Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[zem]

NS:n pohdiskeluihin arven määritelmästä:

Fissures were defined as breaks in the anal mucosa extending to the peri-anal skin.
They were considered b fresh Q, if there was no evidence of healing, b chronic Q, if they were partially healed, and b healed Q, if there was a scar.

http://www.jpedsurg.org/article/S0022-3 ... 00130-2/pdf

"Fissuura määritellään repeämäksi anaalisessa limakalvossa, mukaan luettuna anaalialueen
iho. Ne luokiteltiin tuoreiksi, jos paranemisesta ei ollut merkkejä, kroonisiksi mikäli ne
olivat osittain parantuneet, sekä parantuneiksi, mikäli löytyi arpi." Eli arpi kielii
parantuneesta repeämästä tai siis haavasta.

Jos katsotaan Lehdon elokuvassa ollutta piirrettyä arpikarttaa, lapsen iholla nähdään erilaisia
vaurioita, mitkä määritellään kuvassa näkyvällä kirjoituksella:





Kyseessä täytyy olla kolmenneksi vanhin lapsi eli tyttö (lapsi C), mistä Hovin Julkisen
seloste kertoo:

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina.

Vaikuttaa kuitenkin, että arpikarttaan on merkitty ennemminkin muista syistä kuin lsh:sta
tai viiltelystä kertovat arvet. On "striioja" eli kasvavilla luonnollisia venymiä, kulunutta
solukkoa, arpia polvissa (mitkä kertonevat kaatumisista). Lisäksi on eri ikäisiä arpia (tyttö
C on tutkittaessa 2011 ollut kai 9 -vuotias, nuorin 7 v.), mihin ikään arpia on kertynyt
kai itsekullekin. Ainoa erikoinen alue on katsojasta vasemmassa reidessä oleva neliömäinen
alue, mitä ei ole kommentoitu.

Suurin osa arvista - mikäli niitä on ollut 105 kpl, ovat sitten sijainneet alueilla, joita ei
kuvassa nähdä, eli kehon yläosassa. Mm. lapsi C:llä on ollut rastinmuotoiset arvet olkapäissä:

Lääkärintutkimuksessa A:lla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä.

Mikäli arvet ovat olleet vastaavat kuin A:lla, ehkä ne ovat hävinneet - nimittäin A:n muutoshakemuksen uuden lääkärintodistuksen mukaan A:lla ei ollut arpia olkapäissä, eikä niitä siten ole koskaan ollutkaan, koska arvet eivät häviä iän mukana.

Päivi Hirvelä et co. eivät noteeranneet kyseistä lääkärintodistusta:

Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta oikeudenkäyntiaineistosta.

Arvet siis syntyvät ja katoavat noin vain - ehkä siis "samanlaiset arvet" myös lapsi C.n olkapäistä, joiden alunalkaen tulkittiin juontuvan saatananpalvontamenoista.

Mutta Joki-Erkkilällä olisi ehkä edellytykset muuttaa asenteellisuuttaan Aueria kohtaan, mikä todettiin jo ensimmäisillä käräjillä, ja mihin puolustus tarttui myöhemmin tehdessään
purkuhakemusta:

Puolustus kyseenalaistaa Long Playn tietojen mukaan hakemuksessaan Joki-Erkkilän puolueettomuuden hyväksikäyttöepäilyjen tutkinnassa. Sen mielestä Joki-Erkkilä on tutkimukset tehdessään ollut henkisessä kriisissä, koska hänen oma lapsensa oli surmattu tammikuussa 2011.

Joki-Erkkilä on julkisesti kertonut tapahtuneesta ja sitä seuranneesta uskoontulostaan. Hän on esiintynyt äärikristittyjen tilaisuuksissa sekä radiokanavalla. Radio Deissä hän kertoi tuntevansa valtavaa vihaa tappajia ja murhaajia kohtaan.

Puolustuksen mielestä tämä tekee Joki-Erkkilästä puolueellisen, koska Aueria vastaan oli
samaan aikaan vireillä oikeusjuttu, jossa häntä syytettiin miehensä murhasta.

Uusi tie -lehden mukaan nimittäin Joki-Erkkilä on korjannut asennettaan, alla olevassa
kuvassa tämä poseeraa murhaajan kanssa, josta on tullut perheystävä:



Kuvateksti: "Erilaisista taustoistaan huolimatta Minna ja Veli-Pekka Joki-Erkkilää sekä Jarkko Lassilaa (oik.) yhdistää kokemus katkeruuden sulamisesta, levottomuuden tilalle asettuvasta rauhasta ja sydämen pehmenemisestä. Jeesus muutti heidän elämänsä. KUVA: Annina Mannila".

Juttu osoitteessa http://uusitie.com/erikoinen-ystavyys/

Ehkä asenne Aueriakin kohtaan on sulanut - sitä suuremmasta syystä, kun tämä on todettu
syyyttömäksi miehensä murhaan. Ehä J-E.n olisi syytä arvioida myös arpitulkintojaan tässä
uudessa valossa - uskon siihen olevan hyvät mahdollisuudet nyt, kun Auer on alkanut jatkaa
Perhekerho-sivuston ylläpitämistä jouluohjeineen?

Eikä perhe oletetun lsh-tapauksen aikaan niin kärsivältä näyttänyt - miten lie onnen laita
nyt? http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/auerinperhe.jpg

Eli uskooko Joki-Erkkilä "parantaneensa" tilannetta?

[Pieni liekki]

Löysin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johdolla laaditun mielenkiintoisen tietopaketin (raportti 32/2014) koskien oikeuslääketieteellistä näytteenottoa Suomessa:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle ... sequence=1

Äkkiselailulla en havainnut sanaakaan UV-valotutkimuksesta tai sen käyttökelpoisuudesta oikeuslääketieteellisessä näytteenottossa. Toisaalta Minna Joki-Erkkilän väitöskirja on ilmestynyt tämän löytämäni raportin julkaisemisen jälkeen ja hänen vastaväittäjänsä Antti Sajantila totesi väitöstilaisuudessa Joki-Erkkilän tehneen asiassa pioneerityötä, joka vaatii jatkotutkimuksia menetelmän käyttökelpoisuuden testaamiseksi.

