Ulvilan surman todelliset rikolliset

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
Avatar
Pieni liekki
Frank Columbo
Viestit: 9122
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki »

Nice shirt kirjoitti:
To Loka 06, 2022 6:00 pm

Jossainhan sanottiin, että poliisi ei kestä toista Ulvilaa. Miksi siis kaikki (no ehkei ihan kaikki) uskovat, että tapaus avattaisiin. Mielestäni lehdetkään ei enää nykyään tartu niin hanakasti tähän juttuun.
Täällä murhainfossa tiedetään tapaukset faktat aika hyvin, koska meitä on useampi aiheeseen melko perinpohjaisesti perehtynyt täällä ollut ja edelleen olevana kirjoittajien joukossa. Lehdethän mielellään tarttuisivat hanakasti tähän juttuun, jos niille jaettaisiin jutun aihetta. Asianosaiset haluavat kuitenkin hoitaa asioita eteenpäin omalla tavallaan ja kunnioitan heidän valintojaan. Eli käsittääkseni he eivät tällä hetkellä ole aiheen tiimoilta juttuja antamassa, vaikka me sitä toivoisimme.

Ihmettelen, miksi kukaan toimittaja ei ole kääntynyt nykyisen tutkinnanjohtajan puoleen ja tiedustellut tältä, miten Ulvilan murhatutkinta jaksaa ja kuinka hyvin kyseisen murhan tutkinnanjohtaja asian itse tuntee.
Pauli Kuusiranta kirjassaan "Ulvilan murha - Kadonneen tekijän jäljillä" sivulla 23:

"Murhaajan kiinnisaaminen mahdollisimman nopeasti on aina poliisin tärkein tehtävä."

Avatar
Pieni liekki
Frank Columbo
Viestit: 9122
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki »

^
Joosua kirjoitti:
To Loka 06, 2022 7:08 pm
Juha Rautaheimon kirjassa Hermo, on mainitsemasi toteamus. Ko kirjassa hyvin lyhyesti mutta kuitenkin erittäin asiantuntevasti käsitellään jutun tutkinnan epäkohdat. Kirja on muutenkin mielenkiintoinen ja sitä voi hyvin suositella. Mainittakoon että Rautaheimo on maamme ehdotonta huippua asiantuntemuksessaan väkivaltarikoksista. Hän on ollut tutkinnanjohtajana monissa vaikeissa rikostapauksissa, jotka on onnistuneesti selvitetty.

Kohta annelistit alkavat parkua tuttua virttä että Rautaheimo ei ole asiaan perehtynyt, tai jopa harhaanjohdettu. Mutta ei kannata antaa sen häiritä, koska se kuuluu asiaan.
Pidin Juha Rautaheimon kirjasta, mutta Ulvilan murhatutkinnan suhteen hänellä ovat olleet huonommat tietolähteet ja lähdeaineisto kuin minulla ja muutamilla muilla murhainfolaisilla. Itsellä on ollut kyllä ajatuksissa ottaa yhteyttä Rautaheimoon, mutta en ole saanut asiaa edistettyä. Uskon siihen, että Ulvilan murha voisi selvitä, jos saataisiin Rautaheimon kaltaisia kovan luokan asiantuntijoita kiinnostumaan riittävästi asian tarkemmasta tarkastelusta.
Pauli Kuusiranta kirjassaan "Ulvilan murha - Kadonneen tekijän jäljillä" sivulla 23:

"Murhaajan kiinnisaaminen mahdollisimman nopeasti on aina poliisin tärkein tehtävä."

Hermione
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5039
Liittynyt: Ma Kesä 22, 2020 6:38 pm

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Hermione »

Nice shirt kirjoitti:
To Loka 06, 2022 6:00 pm


Jossainhan sanottiin, että poliisi ei kestä toista Ulvilaa. Miksi siis kaikki (no ehkei ihan kaikki) uskovat, että tapaus avattaisiin. Mielestäni lehdetkään ei enää nykyään tartu niin hanakasti tähän juttuun.
Onhan noita vastaavia oikeusmurhan tapaisia ollut Ulvilan jälkeenkin, mutta ei kovinkaan monta yhtä suuren medianäkyvyyden saanutta. Case Katajassa on joitain vastaavia piirteitä, ja on useampiakin tapauksia joissa on tuomittu murhasta/taposta käräjäoikeudessa, mutta vapautettu hovissa.

Ja Aarnion murhatuomiokin oli vähän vastaavanlainen tapaus, menee ehkä koeponnistuksena epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta ja silleen kätevä kun oli jo entuudestaan istumassa lainvoimaista tuomiota, mutta silti ennakkotapauksen kohteelle ollut taatusti melko rankka prosessi.

Mutta näitä oikeusmurhia, niitä tulee olemaan jatkossakin ellei menneisyyden virheitä oikaista ja oteta niistä opiksi.

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Lainaan päärikollisten listausta oikealta tutkivalta journalistilta
http://mikkoniskasaari.fi/node/305
Anneli Auerin oikeusmurhasta ovat vastuussa syyttäjät ja poliisit
Pe, 24/02/2023 - 20:14 — mikko
Anneli Auerin kaikki neljä lasta toivovat äitinsä ja tämän entisen miesystävän seksuaalirikostuomion purkamista. Tuomio perustui aikoinaan kolmen lapsen kertomuksiin, joiden he nyt tunnustavat olleen valheita. Kuka on vastuussa oikeusmurhasta?

Anneli Auer ja tämän entinen miesystävä Jens Kukka ovat jättäneet korkeimmalle oikeudelle purkuhakemuksen tuomiostaan. Hakemus sisältää Auerin kaikkien neljän lapsen lausunnot, joissa he kertovat kymmenen vuoden takaisten juttujen olleen täysin perättömiä. Vanhin lapsista kertoi saman jo heti tuoreeltaan.

Hakemukseen liittyy oikeuspsykologi Julia Korkmanin lausunto, jossa hän arvioi lasten uudet kertomukset luotettaviksi.

Kun lapset nyt tunnustavat sen, minkä oikeusjutun aineistot kriittisin silmin lukenut havaitsi jo vuonna 2012, on aika kysyä ketkä ovat vastuussa tästä fiaskosta. Ketkä ovat vastuussa siitä, että perheen elämä tuhottiin, ja kaksi ihmistä istui syyttöminä vankilassa neljä ja viisi vuotta?

Tämä ei ole työtapaturma – paitsi mahdollisesti tuomarien osalta – tämä fiasko on tekemällä tehty. Tämä ei ole myöskään lasten vika, heitä on käytetty raa'asti hyväksi.

Tärkeimmät syylliset voidaan nimetä heti:
1) tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari ja muut poliisit, jotka hieroivat Aueria vastaan seksuaalirikosjutun kostoksi siitä, etteivät heidän todisteensa kestäneet murhajutussa,
2) syyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto, jotka syyttivät täysin kelvottomien ”todisteiden” nojalla,
3) lääkäri Minna Joki-Erkkilä, jonka asenteelliset ja tarkoitushakuiset lausunnot ohjasivat jutun kohti fiaskoa,
4) sijaisvanhemmat, jotka painostivat armoillaan olleita lapsia sepittämään valheita.

