Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja zem »

Vähän pidempi viesti - niitä näyttää olevan muistakin aiheista.

Eli Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissa, missä hän kritisoi KKO:n Auerin purkuhakemuksen hylkäystä https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot ... uerin.html:
1.Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä  ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.
Esimerkiksi Kirsti Uusitalo kirjoittaa kuitenkin väitöksessään Näytönarviointi ja näyttökynnys
lapsiin kohdistuneissa väkivaltaja seksuaalirikoksissa
(2014):
Koska lapseen kohdistuneissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa suoria todisteita on usein vain vähän, ovat aihetodisteet ja asiantuntija-arviot lapsen kertomuksesta tärkeitä todisteita. Asiantuntijalausunnot ja arviot on kuitenkin muistettava pitää vain todistusoikeudellisen luokittelun mukaisesti apuseikkoina, ei suorina todisteina tapahtumista.
Näiden näyttöarvo siis on rajattu verrattuna suoriin todisteisiin, mitkä hyväksikäyttötapauksissa kuitenkin usein puuttuvat. Tällöin jää ”sana vasten sanaa”, mikä lähtökohtaisesti on syyttömyysolettaman mukaisesti ratkaistava vastaajan eduksi. Käytännössä tämä näyttää usein unohtuvan – ”apuseikan” (luotettavuuslausunnon) ja asianomistajan sanan perusteella lsh-tapauksissa langetetaan useinkin langettava tuomio.

Tosin Päivi Hirvelä on todennut väitöksessään, että "lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498).”

Todistusharkinta siis "kiteytyy” luotettavuuden arviointiin – ja vieläpä ”ennen kaikkea”. Tämä virheellinen käsitys on siis korjattu Uusitalon väitöksessä - "apuseikka" tuskin voi "kiteyttää" ratkaiseva perusteen harkinnalle.

Samoin KKO.n päätöksessä Auerin valituksesta Hirvelän väitöksen käsitys on korjattu - tutkimusyksikön lausunnot ja ammattimaisesti suoritetut luotettavuuden arviot ovat
”kuitenkin” ja ”vain” apukeinoja asianomistajien luotettavuutta arvioitaessa:
Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa.
Toisaalta sen korostaminen, että luotettavuuslausunnot ovat todisteina statukseltaan ”vain apukeinoja” korostaa, millä alueella liikutaan: kun ei ole varsinaisia todisteita, joudutaan turvautumaan ”apukeinoihin”, mitkä ovat lähtökohtaisesti epävarmoja syyllisyyden osoittamisessa.

Siis kun todiste (lapsen kertomus) ei itsessään riitä, tarvitaan ”aputodisteita”. Sama
kuin todettaisiin, että rakennus ei pysy pystyssä ilman apu- tai tukirakenteita, mikä osoittaa alkuperäisen rakenteen heikkouden.

Kirsti Uusitalo tuo väitöksessä esiin Ruotsissa käytetyn ”kriteeristön tai luokittelun näytön riittävyysarviointiin lsh-rikoksissa” – nämä eivät siis ole asiantuntijoiden laatimien luotettavuusarvioiden kriteereitä, vaan oikeuskirjallisuuteen perustuvia "riittävyysarvioita”
syytteen hyväksymiselle.

Kriteereistä ensimmäinen:
asianomistajan kertomien tietojen merkittävä muuttuminen oikeudenkäynnin aikana puhuu syytöksen oikeellisuutta vastaan (konstanskriteriet), vaikka teon laatuun ja asianomistajan ikään nähden erityisen huomionarvoisia eivät ole aikaa, paikkaa ja tekokertojen määrää koskevien tietojen muutokset. Tällaisillekin muutoksille pitää kuitenkin vaatia hyväksyttävä selitys
Auerin hyväksikäyttötapauksessa kertomukset muuttuivat ainakin laajuudeltaan – murha-asiassa teonkuvaus palasi ”alitajunnasta” mieleen kuulemisesta toiseen. Liekö näin käynyt myös lsh-tapauksessa?

Tosin oikeudenkäynnin aikana ei mikään enää muuttunut, koska kertomukset oli nauhoitettu eivätkä lapset todistaneet oikeudessa vanhinta tytärtä lukuun ottamatta (tämän kertomuksessa ei ollut muutoksia) – nauhoittamisen aikana muutoksia taisi tapahtua, eli kertomukset laajenivat ja paisuivat kerrasta toiseen, mikä on tunnusomaista valemuistoille.

Toinen kriteeri:
jos asianomistaja on merkityksellisin osin antanut vääriä tietoja, on tällä vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin. Sama koskee annettujen tietojen ristiriitaisuutta (homogenitetskriteriet)
Ainakin murha-asiassa asianomistaja (poika) on antanut tietoja, mitkä eivät rikospaikkatutkimuksen valossa voi pitää paikkansa, mikä on todettu Hovioikeuden tuomiossa:
Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja
kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä.
Lsh-tapauksessa sen sijaan julkinen seloste katsoo luotettavuuden säilyneen huolimatta ”vääristä tiedoista”:
Jens Kukka ja Anneli Auer ovat väittäneet, että koska B, C ja D ovat osin kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistista tapahtumista ja seikoista, B:n, C:n ja D:n kertomukset ovat kokonaisuudessaan epäluotettavia.

Hovioikeus on B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta arvioidessaan ottanut huomioon tällaiset tapahtumat ja seikat (so. epätodennäköiset ja epärealistiset seikat, lisäys Zem).

Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistorian ja kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin. Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n kertomusten epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.
”Huomiotta jättäminen” on siis voitu tehdä meillä, Ruotsissa se ilmeisesti ei olisi käynyt
päinsä, koska väärillä tiedoilla on ”vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin”. Tosin pojan kertomuksen oikeudellisesti osoitettuja ”vääriä tietoja” murha-asiassa ei voitu ottaa huomioon lsh-asiaa päätettäessä, koska Hovin päätös ei tuolloin ollut vielä tullut - tähän Auer siis pyrki hakemaan muutosta.

Kolmas kriteeri:
merkitystä on sillä, että asianomistajan ilmoittamat seikat sellaisenaankin tuntuvat uskottavilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin merkityksellistä, onko hänen kertomuksensa teosta yksityiskohtainen (detaljkriteriet)
Varsin monet seikat pojan ja lasten kertomuksessa ovat sellaisia, että ne tuskin ”sellaisinaankin tuntuvat uskottavilta” - ajatellaan kertomuksia eläinuhrauksista ja saatananpalvonnasta, mitkä olisivat yhdistyneet lsh-rikoksiin. Mikä täyttää epäuskottavuuden kriteerit, jolleivät nämä? Myös Auerin lasten kertomusten ”kehittyminen ja paisuminen” viittaa valemuistoihin, minkä puuttumisesta Kirsti Uusitalo kertoo toisen tapauksen yhteydessä:
Hypoteesia valemuistoista olisivat tukeneet mielikuvitukselliset elementit, jollaisia lapsen kertomuksessa ei ollut esiintynyt. Lapsen kertomus ei myöskään ollut kehittynyt tai paisunut valemuistoille tyypillisellä tavalla. (S. 36)
Lisäksi kertomusten ”ylitarkkaa yksityiskohtaisuutta” pidettiin murha-asiassa yksikön lausunnossa valemuiston merkkinä:
Sen puolesta, että B:n muistikuvat ovat rekonstruktioita (muokkaantuneita) tai valemuistoja, joihin hän itsekin uskoo, puhuvat lausunnon mukaan seuraavat seikat: 1. B:n muistikuvissa on ylitarkkoja yksityiskohtia ja 2. B sanoo haastattelussaan, ettei hän ole ihan varma siitä, mitä yöllä oikeasti on tapahtunut, ja että hän ymmärsi jälkikäteen, miten asiat ovat menneet.
Yksityiskohtaisuus näyttää olevan siis yhtä lailla epäuskottavuuden kuin uskottavuudenkin indikoija. Tämä todetaan myös Kirsti Uusitalon väitöksessä:
Myös valemuistoon perustuva kertomus saattaa sisältää niin kutsuttuja luotettavuuskriteereitä, esimerkiksi yksityiskohtia, samalla tavoin kuin aito, itse koettua tapahtumaa koskeva kertomus. (S.32)
Neljäs kriteeri:
merkitystä on myös sillä, onko asianomistajalla motiivi väärien tietojen antamiselle tai onko tietojen antamiseen johtanut asianomistajan vilkas mielikuvitus tai huono psyykkinen tila (motiv för beljugande). Todellisuuden ja fantasian sekoittuminen voi olla seurausta myös johdattelusta, esimerkiksi vanhemman taholta huoltoriidan yhteydessä
Asianomistajilla on selkeästi ollut motiivi väärien tietojen antamiseen: julkisuudessa murhaajaksi leimatun äidin pelko, vieraannuttaminen sijaisperheessä sekä eristäminen, missä yhteys menneisyyteen ja sukulaisiin on pyritty katkaisemaan. Sittemmin vieraannuttaminen on pyritty muuttamaan lainsäädännöllä tuomittavaksi.

http://psyjuridica.com/mita-vieraannutt ... -lapselle/

Yllä mainitut seikat ovat muodostaneet hyvän kasvualustan äitiä ja tämän miesystävää koskeville kauhutarinoille.