[Kuolemannaakka]

Ainoa erikoinen alue on katsojasta vasemmassa reidessä oleva neliömäinen
alue, mitä ei ole kommentoitu.

Ko. neliö onkin sopivasti paikassa, johon sen voi lapsi istuessaan reiteensä raaputella, vaikkapa kynällä. Veikkaan, että suuri osa näistä erimuotoisista kuvioista ja sydämistä, on juurikin näillä alueilla. Vaikka yleinen elämänkokemus tietysti kertoo tuomareille, että saatananpalvojat viiltelevät sydämenkuvia lastensa ihoon.


Sain muuten viikon bannin lautamiestekstistä, kun arvostelin ruotsalaista tutkijaa!
Murhainfo taas ylitti itsensä, moderaattori vissiin luuli, että Monica on joku kirjoittajista.
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 20#p794990

[Nicht schuldig]

Auerin lsh-tapauksen hovikäsittelyn julkisen selosteen perusteella kuitenkin lääkärit ovat Joki-Erkkilän johdolla Kukka/Auer lsh-tapauksessa löytäneet hyväksikäytöstä kieliviä arpia ainakin kolmella lapsella:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali-ja anogenitaalialueilla ja muualla
kehossa (Hovin julkinen seloste 2013).

Miten tämä on sovitettavissa yhteen sen kanssa, että "on tieteellinen fakta, että revenneisiin tai vaurioituneisiin immenkalvoihin ei jää arpia".

Ensin muutamia eri tietoja asiasta:

1) Väitöskirjan mukaan genitaalialueen arpia oli vain yhdellä naisella, joka ei ollut synnyttänyt. Sen sijaan vastaavia arpia löytyi lähes jokaiselta synnyttäneeltä naiselta.

“Genital scars were detected in one (1.9%) nulliparous woman and 34 (94.4%) parous women.”

2) UV-valolla saadaan enemmän genital scars esille kuin saadaan valkoisella valolla.

Study II added to our knowledge of genital findings following consensual intercourse and confirmed the study hypothesis; both submucosal hemorrhages and scars were detected significantly more often under UV-light when compared to white light with the result that more than half of submucosal hemorrhages and every fifth of genital scars (mostly delivery associated) would have been potentially missed if white light alone was used.

3) Immenkalvolla ei ole normaalisti arpia hyväksikäytön seurauksena, sanoo Amerikan lastenlääkäreiden akatemia vuonna 2007.

"However, as the American Academy of Pediatrics explained in a 2007 report, "torn or injured hymens do not leave scars as a matter of scientific.

4) Kuvia ei ole tehty pelkästään colcoscopialla vaan valokuvauslaitteella, jossa on valkoinen valo sekä Obelux CR9:n UV-valo.

"Colposcopy and photography either by white or UV-light” R9 UV." Tästä kertoo väitöskirjan sivulla 63 ollut taulukko, jossa kerrotaan myös käytetyistä laitteistosta.

5) Colcoscopiaa ei tarvita välttämättä laisinkaan lasten hyväksikäytön epäilytapauksissa.

https://www.mh-hannover.de/fileadmin/in ... brauch.pdf

Tässä differentiaalidiagnoosista kertovassa saksankielisessä artikkelissa sivulla 5 vasemmalla kuva numero (Abb. 11), jossa näkyy värikuvana (koko alue) vasemmalta oikealle oleva nuoli (unverletztes Hymen) eli vahingoittumaton immenkalvo ja samalla puolella alempana oleva nuoli (Quetsch-Riss Wunde) eli repeämä, jossa on edelleen vuotava haava, ja sitten oikealta vasemmalle oleva nuoli (Hautunterblutung) ihonalainen verenvuoto.

Kuva on 5-vuotiaasta lapsesta, joka on pudonnut uima-altaan reunalle, jonka esitiedoissa ennen tätä tutkimusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä lukee, että ”verenvuotoa ja todennäköinen repeämä immenkalvossa” ja loppupäätelmä oli se, että kyseessä oli onnettomuus, koska immenkalvo oli koskematon.

Jouduin miettimään aika kauan ennen kuin oivalsin, että tätä kuvaa ei ole tehty ollenkaan colcoscopialla. Itse asiassa colcoscopia ei tuo mitään lisätietoa siihen, jos tutkitaan koko tätä aluetta, johon kuuluvat häpyhuulet, immenkalvon edusta-alueet eikä myöskään alue afterin suuntaan. Tämä kuva on todennäköisesti otettu käsikameralla, jolla saadaan laajalta ihoalueelta värikuvia.

Tämä on akuuttitilanteessa otettu kuva. Todennäköisesti ei kuitenkaan ihan ensimmäisten tuntien aikana. Tästä ”vuotokohdasta” voisi ehkä muodostua arpi. Ei ollenkaan välttämättä. Ongelmana tässä ja kaikissa muissakin kuvissa on se, että immenkalvo on todellisuudessa taaempana ja hyvin suojattuna, eikä ole mitenkään todennäköistä, että edes tällainen repeämä osuisi immenkalvoon. Tällaisilla kuvilla ei ole mitään syvyysperspektiiviä.

Kysymys on siitä, että miten arpi muodostuu ja mihin ja millä sitä kuvataan.

En oikeastaan usko, että tämä käsite ”genital scar” liittyy ollenkaan siihen, mitä väitetään olevan näitten B,C ja D:n genitaali- ja anogenitaalialueella. Enkä oikeastaan usko siihenkään, että tämä tutkimus on tehty colcoscopialla muutoin kuin immenkalvon alueelta. Aikuisella naisella ei ole immenkalvoa, joten se tutkimus, joka aikuisella tehdään colcoscopialla ulottuu paljon syvemmälle kuin esim. häpyhuulten alueelle. Tässä on enemmänkin kysymys kuvantamisesta ja sen ongelmista.

Itse asiassa tässä lauseessa sanotaan se olennainen eli vammalöydökset ovat olleet ne samat arvet kuin muuallakin kehossa.