Alleviivaan, että lasten kertomusten mahdottomuus oli selvästi nähtävissä jo heti esitutkinnan perusteella ja oikeudenkäynnissä. Näytön kelvottomuudesta on loistava yhteenveto psykologian professori Pekka Santtilan ja psykologian tohtori Katariina Finnilä 100-sivuinen lausunto, jossa myös kerrotaan uskottava syy siihen, miksi lapset sepittivät.

Koko oikeudenkäyntiaineisto määrättiin salaiseksi, mutta sain sen kaiken haltuuni. Luulin suomalaisen median tarttuvan tilaisuuteen ilomielin, mutta päätoimittajat juoksivatkin pakoon. Ainoa, joka lopulta uskalsi kriittisen artikkelin asiasta julkaista oli Hymy.

Hymyssä 1/2013 julkaistu artikkeli ”Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet” löytyy tästä. http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Media vaikeni tästä paljastuksesta yksimielisesti. Myös Helsingin Sanomat, jossa tärkein periaate on uskollisuus syyttäjälaitokselle.

Joten oikeastaan fiaskoon osaltaan syylliseksi voisi nimetä myös
5) median, joka jätti poliisien ja syyttäjien vallankäytön vahtimatta.

Media muuten vaikeni myös kostotoimista, joihin valtakunnansyyttäjänvirasto Hymyn artikkelin johdosta ryhtyi, media vaikeni siitä, että poliisi ja syyttäjät joutuivat väärentämään todisteita saadakseen kostonsa toteutettua, ja siitä, että he silti kokivat murskatappio Helsingin hovioikeudessa heinäkuussa 2018.

Ainoa 2000-luvun kunnianloukkausjuttu, jossa vastaajana on toimittaja, mutta josta media vaikeni on tämä: https://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Näin se kävi

Anneli Auer tuomittiin vuonna 2012 Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, ja 2013 Turun hovioikeudessa 7,5 vuodeksi vankeuteen lapsiinsa kohdistuneista törkeistä seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Jens Kukka sai 10 vuoden tuomion. Rikosten väitettiin tapahtuneen vuosina 2007-2008, joten ne olisivat alkaneet noin vuosi sen jälkeen, kun Auerin puoliso ja lasten isä Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan. Surma on edelleen selvittämättä.

Lapsista vanhin, väitettynä tapahtuma-aikana 9-10 vuotias, totesi jo heti esitutkinnan alkaessa kaikki seksuaalirikosväitteet sepitteiksi, joten poliisit ja syyttäjät pyrkivät osoittamaan hänet osalliseksi myös isänsä murhaan. Seksuaalirikosväitteiden ilmaantuminen kytkeytyykin murhajutun oikeuskäsittelyn vaiheisiin.

Ulvilan murha oli ollut pimeänä kolmatta vuotta, kun tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari vuonna 2009 otti Auerin pääepäillyksi. Hänen lähelleen solutettiin peitepoliisi ”Seppo”, joka raporteissaan tosin ivasi ja mustamaalasi Aueria, mutta ei löytänyt murhaepäilyä tukevia todisteita, ja kiitteli Auerin ja lasten hyviä välejä.

Auer vangittiin syyskuussa 2009 epäiltynä miehensä murhasta, ja tuomittiin siitä seuraavana vuonna elinkautiseen. Vaasan hovioikeus kuitenkin vapautti hänet vankilasta ennakoivasti toukokuussa 2011, ja kumosi käräjäoikeuden tuomion heinäkuussa. Vapauttavan tuomion jälkeen syyttäjille tarjottiin kertomuksia seksuaalirikoksista.

Kun isä oli kuollut ja äiti vangittuna, lapset otettiin huostaan, ja sijoitettiin aluksi laitokseen. Sittemmin sijaisvanhemmiksi tulivat v. 2010 Anneli Auerin veli ja tämän vaimo. Muut lapset kotiutuivat hyvin, mutta vanhimman lapsen kanssa sijaisvanhemmat eivät tulleet toimeen, ja hän muutti toiseen paikkaan jo parin kuukauden päästä.

Hovioikeuden vapautettua Auerin hän tietenkin pyrki tapaamaan lapsiaan, mutta veli esti sen hoidossaan olevien osalta. Sijaisvanhemmat muun muassa veivät lapset pitkälle merimatkalle, kauas äidistään. Uuden veneen ostoon oli ollut varaa, sillä lapset ”tuottivat” sijaisvanhemmille hyvin. Veli kertoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa heidän saavan kolmen lapsen hoitamisesta 9 000 euroa kuukaudessa. Puhtaana käteen. Erikoistaksa.

Elokuussa 2012 veli otti yhteyttä syyttäjiin, sanoen lasten esittäneen uusia väitteitä surmayöstä. Väitteisiin kuului myös ja varsinkin paisuva joukko seksuaalirikoksia ja pahoinpitelyjä; lisänä myös kertomuksia saatananpalvonnasta. Sijaisvanhemmat olivat puhuttaneet lapsia ja koonneet kertomuksia. He olivat johdatelleet ja manipuloineet lapsia antamaan perättömiä lausuntoja, huomauttivat jo Santtila ja Finnilä. He olivat uhkailleet ja painostaneet lapsia, tiedämme nyt.

Näillä tarinoilla syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan vuonna 2012 murhajutun käräjäoikeuteen, jossa Auer joulukuussa 2013 tuomittiin toistamiseen murhasta. Vaasan hovioikeus kumosi tämän tuomion helmikuussa 2015, ja valtio joutui sittemmin maksamaan Auerille lähes 600 000 € korvaukset aiheettomasta vangitsemisesta.

Samaan aikaan kuitenkin eteni seksuaalirikosjuttu, josta Auer ja ex-miesystävä tuomittiin kesäkuussa 2012 ja seuraavana vuonna hovioikeudessa.

Seksuaalirikosjuttu perustui käytännössä yksinomaan kolmen nuorimman lapsen kertomaan. Jutut olivat päättömän villejä, ja sisälsivät niin rajua väkivaltaa, etteivät pienet lapset olisi selvinneet sellaisesta hengissä. Vähintäänkin niistä olisi pitänyt jäädä muistoiksi luunmurtumia ja muuta, mutta mitään sellaista ei löytynyt tavattoman laajoissa ja perusteellisissa lääkärintutkimuksissa, joihin lapset alistettiin.

Ainoat somaattiset löydöt olivat pieniä arpia, joita poliisin luottolääkäri Minna Joki-Erkkilä etsi ja löysi ultraviolettilampun kanssa; ne olivat siis paljain silmin näkymättömiä. Näille löydöksille Joki-Erkkilä antoi lausunnoissaan tavattoman merkityksen, ja niitä hehkuttivat lausunnoissaan myös muut viranomaiset.

Huolettomasti sivuutettiin lapsille vuosina 2009 ja 2010 tehdyt lääkärintutkimukset, joissa oli tarkasteltu myös ihoa, joka oli siisti, ilman mainittavia arpia. Jos uudet Joki-Erkkilän löytämät arvet olivat todellisia, ne ilmeisesti olivat syntyneet myöhemmin, aikana, jolloin Anneli Auer oli istunut tutkintovankeudessa, miehensä murhasta syytettynä.

Huolettomasti sivuutettiin myös se arkitajunnalle ilmeinen seikka, kuinka paljon pieniä arpia löytyykään kaikilta, jos niitä erikoisvälineillä etsitään.