Myöskään johdattelu ei näytä Auerin muistelmien valossa olevan poissuljettu:
Psykologit eivät saa esittää lapsille johdattelevia kysymyksiä. Sama ei tietenkään päde sijaisvanhempiin. Kun yksi lapsista oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin nimen, Tapio Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin nukkumajärjestelyistämme. Silloin ei tosin ollut vielä puhuttu mitään raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ihme, että Jenskin tuli pian mukaan kertomuksiin, kun hänen ilmestymisensä oli tilattu. (Murhalesken muistelmat, s. 246.)
Lapsella on todettu myös olleen vilkas mielikuvitus, minkä todistaa mm. murhayötä koskevan tarinan tuottaminen (tämä tieto ei kuitenkaan ollut lsh-päätöstä tekevien tuomareiden tiedossa, mikä sinänsä puoltaa uutta käsittelyä). Tosin KKO torjui argumentin yhdistämisestä – kyseessä ovat ”eri tapaukset”. Mutta ruotsalaisten kriteeristön mukaan tunnistettu ”vilkas mielikuvitus” heikentää todistuksen arvoa tuomion riittävyysarviossa.

Lisäksi lapsen psyykkinen tila on ollut huono, koska tämän on todettu saaneen paniikkikohtauksia, joiden yhteydessä tämä on hakannut päätään seinään:
- - ja sitten mä oon purkanu niit sellatti et mä oon hakannu päätäni, ja sitte ku on ollu jotain muutaki asiaa, niin sitten, sitten ku Minna on sanonu et se auttaa sitten ku kertoo sen niin sitten se auttaa paljon enemmin ku pään hakkaaminen nii.

Sitten ku mä oon kertonu mikä on harmittanu, niin sitte se on auttanu, nii mä oon ajatellu et täski asiassa se auttais sit ku kertoo. (Pojan kuuleminen 2011)
Tuskalliselle oireilulle on siis sijaisäidin ja terapian tuella tuella haettu ratkaisua puhumisesta, mikä on tuottanut huonon olon selitykseksi äidin ja isosiskon tekemän murhan sekä seksuaalisen hyväksikäytön biologisessa perheessä, eikä siis sijaisperheen oloja.

Viides kriteeri:
merkitystä on tavalla, jolla asianomistaja on antanut kertomuksensa, toisin sanoen sen luotettavuusvaikutelmalla (trovärdighet). Tältä osin arviointi on kuitenkin tehtävä varovasti, koska tällaiset arviot ovat hyvin subjektiivisia. Tähän liittyy myös kysymys asianomistajan luonteenpiireistä kuten mielikuvituksellisuudesta tai poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan
Kertomukset ovat syntyneet pitkien murha-asiaan liittyneiden kuulemisien jälkeen – so. tätä ennen mitään ei tullut ilmi spontaaneina lausumina muun puheen ohessa esim. kotona, koulussa tai muissa yhteyksissä. Myöskään sijaisvanhemmat eivät ole kertoneet ”poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan” eli esim. korostuneesti seksuaalisista puheista, piirustuksista, itsen tai toisten lasten koskettelusta tai viettelevästä käytöksestä aikuisia kohtaan.

Yliseksuaalisuutta ei näytä esiintyvän myöskään vanhemman lapsen aikaisemmissa sen paremmin kuin myöhemmistäkään piirustuksissa, joita on julkaistu mm. Auerin tai tytön omissa blogeissa sekä myöhemmin erinäisillä rikosfoorumeilla.

Kuuden kriteeri:
tiettyä merkitystä on myös sillä, miten asianomistaja on käyttäytynyt ja voinut tekoaikana ja sen jälkeen (offersymtom). Koska lapsen oireilu voi johtua myös muista syistä kuin rikoksesta, ei oireilulle voida antaa ratkaisuharkinnassa suurta merkitystä.
Väitetyn tekoajan jälkeen perheessä on ollut peitepoliisi, joka ei ole kertonut lasten oireilusta – oireilua on ilmennyt vasta sijaisperheeseen sijoittamisen jälkeen, jolloin oireilu tod. näk. johtuu ennemmin sijaisperheen oloista kuin sijoitusta edeltävistä oloista biologisessa perheessä.

Seitsemäs kriteeri:
tekninen ja lääketieteellinen selvitys voi tukea lapsen kertomusta.
Teknisen selvityksen ei voitu katsoa tukevan kertomuksia, mikä todetaan Hovin julkisessa selosteessa lsh-tapauksessa:
– syytteiden mukaan rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa. Useimmista niistä ei jää jälkiä. Rikoksissa käytetyt tekovälineet ovat olleet tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluvia tai joka tapauksessa helposti hävitettäviä.
Lääketieteellinen selvitys asiasta on käräjäoikeudessa todettu asenteelliseksi, minkä jälkeen selvitystä on korjattu:
Käräjäoikeuden käsityksen mukaan voidaan Joki-Erkkilän allekirjoittamien lausuntojen asenteellisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä pitää perusteltuna ja oikeutettuna. Kritiikin oikeutukseen ei vaikuta se, että Joki-Erkkilä on 25.5.2012 päivätyssä lausuntojen korjauksissa ja korjatuissa lausunnoissa peräytynyt eräistä aiemmissa lausunnoissaan esittämistä kannanotoista.
Jäljelle jääneen selvityksen ”löydökset” on selitettävissä muilla tavoilla – esim. pojan fisteli – kuin syytteessä mainituilla tavoilla lsh-rikoksesta kielivinä.

Yllä siis ruotsalaisten kriteeristö näytön riittävyysarviolle. Kirsti Uusitalon väitöksessä viitataan lopussa hyvin lyhyesti (kymmenellä rivillä) ”vastaajan oikeusturvaan”:
Vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen etusijalla?

Pääosin tarkasteltujen ratkaisujen perustelut on laadittu siten, että syntyy vaikutelma tasapainosta vastaajan ja asianomistajan intressien painottamisen kesken. Tuomioistuimet kuitenkin edelleen välttävät kannanottoa vastaajan kertomuksen todistusarvon punnintaan ja perustelutekniikka rakentuu pro et contra -argumentaation sijasta usein vain syytettä tukevien todisteiden arviointiin. Perustelujen kehittäminen tältä osin voisi vielä parantaa vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista. Sekä vastaajan että asianomistajan oikeusturvan toteutumisen kannalta suuria ongelmia ovat edelleen rikosprosessiin liittyvät prosessuaaliset kysymykset (oikeustapaukset 5 ja 13).
Siinä siis vastaajan oikeusturvaa koskeva osuus.

Auerin ja Kukan lsh-tuomion julkiset selostukset sen paremmin Hovin kuin KKO:n päätöksessä eivät ”paranna” edes ”vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista”. On etsitty vain syytettä puoltavaa aineistoa.

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja zem »

Lisäyksenä edelliseen postaukseen voisi vielä kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, kuinka
Päivi Hirvelän kanta - yhtenä KKO:n päätöksentekijöistä, ja ehkä keskeisenä
asiantuntemuksensa johdosta - muuttuu.