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali-ja anogenitaalialueilla ja muualla
kehossa (Hovin julkinen seloste 2013).

En keksi tässä vaiheessa mitään järjellistä argumenttia, mikseivät nämä genitaali- ja anogenitaalialueella olleet arvet voisi olla samoja ihon fysiologisia muutoksia, joita voi nähdä nimenomaan ihon alueella ja joita esim. saksalainen oikeuslääkäri Michael Tsokos kertoi nähneensä omalla ja perheensä iholla kokeillessaan UV-valolaitetta?

Perusteluni ovat seuraavat:

”Genital scars” ei tämänkään Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan mukaan ollut mitenkään mahdollista muodostua kuin hyvin harvassa tapauksessa (tässä 1.9 %) ilman synnytystä tai leikkausta (kohta 1). Tässä herää jo epäilys voisiko tällaisia arpia olla lapsilla?

Minna Joki-Erkkilän oman väitöksen mukaan, UV-valolla saadaan näkyviin enemmän vammoja kuin saataisiin valkoisella valolla (kohta 2). Ei ole siis syytä olettaa, että jos tarkoitus on saada mahdollisimman paljon aineistoa kokoon, että se tehokkain menetelmä jätettäisiin käyttämättä. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että henkilö on vähintäänkin tutkimushetkellä uskonut, että nämä löydökset ovat arpia.

Nyt tiedetään tämän Amerikan lastenlääkäreiden akatemian antamista tiedoista, että käytännössä arpia ei muodostu immenkalvolle. Väitetyt arvet tässä lasten tapauksessa tuskin sijaitsevat siis immenkalvolla (kohta 3).

Käytännössä ei ole järjellistä käyttää colcoscopiaa, jos tutkitaan laajaa ihoaluetta varsinkaan silloin, jos immenkalvo on kuitenkin edessä ja käytännössä estää sisäänmenon, jota varten laite on ylipäätään kehitetty. Sen lisäksi tiedetään, että valokuvalla saadaan paras mahdollinen otos aikaan käsikameralla, jota voidaan liikuttaa eikä kuvattavaa tarvitse liikuttaa enempää kuin tarpeellista. Kyseessä on kuitenkin melko arka tutkimus esim. lapselle. Kysymys on eri asennoista, joista paras kuvakulma esim. juuri immenkalvoon saadaan aikaan (kohta 4).

Olisiko mahdollista, että nämä genitaali- ja anogenitaalialueen arvet olisivat samoja ihon fysiologisia muutoksia kuin muualla kehossa ehkä jotain yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta?

[Xerxes]

Itse olen miettinyt tätä asiaa muista näkökohdista:

* Jos tosiaan on niin, että syyte oli tekaistu ja näytöt olivat keinotekoisia ja epävarmoja totuuden kannalta, niin lisäksi:

- Lapsia on ohjattu ja opastettu kertomaan tietyllä tavalla varta vasten.

- Havaitut jäljet ja arvet eivät kerro sitä mitä väitetään. Niiden synty voi olla muusta syystä.

- Huom! On sana sanaa vastaan. Kaikki lapset eivät ole samaa mieltä.

- Vanhin lapsista kiistää väitteet raiskauksista.

- Naapurin lapset, joista on väitetty, että heidätkin on raiskattu, ovat kiistäneet väitteen.

- On siis vastakkaisia väitteitä.

- Oikeudessa pitäisi ottaa huomioon myös tämä

- Konkreettista näyttöä mikä tai kuka arvet ja jäljet aiheutti ei käsittääkseni ole.

- KKO:n päätöstä on vaikea muuttaa, sillä edes oikeus ei välttämättä halua sitä purkaa - kysymys on myös oikeuden uskottavuudesta. Myös KKO:ssa päätöksiä tekevät ihmiset.

- Mahdollisesti sitten kun kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä, he voivat halutessaan hakea yhdessä muutosta tuohon päätökseen kiistämällä aikaisemmat väitteensä. Jos haluavat? Sekin on epävarmaa, koska on noloa myös heidän kannaltaan peruuttaa kertomansa ja myöntää narranneensa, tosin vanhempien ihmisten yllytyksestä. Sekään ei ole helppoa.

- Niinpä en usko, että tuota päätöstä puretaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Myöhemmin se saattaa olla mahdollista, kun henkilöt ovat vaihtuneet eri instansseissa.

Itse en pidä näillä tiedoilla mitä on saatavilla, päätöstä oikeana. Tosin en tunne kaikkia asioita ja todisteita.

[sisotalo]

Minulle tässä seri-jutussa on vain yksi lähtökohta, sen synty ja tarpeellisuus. Se keksittiin jossain hotellihuoneessa elokuun 2011 lopussa kun Auerin pojan jutut olivat menneet lävitse syyttäjän maailmassa ja niiden perusteella oli haettu Vaasan hovin vapauttavan tuomion purkamista. Se ei kuitenkaan johtanut siihen ainoaa tulokseen, jota poika tarvitsi, äidin vangitsemiseen. Perheen kokoamista ei olisi voitu vastustaa kun äidillä oli vapauttava tuomio takanaan.

Piti siis keksi vielä pahempi valhe, lasten raiskaukset, jotka erosivat toisesta asiasta siinä, murha oli tapahtunut, mutta raiskauksia ei. Murhasyytös eli aivan loppuun asti äidin "tunnustusten" varassa. Seri-utulla ei ollut mitään todistusaineistoa, vain pojan valheita, joita muutamat psykologit menivät jopa uskomaan. Erityinen tuki tuomitsemiseen tuli kuitenkin MJEn "löydistät", jotka olivat raiskauksen jättämiä fyysisiä jälkiä ja jotka sopivat pojan valheisiin.

[Corazzon]

Miten kehtaat, sinäkin. Vuosien pitkät tuomiot tulivat tuomareitten yksimielisellä päätöksellä. Ette tiedä mistä syystä (salattu aineisto), uskokaa että raskaista syytöksistä ja todistetuista teoista. Inhottaa täällä tuollainen lasten kärsimysten mitätöinti ja vähättely. Ja Annelin ihannointi. Hän on aiheuttanut kärsimystä lapsilleen, todistetusti. Ja on vielä ehdonalaisessa.