Seksuaalirikosväitteet olivat, jos mahdollista, vielä villimpiä. Niihin osalliseksi väitettiin myös lapsista vanhinta, tekohetkellä 9-10 vuotiasta. Hänellä väitettiin olleen ryhmäseksikimppa äitinsä ja Jens Kukan kanssa. On vaikeaa ymmärtää, kuinka kukaan aikuinen saattoi ottaa tällaista todesta.

Näillekään väitteille ei löytynyt muuta näyttöä, kuin nuorimpien lasten kertomukset. Lääkärintutkimuksessa tyttöjen todettiin olevan niin sanotusti neitsyitä, mutta Minna Joki-Erkkilä selitti, ettei havainto sulje pois sukupuoliyhdyntää. Pariin yhdysvaltalaiseen tutkimukseen viitaten hän kirjoitti lausuntoihinsa: "Immenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä".

Oikeuslääkäreiden näkemys kuitenkin oli, että he pystyvät luotettavasti selvittämään, onko nainen ollut elämänsä aikana yhdynnässä, vaiko ei. Nämä tytöt eivät olleet. Haastattelin vuonna 2012 Uudenmaan läänin entistä lääninoikeuslääkäri Martti Tenhua, joka oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä".

Tuomioistuimetkin arvostelivat voimakkaasti lääkärin lausuntoja, mutta silti niiden katsottiin tukevan syytteitä.

Tuomioistuimet hylkäsivät merkittävän osan tarinoista täysin mahdottomina. Ne hylkäsivät myös kaikki sellaiset syytteet, joissa väitettiin olleen, tai jossa saattoi olla ulkopuolisia todistajia. Vain ne syytteet menestyivät, joissa kuvatut teot olivat tapahtuneet pelkästään syytettyjen, ja neljän lapsen kesken. Lapsista vanhin totesi kertomukset sepitteiksi, mille ei annettu painoa.

Sillekään ei annettu painoa, että peitepoliisi ”Seppo” kehui Auerin ja lasten hyviä välejä, vuosi väitettyjen rikosten jälkeen. Eikä sille, että ensimmäisissä sijoituspaikoissa todettiin lasten tulevan huomattavan hyvin keskenään toimeen. Sitä olisi hyvin vaikea ymmärtää, jos äiti ja lapsista vanhin olisivat oikeasti osallistunut sellaiseen seksuaaliseen ja muuhun väkivaltaan, joita tarinat sisälsivät. Muutos lasten väleissä tapahtui vasta, kun heidät oli sijoitettu enonsa luo.

Kaksi aikoinaan tarinoita kertoneista lapsista perui jutut heti, kun he tulivat täysi-ikäisiksi, ja pääsivät pois enon luota. Nyt siis kaikki neljä lasta todistavat tarinoiden olevan sepitettä.

Miksi lapset sepittivät?

Lasten tarpeeseen sepittää antoivat professori Pekka Santtila ja tohtori Katariina Finnilä uskottavan selityksen. He kritisoivat voimakkaasti tehtyjä tutkimuksia, olivat hyvin ymmärtäväisiä lasten suhteen.

Finnilä ja Santtila muistuttavat, kuinka traumaattinen kokemus isän surmaaminen, vieläpä heidän omassa kodissaan on täytynyt lapsille olla. Sitä pahensi tapauksen jääminen pitkäksi aikaa selvittämättä.

Sitten äiti vangitaan ja tuomitaan isän murhasta. Lapset päätyvät enon sijaiskotiin, johon nuorimmat lapset ilmeisesti sopeutuvat hyvin. He ovat taas tutuissa oloissa. Vanhimman, murrosikää lähestyvän sisaren kanssa sijaisvanhemmat eivät kuitenkaan pärjää. ”Tämä joutuu lukuisten riitojen jälkeen muuttamaan pois. Sijaisvanhemmat ovat pettyneitä ja kokevat myös epäonnistumisen tunteita, minkä johdosta he omaksuvat erittäin negatiivisen asenteen [vanhinta] kohtaan, minkä he myös avoimesti välittävät nuoremmille sisaruksille”, Santtila ja Finnilä kirjoittavat.

Näin oli syntynyt perusta vanhimman sisaren demonisoimiselle.

”Kun lasten äiti vapautetaan murhasyytteistä ja tulee ajankohtaiseksi muuttaa hänen luo takaisin sekä lasten että sijaisvanhempien maailma romahtaa. Lapset eivät voi ymmärtää, että äiti voisi olla syytön ja he pelkäävät menettävänsä mukavan ja normaalin perhe-elämän, hyvä koulukaverit ja elämän, johon he ovat tottuneet. Sijaisvanhempien on vaikea sopeutua ajatukseen, että sijoitus ei ollutkaan lopullinen, kuten heille on sanottu ja mihin he ovat orientoituneet. Heidänkin on vaikea käsittää, että murhatuomio olisi ollut täysin virheellinen ja alkavat ajatella, että Anneli Auer sittenkin on syyllinen Jukka Lahden murhaan”, Santtila ja Finnilä kuvailevat.

Lapset olivat jo vuosia spekuloineet kuka isän tappoi. Laitossijoituksissa he olivat tutustuneet lapsiin, joilla oli kokemuksia seksuaalisesta ja muusta väkivallasta. Lisää seksuaalista aineistoa tarjosivat internetin pornosivustot. "Suurin osa kymmenvuotiaista lapsista on nähnyt pornoa internetistä. Osa katsoo sitä jopa päivittäin", tiedotti Väestöliitto marraskuussa 2012.

Niin alkoivat syntyä tarinat lasten kokemuksista, yhdessä sijaisvanhempien kanssa, Pekka Santtila ja Katariina Finnilä arvioivat. He osuivat oikeaan, vaikka eivät voineetkaan tietää kaikesta siitä sijaisvanhempien uhkailusta ja painostuksesta, joista lapset nyt kertovat.

Miksi Jens, miksi ei ”Seppo”?

Ensin perheessä vieraili Jens, hänen jälkeensä ”Seppo”. Joku nokkela saattaa kysyä, miksi lapset sepittivät tarinoita Jensin eikä ”Sepon” niskaan. Se on hyvä kysymys, mutta vastaus on helppo juttu. Auer ymmärsi lopulta, ettei ”Seppo” ole aito tapaus vaan syötti, poliisi. Hän kertoi myös lapsille ”Sepon” todellisen roolin. Eiväthän lapset ja sijaisvanhemmat tietenkään poliisia syyttäneet, kuka sellaista olisi uskonut.
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Näin rikolliset Porissa toimivat valehdellen, vietellen ja väärentäen. Ei Joutsenlahti mitään rakastunut ole, vaan valepukki Sontaoja itse fantasioi kauniista leskestä ajaessaan kesähelteessä 2007 Turkuun näyttämään Tannerin kuvaa, mutta himoitsemansa päiväkahvien sijasta saatuaan pelkkää presidenttiä kesäreissullaan, Sontis katkeroitui ja vannoi että kyllä Tapio tuon pihtarin vielä panee katumaan.
Pieni liekki kirjoitti:
Su Kesä 16, 2019 9:46 am
Anneli Auerin muistoja pidätysajalta 21.9.2009:
Jossain vaiheessa Jukka Harjunpää (kuulustelija, rikosylikonstaapeli) poistui, ja jäimme Tapio Santaojan (tutkija, rikosylikonstaapeli) kanssa kahden kesken. Hän kertoi lukeneensa päiväkirjani. "Sinulla on siellä paljon masentuneita päiviä", hän totesi ja jäi katselemaan minua odottavasti. Hänen katseensa henki myötätuntoa ja ymmärrystä.
Nyökyttelin vastaukseksi. Se oli totta.