Väitöksessä hän siis katsoi, että
lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498, vahvennus ja alleviiv. Zem.)
Luotettavuusarvio on siis todistusharkinnassa keskeisellä sijalla. Sitten KKO:n päätös:
Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. (KKO:n ratkaisu, alleviiv. + ital. Zem.).)
Tämän muutoksen osalta Hirvelä et co. voivat vedota Kirsti Uusitalon Hirvelän omaa tuoreempaan väitöskirjaan Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuneissa väkivaltaja seksuaalirikoksissa (2014):
Koska lapseen kohdistuneissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa suoria todisteita on usein vain vähän, ovat aihetodisteet ja asiantuntija-arviot lapsen kertomuksesta tärkeitä todisteita. Asiantuntijalausunnot ja arviot on kuitenkin muistettava pitää vain todistusoikeudellisen luokittelun mukaisesti apuseikkoina, ei suorina todisteina tapahtumista.
Siis KKO:n päätöksen "vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta
arvioitaessa
" vastaa Uusitalon väitöksen "vain todistusoikeudellisen luokittelun mukaisesti apuseikkoina".

Mitä tulee Uusitalon lisäykseen, että lausuntoja ei tule pitää "suorina todisteina
tapahtumista", lieneekö kukaan moista erehdystä kuunaan tehnyt? Vaan kuka tietää suomalaisesta oikeuslaitoksesta...

Mutta Hirvelän takinkäännöstä nimenomaan tässä kohdassa voi pitää opportunistisena - tästä löytyi kätevä keino diskata Auerin tuomionpurkuhakemuksen yksi peruste (pojan kertomuksen epäluotettavuus), mitä kuitenkin esim. Jyrki Virolainen pitää blogissaan "uutena todisteena".

Opportunistisena siksi, että päätöksen tehnyt kolmikko KKO:ssa ei ota huomioon Uusitalon
väitöksen muita aspekteja. Väitöskirjassa esitetään, että kun todisteita arvioitaessa luotettavuuslausunnot ovat pelkkiä apuseikkoja, joihin tuomiota ei voi perustaa, niin
tuomiossa syyksiluettaessa on käytettävä yleistä oikeudellista kriteeristöä myös lsh-tapauksissa:
Ruotsissa asianomistajan kertomus ei sellaisenaan riitä syyksi lukevaan tuomioon,
vaan sen lisäksi vaaditaan jotain muuta kertomusta tukevaa näyttöä (stödbevisning)
- -
Ruotsissa on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella oikeuskirjallisuudessa kehitetty seuraava kriteeristö tai luokittelu näytön riittävyysarviointiin lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. (Uusitalon väitös, s. 25 - 26.)
Tätä kriteeristöä on siis käsitelty aiemmassa postauksessani - sen sijaan KKO:n päätöksessä
kriteristöä ei huomioida, vaikka Uusitalon väitökseen muuten melkein sana sanalta tukeudutaankin.

Ruotsalaisten kriteeristö takaa sen, että lsh-tapauksista ei tule ratkaisujen osalta oma
alalajinsa, missä tuomion kriteerit poikkeavat muusta oikeuskäytännöistä.

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja zem »

On vaikea uskoa todeksi, että Auerin valitusta ei ole otettu käsittelyyn niin huteran seikan perusteella, että ”oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.”

Ei ole lainkaan varmaa, että Turun hovioikeuden päätös olisi ollut langettava lsh-asiassa,
mikäli heille olisi esitetty Vaasan hovin vapauttava (äänestys)päätös murha-asiassa, minkä mukaan lasten kertomukset eivät ”miltään osin tukeneet Aueria vastaan ajettua syytettä".

Tuskin Turun hovi olisi voinut langettaa lsh-tuomiota samaisten lasten kertomuksiin perustuen.

KKO esittää kuitenkin varmoin äänenpainon olettamuksen:
Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO voi katsoa miten katsoo, mutta ei se voi tietää asiaa. Kun kuitenkin lsh-tuomion julkisessa selosteessa todetaan:
Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.
Murha-asiassa kuitenkin lapset ovat tähän kyenneet - lapset "jäivät kiinni" "vain" sen takia,
että kertomukset eivät "miltään osin" saaneet tukea rikospaikkatutkimuksesta. Hyvin
osittainen ja monitulkintainen oli muu tuki (fyysinen näyttö) lasten lsh-kertomuksillekin -
lähelle tullaan ilmaisua "miltään osin".

Ja eikö lsh-kertomuksissa muka ollut ristiriitaisuuksia? Eikö muuttumista? Eikö muuta syytä ”jäädä kiinni valehtelusta”. Turun hovioikeus "katsoi", että ei ollut.

Lisäksi mielestäni vanhinta lasta koskeva osuus julkisessa selosteessa - varsinkin vapauttavan murhatuomion jälkeen - vaikuttaa jokseenkin kelvottomalta:
A:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen. A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen lukuisat arpi- ja muut löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista, vaikka B:n, C:n ja D:n kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat kohdistuneet osaksi häneenkin.
A on todistanut valan velvoittamana oikeudessa - syytetäänkö häntä väärästä valasta?
Ja minkä ihmeen takia A:lla pitäisi olla selitys sisarusten arville? Joita ei erotettu muuten kuin UV-laitteilla? Onko hän "veljensä vartija"? Huh huh.

Pahinta on, että lapsitodistajat ovat selvittämättömän murhatapauksen tiimoilta edelleen virheellisiin luotettavuuslausuntoihin syyllistyneiden ja heidän yhteistyökumppaniensa - siis esim. poliisien (Santaoja), terpeuttien ja psykologien sekä sijaisvanhempien vaikutuspiirissä. Eli niiden, jotka eivät halua edes ratkaista Ulvilan surmaa, minkä Paatero on ilmoittanut "pannessaan kirjan kannet kiinni" - voidaanko muuten "panna kiinni" selvittämättömän murhan ollessa kyseessä? Toiveajattelua...

Tarvitsee vain ajatella, minkälaisen painostuksen kohteeksi tyttö joutui murha-asian kuulemisissa. Muut lapset tulevat elämään koko ajan samojen, todellisuutta oman etunsa
nimissä vääristävien tahojen paineen alla. Todennäköisesti heille on kehittynyt vakava
Tukholma-syndrooma.

Raiskausepäilyssä todistajan uskottavuus on tärkein asia, siis myös Auerin ja Kukan
asiassa, minkä myös KKO:n oikeusneuvos Päivi Hirvonen on väitöksessään todennut.

Kuvitellaan olisi tapaus, missä nainen O esittäisi herra X:n murhanneen herra Y:n, ja kävisi ilmi, että näin ei ole voinut olla. Eikö tämä vaikuttasi naisen väitteeseen, että herra X on myös raiskannut hänet toistuvasti vuonna z?

Eikö heräisi perusteltu epäilys, että naisella O on jotakin kaunaa herra X:ää kohtaan, kun tämä tehtailee syytteitä herra X:ää vastaan, mitkä eivät ainakaan kaikissa tapauksissa näytä pitävän paikkaansa? Eikö heräisi epäilys, että nainen on mytomaani?

KKO.n Aueria koskevan päätöksen mukaan ei.

Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

zem kirjoitti: Murha-asiassa kuitenkin lapset ovat tähän kyenneet - lapset "jäivät kiinni" "vain" sen takia,
että kertomukset eivät "miltään osin" saaneet tukea rikospaikkatutkimuksesta. Hyvin
osittainen ja monitulkintainen oli muu tuki (fyysinen näyttö) lasten lsh-kertomuksillekin -
lähelle tullaan ilmaisua "miltään osin".
Murhasta lapset puhuivat pelkkiä valheita, jotka oli helppo paljastaa kun tiedettiin muun aineiston pohjalta mitä todella oli tapahtunut. Seri asiassa ei mitään tapahtunutkaan vaan kaikki oli lasten keksimää tarinaa. Millä sen osoittaa vääräksi kuin ei ole todellisuutta johon voi rinnastaa! Kolme lasta keksivät vapaasti yhtenäisen tarinan ja se vei oikeudessa yhtenäisenä tapahatumien kulkuna. Olis todella mielenkiintoista saada lukea kuinka Manner tämän kohdan esitti KKOlle. Se ratkaisi sen, että Annelille ei annettu valitusoikeutta.