[Old.Timer]

Kyllä väitetystä lasten seri-materiaalista tiedetään riittävästi, että varteenotettava epäily syntyy siitä oliko mitään lasten seri-rikosta tapahtunutkaan. Kyllä tutkintakoneisto molemmissa prosessin haaroissa oli varsin voimakkaasti Annelin & Kukan tuomiota haluava, syyttömyysoletuksen ja objektiivisuusvaatimuksen vastaisesti, ja myös energisesti toteutti tätä haluaan. Syntyi tuomio ilman rikosta. Eikä tällainen liene ainutlaatuista näissä lasten seri-jutuissa yleisemminkään. Prosessissa sovelletaan psykologista (tutkimus)tietoa olettaen että tuo tieto olisi luonteeltaan eksaktia - vaan valitettavasti sitä se ei ole, eikä lähitulevaisuudessakaan tule olemaan. Tuomarit uskoivat peruspsykologeja ja ignoroivat korkeamman tutkinnoin suorittaneet asiantuntijat. Näyttöähän ei ollut, oli vain asiantuntijalausuntoja. Niistä sitten valittiin tuomion kannalta sopiva materiaali. Todella surullinen luku oikeushistoriaa. Missä näyttö puuttui, siinä sovellettiin yleistä elämänkokemusta, sic!

[Nicht schuldig]

Mielenkiintoinen artikkeli vuodelta 2010. Käännän kokonaan.

Von Sabine Rückert, Ulrich Schnabel und Heinrich Wefing
11. Februar 2010Quelle: DIE ZEIT, 11.02.2010 Nr. 0717 Kommentare
http://www.zeit.de/2010/07/DOS-Missbrauch


Pirullinen vaara

Koko Saksa on huolissaan siitä lähtien, kun Berliinin Canisius-koulussa on paljastunut hyväksikäyttötapauksia pappien tekeminä. Nyt kysytään mistä tunnistaa tekijän? Miten lapsia voi suojella? Joskus oikeutettu pelko muuttuu hysteriaksi.

Puhelinsoitto tulee lastenlääkäriltä. Pieni potilas tuskin 10 vuotta vanhempi oli ollut lääkärin luona jo useita kertoja ja valitti vatsasärkyä. Lääkäri ei löytänyt mitään, kunnes hän päätti tehdä ultraäänitutkimuksen. Dragana Seiffert oikeuslääkäri Hampurin yliopistoklinikalta muistaa tapauksen hyvin. Tyttö oli raskaana. Ja isäpuoli yhtäkkiä kadonnut.

Tällaiset ilmoitukset, joita oikeuslääkäri saa hätäpuhelimeensa säännöllisesti, räjäyttävät jokaisen lastenlääkärin mielikuvituksen rajat. ”Kuka voisi edes ajatella raskautta” kysyy Seiffert. ”Ei kukaan, joka uskoo ihmisen hyvyyteen”.

Seiffert 51-vuotta on vastuussa pahan löytämisestä. Ruumiillinen väkivalta ja laiminlyönti sekä seksuaalinen hyväksikäyttö. Tästä viimeisestä keskustellaan nyt kauhistuneina siitä lähtien, kun jesuiittakoulussa on vuosia myöhemmin julkisuuteen putkahtanut näitä tapauksia. Yhteiskunta seilaa syvissä vesissä. Ilmiötä ei ihmetellä enää vain kirkoissa vaan urheilujärjestöissä ja perheissä. Ihan meidän keskuudessamme. Se tekee siitä niin vaikeaa.

Kun oikeuslääkäri Seiffert etsii lasten kehoista jälkiä, puremajälkiä nuoren rinnoista, vauvoja, joilta puuttuvat sanat mutta, jotka huutavat vaippaa vaihtaessa, hän ei voi muuta kuin pyytää anteeksi. Sitä, että kuinka kauhistuttavilta nämä epäilykset kuulostavatkin, niin hän ei voi muuta kuin kuvailla näitä tapauksia. Kasvattajat soittavat hänelle, koska poikavauva vain kirkuu vaippaa vaihtaessa ja neljävuotias piirtelee valtavia peniksiä päivätolkulla. Eronnut äiti tuo lääkärin luokse isän luona vietetyn viikonlopun jälkeen lapsensa, jonka takapuoli punottaa. Antoiko isä vain väärää ruokaa?

Tällä harmaalla alueella epäilyksen ja tiedon, huolen ja hysterian välillä Seiffert kollegoineen etsii totuutta. Jos tapahtuma etenee oikeuteen, hänestä tulee asiantuntija oikeudelle.
Raskaana olevan tytön tapaus voi kauhistuttaa monia, mutta se on helppo ratkaista. Raskaus keskeytettiin 11 viikolla. Asiantuntijat vertasivat sikiön dna:ta isäpuolen hammasharjasta löydettyyn geenimateriaaliin. Tekijä oli saatu kiinni.

”Raskaus on varmin todiste hyväksikäytöstä” sanoo Seiffert. Sataprosenttinen todiste on myös sperma. Muita varmoja todisteita on tuskin olemassa. Seksuaalinen lasten hyväksikäyttö on niin pahaa, hiipivää, kroonista ja piilossa olevaa. Tuskin mikään muu rikos on niin petollinen, tekee suojeluntarpeesta olevista vaikenevia uhreja, tuskin mikään muu rikos pysyy niin hyvin salassa.

Lyönnit, väkivalta, kaikki rajun väkivallan muodot Seiffert tunnistaa pelkällä katsediagnoosilla, vielä päiviä myöhemmin. Mustelmien koko ja muoto voi kertoa vanhemman kengän kuviosta. Palovammat voidaan tunnistaa silitysraudan kuviosta. Mutta miten voi tunnistaa hyväksikäyttöä? Exhibitionismi (itsensä paljastajat), epämiellyttävät koskettelut intiimialueella, perverssiot ennen sukupuoliyhteyttä? Oireiden puuttuminen ei sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta, sanoo Seiffert. Toisaalta ei jokaisesta oireesta voi päätellä hyväksikäyttöä. ”Kumpa voisin pitää nämä erillään”, sanoo Seiffert.