TS oli sitä mieltä, että minulla oli jonkinlainen möykky sisälläni ja että minulle tulisi parempi olo, kunhan saisimme sen purettua. Hän auttaisi minua siinä. Kuin vakuuttaakseen minut hyvästä tahdostaan hän tuli vieläkin lähemmäs ja tarttui minua kädestä. TS kertoi tienneensä heti tavatessaan minut ensimmäisen kerran kesällä 2007, että olin murhannut Jukan tai ainakin olin osallisena siinä. Hän oli nähnyt sen minusta kokeneella poliisin katseellaan.
Tämän hän sanoi minulle hellästi ja pehmeällä äänellä.

TS tarjosi minulle vielä lisää todisteita, kun häilyin uskon ja epäuskon välillä. Yksi niistä kuulosti hyvin vakuuttavalta: TS:n kertoman mukaan koira ei ollut löytänyt pihaltamme minkäänlaista jälkeä, vaikka oli ollut hyvä ilma ja koira oli kokenut. Siispä kukaan ei ollut voinut poistua talosta. Mitään ulkopuolista henkilöä ei ollut koskaan ollutkaan.
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
Xerxes
Axel Foley
Viestit: 2214
Liittynyt: Ma Huhti 15, 2013 12:11 am

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Xerxes »

Itse tutkin tuota rikosta aikoinaan niin hyvin kuin osasin. Mielestäni totesin mm. että ainakaan AA ei murhannut miestään. Se ilmeni siitä hätäkeskus nauhoituksesta. Niinpä olen arvellut, että kyllä poliisikin sen tietää, vai onko siellä vielä sellaisia poliiseja jotka eivät osaa sitä päätellä. Eli arveluni oli, että syystä tai toisesta Porin poliisi ei halunnut, että tapaus selviää pohjiaan myöten. Syytä siihen voi vain arvailla. Minä kyllä olen sitä mieltä, että näin on, ei kai se ole rikos, jos minusta siltä näyttää. Se nyt elää omaa elämäänsä ja selviää mitä selviää. Mielenkiintoista seurata tätä viime vaihetta. Maksetaanko korvauksia ja kuinka paljon. Tämä on hyvin kummallinen juttu. Monet muut henkilöt ovat varmaan päätelleet samaan tapaan. Mielenkiintoista seurata miten korvaus vaatimus etenee? Tuskin juttu selviää pohjiaan myöten. Sitä ehkä ei haluta syystä tai toisesta.

Kuolemannaakka
James Bond (David Niven)
Viestit: 10813
Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Kuolemannaakka »

Päämiäs kirjoitti:
Pe Maalis 10, 2023 1:04 pm
Näin rikolliset Porissa toimivat valehdellen, vietellen ja väärentäen. Ei Joutsenlahti mitään rakastunut ole, vaan valepukki Sontaoja itse fantasioi kauniista leskestä ajaessaan kesähelteessä 2007 Turkuun näyttämään Tannerin kuvaa, mutta himoitsemansa päiväkahvien sijasta saatuaan pelkkää presidenttiä kesäreissullaan, Sontis katkeroitui ja vannoi että kyllä Tapio tuon pihtarin vielä panee katumaan.
Pieni liekki kirjoitti:
Su Kesä 16, 2019 9:46 am
Anneli Auerin muistoja pidätysajalta 21.9.2009:
Jossain vaiheessa Jukka Harjunpää (kuulustelija, rikosylikonstaapeli) poistui, ja jäimme Tapio Santaojan (tutkija, rikosylikonstaapeli) kanssa kahden kesken. Hän kertoi lukeneensa päiväkirjani. "Sinulla on siellä paljon masentuneita päiviä", hän totesi ja jäi katselemaan minua odottavasti. Hänen katseensa henki myötätuntoa ja ymmärrystä.
Nyökyttelin vastaukseksi. Se oli totta.

TS oli sitä mieltä, että minulla oli jonkinlainen möykky sisälläni ja että minulle tulisi parempi olo, kunhan saisimme sen purettua. Hän auttaisi minua siinä. Kuin vakuuttaakseen minut hyvästä tahdostaan hän tuli vieläkin lähemmäs ja tarttui minua kädestä. TS kertoi tienneensä heti tavatessaan minut ensimmäisen kerran kesällä 2007, että olin murhannut Jukan tai ainakin olin osallisena siinä. Hän oli nähnyt sen minusta kokeneella poliisin katseellaan.
Tämän hän sanoi minulle hellästi ja pehmeällä äänellä.

TS tarjosi minulle vielä lisää todisteita, kun häilyin uskon ja epäuskon välillä. Yksi niistä kuulosti hyvin vakuuttavalta: TS:n kertoman mukaan koira ei ollut löytänyt pihaltamme minkäänlaista jälkeä, vaikka oli ollut hyvä ilma ja koira oli kokenut. Siispä kukaan ei ollut voinut poistua talosta. Mitään ulkopuolista henkilöä ei ollut koskaan ollutkaan.
Sekin on muuten jännä juttu, mitä ehkä juuri kukaan ei tiedä, että Tannerin kuvan näyttäjä oli Santaoja, eikä Joutsenlahti. Joutsenlahti lähetti meilillä kuvan, josta kasvojen ylä- ja alaosat oli mustattu. Ja tämän takia hänet melkein erotettiin ja maine tuhottiin. Santaojasta ei ole kukaan puhunut mitään, vaikka hän kävi kuvaa näyttämässä livenä.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila".
www.shorturl.at/agoNS


”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Ulvilan Oikeusmmurhaskandaalien 20 rikollista tuomaria on tuomittava vankeuteen.
Päämiäs kirjoitti:
La Helmi 25, 2023 12:36 am
http://mikkoniskasaari.fi/node/305
Anneli Auerin oikeusmurhasta ovat vastuussa syyttäjät ja poliisit
Pe, 24/02/2023
Pauli Fabian https://www.facebook.com/mikko.niskasaa ... w&__tn__=R]-R
mutta syyttäjä ei juttua päättänyt vaan oikeuslaitos.
Enemmän kuin missään toisessa yhteiskunnan toiminnossa oikeushallinnossa on vallalla jumalkompleksi. Oikeusministeriössä ja Tuomioistuinvirastossa ei myönnetä minkäänlaista kehitystarvetta tuomarien asenteissa, osaamisessa tai ylipäätään ratkaisumalleissa.
Antti T. Leinonen esimerkiksi sanoi parisen vuotta sitten, että tuomareiden väärät päätökset olivat satunnaisia, vähälukuisia, tahattomia eikä niille mitään voinut.
Samanlainen asenne on ollut Tuomioistuinviraston Riku Jaakkolalla ja Pasi Kumpulalla.
Leinosen näkemys on täysin harhainen, ellei tietoisen epärehellinen. Oikeushallinto ei edes halua mitenkään selvittää asiakkaidensa mielipiteitä työnteon laadusta.
Meillä on päätöksenteon tutkijoita, jotka kertovat, että päätökset tehdään yleisesti ennen kaikkea tunteella päättäjän sisäisten, ehkä tiedostamattomienkin asenteiden ohjaamina.
Jos halutaan parantaa päätöksenteon laatua, täytyy pitää päättäjiä vastuullisina vähintään silloin, kun töppäily vaikuttaa tahalliselta - kun ei voi olettaa, että normaalijärkinen ihminen tekisi nähdyn kaltaisen päätöksen, jos olisi pyrkinyt esimerkiksi noudattamaan syyttömyysolettamaa ja edellyttämään selkeää näyttöä ja poissulkemaan muut mahdolliset selitykset kuin vastaajan syyllisyyden.
Jos ja kun kyse on tahallisesta virka-aseman väärinkäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, päättäjän tulisi saada lainmukainen sanktio eli viraltapano ja vankeusrangaistus.
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Palautetaan mieliin Ulvilan syyttäjän parodiahaastattelu 8v sitten pikkuKulli Kalmala paljastaa, miten valeraiskaustuomiot väärennettiin:
https://www.youtube.com/watch?v=9SWaTykbstk
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 525
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Re: Ulvilan surman todelliset rikolliset

