särkemättä viranomaisten suojakupla. Tärkein syy on Suomessa virkamiesten suhteellinen rehellisyys.
Ruotsissa käynnistettiin 1990-uvun alussa mieletön jahti, ratkaisua vaille jääneitten murhien kaatamiseksi psykopotilaan niskaan. Tämä "tunnusti" 30 murhaa, mutta tuomittiin vain kahdeksasta. Menetelmää käytettiin 1980 luvulla pääministerin poliittisen murhan "selvittämiseen". Asiassa täysin vieraalle rappiomiehelle käräjäoikeus antoi elinkautisen.
Ruotsissa ollaan jo nyt niin pitkällä, että tuomiot on tosin peruttu, mutta Thomas Quick on edelleen pakkohoidossa, vaikka saa lomaa ja Christer Petterssonia pidetään edelleen Olof Palmen murhaajana, vaikka on kuollut. Norjasta saatiin apua, mutta ei Suomesta, sarjamurhaajaan ei uskottu.
Suomessa on oikeusmurha jo tapahtunut ja on hälyttävää, että missään ei suostuta edes kertomaan lukijoille omia lapsiaan raiskaavasta, miehensä murhannasta kotiäidistä, vaikka filmikin on. Jos tuomio nyt tulee, unohdetaan asia ulkomaillakin. Vapauttava tuomio johtaa niihin pohdintoihin, jotka NS hienosti nostaa esiin