Tämä harmaa alue on se, joka ahdistaa kaikkia asiantuntijoita, jotka joutuvat tekemisiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön kanssa. Jopa selvää lukumäärää uhreista on vaikea saada selville. Poliisin rikostilastot osoittavat vuodelle 2008 yhteensä 15 098 ilmoitettua tapausta lapsiin kohdistuvista hyväksikäytöistä, tämä on 0.2 % kaikista rikoksista. Tekijäksi epäiltyjä oli 8927 henkilöä, joista 2472 todettiin syyllisiksi oikeudessa ja heidät tuomittiin. Tosin monet tapaukset eivät tule esille. Tämä on se kohta, jossa tarvitaan tutkimusta.

Hampurin kriminaalitieteiden professori Peter Wetzel sanoo, että tiede on keskittynyt viime aikoina enemmän teemaan ”nuoret ihmiset tekijöinä” S-junien hyökkäyksien ja itsemurhatekijöiden vuoksi.

Vakavasti otettavia tutkimuksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehdään harvoin ja ne ovat vanhentuneita, sen sijaan teema ”nuori ihminen uhrina” on ajankohtaisempi.

Wetzel julkaisi vuonna 1997 kriminologisessa instituutissa Hannoverissa tutkimuksen lasten väkivaltakokemuksista, johon haastateltiin 1685 naista ja 1604 miestä 16-59 vuoden iän väliltä. Heiltä kysyttiin heidän omaan kehoonsa lapsuudessa liittyneistä hyväksikäyttötapauksista. Tuloksena oli, että 8.6 % naisista ja 2.8 % miehistä muistivat seksuaalista hyväksikäyttökontaktia ennen 16 ikävuotta. Yhdessä kolmasosassa tapauksista tapahtui penetraatio. Jos nämä itsensä paljastajat otettiin huomioon, nousi naisten kohdalla määrä 13.8 % ja miesten kohdalla 4.3 %. Yhdeksän kymmenestä tekijästä oli mies. 42 % tapauksista tekijä tunsi uhrinsa, 27 % oli perheenjäseniä.

Ensimmäisen hyväksikäytön tapahtuessa keskimääräinen lasten ikä oli 11 vuotta.

[zem]

Minulle tässä seri-jutussa on vain yksi lähtökohta, sen synty ja tarpeellisuus. Se keksittiin jossain hotellihuoneessa elokuun 2011 lopussa kun Auerin pojan jutut olivat menneet lävitse syyttäjän maailmassa ja niiden perusteella oli haettu Vaasan hovin vapauttavan tuomion purkamista. Se ei kuitenkaan johtanut siihen ainoaa tulokseen, jota poika tarvitsi, äidin vangitsemiseen. Perheen kokoamista ei olisi voitu vastustaa kun äidillä oli vapauttava tuomio takanaan.

Piti siis keksi vielä pahempi valhe, lasten raiskaukset, jotka erosivat toisesta asiasta siinä, murha oli tapahtunut, mutta raiskauksia ei. Murhasyytös eli aivan loppuun asti äidin "tunnustusten" varassa. Seri-utulla ei ollut mitään todistusaineistoa, vain pojan valheita, joita muutamat psykologit menivät jopa uskomaan. Erityinen tuki tuomitsemiseen tuli kuitenkin MJEn "löydistät", jotka olivat raiskauksen jättämiä fyysisiä jälkiä ja jotka sopivat pojan valheisiin.

Sisotalo esittää yllä, että pojalla ja muilla lapsilla on ollut motiivi kehittää paikkansa pitämättömiä lsh-tarinoita.

Hovin julkisessa selosteessa arvioidaan lasten tarinoita seuraavasti:

Jens Kukka ja Anneli Auer ovat väittäneet, että koska B, C ja D ovat osin kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistista tapahtumista ja seikoista, B:n, C:n ja D:n kertomukset ovat kokonaisuudessaan epäluotettavia. Hovioikeus on B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta arvioidessaan ottanut huomioon tällaiset tapahtumat ja seikat. Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistorian ja kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin. Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n kertomusten epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.

Kukka ja Auer ovat siis arvioineet, että kertomuksissa on "selvästi epätodennäköisiä ja jopa epärealistia tapahtumia ja seikkoja", hovi päätyy käsitykseen, että "epäluotettavia osia" on, mutta nämä on voitu sivuuttaa.

Ei olla juurikaan pohdittu, miksi kertomuksiin on ilmestynyt "epäluotettavia osia" - mistä
nämä "osat" kertovat? Eivätkö lapset ole voineet kertoa hyväksikäytöstä ja kaltoinkohtelusta ilman mainintoja "eläinuhreista" ja rituaalimenoista mm. isän tuhkalla - ja mitä kaikkea
kertomukset käsittivätkään? Miksi upottaa "varsinaiset" väkivaltateot ja hyväksikäytöt
laveaan kerrontaan?

Hovioikeus katsoo voivansa erotella toisistaan luotettavat ja epäluotettavat osat - mutta
epäluotettavat osat jäävät osaksi todistusta, eivät ne mihinkään häviä. Joka tapauksessa
nämä "osat" kielivät selkeästi motiivista - tarpeesta varmistaa, että äiti ja tämän miesystävä näytetään sellaisessa valossa, että nämä ansaitsevat tulla syytetyiksi ja tuomituiksi.

Mistä tarve saada Kukka ja Auer tuomiolle? Siksikö, että nämä ovat harjoittaneet todellista
väkivaltaa ja käyttäneet lapsia hyväkseen? Eikö silloin olisi riittänyt kertoa rehellisesti
tapahtuneesta ja jättää tuomitseminen aikuisille kuulijoille? Tätähän kaikkien kuulemisten
alussa käsittääkseni edellytetään, mikä tehdään lapsillekin selväksi.