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

En mää mittään Nattoo enkä Fuck35-velkkaa kaippaa.
Kaikkii syyllissii mää kaippaan hirttee!

https://kulttuurivihkot.fi/lehti/blogit ... a-medialle
Elias Krohn 17.02.2015
Näen tapauksessa kuitenkin myös laajempia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.
Olen seurannut tapausta siltä kannalta, mitä se kertoo poliisin, syyttäjälaitoksen, oikeuslaitoksen ja median toiminnasta Suomessa. En ole koskaan uskonut näiden instituutioiden erehtymättömyyteen, mutta Ulvilan tapauksen yhteydessä on ilmennyt eräitä seikkoja, jotka entisestään murentavat luottamusta täkäläisen oikeusvaltion moitteettomuuteen.
Esitän 9 ”syytekohtaa”, jotka liittyvät sekä murhan että seksuaalirikosjutun tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn. Ne kohdistuvat lähinnä poliisiin ja syyttäjiin lukuun ottamatta viimeistä, joka kohdistuu myös mediaan.

1) Poliisi johdatteli lapsia
Syyttäjät ovat pitäneet tärkeänä todisteena surman aikaan (joulukuussa 2006) 7-vuotiaan pojan viisi vuotta myöhemmin esittämää kertomusta siitä, miten hän kuuli omasta huoneestaan valmistautumisen veritekoon ja itse surman. Kertomus on samanlainen, jonka poliisi johdatteli hänet kertomaan jo kaksi vuotta aiemmin. Tuolloin poika oli vielä vastustanut johdattelua.

Tiettävästi vain parissa viestimessä sekä Lehdon dokumentissa on kerrottu suoraan, mikä oikeastaan on syyttäjien esittämä versio tapahtumien kulusta. Sen mukaan Auer ja perheen tuolloin 9-vuotias (!) tytär suunnittelivat ja toteuttivat surman yhdessä harjoiteltuaan sitä etukäteen useana yönä. Tämäkin perustuu äsken mainitun pojan samaiseen kertomukseen, jonka hän ensimmäisen kerran esitti sijaisvanhemmilleen heinäkuussa 2011, juuri sen jälkeen kun hovioikeus oli vapauttanut Auerin murhasyytteestä.
Kertomus ei näiltäkään osin ollut kuitenkaan alkujaan pojan oma. Ensimmäisen kerran senkin olivat esittäneet poliisit kuulustellessaan poikaa kaksi vuotta aiemmin.

Sittemmin pojan ja häntä nuorempien kahden lapsen kertomukset vain hurjistuivat: tavoitteena olisi ollut joukkomurha, jossa äiti ja vanhin tytär olisivat tappaneet isän lisäksi nuoremmat lapset ja isovanhemmat. (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/167)

Toisin kuin muut lapset, vanhin tytär on koko ajan johdonmukaisesti pysytellyt omassa, ulkopuolisen surmaajan teoriaa tukevassa kertomuksessaan ankarasta painostuksesta huolimatta. Väittämällä hänenkin olleen osallinen murhassa poliisit ja syyttäjät voivat kätevästi selittää tämän pois. Voi olettaa, että jos vanhin tytär olisi muuttanut kertomustaan toivotulla tavalla, hänen ei väitettäisi olleen osallinen murhassa. Väite tyttären osallisuudesta näyttäisi siis olevan eräänlainen kosto siitä, että hän ei taipunut muuttamaan kertomustaan, sekä informaatiosotaa tyttären mustamaalaamiseksi, jotta oikeudessa ei luotettaisi hänen sanomisiinsa.
Lehdon dokumentista selviää, kuinka sosiaaliviranomaiset johdattelivat vanhinta tytärtä kuulusteluissa muun muassa väittämällä varmuudella tietävänsä, ettei ulkopuolista surmaajaa ole voinut olla.

2) Lasten kertomuksia ei ole tarkasteltu kokonaisuutena
Sijaisvanhempien videoinneissa heinäkuussa 2011 lapset ensimmäisen kerran kertoivat myös seksuaalirikosväitteistä, joista Auer sittemmin tuomittiinkin. Tuomio tuli käräjäoikeudessa äänin 2-1 ja hovioikeudessa yksimielisesti. On kuitenkin merkillepantavaa, että läheskään kaikkia lasten kertomuksia oikeusistuimet eivät pitäneet uskottavina. Tällaisia olivat esimerkiksi jutut saatananpalvonnasta, eläinten uhraamisesta ja siitä, että uhreina olisi ollut myös kolme ulkopuolista lasta.

Käräjäoikeudessa vähemmistöön jäänyt tuomari korosti aiheellisesti, että lasten kertomuksia tulisi tarkastella kokonaisuutena. Jos osa niistä on selkeästi perättömiä, miksi luottaa sokeasti muihinkaan? Näin on erityisesti siksi, että näyttökin oli erittäin kyseenalaista. Esimerkiksi laajoissa magneettikuvauksissa ”ei löytynyt vähäisintäkään viitettä lasten värikkäästi kuvaamasta rajusta väkivallasta”, mainitsee Niskasaari. (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162). Yhden lapsen peräsuolen laajentumaa käräjäoikeus piti vahvana todisteena seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka kyseinen lapsi oli toistuvasti kärsinyt ummetuksesta ja lastenkirurgi Harry Lindahlin mukaan 99 prosenttia tällaisista tapauksista johtuu ummetuksesta.

Ongelmana on ollut myös seksuaalirikos- ja murhaselvittelyjen eriyttäminen, vaikka lasten kertomukset muodostavat myös tässä mielessä kokonaisuuden. (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/168)

Myöskään sitä ei ole huomioitu, mikä vaikutus kertomuksiin mahdollisesti oli sillä kontekstilla, jossa lapset ne esittivät. Konteksti oli se, että heidän äitinsä oli ensin tuomittu murhasta ja sitten vapautettu siitä. Lapset olivat asuneet sijaisvanhempiensa luona noin kaksi vuotta, mikä on pienelle lapselle pitkä aika. Epäilemättä he olivat jo kotiutuneet samaan aikaan, kun heidän äitinsä oli nimetty murhaajaksi. Ei ole mikään ihme, jos he eivät äidin vapauduttuakaan halunneet palata tämän luokse ja jos poika hädissään turvautui kertomukseen, jonka poliisit olivat hänelle aiemmin esittäneet. Kun vapauttava tuomio oli tullut, sijaisvanhemmat olivat vieneet lapset nauhurin kanssa purjehdusretkelle, jossa nämä sitten esittivät kertomuksensa. Sijaisvanhempien vaikutus kertomusten syntyyn oli siis myös keskeinen, ja heillä saattoi olla omat motiivinsa jatkaa elämää sukulaislastensa kanssa. He esimerkiksi saivat siitä Turun sosiaalitoimistolta korvauksia 8 000 euroa kuukaudessa, Lehdon dokumentissa kerrotaan.