Old.Timer
Scooby-Doo
Viestit: 27
Liittynyt: Ti Syys 06, 2016 10:27 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja Old.Timer »

Sitaatti: "Ihmisillä on huomattava kyky olla näkemättä sitä, mikä on ilmeistä."

Tämä toteutuu erityisesti tilanteissa, joissa alkaa muodostua voimakas yleinen mielipide käsitellystä asiasta. Murhahaarassa Vaasan HO otti kuitenkin asian perusteellisesti. Konsensuskupla puhkaistiin tosiasioilla. Seksuaalirikoshaarassa kuplassa yhä eletään, koska pukaisijana toimivia faktoja ei ole (ei suuntaan eikä toiseen). Ihmeellinen oikeuslaitoksen kämmi, jota varmasti salaa hävetään, mutta ei uskalleta ryhtyä purkutoimiin. Kasvot menisivät, korvaukset olisivat suuria. Johtuisikohan ryhmädynaamisesta koheesiosta? Syyttäjät, tuomarit, tutkintaan osallistuvat muodostavat tuon kuplaa ylläpitävän verkoston, ovat samaa järjestelmää. Erimieliset koetaan epäsolidaarisina pesän likaajina. Kun faktoja ei ole, niin voidaan mielipiteistä valita mieluisimmat, ja yllä olevan sitaatin väite toteutuu. Mieluisinta Turun HO:n päätöksen aikoihin oli nähdä perheenäiti ovelana, kylmäverisenä, raakana murhaajana ja siis tunteettomana seksuaalirikollisenakin. Ennuste toteutti itsensä. Aloita vaikka <https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsens%C3 ... va_ennuste> artikkelista. Hieman perusteellisemmin <https://en.wikipedia.org/wiki/Self-fulfilling_prophecy>.

Nicht schuldig
Adrian Monk
Viestit: 2535
Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja Nicht schuldig »

Old.Timer kirjoitti:Sitaatti: "Ihmisillä on huomattava kyky olla näkemättä sitä, mikä on ilmeistä."

Tämä toteutuu erityisesti tilanteissa, joissa alkaa muodostua voimakas yleinen mielipide käsitellystä asiasta. Murhahaarassa Vaasan HO otti kuitenkin asian perusteellisesti. Konsensuskupla puhkaistiin tosiasioilla. Seksuaalirikoshaarassa kuplassa yhä eletään, koska pukaisijana toimivia faktoja ei ole (ei suuntaan eikä toiseen). Ihmeellinen oikeuslaitoksen kämmi, jota varmasti salaa hävetään, mutta ei uskalleta ryhtyä purkutoimiin. Kasvot menisivät, korvaukset olisivat suuria. Johtuisikohan ryhmädynaamisesta koheesiosta? Syyttäjät, tuomarit, tutkintaan osallistuvat muodostavat tuon kuplaa ylläpitävän verkoston, ovat samaa järjestelmää. Erimieliset koetaan epäsolidaarisina pesän likaajina. Kun faktoja ei ole, niin voidaan mielipiteistä valita mieluisimmat, ja yllä olevan sitaatin väite toteutuu. Mieluisinta Turun HO:n päätöksen aikoihin oli nähdä perheenäiti ovelana, kylmäverisenä, raakana murhaajana ja siis tunteettomana seksuaalirikollisenakin. Ennuste toteutti itsensä. Aloita vaikka <https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsens%C3 ... va_ennuste> artikkelista. Hieman perusteellisemmin <https://en.wikipedia.org/wiki/Self-fulfilling_prophecy>.
http://www.ardmediathek.de/tv/NACHTCAF% ... d=39311248

Yksi Saksan korkeimmista tuomareista Thomas Fischer keskustelee tuomionpurusta 2.12.2016 Nachtcafessa:

Ainut asia mitä me voimme tehdä, on tuoda ne perustelut esille niin rationaalisesti kuin mahdollista, jos joku sanoo, että olen vakuuttunut siitä, että syytetty on syyllinen, koska hän katsoi minua niin hävyttömästi, niin silloin voimme purkaa päätöksen. Koska silloin syy on mielivaltainen tai irrationaalinen. Tai jos tuomari ei pidä jostakin henkilöstä. Tämä tarkoittaa, että revisio-oikeus tarkastaa melko tarkkaan useimmiten. Se ei tutki vain muotoseikkoja vaan tutkii materiaalista sisältöä. Mutta revisio-oikeus ei tietenkään ole sillä tavalla lähellä tapausta kuin on ollut alempi oikeusaste.

Aina on kuitenkin olemassa jonkinlainen tuomarin oma arviointitila. Jos näette saman televisio-ohjelman tai jännärin, niin sadalla katsojalla on 12 eri mielipidettä, kuka on tekijä. Kaikki näkevät vaivaa todisteiden tulkinnassa ja näkevät ne eri tavalla. Siinä on olemassa virheen mahdollisuus. Virheet ovat jokaisessa järjestelmässä niin meillä kuin muuallakin sisään rakennettuina. Se ei ole pahaa tahtoa, vaan se seuraa rakenteista, joita ei tule edes ajatelleeksi.

Jos saman jutun kertoo uhrin näkökulmasta, se näyttää aivan toiselta. Eli asiat näyttävät eri perspektiivistä erilaisilta. Samalla tavalla joku toinen väittää, että onpa uskomatonta tällä tutkinnalla, että joku vapautetaan syytteistä. Nämähän ovat täysin uskottavia todisteita.

Tietenkin on niin, että poliisi tekee tutkintaa ja tekee loppupäätelmän tutkinnastaan, syyttäjät saavat poliisilta mapit ja tiedot ja syyttäjä sanoo, että poliisi tekee yleensä työnsä hyvin huolellisesti. He ovat voineet nähdä hyvin paljon vaivaa, ovat kuulustelleet kymmeniä todistajia, ovat tehneet kotietsinnän, ovat tehneet useita asiantuntijalausuntoja, ovat tutkineet jälkiä ja dna:ta, eiväthän he tätä nyt ole huvikseen tehneet ja näin se menee eteenpäin, syyttäjä katsoo papereita ja nostaa syytteen. Ja näin sanoo myös oikeus, tuskin syyttäjä on ilman mitään syytä nostanut syytteen. Siitä syntyy sellainen efekti, joka johtaa selvästi kohti tuomiota ja tämä täytyy nähdä aivan selvästi. Tuomareilla on kova vastuu astua vastustamaan tätä selvää linjaa, jota ei lausuta ääneen, mutta tuomari tietää sen olemassa olon, hänen täytyisi sitten oivaltaa, että ehkä kaikki onkin väärin.

Vastaväittäjä:

Silloin virhe ei ole oikeudessa vaan järjestelmässä. Mitä kovempi rikos on kyseessä, niin sitä todennäköisimmin päätetään jo alioikeudessa koko prosessin jatkosta.
Tuomaria ei kontrolloi kukaan. Esimerkiksi urheilussa katsotaan usein videoilta oliko tuomari oikeassa. Murhassa sitä ei tee kukaan. Siksi toiseksi vanhemmat tuomarit ovat sen tason ammattilaisia, että he tietävät mitä kannattaa kirjoittaa, jottei tuomiota koskaan purettaisi.

Tuomari Fischer:

Yleensä tuomarit huolehtivat siitä, että totuus tulee esille suurin piirtein samassa mittakaavassa kuin lääkärit huolehtivat potilaistaan. Aika harvan lääkärin mielestä se on yhdentekevää kuoleeko potilas vai ei.

Toimittaja:

Mitä pitäisi tehdä, jotta virheitä ei tapahtuisi?

Tuomari Fischer:

Me emme ole vuorokauden ympäri videovalvonnassa, emmekä siis tiedä kuka mitäkin tekee kulloinkin. Meidän täytyisi olla enemmän hereillä. Vain kontrollin, lisäinformaation, lisätyön ja lisäkoulutuksen sekä kriittisen oman työn tarkastelun kautta voidaan tunnistaa paremmin tällaisia virhelähteitä. Katastrofaalinen tapaus oli esimerkiksi se, että kokonainen perhe tunnusti tehneensä murhan ja tuomittiin oikeudessa. Uhri löytyi kuukausia myöhemmin autosta järvestä eikä hänestä löydetty mitään väkivallan jälkiä, hän oli ajanut vahingossa itse järveen.