Nyt lasten kertomuksista kuultaa pääasia - "ei me haluta tuon karmean ämmän, mistä syyttäjät
ja poliisit ja lehdistö ovat maalanneet meille niin selkeän kuvan, hoiviin enää koskaan! Kerrotaanpa siitä ja sen miesystävästä meidän mielestä oikein karmeita juttuja! Keksiikö
joku vielä jotain oikein noloa? Varmistetaan asia!"

Ja Hovin selostuksessa ei mainita lainkaan Auerin ja Kukan kuulusteluja asiasta - pitivätkö
nämä yhtä, kertoiko toinen toisella tavalla kuin toinen pitkän tutkintavankeuden aikana? Ilmeisesti pitivät yhtä, muuten epäyhtenevyydet olisi tuotu esiin.

Auer oli jo murhakuulustelujen yhteydessä maininnut, että hän oli menettänyt luottamuksensa
Kukkaan tietyssä vaiheessa. Tuli mieleen, että liittyikö asia lapsiin - mutta Murhalesken muistelmat antaaa vastauksen: Kukka kieltäytyi suhteen aikana poistamasta deittisivustonsa profiilia, mikä sisälsi mahdollisuuden, että tämä haki Auerin lisäksi muutakin naisseuraa...

Haki siis naisseuraa, tämä oletettu pedofiili, sinä aikana mihin oletetut lsh-rikokset
ajoitettiin. Niinpä niin.

[Xerxes]

Tuolla edellä joku perusteli mielipidettään sillä, että tuomarit olivat olleet yksimielisiä.

Se ei kuitenkaan takaa sitä, että tuomio olisi välttämättä oikeaa. Ratkaisevassa osassa lienevät olleet asiantuntijalausunnot, jotka näennäisesti ovat näyttäneet vakuuttavilta. Huom! lapsista vanhin ja naapurin kolme lasta ovat kiistäneet sen että raiskauksia olisi edes tapahtunut. Tämän seikan pitäisi olla painava oikeudessa. Siinähän on perinteisesti sana sanaa vastaan.

Mielestäni näyttää siltä, että ei ole toteen näytetty, kuka tai mikä oli aiheuttanut ne lääkärin löytämät jäljet. Noiden kolmen nuorimman lapsen puheet on todettu Vaasan hovioikeudessa epäluotettaviksi ja vanhimman lapsen kertomuksia on pidetty luotettavina. Kyllä Turun hovioikeuden olisi pitänyt samoin pitää noiden nuorenpien lasten kertomuksia epäluotettavina. Sellaisen kuvan siitä kokonaisuudesta saa. Näillä tiedoilla KKO:n päätös vaikuttaa "epäluotettavalta", vaikka se olisikin yksimielinen. Epäilys jää!

[Emilia_]

Kun Anneli vapautettiin, lapset eivät halunneet takaisin murhaajaksi leimatun äitinsä luokse, ja sijaisvanhempien avustuksella väitteet seksuaalirikoksista syntyivät. Anneli haluttiin saada takaisin vankilaan, vaikka sitten keksityillä seksuaalirikossyytöksillä. Syyttömät leimattiin seksuaalirikollisiksi epäluotettavien tarinoiden perusteella ja saatiin tuomittua vankeuteen.

Vaikka lasten kertomukset hyväksikäytöistä ovat epäluotettavia ja ristiriitaisia, niin silti niihin uskottiin ja uskotaan edelleen. Kertomusten uskottavuutta vähentävät monet seikat, kuten se, että osa hyväksikäytön uhreista on kieltänyt hyväksikäytön tapahtuneen ja se, että uhrit olivat neitsyeitä.

"Joki-Erkkilä havaitsi kaikkien tyttöjen olevan niin sanotusti neitsyitä, minkä pitäisi osoittaa yhdyntäväitteet perättömiksi. Joki-Erkkilä kuitenkin katsoi, ettei havainto sulje pois sukupuoliyhdyntää. Pariin yhdysvaltalaiseen tutkimukseen viitaten hän kirjoitti lausuntoihinsa: "mmenkalvon vauriot paranevat usemmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". Immenkalvo ikään kuin kasvaisi takaisin.
Kaikki tätä artikkelia varten haastatellut oikeuslääketieteen edustajat olivat täysin erimieltä. Heidän mukaansa "neitsyys" tai sen puuttuminen voidaan tutkimuksessa todeta, sillä immenkalvo häviää yhdynnässä."

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

[Nicht schuldig]

Kun Anneli vapautettiin, lapset eivät halunneet takaisin murhaajaksi leimatun äitinsä luokse, ja sijaisvanhempien avustuksella väitteet seksuaalirikoksista syntyivät. Anneli haluttiin saada takaisin vankilaan, vaikka sitten keksityillä seksuaalirikossyytöksillä. Syyttömät leimattiin seksuaalirikollisiksi epäluotettavien tarinoiden perusteella ja saatiin tuomittua vankeuteen.

Vaikka lasten kertomukset hyväksikäytöistä ovat epäluotettavia ja ristiriitaisia, niin silti niihin uskottiin ja uskotaan edelleen. Kertomusten uskottavuutta vähentävät monet seikat, kuten se, että osa hyväksikäytön uhreista on kieltänyt hyväksikäytön tapahtuneen ja se, että uhrit olivat neitsyeitä.

"Joki-Erkkilä havaitsi kaikkien tyttöjen olevan niin sanotusti neitsyitä, minkä pitäisi osoittaa yhdyntäväitteet perättömiksi. Joki-Erkkilä kuitenkin katsoi, ettei havainto sulje pois sukupuoliyhdyntää. Pariin yhdysvaltalaiseen tutkimukseen viitaten hän kirjoitti lausuntoihinsa: "mmenkalvon vauriot paranevat usemmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". Immenkalvo ikään kuin kasvaisi takaisin.
Kaikki tätä artikkelia varten haastatellut oikeuslääketieteen edustajat olivat täysin erimieltä. Heidän mukaansa "neitsyys" tai sen puuttuminen voidaan tutkimuksessa todeta, sillä immenkalvo häviää yhdynnässä."