3) Epäillylle valehdeltiin?
Dokumentista selviää, millaisessa tilanteessa Auerin väitetty ”tunnustus” tapahtui. Hänelle oli väitetty, että seuraavalla kuulustelukerralla hänellä pitäisi olla ”uutta kerrottavaa”, jotta hän voisi saada lapsensa takaisin. Naiivisti hän sitten esitti, miten tapahtumat olisivat voineet mennä niin että hän olisikin ollut syyllinen. Lupaus ei tietenkään toteutunut. Esitutkintalaki kieltää valehtelemisen epäillylle.

Dokumentissa Auer kertoo tapauksen itse, mihin voi suhtautua varauksella. Tiedossani ei kuitenkaan ole, että kertomuksen todenperäisyys olisi kiistetty. Valheellinen lupaus on todennettavissa, mikäli se on mukana tallennetuissa kuulusteluissa ja niiden pöytäkirjoissa.
Auerille ja puolustukselle valehdeltiin myös ainakin siinä, että valheenpaljastuskoetta ei tehtäisi. Sitä pidetään epäluotettavana, varsinkin siinä vaiheessa, kun murhasta on jo kulunut pitkä aikaa.

4) Salainen peitetoiminta
Peitepoliisi ”Seppo” ujuttautui Auerin perheeseen noin puoleksi vuodeksi vuonna 2009. Tällaisesta poliisin peitetoiminnasta on säädetty lailla vuonna 2001, ja se oli siis sallittua.
Peitetoiminnan sallimiseen liittyy vakavia ongelmia, jotka kuitenkin ovat laajemman keskustelun aihe. Tässä tapauksessa ongelmallisinta on ollut se, miten ”Sepon” raporttia käsiteltiin jälkeenpäin. Raportti puhui Auerin syyllisyyttä vastaan. Mikko Niskasaaren mukaan (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/165) Seppo parjasi raportissa Aueria monin tavoin, mutta siitä huolimatta kehui tätä äitinä. Mitään murhaepäilyjä tukevia seikkoja ei ollut löytynyt, eivätkä lapset – joiden ”Seppo” kertoo suhtautuneen häneen luottavaisesti – oireilleet siten kuin voisi olettaa, jos he tietäisivät äitinsä ja sisarensa surmanneen heidän isänsä. Niinpä syyttäjät salasivat raportin, ja puolustus sai sen käyttöönsä vasta Korkeimman oikeuden päätöksellä. Tuolloinkin Keskusrikospoliisi sai salata siitä osia, ja yleisöltä se salattiin edelleen kokonaan.
Jos peitetoiminnan käyttö ei olisi sattumalta tullut ilmi, raportti olisi jäänyt kokonaan käsittelemättä. Niskasaari pitää syyttäjien toimintaa esitutkintalain vastaisena. Laki vaatii ottamaan huomioon yhtä lailla epäilyä tukevan kuin sitä vastaan puhuvan aineiston.

5) Muihin tutkintahaaroihin ei palattu
Yksi ratkaiseva käänne jutussa tapahtui, kun selvisi, että rikospaikalta löydetty DNA kuuluikin keskusrikospoliisin tutkijalle. Tämä tarkoittaa, että paikalta ei ole löydetty mahdollisen ulkopuolisen surmaajan DNA:ta, mikä on vahvistanut teoriaa Auerin syyllisyydestä.

Asiassa on kuitenkin myös toinen ulottuvuus: kun aiemmin tutkittiin epäiltyjä ulkopuolisia tekijöitä, kuten kahta lähellä asunutta mieshenkilöä, tutkimukset jätettiin puolitiehen sillä perusteella, että näiden henkilöiden DNA ei täsmännyt rikospaikalta löydetyn DNA:n kanssa. Kun sittemmin selvisi, että rikospaikan DNA ei voinutkaan kuulua surmaajalle, tämä tutkimusten lopettamisen peruste poistui. Henkilöt oli vapautettu epäilyistä vääräksi osoittautuneella perusteella. Siitä huolimatta tutkimuksia ei aloitettu siinä vaiheessa uudelleen (toista tosin kuulusteltiin myöhemmin, ks. seuraava ”syytekohta”).

6) Todistajan mustamaalaaminen
Äsken mainitut kaksi lähistöllä asunutta henkilöä olivat olleet töissä Luvata Oy:llä (entinen Outokumpu Oy:n kuparituotetoimiala) ja tulleet sieltä irtisanotuiksi. Jukka S. Lahti vastasi Luvata Oy:llä henkilöstöasioista kuten irtisanomisista.

Ulvilalainen fysioterapeutti kertoi alkujaan jo vuonna 2007 toisen näistä miehistä olleen asiakkaanaan ja tunnustaneen hänelle Lahden murhan. Poliisi jätti tuolloin kertomusta kirjatessaan olennaisia kohtia pois. Fysioterapeutti vaati siksi murhan uuden käsittelyn yhteydessä uusia kuulusteluja, mihin lopulta viime kesänä suostuttiin myös Auerin asianajajan tätä vaadittua.
Fysioterapeutti mm. tiesi epäillyn soitelleen ennen surmaa lähistön talojen ovikelloja etsien Outokummussa työskenteleviä henkilöitä.

Uusien kuulustelujen tulos oli hyvin erikoinen: sen lisäksi että syyttäjät vapauttivat miehen epäilyistä – mikä toki saattoi olla perusteltua –, he ilmoittivat julkisuuteen tehneensä fysioterapeutista tutkintapyynnön, koska osa hänen kertomistaan asioista ei vastannut totuutta. ”Rikosnimikkeistä väärä ilmianto ja perätön lausuma viranomaismenettelyssä voivat tulla kyseeseen”, Kulmala kertoi Iltalehden mukaan. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081 ... 7_uu.shtml)

Tällainen on hyvin poikkeuksellista. Vakavissa, paljon julkisuutta saavissa rikosjutuissa, ilmaantuu yleensä jos jonkinlaisia epäluotettaviksikin osoittautuvia vinkinantajia, eikä heitä vastaan ole tapana tehdä tutkintapyyntöjä. Lisäksi mainitut rikosnimikkeet tulevat kyseeseen vain, jos teot ovat tahallisia. Fysioterapeutti ei ollut esittänyt kertomiaan asioita ehdottomana totuutena, vaan oli esimerkiksi maininnut mahdollisuuden, että hänen potilaansa oli puhunut omiaan. Jos vinkin antamisesta ja todistamisesta voi joutua näin helposti rikosilmoituksen kohteeksi, miten tällainen mahtaa rohkaista mahdollisia tulevia vinkkaajia, muissakin rikostutkinnoissa?