Fischerin ajatus:
"Mikä on oikeudenmukaista se on ajankohdasta, yhteiskunnasta tai vain tilanteesta riippuvaista."

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja zem »

Saksassa tuomarit näyttävät NS:n viestien perusteella avoimesti ja julkisuudessa pohtivan
lsh-rikoksissa tapahtuneiden virheelllisten tuomioiden syitä - en ole nähnyt vastaavaa meillä.

Tutkimuksessa ja opinnäytetöissä asiaa on ainakin jonkin verran käsitelty. Ohessa ote
Salla Pyynyn opinnäytteestä syksyltä 2016:
Se, miksi moni löytämäni Suomea koskeva EIT:n päätös liittyy lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi johtua siitä, että koska asianomistajana on yleensä alle 15-vuotias lapsi, olisi hänen kuuleminen oikeudessa kohtuutonta lapsen nuori ikä ja kehitys huomioon ottaen. Kuitenkaan näissä tilanteissa vastaajalle ei ole annettu mahdollisuutta asianomistajan vastakuulusteluun, eikä vastakuulustelumahdollisuutta ole yleensä kompensoitu muuten kuin asiantuntijan lausunnolla asianomistajan kertomuksen uskottavuudesta. Omasta mielestäni asiantuntijan lausunto uskottavuudesta ei kompensoi tarpeeksi vastaajan oikeutta asianomistajan vastakuulusteluun. (Alleviivaus ja vahvennus Zem.)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1
Tätä ilmeisesti Auerinkin valitus EIT:een koski - eli sitä, että ei tarjottu vastakuulemismehdollisuutta. Valitusta ei sitten otettu käsittelyyn jonkin muotoseikan
tai myöhästymisen perusteella. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, sama tuomari kuin EIT:ssä eli Päivi Hirvelä oli torjumassa purkuhakeusta myös KKO:ssa.

Maallikosta tarve ylläpitää ilmeisen väärä tuomio Auerin lsh-syytteen kohdalla vaikuttaa
käsittämättömältä - kuka siitä hyötyy ja miten? Vahinko perheelle ja kärsimys leimaamisesta sen sijaan on suunnaton. Jonkinlaista sadistista vallankäyttöä?

Hirvelän kohdalla kiistanalainen tuomio ei liene ensimmäinen - jostain luin häiriköiksi
tai "ylimääräisiksi opponenteiksi" leimatuista henkilöistä oliko se hänen hänen väitöstilaisuudessaan (en nyt löydä linkkiä.)

Pyynön opinnäytetyössä pohditaan usean esimerkkitapauksen kautta juuri vastakuulemiskysymystä ja sitä miten se on välttämätön oikeus lsh-tapauksissa.
Jos tätä oikeutta on tarjottu, mutta vastaaja on kieltäytynyt käyttämättä sitä, tuomio
on voitu langettaa ja saada lainvoimaisuuden - ei muuten.
Oikeudesta vastakuulusteluun voidaan kuitenkin poiketa. Poikkeaminen voi tulla välttämättömäksi, jos kyseessä on poissaoleva todistaja tai anonyymitodistaja. Poissaoleva todistaja voi olla esimerkiksi sairastunut, kadonnut, pelkäävä tai kuollut. Anonyymeillä todistajilla on puolestaan hyvä syy olla paljastamatta henkilöllisyyttään ja siten jäädä pois oikeudenkäynnistä. Poissaolevien todistajien lausumiin tuomitsemisen kannalta suhtaudutaan tiukasti, jos lausumat ovat ainoita ja ratkaisevia todisteita. Asiaa kuitenkin tulkitaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi jäljempänä 4.2 luvussa esitettävä tapaus Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta antoi uutta tulkintaa ja määritteli tilanteita, joissa poissaolevan todistajan kirjattua lausumaa voitiin käyttää todisteena. (Hirvelä ym. 2013, 324–325.)
(Pyyny 2016, s. 35.)
Edellä mainittu poikkeustapaus netissä osoitteessa:

http://hudoc.echr.coe.int/webservices/c ... dmxsoxhwmd

En tosiaan ymmärrä, mitä palvelee Suomessa ilmeisesti tietoinen väärien tuomioiden
ylläpitäminen, mistä Auerin tapaus näyttää olevan vain yksi esimerkki.

Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

Valituskirjelmässä listataan seuraavat kymmenen kohtaa, jotka puolustuksen mukaan rikkovat Auerin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
1. Näytön arviointi

”Asiassa esitetty näyttö on arvioitu virheellisesti. Näytön arviointi ja tuomion perustelut ovat mielivaltaisia.”
2. Puheenjohtajan käytös ja esteellisyys

”Hovioikeuden puheenjohtaja Simolan epäasiallinen käytös ja esteellisyys.”
3. Peitepoliisin raportteja salattu

”Peitepoliisin raportteja ei puolustuksen pyynnöstä huolimatta esitetty kokonaan.”
4. Ei kuultu asiantuntijoita

”Käräjäoikeus ei ole nimittänyt asiaan psykologian asiantuntijaa. Käräjäoikeus ei ole nimittänyt asiaan lääketieteellistä asiantuntijaa.”
5. Oikeus ei jalkautunut

”Käräjäoikeus ei tehnyt katselmusta [tapahtumapaikalle].”
6. ”Editiovaatimuksen hylkääminen.”

Editiovaatimus tarkoittaa sitä, että jutun toinen osapuoli pyytää toisen asiakirjoja esille.
7. Puolustus vaati uutta tutkimusta - ei suostuttu

”Oikeuslääketieteellisen asiantuntijan tekemän uuden [nimi peitetty] tutkimuksen vaatimuksen hylkääminen.”
8. Puolustuksen kysymykset ohitettiin

”Puolustuksen [nimi peitetty] esittämiä kysymyksiä jätettiin kysymättä sekä puolustuksen esittämiä kysymyksiä estettiin ja rajattiin.”
9. Puolustuksen asiantuntijat ohitettiin

”Puolustuksen nimeämiä asiantuntijatodistajia ei ole kohdeltu tasaveroisesti syyttäjän nimeämien todistajien kanssa, eikä puolustukselle aiheutuneita kustannuksia korvattu.”
10. Tuomareilla oma linja

”Tuomio ei vastaa oikeuskäytäntöä Suomessa.”

Seksuaali- ja väkivaltarikossyytteitä on käsitelty täysin salaisesti ja erillään Ulvilan murhajutusta. Nyt esiin nostetut väitetyt puutteellisuudet ovat osin kuitenkin hyvin samantyyppisiä kuin Ulvila-jutussa, jossa hovioikeus päätyi hylkäämään syytteet.

Nicht schuldig
Adrian Monk
Viestit: 2535
Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja Nicht schuldig »

zem kirjoitti:Saksassa tuomarit näyttävät NS:n viestien perusteella avoimesti ja julkisuudessa pohtivan
lsh-rikoksissa tapahtuneiden virheelllisten tuomioiden syitä - en ole nähnyt vastaavaa meillä.

Maallikosta tarve ylläpitää ilmeisen väärä tuomio Auerin lsh-syytteen kohdalla vaikuttaa
käsittämättömältä - kuka siitä hyötyy ja miten? Vahinko perheelle ja kärsimys leimaamisesta sen sijaan on suunnaton. Jonkinlaista sadistista vallankäyttöä?

En tosiaan ymmärrä, mitä palvelee Suomessa ilmeisesti tietoinen väärien tuomioiden
ylläpitäminen, mistä Auerin tapaus näyttää olevan vain yksi esimerkki.
Tähän liittyy aika hauska juttu, parasta kertoa.

Tuomari Fischer sanoi ensisanoikseen ohjelmassa, että jos hän olisi tiennyt ketä paikalla on, hän olisi perunut osallistumisensa ohjelmaan. Tarkoitus oli keskustella ”yökahvilassa” oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Ohjelmaan oli nimittäin kutsuttu rouva Darsow. Tuomari kertoi, että hän oli ollut tapaus Darsowissa revisio-oikeudessa (meidän korkein oikeus) päättämässä purkuhakemuksen hylkäämisestä yhdessä muiden kanssa.

Kerron ensin lyhyesti tapauksen Darsow, jonka rinnalla tapaus Ulvilakin kalpenee.