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Ohessa on kuvia 16-vuotiaiden immenkalvoista. Sivulla 6 vasemmalla alhaalla on kolme kuvaa.

http://www.lustundfrust.ch/pdf/Fachtext ... chkeit.pdf

Abbildung 2: 16-jährige sexuell aktive Frauen: frischer Hymenriss (oben), alter Hymenriss (Mitte), «virgo intacta» (unten); Foto: Dr. med. Francesca Navratil

Kuva 2: 16-vuotiaita seksuaalisesti aktiivisia naisia: tuore immenkalvon repeämä (ylhäällä), vanha immenkalvon repeämä (keskellä), "virgo intacta" (alhaalla); kuva: tohtori Francesca Navaratil

eli alimmainen kuva on "neitsyt" keskimmäinen kuva on "vanha sukupuoliyhteys" ja ylin kuva on "tuore sukupuoliyhteys"

Siis eikö näissä kuvissa muka näe mitään? Miksi sitten minä näen kello 6 olevan loven aivan selvästi mikä tarkoittaa sitä, että immenkalvo on katkennut tästä kohtaa (eli alin osa) ja miksi minä näen suuremman aukon keskellä olevassa kuvassa kuin alimmassa kuvassa?

Miksi minä näen ylimmässä kuvassa "kasaan painuneet" kudokset tuoreen yhdynnän jälkeen?

Kuvat samalla sivulla ylhäällä ovat 13 vuotiaasta (Abbildung 1 (kuva 1), jossa on kyseessä neitsyt.

Mielestäni tämä väite siitä, että 94.4 % raskaana olevista teini-ikäisistä omaisi ehjän immenkalvon (virgo intacta), ei voi pitää paikkaansa. Pitäisi tietää mitä tarkoittaa "objektiivinen löydös" (5.6%).

Tämä väittämä on siinä määrin epäselvä, että se on epäuskottava. Jos todella olisi niin, että yli 90 % raskaana olevista teini-ikäisistä olisi neitsyitä, niin silloin pitäisi ajatella asioita kokonaan uusiksi. Koko antropologia eli ihmisen kehityshistoria pitäisi kirjoittaa uusiksi, ja silloin pelkästään islamilainen maailma olisi vuosisatojen aikana ollut täysin väärässä neitsytihannettaan hakemassa.

Mielestäni on väärin, että jotain ihmisiä aletaan vainota, jos jossain "lakanassa ei ole verta", mutta perusajatus taustalla ei voi olla väärä. Sen, että toistellaan "normaali on normaalia" -jargonia, ei kuitenkaan pitäisi ketään ammatti-ihmistä hämätä tekemään luonnon ja biologian vastaisia päätelmiä sillä perusteella, että jahdataan muka "myyttejä".

Nyt yritetään tätä "neitsytmyyttiä" kaataa väärillä argumenteilla, kun oikea argumentti pitäisi olla se, että neitsyyttä ei voi vaatia vain tytöiltä ja koko "proseduuri" kummallisine verisine lakanoineen voisi olla järkevästi ajatellen eräänlainen riitti, jossa nuoren tytön vanhemmat esim. äiti tietää asian ja "järjestää" sen veren sinne, jotta tämä avioliitto täyttäisi sitten ne oikeasti jo vanhentuneet avioliittokaavat.

Ongelma tässä on islamilaisen maailman oma ajattelu ja on lapsellista, jos länsimaiset gynekologit ja lastenlääkärit alkavat sitten kumota näitä "myyttejä" tekemällä päätelmiä, jotka vaikuttavat tieteen ja ihmisten normaalien kokemuksien vastaisilta.

Ei kai meistä kukaan halua, että vankilassa oleilee miehiä sen vuoksi, että muutama vastuunalaisissa asemissa oleva lastenlääkäri ja gynekologi käy henkilökohtaista kamppailua "neitsytmyyttiä" vastaan?

[Vespa velutina]

Minua kuvottaa ajatella, miten vakavilla asioilla nämä lääkärit pelleilevät.

Otetaan esimerkiksi se oululainen maahanmuuttajataustainen pesulayrittäjä, joka raiskasi oman biologisen tyttärensä toistuvasti ja teki tälle lopulta lapsenkin.

Kuvitellaan, että tämä biologinen tytär olisi kertonut näistä hyväksikäytöistä psykologeille ja lääkäreille mutta hänen olisi todettu lääkärintutkimuksissa olevan neitsyt.

Olisiko häkki heilahtanut tälle norsunluurannikkolaiselle iskälle lapsen väitteiden pohjalta, jos somaattista näyttöä ei olisi ollut?

Vai olisiko silloin lapsen kertomukset asetettu johonkin kontekstiin, että vaikea sopeutua kulttuuriin ja vaikea murrosikä, lapsi keksii juttuja isästään, ei me kuule löydetty susta mitään jälkiä, ei ne raiskaukset kato jälkiä jättämättä tapahdu. Meillä on täällä Suomessa syyttömyysolettama, eli sun iskää ei voi tuomita ihan vaan sun juttujes perusteella. Me tarvitaan tiäkkö jotain näyttöä asiasta.

Sitten kun kyseessä on joku perusvirtanen Savosta, niin mikä tahansa "iskä työnsi kakan pois"-lausahdus ilman mitään näyttöä ja aiempaa oireilua tuo saman tien kymmenen vuoden kakun. Katos kun rikoksen mahdollisuus on olemassa. Onhan se iskä saattanut vaikka työntääkin kakan pois. Oli muuten jotenkin huvittavaa, kun Aarniojutussa Aarnion väitettiin uhkailleen todistajaa tekaistulla insestisyytteellä, ellei hän tee niin kuin Aarnio haluaa. Uhkasiko peräti Joki-Erkkilällä, ja tämän "objektiivisilla penetraatioon viittaamattomilla löydöksillä"?

[zem]

NS:

Ei kai meistä kukaan halua, että vankilassa oleilee miehiä sen vuoksi, että muutama vastuunalaisissa asemissa oleva lastenlääkäri ja gynekologi käy henkilökohtaista kamppailua "neitsytmyyttiä" vastaan?