Vielä oudompaa kuitenkin seuraa: kun poliisi pian tutkintapyyntöilmoituksen jälkeen kutsui naisen kuulusteluun, aiheena ei ollutkaan epäilty väärä ilmianto tai perätön lausuma, vaan salassapitorikos. Vuotta aikaisemmin fysioterapeutin potilastietoja oli nimittäin joutunut vahingossa roskikseen, mistä joku oli tehnyt ilmoituksen poliisille. Poliisi ei ollut moisesta pikkuasiasta tuolloin nostanut juttua, mutta nyt aktiivisuus surma-asiassa ilmeisesti kostettiin nostamalla tämä uudelleen esiin. Syyttäjät myös valehtelivat julkisuuteen tutkintapyynnön aiheesta, mikäli tutkintapyyntöä väärästä ilmiannosta tai perättömästä lausumasta ei sittemminkään ole tehty.

Fysioterapeutin oli määrä tämän jälkeen esiintyä puolustuksen todistajana oikeudessa. Syyttäjät siis ilmeisesti pyrkivät epärehellisin keinoin mustamaalaamaan todistajan jo etukäteen.
(Lähde: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/191)

Näin toteaa lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen:
”– – oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa.

Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.”
(http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2014 ... iakas.html)

7) Kosto entiselle tutkinnanjohtajalle?
Murhan selvittelyihin liittyi kieltämättä outoja piirteitä jo alkuvaiheessa, jolloin tutkinnanjohtajana toimi Juha Joutsenlahti eikä Aueria epäilty murhasta. Aivan erityinen fiasko oli porilaisen näyttelijän vangitseminen. Poliisin jokseenkin mielettömänä teoriana oli, että näyttelijän olisi ollut tarkoitus surmata hänen työtään internetissä kritisoinut henkilö, joka asui naapurustossa, ja hän olisi erehtynyt talosta. Auer oli tunnistanut miehen, joskin varauksin, tunnistusrivistä. Tätä ennen Auerille oli Joutsenlahden määräyksestä lähetetty näyttelijän valokuva sähköpostitse.

Tämän johdosta Joutsenlahtea vastaan nostettiin syyte virka-aseman väärinkäytöstä, ja Satakunnan käräjäoikeus tuomitsikin hänet siitä sakkorangaistukseen.
Tuomiota voi pitää aiheellisena. Jyrki Virolainen piti asiaa vakavana ja katsoi, että poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria. (http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/10/640.html). Niskasaari puolestaan muistutti, että Joutsenlahden menettelyssä ei ollut mitään epätavallista. Tunnistusta tarjotaan yleensä yhdestä ainoasta valokuvasta, tunnistusrivejä käytetään harvoin ja silloinkin kun käytetään, epäilty erottuu usein liian selvästi muista henkilöistä. Virka-aseman väärinkäytöstä pitäisi siis syyttää ja tuomita lukemattomien muidenkin juttujen tutkinnanjohtajia, jos sille linjalle tosissaan lähdetään. (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/137)
Tosin Joutsenlahden erityisenä virheenä oli kaiketi se, että hän käytti sekä kuvatunnistusta että tunnistusriviä eikä jompaakumpaa.

Nyt tavoitteena taisi jälleen olla vain Auerin puolustuksen keskeisen todistajan uskottavuuden heikentäminen. Lienee selvää, että jos Joutsenlahti olisi ryhtynyt tukemaan Auer-epäilyjä ja seuraajiensa toimintaa, häntä vastaan ei olisi nostettu tällaista syytettä.
Virolainenkin totesi syytteen nostamisen ajoituksen oudoksi: asia oli ollut tiedossa jo pitkään, mutta syyte nostettiin siinä vaiheessa, kun juttua oltiin palauttamassa uudelle ”kierrokselle”.

8) Poliisilla ei saisi olla agendaa
Ulvilan surmajutun tutkinnan keskeinen käänne tapahtui sen jälkeen, kun tutkinnanjohtajaa oli vaihdettu vuonna 2008. Ensimmäisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden aikana Aueria ei epäilty murhasta. Uuden tutkinnanjohtajan Pauli Kuusirannan aikana tärkeimmäksi tutkintalinjaksi nostettiin Auerin syyllisyys. (Kuusiranta jäi eläkkeelle vuonna 2010, minkä jälkeen tutkintaa on johtanut Erik Salonsaari.)

Tutkintalinjan vaihtamisen syy on jäänyt ainakin itselleni hieman epäselväksi. Yksi käänne oli toki Auerin väitetty tunnustus, mutta jo sitä ennen pääpaino oli jostain syystä siirretty Auerin mahdolliseen syyllisyyteen. Julkisuudessa on luotu mielikuvaa, että alkuperäinen tutkinta olisi ollut suorastaan epäpätevää ja että siinä ei olisi huomioitu lainkaan sitä mahdollisuutta, että surmaaja olisi Auer. Tämä ei tiettävästi pidä paikkaansa. Surmapaikalle ensimmäisenä tullut tekninen rikostutkija Matti Mäkinen on kertonut tämänkin mahdollisuuden huomioimisesta – ja sen perustellusta poissulkemisesta. Lähtökohtaisesti voi ajatella, että surmapaikkaa alussa tutkineiden ammattilaisten arvioihin voi luottaa suuremmalla syyllä kuin sellaisten, jotka eivät olleet siellä tuossa vaiheessa käyneetkään. Toki Mäkisenkin arvioihin voi suhtautua kriittisesti, onhan kyse hänen oman työnsä laadusta. Oikeusjutun ensimmäisellä ”kierroksella” syyttäjät kuitenkin sivuuttivat kokonaan Mäkisen kuulemisen. (http://www.mikkoniskasaari.fi/node/190)

Mutta miksi tutkinnan suunta käännettiin Aueria kohti?
Vahvistamattomien tietojen mukaan tuolloinen poliisiasioista vastannut ulvilalainen sisäministeri Anne Holmlund (kok.) olisi vaatinut vauhtia jumiutuneeseen tutkintaan, mikä olisi osaltaan voinut vaikuttaa tutkinnanjohtajan ja tutkintalinjan vaihtamiseen.

Piti tämä paikkansa tai ei, on vaikea välttyä siltä vaikutelmalta, että juttuun on haluttu saada jokin ratkaisu. Paineet ovat olleet kovat ja vaihtoehdot vähissä. Helpointa on ollut palata Aueriin mahdollisena syyllisenä. Kukapa tutkinnanjohtaja haluaisi tutkimansa murhan, vieläpä laajasti julkisuudessa käsitellyn, jäävän pimeäksi. Voiko olla niin, että poliisin ja syyttäjien ammatillinen kunnianhimo tällaisissa tapauksissa paradoksaalisesti johtaa oikeusturvan heikkenemiseen?

Poliisilla (eikä esitutkintavaiheessa myöskään sitä ohjaavalla syyttäjällä) ei tietenkään saisi olla agendaa, vaan tutkinnassa pitäisi jo lainkin mukaan huomioida yhtäläisesti epäillyn syyllisyyden puolesta kuin sitä vastaankin puhuvat seikat.

9) Syyttäjien näkemykset ovat korostuneet mediassa
Lehdon dokumentissa syyttäjä Jarmo Valkama toteaa yleisellä tasolla, että syyttäjän on syytettävä jo silloin, jos syyllisyyden todennäköisyys on 50–60 prosentin luokkaa. Siis jopa silloin, jos epäilty on yhtä todennäköisesti syytön kuin syyllinen. Tätä Valkama ei sano, mutta on ilmeistä, että tällaisissakin tapauksissa syytettä ajetaan oikeudenkäynnissä eteenpäin 100-prosenttisella voimalla, eikä syyttäjän rooliin kuulu korostaa epävarmuustekijöitä. Näin kaiketi kuuluukin oikeudenkäynneissä olla – puolustuksen roolihan on vastaavasti päinvastainen, ja kyse on eräänlaisesta teesi–antiteesi-asetelmasta.