Lukekaapa tämä tarina:

Nuori pari noin 24 vuotiaat muuttavat rivitaloon asumaan. Joitakin kuukausia myöhemmin he soittavat ilmeisesti lapsellisuuttaan poliisin paikalle, koska naapurista kuuluu huutoa. Naapurissa asuu vanhempi pariskunta yhdessä vammautuneen aikuisen lapsensa kanssa. Ilmeisesti tämä vammainen lapsi oli sitten huutanut ja siellä oli jotenkin riidelty. Pariskunta elää hyvin eristyksissä, eivätkä he ota kontaktia muihin naapureihin.

Nuori pari Darsow jatkavat sitten elämäänsä samassa rivitalossa ja saavat kaksi lasta ja vaimo on raskaana kahdeksan vuotta myöhemmin. Eräänä päivänä raskaana oleva rouva Dasow lähtee lastensa kanssa käymään vanhempiensa luona. Herra Dasow jää kotiin hoitamaan asioitaan. He ovat molemmat noin 32 vuotiaita ja nyt naapurissa oleva vammainen lapsi on 37 vuotias ja hänen vanhempansa ovat jo pitkälti yli kuusikymppisiä.

Kun vaimo on kylässä vanhempiensa luona lasten kanssa, naapurin mies (se yli 60 vuotias) lähtee viemään roskia kello 4 yöllä ja avaa oven. Oven edessä on mies aseen kanssa ja hän ampuu naapurin miehen ja kulkee makuuhuoneeseen ja ampuu nukkuvan vaimon ja sen jälkeen menee vammaisen luokse ja ampuu hänet, mutta hän jäi ainoana eloon ja harhaili sitten vuorokauden talossa ja lopulta oli mennyt ulos ja romahtanut maahan, jolloin joku näki hänet.

Nyt vaimo Darsow tuli takaisin kotiin lasten kanssa ja poliisit veivät Darsowin miehen kuulusteluun kuten ilmeisesti muitakin naapureita. Sitten ei tapahtunut ensin mitään kummallista. Paikalla oli 17 rikostutkijaa ja alkoi hirvittävä ajojahti tekijän löytämiseksi.

Jotain meni alusta alkaen perusteellisesti pieleen ja vuotta myöhemmin eräänä aamuna herra Darsow ajoi autolla päiväkotiin viemään lapsiaan, kun poliisin ”karhuryhmä” iski näyttävästi keskellä katua ja pidätti miehen lasten ja katselijoiden silmien edessä.

Sitten alkoi hyvin kummallinen oikeudenkäynti, jossa ei oikeastaan ollut mitään järkeä. Poliisit noutivat miehen sotilasnutun jostain kaapista, koska he olivat saaneet tietoonsa, että Darsowin mies oli käynyt vapaaehtoisesti armeijan (Saksassa ei ole yleistä armeijapakkoa ja armeijan käy vain melko harva ihminen). Joten siitä pääteltiin, että hän osaa ampua. Nyt tästä nutusta oli löytynyt ruutijäämiä, koska hänellä oli ollut takki päällään, kun armeijassa oli ammuttu. Seuraavaksi hänen työpaikaltaan löytyi yleiseltä koneelta tietoa miten rakennetaan äänenvaimennin aseeseen, josta vedettiin johtopäätös, että tämä on raskauttava todiste. Sattumalta Darsow oli turvallisuusalalla töissä, jossa oli useita muitakin, jotka olivat työnsä puolesta kiinnostuneita etsimään tietoa äänenvaimentimista.

Motiivi tälle Darsowille teloittaa naapurinsa olisi ollut 8 vuotta sitten tehty poliisisoitto, josta kävi ilmi oikeuden mukaan se, että naapurit olivat ”häirinneet” Darsoweita. Ja nyt sitten miehellä olisi kilahtanut päässä ja hän olisi päättänyt tappaa naapurinsa.

Kertomus on täysin järjetön ja jo pelkästään sen takia mahdoton, että jos hän olisi ”kilahtanut” hän ei olisi suunnitellut tekoa (etsinyt tietoa internetistä). Lisäksi hänellä ei ollut asetta. Hänen vaimonsa oli raskaana. Hänellä ei ollut mitään väkivalta taustaa.
Hänet tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen, eikä hän vapaudu kuin aikaisintaan 25 vuoden kuluttua, jos jotain ei tapahdu. Hän istuu jo neljättä vuotta vankilassa.

Luulen, että tässä tapauksessa kysymys oli siitä, että 17 rikostutkijaa etsi syyllistä eikä löytänyt häntä, joten kaikki ”jäljet” johtivat sitten Darsoweihin. Nyt vaimo taistelee miehensä puolesta.

Nyt jos palataan tähän ohjelmaan, jossa tuomari Fischer esiintyi, nauroin todella makeasti. Se oli niin koomista, kun tuomari Fischer on noin 150 kiloinen mies ja tämä rouva Darsow hieman hiirimäinen, nyt vielä hameen helmassakin oli sopivasti röyhelöä ja siinä hän istui suuret silmät kohdistettuina tähän tuomarinjärkäleeseen. Oli kyllä toimitukselta täysin tarkoituksellista laittaa nämä kaksi tietämättään samaan ohjelmaan.

Tuomari väitti ensin, että hän ei muista koko tapauksesta mitään. ”Ihan totta, en muista tästä tapauksesta mitään, käsittelemme 600 tapausta vuodessa.”

Tosin juttu ei voi pitää paikkaansa, koska tapaus Darsow on erittäin tunnettu tapaus, jota on käsitelty televisiossa ennenkin ja josta on kirjoitettu paljon.

Mutta se mitä tuomari sanoi, oli kyllä todella mielenkiintoista. Hän yksinkertaisesti todisti julkisuudessa, että on olemassa sellainen mekanismi, joka johtaa tuomioon melkein väistämättä, jos riittävä määrä ”esityötä” syyttäjältä ja poliiseilta on suoritettu. Jos on riittävä määrä asiantuntijalausuntoja, todistajia. Syntyi melkein tunne, että määrä ratkaisee eikä sisältö.

Mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska on varmasti helpompaa pitää yllä illuusiota, että syytetty on oikeasti syyllinen ja kaikki on huolellisesti tutkittu kuin myöntää, että kaikki olikin turhaa?

zem
Rico Tubbs
Viestit: 1217
Liittynyt: Pe Marras 16, 2012 4:41 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja zem »

KKO:lla on ennakkopäätöksiä lsh-tapauksista, joissa asianomistaja ei ole voinut ikänsä
vuoksi toimia todistajana oikeudessa, yksi vuodelta 2014 esim. ositteesssa

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakk ... 95714.html

Lapsi on ollut tekoaikaan vain 1 -3 vuoden ikäinen, ja hyväksikäyttö on päätelty lapsen
käyttäytymisen ja tämän spontaanien ilmaisujen perusteella.

Korkeimman oikeuden johtopäätöksissä todetaan mm.
64. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohta 5) lausunut rikoksen syyksilukemisen edellyttävän, että tuomioistuin näyttöä kokonaisuudessaan harkittuaan katsoo, ettei syytetyn syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä (myös esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2013:27 ja 2013:77). Näyttökynnys seksuaalirikoksissa ei ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka välittömän ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. (Alleviiv. Zem.)
Langettavan tuomion perusteluissa todetaan:
65. Asiassa esitetty selvitys B:n hyväksikäytetyksi joutumiseen viittaavista puheista ja hänen vakavasta oireilustaan tukee syytettä. Merkityksellistä on yhtäältä se, että B:n ensimmäiset tällaiset puheet ovat olleet oma-aloitteisia ja yllättäviä, ja toisaalta se, että hänen myöhemmät puheensa ovat puolestaan olleet samansuuntaisia sanottujen ensimmäisten lausumien kanssa. (Alleviiv. Zem.)
Auerin tapauksessa "oma-alotteisia" ja "yllättäviä" puheita ei ole ollut. Perheessä ollut peitepoliisi sen paremmin kuin sijaisvanhemmat eivät ennen syksyä 2011 ole rekisteröineet
ikään nähden poikkuksellisia viittauksia seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vaikuttaa esim. Santaojan "nukkumajärjestelyihin" liittyvien kysymysten perusteella, että lapsia on johdateltu
aihepiirin pariin, mahdollisesti utelemalla.