Käsitykset immenkalvon vaurioiden parantumisesta todistetun penetraation jälkeen eivät
ole niin yksinkertaisia kuin esim. Nancy Kelloggin tutkimuksen perusteella voisi esittää -
tämähän totesi tutkimuksessaan Joki-Erkkilän väitöksen mukaan:

Kellogg and colleagues (2004) found a definitive hymenal sign of penetration only in 5.6% (2/36) of pregnant or previously pregnant girls.

Kysymyksiä herättää jo tuo "definitive hymenal findings" eli ehkä "kiistaton löydös".
Tulkinnanvaraisia löydöksiä on siis ollut isommalla prosentilla tutkittuja?

Joki-Erkkilän väitöksessä siteerataan kuitenkin lukuisia tutkimuksia, joissa murrosikää
edeltäneillä hyväksikäytön uhreilla on todettu löydöksiä paljon isommalla prosentilla
tutkituista. Esimerkiksi J. Anderstin tutkimus:

Anderst and colleagues (2009) reported definitive findings of penetrative trauma in 11% of girls with disclosure of penile penetrations and no history of consensual intercourse;

Eli prosenttiluku on tässä tutkimuksessa kaksinkertainen verrattuna Kelloggin tutkimukseen.
Muta sitten on esim. ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan ei-akuuttien löydösten prosentuaalinen osuus on edelleen suurempi:

A Swedish study of non-acute examinations found deep clefts and/or vestibular scars in 59% of adolescents reporting penetrating abuse, and in 6% of those reporting non-penetrative abuse (Edgardh et al. 1999).

Eli murrosikäisillä penetroivan hyväksikäytön uhreilla jopa 59%:lla löydettiin syviä "lovia"
tai "halkioita" tai vestibulaarisia (so. eteisalueen) arpia. Jo aikalailla ristiriidassa
Kelloggin tuloksen kanssa, kun todennäköisyys arpien syntymiseen on kymmenkertainen.

Lisäksi Joki-Erkkilä viittaa McCannin tutkimukseen (s. 23):

In McCann’s and colleague’s study (2007a) in prepubertal girls 24% of the acute deep (more than 50% of the width of the hymen) hymenal lacerations healed into intermediate or superficial hymenal lacerations (notches). Of the acute hymenal transections with or without extensions 45% evolved with transections, and a further 3% healed completely or were undetected.

Tulkitsen niin, että immenkalvon leveistä repeämistä 24% prosenttia parani niin, että jäi vain
"lovi" (notch) - eli 76 % ei parantumnut näin hyvin? Ja vain 3% parani niin hyvin, että minkäänlaista löydöstä ei tehty.

Lisäksi "immenkalvon poikittainen leikkautuminen" voi olla totaalista, mikä kuitenkin
voi parantua ilman että jää arpia - eli immenkalvo "katoaa":

Hymenal transection (healed), defined as an area where the hymen has been torn through, to the base, so there is no hymenal tissue remaining between the vaginal wall and the fossa or vestibular wall.(viii) This finding has also been referred to as a “complete cleft” in adolescent and young adult women.

http://www.pathguy.com/adams.htm

Eli "Immenkalvon (parantunut) poikittainen leikkautuminen määritellään alueeksi, missä immenkalvo on läpikotaisin ja perustaa myöten repeytynyt niin, että vaginan seinämän
ja fossa-alueen tai vestibulaarisen seinämän välissä ei ole lainkaan immenkalvokudosta.
Tähän löydöksen viitataan murrosikäisten ja nuorien aikuisten kohdalla termillä "täydellinen repeämä".

Ja toistuva vaurioittaminen sekä tulehtuminen lisää pysyvien jälkien jäämisen
mahdollisuutta, mitä ei oteta huomioon Joki-Erkkilän tutkiumksessa:

Deeper injuries, as well as those that become infected or experience repeated disruption, may produce permanent changes.

Oletetut (ja tuomitut) törkeät raiskaukset Auer/Kukka lsh-tapauksessa kohdistuivat alle murrosikäisiin lapsiin, joiden kaikkien immenkalvojen todettiin olleen eheitä.
(Auer: törkeä raiskaus, taksikuski: 3 syytekohtaa, törkeä raiskaus. Taksikuski: raiskaus.)
Ylläesitettyjen prosenttilukujen valossa olisi kuitenkin ollut todennäköistä, että ainakin
yhdellä olisi ollut immenkalvolla jälkiä kyseisistä teoista.

Kun jälkiä ei löydetty kyseisiltä aluelilta kenenkään kohdalla, on Joki-Erkkiklän 2015 julkaistun väitöksen mukaan itse asiassa todennäköisempää, että penetroivaa raiskausta ei ole tapahtunut.

Lisäksi väitöksessä esitetään tutkimus (Heppenstall-Heger et al. 2003), missä todetaan:

In the perihymenal and anal region the healing was complete.
- - Anal scarring has been detected after extensive tissue damage, in this study following surgical repair (Heppenstall-Heger et al. 2003).

Eli vain vain kirurgisesta korjausleikkauksista on jäänyt arpia anaalialueelle. Tämä on ristiriidassa Joki-Erkkilän löydösten kanssa, jotka mainitaan julkisessa selosteessa:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja
D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.

Joki-Erkkilän väitöksen mukaan kuitenkaan siis anaalialueelle ei jäisi arpijälkiä, lsh:ssa mahdollisesti saadut vammat ovat olleet parantuvaa laatua - ei jälkiä. Mistä nämä
"arpi- ja vammalöydökset" sitten ovat kielineet - jos lukuun ei otetan pojan fisteliä?

Siis tutkimusten mukaan aika isossa prosenttiosuudessa tapauksista jäljet immenkalvon
alueella ovat todennäköisiä - sen sijaan ei-akuutit jäljet anaalista penetraatiosta ovat
epätodennäköisiä. Joki-Erkkilän lsh-tutkimus 2011 tuotti päinvastaisia tuloksia - ehjät immenkalvot, anaaliset arvet.

Väitöksen valossa 2011 löydökset kolmelta lapselta (ehjät immenkalvot, anaalialueen arvet) viittaavat käsittääkseni siihen suuntaan, että lsh:ä ei ole tapahtunut.