Mutta tuleeko tämä oikeudenkäyntien "roolipeli" mediassa riittävän selväksi? Mediahan syö viranomaisten kädestä. Journalisteilla on tapana pitää viranomaislähteitä kaikkein luotettavimpina. Luottamusta ei tunnu syövän edes se, vaikka he olisivat jo joutuneet viranomaisten huijaamiksi. Ilmeisimpiä esimerkkejä ovat Irakin sotaa edeltäneet joukkotuhoaseita koskeneet valheet.

Suomalaiset luottavat mielipidemittausten mukaan erityisen paljon poliisiin ja oikeuslaitokseen, ja tämä pätee varmasti myös suomalaisiin toimittajiin. Syyttäjä ja poliisit ovat siis lähteistä luotetuimpia, ja niiden esittämillä väitteillä on mediassa vahva asema. Harvassa ovat ne tutkivat journalistit, jotka ryhtyvät perusteellisesti niitä kyseenalaistamaan.

Puolustuksen teesit toki huomioidaan, mutta syyttäjien väitteistä (tässä tapauksessa esimerkiksi saatananpalvonnasta ja muista väitetyistä kauheuksista) saa parempia lööppejä. Puolustustakin heikommassa asemassa ovat tavalliset yksityishenkilöt. Kun viestimissä kerrottiin syyttäjien ilmoituksesta tehdä tutkintapyyntö Ulvilan jutussa vinkin antaneesta fysioterapeutista, uutisointi nojautui pelkästään syyttäjien kertomaan, eikä toista osapuolta kuultu. Tämä on hyvän lehtimiestavan vastaista, mutta kun viranomaiset ovat niin luotettavia... Tuskin voisi kuvitellakaan, että sama olisi tapahtunut toisinpäin: fysioterapeutti olisi väittänyt syyttäjien valehtelevan ja tämä väite olisi toistettu lehdissä yrittämättäkään tavoittaa syyttäjiä kommentoimaan asiaa. Voi jopa olla, ettei media olisi lotkauttanut korvaansakaan tällaiselle väitteelle.

Tällainen luottamus ja paneutuvan tutkivan journalismin puute johtaa helposti siihen, että aihetta luottamukseen on tulevaisuudessa entistä vähemmän, kun viranomaiset saavat syöttää julkisuuteen mitä tahansa journalistien puuttumatta asiaan.

Oikeuskäsittelytkään eivät tapahdu tyhjiössä, vaan mediassa luodut mielikuvat ja niiden kautta syntyvä ilmapiiri vaikuttaa myös tuomarien tajuntaan.
Tapauksesta löytyisi aihetta useampaankin "syytekohtaan", mutta tämä riittäköön tältä erää.

Kuolemannaakka kirjoitti:
Ke Heinä 26, 2023 11:09 pm
Olen tästä asiasta periaatteessa samaa mieltä, että tästä Ulvilan jutusta vastuullisten pitäisi saada rangaistus. Toki murhaajakin olisi hyvä löytää, mutta tietyt poliisit ja laiska ja osaamaton oikeuslaitos ovat tehneet tässä suuria rikoksia myös. He ovat tuhonneet kokonaisen suvun. Jos meillä jotkut ruuneperit heitetään virastaan kun todistivat aarnio-jutussa "väärin", niin miten pitäisi tuomita ihminen joka lavastaa syyttömän vuosikausien vankeuteen ja tuhoaa koko tämän suvun? Murhaaja ei tehnyt niin pahaa jälkeä todellisuudessa.

Suurimmat syylliset ovat
1) Tapio Santaoja, joka väärensi tutkimustulokset, jotka media siten esitteli kansalle virallisina tutkimustuloksina, ja joiden takia Auer kansalaisten silmissä tuomittiin. Vaikkakin hovi 2015 kaatoi kaikki nämä Santaojan rekot väärin tehtyinä. Kansalaisethan ei mitään pitkiä tuomioita jaksa lukea.
2) Tuija Niemi, joka todennäköisesti väärensi häke-nauhaa ja antoi siitä idioottimaisia lausuntoja joiden takia juttua pitkitettiin ja se aloitettiin uudelleen alusta. Hän oli hyödyllinen hölmö, jota Santaoja käytti hyväkseen.
3) Minna Joki-Erkkilä, joka epätieteellisillä menetelmillä ja epätieteellisellä maailmankatsomuksella varustettuna teki Auerista pedofiilin, koska se vahvisti hänen maailmankuvaansa, auttoi häntä kostamaan tyttärensä kuoleman ja nosti hänen uransa uudelleen nousuun.
4) Pauli Kuusiranta, jonka esimiehenä olisi pitänyt valvoa Santaojan töitä ja tajuta jutusta jotain, mutta hän oli laiska ja ylimielinen ja tahtoi vain nopeasti eläkkeelle niin, ettei yksikään juttu hänen aikanan jäisi ratkaisematta.
5) Media tietysti ehkä kaikkein suurin syyllinen, mutta heitähän ei koskaan vastuuseen saada. Samat roskalehdet muokkaavat ihmisten ajatuksia edelleen ja aina. Niin oikeudenmukaiseksi ei maailma mene että Iltalehti ja Ilta-Sanomat lakkautettaisiin.
6) Jarmo Valkama olisi voinut laittaa jutun poikki, mutta oli niin kyyninen omaneduntavoittelija, että voitto oli tärkeämpää kuin totuuden selvittäminen
7) Aivan pösilöt tuomarit. Hämmästyttävän surkeita tuomareita Suomessa käräjäoikeudessa! Tämmöset saa verovaroin korkeeta palkkaa, eikä kukaan valvo heidän työtään tai päätöksiään. Heitä ei voi Suomessa valvoa mitenkään, ovat täysin koskemattomia. Saavat tuomita tai olla tuomitsematta ihan miten itse lystäävät. Leipäpappeja, joilla on jo ennen oikeudenkäyntiä tieto, kuka on syyllinen. Sitten vaan luritellaan syyttäjän höpinät paperille, tai keksitään ihan omat. Juntikka, Santamaa, Nordström, ekojen käräjien älykääpiöt, Salpaoja ja se toinen muija.... eivät pysty erottamaan pikkulasten tarinoita todellisuudesta! Heitä viedään kuin litran mittaa, ja edelleen he vaan istuvat ja vetävät sitä hyvää palkkaansa. Kukaan ei edes nuhtele.
8 ) Kaikki jutussa hääränneet psykologit ja muut puoskarit. Tämä juttu on kyllä riisunut keisarilta vaatteet, kuinka monta aivan tyhjäpäistä höpöttäjää saa elantonsa siitä, kun poliisit eivät vaivaudu tekemään hommiaan. Tulee psykologitäti ja kertoo, kuka narraa. Tunnelukot aukeaa. Hyvää tarkoittavat hössöttäjät leikkimässä ihmismielen asiantuntijaa, ja lausunnot aina sitä, mitä poliisi tilaa.
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Vastaa Viestiin