KKO:n ennakkotapauksen tuomiosta 2014:
B:n yliseksuaalinen käyttäytyminen on ollut poikkeuksellisen voimakasta ja jatkunut sellaisena useita vuosia ja jatkuu, tosin lievempänä, edelleenkin. Lapsen iälle epätyypillisen seksuaalisen ja alatyylisen kielenkäytön esiintyminen samassa yhteydessä antaa vahvaa tukea muulle näytölle seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Jälleenkään sen paremmin peitepoliisi kuin sijaisvanhemmat tai koulun ja päiväkodin piirissä työskentelevät eivät ole väitetyistä rajusta hyväksikäytöstä huolimatta raportoineet yliseksuaalisesta käyttäytymisestä yhdenkään Auerin lapsen kohdalla. Ainakaan sellaisesta
ei mainita sen paremmin KKO:n kuin hovinkaan selosteissa, vaikka ennakkopäätöksessä yliseksuaalinen käyttäytyminen oli yksi ratkaisevista kriteereistä langettavalle tuomiolle.

Ennakkopäätösken langettavan tuomion kriteerit on koottu loppuun:
Kokonaisuutena arvioiden B:n oma-aloitteiset kertomukset hyväksikäytöstä, hänen käyttäytymisensä ja opittu alatyylinen sanastonsa eivät selity hyväksikäyttöön liittymättömillä seikoilla. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että B on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Esitetty näyttö viittaa vahvasti myös siihen, että hyväksikäyttötekoja on täytynyt olla useita.
Auerin lapsilla ei ole esiintynyt oma-alotteisia ja yllättäviä kertomuksia tai "alatyylisiä"
puheita tekojen jälkeisenä aikana eikä myöhemminkään - vaikka nämä ovat juosseet
mielensä mukaan naapurustossa, tällaisesta ei kukaan ole kertonut. Varmasti olisi kertonut kuultuaan lsh-syytteistä.

Toisaalta syyttäjän käsitys miessukupuolen seksuaalisuudesta tuntuu ennakkotapauksessakin hieman omituiselta:
Ensi- ja turvakodin lausunnon mukaan A on vielä 23.6.2009 tavannut B:tä turvakodissa niin, että tapaaminen on ollut vain osittain valvottu. Tapaamisen yhteydessä A ja B ovat yhdessä B:n pikkusiskon kanssa poistuneet turvakodin ulkopuolelle syömään jäätelöä.
Syyttäjä on ilmeisesti katsonut, että myös tässä tilanteessa syytetty olisi käyttänyt tilaisuutta
hyväkseen - korkein oikeus ei katsonut tätä kuitenkaan näytetyksi.

Niin että oman lapsen kimpussa heti kun silmä välttää? En oikein ymmärrä asiaa, ja ehkä ei
pidäkään ymmärtää. Panee kuitenkin hieman epäilemään koko tapausta, missä syytetty on sentään ajanut asiaansa korkeimpaan oikeuteen asti.

Tässä tapauksessa "todistettu" hyväksikäyttö on ollut huomattavasti lievempää kuin
Auer/Kukan -tapauksessa eli
70. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on joulukuun 2008 ja 22.6.2009 välisenä aikana kosketellut 3-vuotiasta tytärtään B:tä sukupuolielimen ja peräaukon alueelta sekä saanut tämän koskettelemaan käsillään ja suullaan A:n sukupuolielintä.
Teko on siis lievempi mutta näyttö selkeämpi kuin Auer/Kukan tapauksessa, missä rankat
raiskaukset vailla vastaavaa näyttöä kuin ennakkotapauksessa. Vaikka tekojen toistuvuuden
ja niiden rankkuuden vuoksi "spontaania" näyttöä puheiden ja yliseksuaalisuuden osalta
olisi luullut Auerin ja Kukan osalta kertyvän.

Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

Kiinnostava esimerkki siitä kuinka täysin ilman minkäänlaista näyttöä ihminen voidaan tuomita Seristä. Tapauksessa on tuomio tullut kun katsotaan, että lapsen käyttäytyminen on seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se on vähän samaa kun joku tuomittaisiin varkaudesta kun hänellä on rahaa taskussa.

Lause "Merkityksellistä on yhtäältä se, että B:n ensimmäiset tällaiset puheet ovat olleet oma-aloitteisia ja yllättäviä, ja toisaalta se, että hänen myöhemmät puheensa ovat puolestaan olleet samansuuntaisia sanottujen ensimmäisten lausumien kanssa." sopii kyllä Auerin pojan keksimiin Seri-paljastuksiin. Ne tulivat ilmaisesti täytenä yllätyksenä, sen jälkeen kun pojan todistukset äidin syyllisyydestä isän murhaan eivät saaneet ätiä kalterien taakse. Pojalla oli siinä kova hätä kun oli hurjasti valehdellut äidiltään, jonka luokse hän olisi pitänyt muuttaa. Myöskin toistaminen oli "vakuuttavaa" Kolme lasten puhui saamaa perätöntä tietoa.

Marsii
Remington Steele
Viestit: 202
Liittynyt: Pe Huhti 11, 2014 11:39 am

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja Marsii »

Korkein oikeus antoi tänään ennakkopäätöksen KKO:2017:6 koskien ylimääräistä muutoksenhakua ja tuomion purkamista. KKO ei purkanut tuomiota. Päätös ei suoraan ole verrattavissa Auerin tapaukseen, mutta päätöksessä käy hyvin ilmi miten nihkeästi KKO suhtautuu lainvoiman saaneen tuomion purkamiseen.

Tapauksessa henkilö oli salakuljettanut maahan ainetta, joka hovioikeudessa tulkittiin lääkkeeksi (2012). Hovioikeuden tuomion jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin antoi ennakkoratkaisun (2014), jonka mukaan ainetta ei voidakaan pitää lääkkeenä. Henkilö haki hovioikeuden tuomioon purkua, koska hänen tekojensa kohteena ollut aine oli siis luokiteltu virheelliseksi lääkeaineeksi ja tuomio perustui väärään lain soveltamiseen.

KKO:n mukaan hovioikeuden tuomitsemisajankohtana lakia tulkittiin vakiintuneesti hovioikeuden tavoin. Lain sanamuoto mahdollisti lääkkeen käsitteen tulkitsemisen siten kuin hovioikeus oli tehnyt. Vasta kun hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi ja unionin tuomioistuin oli antanut ennakkoratkaisun, ristiriita lain soveltamisessa kävi ilmi. KKO ei purkanut tuomiota, koska sen mukaan tapauksessa ei ollut kyse oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetusta purkuperusteesta koskien ilmeisen väärää lain soveltamista. (Asia oli oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja hovioikeus tulkitsi lakia ''väärin'', mutta sillä oli oikeus siihen.)

Päätöksessä puhutaan myös tuomioistuimelle jätetystä harkinnanvarasta. Tämä pätee myös Auerin tapaukseen. Ylipäätään tuomiota ei pureta sillä perusteella, että näyttöä olisi ''tulkittu väärin'', koska tulkinta ja oikeudellinen harkinta tapahtuvat oikeastaan aina lain rajoissa eikä kyse ole sinänsä virheestä. Väärästä lain soveltamisesta tuomion purkuperusteena on yleensä kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Normaalissa muutoksenhaussa hovioikeus muuttaa käräjäoikeuden tuomiota, jos näyttöä on hovin mielestä tulkittu väärin, mutta lainvoiman saaneen tuomion purkamiselle korkeimmassa oikeudessa on tiukat laissa säädetyt edellytykset, joita KKO näyttää tulkitsevan vielä tiukemmin. Kirjoittivathan he Auerinkin päätökseen, että ''lainvoiman saaneet päätökset on tarkoitettu pysyviksi''.

Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

Auerin Serituomiosta ei KKO antanut valituslupaa, mutta Auerin vapauttavasta murhatuomiosta 2011 antoi. Mikä oli ero? Tietenkin, että Valtakunnan syyttäjä pyysi. Mutta KKOn perustelut erosivat myöskin Seri tuomion tilanteesta. Syyttäjä väitti, että murha oli tapahtunut täysin eri tavalla kuin se, mitä hän oli aikaisemmin tuonut oikeuteen. Jukka oli murhattu jo ennen kuin Hätäpuhelu soitettiin. todistus oli myös aivan uutta. Auerin poika kertoi yksityiskohtaisesti kuinka äiti ja vanhin sisar olivat suunnitelleet ja yhdessä suorittaneet murhan.

Seri tuomion purkamispyynnössä, siis ei valitusluvan hakemisessa, ei ollut mitään käänteen tekevää. Pari uutta asiantuntijaa oli hankittu, jotka kuitenkin kumoutuivat sillä, että syyttäjän asiantuntijain rintama oli entisestäänkin vahvistunut. Päätodistaja oli väitellyt tohtoriksi.

Todellisuudessa oli tutkittavana aivan eri rikos kuin jo lain voiman saaneessa Serituomiossa. sen avasi lain voiman saanut vapauttava tuomio murhasta. Sen perusteella olisi voitu nostaa esiin aivan uusi asia, nimittäin Auerin pojan rikollinen toiminta äitinsä saamiseksi vankilaan ja häntä siin avustaneet kasvatti vanhemmat. Se muistuttaa tilannetta jossa valituslupa edellisestä murhatuomiosta annettiin. Tässä tutkimuksessa kuulustelu olisi kohdistunut kasvatus vanhempiin ja kolmeen lapseen. Ainakin Auerin poika oli jo sen ikäinen, että häntä olisi voitu kuulustella. Kasvatusvanhemmilta olisi tiukattu miksi he veivät valheellisen aineiston murhasta syyttäjälle ja näin saivat käyntiin valitusluvan.

ruffe
Lauri Hanhivaara
Viestit: 135
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2013 2:32 pm
Paikkakunta: Pori

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja ruffe »

Marsii kirjoitti:Korkein oikeus antoi tänään ennakkopäätöksen KKO:2017:6 koskien ylimääräistä muutoksenhakua ja tuomion purkamista. KKO ei purkanut tuomiota. Päätös ei suoraan ole verrattavissa Auerin tapaukseen, mutta päätöksessä käy hyvin ilmi miten nihkeästi KKO suhtautuu lainvoiman saaneen tuomion purkamiseen.

Tapauksessa henkilö oli salakuljettanut maahan ainetta, joka hovioikeudessa tulkittiin lääkkeeksi (2012). Hovioikeuden tuomion jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin antoi ennakkoratkaisun (2014), jonka mukaan ainetta ei voidakaan pitää lääkkeenä. Henkilö haki hovioikeuden tuomioon purkua, koska hänen tekojensa kohteena ollut aine oli siis luokiteltu virheelliseksi lääkeaineeksi ja tuomio perustui väärään lain soveltamiseen.

KKO:n mukaan hovioikeuden tuomitsemisajankohtana lakia tulkittiin vakiintuneesti hovioikeuden tavoin. Lain sanamuoto mahdollisti lääkkeen käsitteen tulkitsemisen siten kuin hovioikeus oli tehnyt. Vasta kun hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi ja unionin tuomioistuin oli antanut ennakkoratkaisun, ristiriita lain soveltamisessa kävi ilmi. KKO ei purkanut tuomiota, koska sen mukaan tapauksessa ei ollut kyse oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetusta purkuperusteesta koskien ilmeisen väärää lain soveltamista. (Asia oli oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja hovioikeus tulkitsi lakia ''väärin'', mutta sillä oli oikeus siihen.)

Päätöksessä puhutaan myös tuomioistuimelle jätetystä harkinnanvarasta. Tämä pätee myös Auerin tapaukseen. Ylipäätään tuomiota ei pureta sillä perusteella, että näyttöä olisi ''tulkittu väärin'', koska tulkinta ja oikeudellinen harkinta tapahtuvat oikeastaan aina lain rajoissa eikä kyse ole sinänsä virheestä. Väärästä lain soveltamisesta tuomion purkuperusteena on yleensä kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Normaalissa muutoksenhaussa hovioikeus muuttaa käräjäoikeuden tuomiota, jos näyttöä on hovin mielestä tulkittu väärin, mutta lainvoiman saaneen tuomion purkamiselle korkeimmassa oikeudessa on tiukat laissa säädetyt edellytykset, joita KKO näyttää tulkitsevan vielä tiukemmin. Kirjoittivathan he Auerinkin päätökseen, että ''lainvoiman saaneet päätökset on tarkoitettu pysyviksi''.
Ainahan voi saivarella, ovatko muuntohuumeet "lääkettä". Onneksi kaikki oikeusasteet ovat tulkinneet kyseisen tapauksen rikolliseksi toiminnaksi.
"Hovioikeus on katsonut salakuljetusta koskevassa kohdassa 1 selvitetyksi, että A oli 30.11.2010 tuonut myyntitarkoituksessa maahan 1 000 kilogrammaa lääkeaineena pidettävää gammabutyrolaktonia (GBL eli niin sanottu lakka), jonka tuonti oli kiellettyä.

3. Hovioikeus on katsonut lääkerikosta koskevassa kohdassa 2 selvitetyksi, että A oli 7.12.2010 – 4.2.2011 lääkelain vastaisesti luvattomasti varastoinut ja pitänyt myynnissä 1 000 kilogrammaa gammabutyrolaktonia. A oli lisäksi myynyt aineesta vähintään noin 110 litraa useille eri henkilöille.

4. Hovioikeus on katsonut salakuljetusta koskevassa kohdassa 12 selvitetyksi, että A oli 3.1.2011 tuonut maahan 500,2 grammaa fenatsepaamia, jonka tuonti oli kiellettyä.

5. Lisäksi Helsingin hovioikeus on lukenut 29.6.2012 antamallaan tuomiolla A:n syyksi lääkerikoksen ja tuominnut hänet yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen. Hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A oli 1.1.2010 – 30.4.2010 lääkelain vastaisesti varastoinut ja luovuttanut 55 698,2 grammaa ja 2 615 tablettia mCPP:tä (kloorifenyylipiperatsiini) sekä 13 lappua Bromodragonflyta (1-(8-bromibentsyyli[1,2-b;4,5-b]difuraani-4-yl)-2amiopropaani)."
Meni, lähtikse mies jo?
Lähtikse jo?
Oliks se viel siel?
Joo se lähti.
Se lähti jo vai?

Marsii
Remington Steele
Viestit: 202
Liittynyt: Pe Huhti 11, 2014 11:39 am

Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen

Viesti Kirjoittaja Marsii »

ruffe kirjoitti:Ainahan voi saivarella, ovatko muuntohuumeet "lääkettä". Onneksi kaikki oikeusasteet ovat tulkinneet kyseisen tapauksen rikolliseksi toiminnaksi.
Itse asiassa heinäkuun 2014 jälkeen, kun EU-tuomioistuin oli antanut kyseisen ratkaisun että kaikkia muuntohuumeita ei voida luokitella lääkkeiksi, niin ainakin tietyt muuntohuumeet olivat periaatteessa, ehkä, laillisia. Eu-tuomioistuinhan oli linjannut että muuntohuumeita ei voida luokitella lääkkeiksi mutta Suomessa muuntohuumeet olivat lääkelain alaisia. Lakia olisi tulkittava unionin oikeuden edellyttämällä tavalla. Suomessa ryhdyttiin muuttamaan lainsäädäntöä, ja joulukuussa 2014 muuntohuumeiden kieltäminen siirtyi lääkelaista huumausainelakiin.

Lisäksi totean vielä, että tuomio voidaan purkaa, jos ilmenee uusi seikka tai todiste, johon ei ole ollut mahdollista aikaisemmin vedota, ja jonka esittäminen olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen. KKO ei yleensä kuitenkaan ole pitänyt tällaisena uutena seikkana lainvoimaisen tuomion jälkeen annettua toista tuomiota, jollainen EU-tuomioistuimenkin päätös voisi olla.

Sinänsä oli huono idea nostaa tämä muuntohuumeita koskeva tapaus tänne Ulvila-osioon, mutta tämäkin on yksi esimerkki tuomion purkuasiasta.

Tässä vielä lopuksi mielenkiintoinen Ylen pitkä juttu EU-tuomioistuimen päätöksestä ja lain muuttamisesta:

Hys hys – olivatko muunto­huumeet laillisia? 1.9.2015

Vastaa Viestiin